Lokakuun leuanlouskutukset

Tänään on  ensimmäinen mammaloma päivä[:)][:)] Tuntuu aivan uskomattomalta,vasta sai tietää vauvan tulosta ja nyt se on on jo aika lähellä[:)][:)] Paniikki iskee kun tekemistä olisi vielä aika lailla[:D]




 
Tääläkin karvat pystyssä Tättärän naapureiden takia. Aivan uskomatonta toimintaa, ja vielä uskomattomampaa että Kehtaavat tulla Teille sanomaan että on niin rankkaa kun on vauva talossa. Halooo ihmiset!!! Oisko pitäny jättää se toinen tekemättä kun ei ensimmäisestäkään jakseta huolehtia kunnolla vaan sysätään muiden harteille..... [8|][:@][:@]

Mua alkaa ärsyttään tää jatkuva väsymys. Taas kolmatta päivää maannu sohvan pohjalla kun ei vaan jaksa. Kelit vaikuttaa muhun ihan hirveesti, ja nyt on nää oikeen kunnon syksy-kelit, sataa ja on harmaata, ni multa on veto aivan loppu. Kukas se tuolla aikasemmin hehkutti kun saa levätä ja nukkua hyvillä mielin, hitto kun osais itekin... Mutta ei, kaameen huono omatunto kun pelkästään makaa, mut sekään ei saa liikkeelle. Se huono omatunto meinaan... [&o] Lattioilla kuutio hiekkaa koirien tassuista ja villakoirat hyökkii nilkkoihin... [8|] Noh, ehkä mä tästä taas joku päivä kykenen...

Ai niin, ja aikasemmin kun on ihmetelty et miks ei saa nuita lasten vaatteita laittaa kuivausrumpuun, ni minäpä otin riskin ja tuuppasin kuivuriin. Vaikkakin ovat käytettyinä saatuja vaatteita, että ehkä ei sit kutistumis-efektikään ole niin valtaisa kun vois olla ihan uusilla vaatteilla, mut eipä mahtuneet mihkään narulle ja pakkohan ne oli kuivumaan saada, ni tuumasin ottaa ja koittaa. Kerron sit kuin kävi [;)]
 
Voi vitja toi on hauskaa kun katsoo telkkua ja laittaa kaukosäätimen mahan päälle [:D] Voin sanoo että se ei ainakaan meillä kauaa siinä pysy paikoillaan [:D][:D]
Mieheltä jäi ohjelmat melki kokonaan kattomatta kun tuijotti säätäjää onnessansa [:)]
 
sama juttu täällä.. kiva seurailla mahan liikkeita samalla kun löhöö sohvalla. :)
huomenna vika päivä töitää.. jee.. kivaa.. oon leiponu kakkuu ja huomenna pitäs vielä koristella se. saavat työkaverit suut makiaks.[:)]nams.

ja kohta on jo taas yks kuukaus menny. aatelkaa marraskuu ja sit onki jo joulukuu ja moni meistä jakautuu.. [;)] ihanata
 
Ärsyttävää, olin eilen innoissani että tänään voin käyttää yhden ylimääräisen tunnin johonkin kivaan puuhasteluun, höpön löpön... Heräsin puoli viideltä (talviaikaa), enkä saanut uudestaan unta. Taas kävi niin, että ehdin nukkua juuri sen verran, että ei pääse takaisin uneen, mutta liian vähän jotta pää oikeasti toimisi. Pieni jomotus sykkii päässä ja ihan hömelö olo. Harmittaa.

Mutta tulipa surffittua netissä nyt aamun ensitunnit, niin ei tarvi konetta avata enää loppupäivänä (niin varmaan) [:)] Tilasin lopulta jopa kaukaloon lämpöpussin aikani kuluksi. Olen sen hankkimista harkinnut jo tovin ja nyt aamun pimeinä tunteina intuitio varmisti asian: me tarvitaan tällainen ihan ehdottomasti [:)] Tulee varmasti käytettyä edes vähän, pitempiä autoreissuja on kuitenkin tiedossa jo heti ekan talven aikana.
 
^täällä sama tuska... Mä herään nykyään joka aamu helkutin aikaisin ja ihan sama koska on mennyt nukkumaan. Tänä aamuna oikein kyttäsin kelloa, että koska voin antaa itselleni luvan nousta ylös. 5 tuntia taisin yhteensä nukkua (pätkissä). Se on mulle nykyään ihan normaalia... Viime yön myös hikoilin aivan älyttömästi. Piti käydä suihkussakin keskellä yötä kun ei muuten saattanut nukkua. Juoda piti myös vähän väliä ja tietysti vessassa rampata. Ja juu, tuttu jomotus on päässä ja vähän puoliksi hereillä, mutta turha edes yrittää nukkumista.

Eilen oltiin Itäkeskuksessa miehen kanssa. Tais olla vikatikki kun alkoi supistella tosi voimakkaasti. Oltiin tosi hissukseen siellä, mutta kai kävelyä tuli silti liikaa. Vähän väliä olin jollain penkillä lepäämässä. Lopuksi mentiin ruokakauppaan. Siellä supistukset yltyi ennestään. Mies alkoi huolestua mun tuskaisista ilmeistä ja yritti löytää mulle istumapaikkaa. Lopulta mun oli pakko lähteä kesken sielä autolle. Autossa helpotti kun pääsin lepäämään. On se hyvä, että lääkärin mielestä voisin käydä koulussa/töissä, mutta kun en selviä edes kauppareissusta...
 
Kirjotan nyt tännekin..
Meidän pieni poika syntyi 23.10 klo 1.59 kiireellisellä sektiolla raskausmyrkytyksen takia.
Teholla oli muutaman päivän kun syöminen oli työlästä mutta alusta asti hengitti itse.Oli vuorokauden valohoidossa ja huomenna kontrolli verikoe.Eilen päästiin tosiaan kotiin:)
Itse vietin sairaalassa melkein 2 viikkoa.Leikkaus ei ollut kamalaa,mutta haava on vähän kipeä ja jouduin olemaan 2 vuorokautta heräämössä kun myrkytys ei mennytkään ohi vaikka leikkaus tehtiin.
 
Kuulostaa niin tutulta aikainen herätys,hikoilu,juominen aamuyöstä[:)] Nukkuminen alkaa olla haastavaa jos yrittää nukkua vasemmalla kyljellä niin jalka rupee puutumaan ja oikealla kyljellä vauva tökkii mahaan ei tälle kyljelle[&:] Välillä ei tiedä miten päin pitäis olla.

Oletko Meemi vielä työssä/koulussa? Jos olet niiin milloin sun mammaloma alkaa? Kyllä sun pitäis päästä jo kotiin lepäämään. Miksi lääkäri ei ajattele sun ja vauvan parasta.  En ymmärrä ollenkaan.

Itselläni alkoi supistelut noin kuukausi sitten ja kävin lääkäris niin kirjoitti minut heti sairauslomalle. Kerkesin olla sairauslomalla noin kuukauden verran ennen mammaloman alkamista. Olin työssä ravintolassa. Supistelut väheni heti kun jäin kotiin.






 
Samaa kyselen kuin meemi: eli Mystis miten voitte vauvan kanssa nyt? Kerro jotain kuulumisia, kunhan ehdit. Ja miten se raskausmyrkytys sitten tuli ilmi (oon ymmärtäny, että sen oireet on vähän epämääräisiä eri ihmisillä)?
 
RK78: Lääkäri määräsi minut kuukausi sitten sairaslomalle ja täyteen lepoon. Oli liikaa kivuliaita supistuksia, päänsärkyä jne. Nyt kuitenkin perjantaina lääkäri ei kirjoittanut enää sairaslomaa, koska vauva voi hyvin ja kohdunkaulaa riittävästi jäljellä. Itse kyllä voin kaikkea muuta kuin hyvin ja ei tulisi mieleenkään, että kykenisin kouluun tai töihin. Nyt kuitenkin järjestyi niin, että pystyn pitämään "omaa lomaa" lääkäristä huolimatta. Äl alkaisi 22.11.

Mystis: Olet varmasti väsynyt ja monenlaisia ajatuksia täynnä. Sitten kun jaksat, niin mielelläni luen kuulumisiasi. Erityisesti minua kiinnostaa tuo sektio. Minkälaisia tuntoja se herätti, ennen tai jälkeen? Minulle sektio on juuri se asia, jota pelkään eniten synnytyksessä. Alatie synnytys ei pelota ollenkaan sillä tavalla. Voimia arkeen Mystis! [:)]
 
hui että nyt tapahtuu meillä joulukuisilla. Paljon vielä Mystis täälläkin onnea teille koko perheelle.
Mukava että olet saanut lapsen jo kotiin (tai ainakin niin käsitin tuosta viestistä) saatte rauhassa harjoitella perhe-elämää nyt [:)]
 
Menin 19pv käymään neuvolakäynnillä normaalisti huonosti nukutun yön jälkeen kun oli kamala päänsärky jota luulin migreeniksi mutta paljastui sitten myrkytyksen oireeksi kun oli pissassakin valkuainen 2 plussalla ja alapaine 120.Neukku laitto lähetteen äippäpolille ja sinne sitten menin käyrille ja paineita mittasivat ja paineiden takia jouduin sitten osastolle.Osastolla sain kortisonipiikkejä mitkä kypsytti vauvan keuhkoja.Monta kertaa päivässä makasin käyrillä ja verenpainemittari kädessä ja verikokeita otettiin jopa kolmesti päivässä.Perjantain ja lauantain vastaisena yönä aloin sitten nähdä valopilkkuja ja tärisin kauttaaltaan vaikka ei ollut edes kylmä.Jouduin sitten synnytyssaliin tarkkailuun kun osastolla ei ollut tarpeeksi väkeä mun vahtimiseen.Lääkäri sano että sektio tehdään aamulla mutta tilanne paheni ja päätti että se pitää tehdä heti.Leikkaus oli nopeesti ohi enkä siitä paljoa muista,mutta myrkytys jäi päälle joten jouduin olemaan heräämössä 2 vuorokautta.maksa-arvot lähti nousuun ja veren hyytymistekijät laskuun ja olin tosi huonossa kunnossa.Kysyin jopa hoitajilta että kuolenko mä ja sain vastauksen ettei ne anna mun kuolla.Mut myöhemmin tajusin että oli oikeesti mun kohdalla tosi vakava tilanne.Vauvalla ei ollut missään vaiheessa mitään hätää:) Alko huutaa heti kun mahasta otettiin pihalle[:)] Ja hengittikin ihan itse.Syömisen kanssa oli ongelmia joten nenämaha letkulla meni ruoka muutaman päivän.Joutui myös yhdeksi vuorokaudeksi valohoitoon keltaisuusarvon nousun takia.Eilen oli aamulla vielä arvo koholla ja meinasi kotiinlähtö jäädä toiseen päivään mutta uusi verikoe kertoi sit arvon laskeneen paljon ja huomenna mennään vielä verikokeeseen että näkee onko arvo laskussa.Vauva voi hyvin ja minäkin ilman leikkaushaavan kipua ja kiristystä,mitä nyt pelkään hulluna että se tulehtuu.

Tosta sektiosta,että pelkäsin sitä tosi paljon! Itkin yhdelle kätilöopiskelijalle miten pelkään sitä ja se sit rauhoitteli ja kertoi mitä kaikkea tulee tapahtumaan ja se helpotti oloa kummasti ja leikkaus ei enää pelottanut niin paljoa.Olinhan ajattelut että tää menee yli lasketunajan ja et synnytän alakautta,ja hiukan oli huonot fiilikset asiasta mutta nyt kun katson tota pörröpäätä niin aivan sama mistä se on pihalle tullut[:)]

Ja älkää ottako paineita imetyksestä! Sairaalassa siitä paasataan koko ajan ja tuntuu että ei tuo mitään sieltä saa imettyä ja että kuolee nälkään ja otteet ja asennot hukassa ja pumppuja työnnetään tissiin kiinni.Me vielä harjoitellaan kovasti kun tuo ei vielä oikein jaksa syödä nukahtamatta ja lisämaitoa pitää antaa ihan senkin takia kun paino laski reilusti.Mut sairaalassa toi imettäminen saattaa tuntua epätoivoiselta,mut kotona se meillä ainakin sujuu paremmin[:)]
 
Mystis: Huh, Kuulostaa hurjalta! Onneksi tilanne on sinun kohdallasi tasaantunut ja vauva voi hyvin. Kiva kun jaksoit kertoa kokemuksiasi. [:)]   
 
Ihanaa Mystis että nyt voit hyvin ja hyvä että vauva oli heti alusta asti niin upeassa kunnossa [:)]
Kuulostaa tosi hurjalta kokemukselta mutta tosiaan onneksi loppu hyvin kaikki hyvin [:)]
 
Ja kiitos tuosta imetys tsempistä, olen kuullut siitä niin paljon kans juttua kuinka sairaalassa meuhkataan vaikka mitä ja ollaan pahimmissa tapauksissa ilkeitäkin joten tuo helpotti kuulla että kotona sentään on eri tilanne, ainakin teillä.

Itse laitoin ihan synnytystoiveisiin sairaalaan imetyksen ja kerroin että haluan siinä asiallista apua.
 
Mystis, tosi upeaa, että kaikki meni noin hienosti ja olette jo kotiutuneetkin... Mitäs minä sanoin, tässä alkaa itsekin olla jo kohta niillä viikoilla, että saattaa huoletta lähteä synnyttämään.
 
Joo meillä sairaalassa apuja sai sen verran että hoitaja kävi lykkäämässä tissin vauvan suuhun jos oma yritys ei onnistunu..Ja mulla tulee maitoa mutta kun ei jaksa tosiaan kauaa syödä ja imetys kestää tunteja..Ajattelin että pumppaan ja annan pullosta jos ei ala sujumaan..Ja kyllä sitä korvikkeellakin vauva elää..Itse luulin että imetys onnistuu,mutta eipä tässä raskaudessa yms oikein mikään ole menny niinkuin olen kuvitellut[:D]

Mutta sairaalassa kannattaa kertoa heti omat mielipiteet asioista ja pyytää tosiaan apuja,ja jos johonkin "pakotetaan" niin ei sitä tarvii sietää,maksavana asiakkaana siellä ollaan..
 
Huh Mystis! Meni vähän teilläkin suunnitelmat uusiksi [:)] Kyllä tämä raskaus on ihmeellinen juttu. Ihan menee omalla suunnitelmalla, vaikka itte miettis mitä valmiiksi. Oli varmaan rankkaa olla siellä heräämössä se pari päivää. Vauva oli varmaan eri paikassa? Nauttikaa nyt kotona olemisesta[:)] Toivotaan, että se leikkaushaavakin paranee nopsaa..  
 
Mystis harjoittelet sitä imetystä ihan siihen tahtiin, mikä tuntuu hyvältä... Osittaisimetyskin on tosi hieno juttu ja etenkin keskosvauvalle oman äidin maito - muutamakin tippa - on kaikkein parasta ja voimistavinta lääkettä, vaikka sen kierrättäisi pullon kautta... Näin minulle aikanaan sanottiin, kun itku silmässä pumpulla yritin saada tippoja tiristettyä. Levätkää ja voimistukaa molemmat kaikessa rauhassa.

Omaa napaa sen verran, että olen nyt päättänyt olla stressaamatta enää yhtään ja minä EN aio olla seuraava synnyttäjä (saavat alkukuun la:t syntyä ensin!) Eli ei enää sanaakaan supisteluistani ennen kuin ne oikeasti ovat jotain muuta kuin näitä verenpainelääkkeellä laantuvia, joita onneksi tähän asti ovat olleet...... Keskiviikkona tulee täälläkin se 34 viikkoa täyteen ja sitten ollaan nuo tärkeimmät etapit saavutettu meilläkin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top