Lokakuun löpinät

Wii

Näppärä viestien naputtelija
Uusi kuukausi ja taas tammikuu on lähempänä [:)]
Pääaupunkiseutulaiset kymysys teille. Missä siellä päin olisi hyviä lastentarvike /-vaatekirppareita? Ja tietty vinkkejä kivoista lastenvaateliikkeistä[;)]
 
Jee, lokakuu! Ei tunnu pimeä ja märkä syksy yhtään masentavalta niin kuin ehkä joskus aiemmin. Meikällä synttäritki tässä kuussa [8D]

Ihan hassulta tuntuu edelleen se että on vaan vajaa kaks kuukautta töitä ennen äippälomaa. Just tänään tarkistin töissä että mulla olis viikon verran vapaita jotka pitää käyttää pois ennen joulukuuta, eli pääsen sit lomalle muutamaa päivää aiemmin ja riittää lyhyeen syyslomaankin lomia, hip hei [:)] Ei olis kylä yhtään työmotivaatiota enää, mutta kai sitä tämän vertaisen jaksaa, keväällä saa sitten "löhöillä" kotona [;)] Vauvelikin tuntuu vahvistuvan päivä päivältä. [:)]
 
lokakuu alko minulla ihanasti!!! raivostuin kun mies ei suostunut olemaan hiljaa eikä menemään pois vaan aukoi päätään ja mäkätti mäkätti ja mäkätti. Usein sanoin että menisi pois tai olisi hiljaa niin ei voinut tehdää niinkuin pyysin. Käden ulottuvillani oli vain tiikeri salvapurkki jolla heitin miestäni mahaan mutta se osuikin leukaan... Mies lähti jonnekkin, ilmeisesti työpaikalle... en tiedä..mutta ilmoitti lähtiessään että ilmoittaa terveyskeskukseen että minua pitää valvoa sitten lasten kasvatuksessa etten tee samoin omalle lapsellel...

myönnän että ylireagoin ja säikähdin itsekkin, mutta nämä raskaus hormoonit... >:/ pikkasen pitäis ymmärrystä löytyä mieheltäkin!!! Mies sellainen ettei myönnä omia virheitään eikä tee muuten kuin miten oma pää sanoo...eli ei kunnioita muita ollenkaan... hitto... niin että tyhmä minä!!!
 
Wii: Mä listasin viime kuussa muutaman kirppiksen tuonne joulukuisiin-09. Tässä samat kirpparit tänne listattuna:

- Espoo: Mankkaan Akseli Oy. Sinikalliontie 1. Auki: ma-pe 10-19, la 10-16 http://www.akseli.info/
- Kauniainen: Lafkan. Thurmaninpuistotie 1. Auki: ti, ke, pe 10-17/ to 10-19/ la 10-13 http://www.lafkan.fi/
- Helsinki: Valtteri - Vallilan makasiinit. Aleksis Kiven katu 17. Auki: la, su, ke 9-15 http://www.kirpputori.com/valtteri
- Helsinki: Kruunukirppu - lasten secondhandshop (Kruunuhaka). Mariankatu 21. Auki: ma-to 11-17, la 11-14 http://www.kruunukirppu.com/
- Vantaa: Myyrmäki-halli. Raappavuorentie 10.
http://www.mup.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=14&Itemid=20
Auki (myyntiaika myyntipäivinä, ks alla): 10-14

Syksyn 2010 kirpputorit Myyrmäki-hallilla järjestetään loka- ja marraskuussa seuraavasti:
2.-3.10. / 9.-10.10. / 16.-17.10. / 23.-24.10. / 6.-7.11.

Tänään on harvinaisen paska päivä. Poistun taustalle murjottamaan.
 
Täällähän positiivisia ajatuksia liikkeellä [;)] lucky87 kyllä mulla ainakin tavarat on lennellyt ihan ilman hormooneja ja niin on miehelläkin ja siitä nyt tuskin on turha kenenkään huolestua. Itekkin tänään ois kovasti tehnyt mieli vähän paiskasta mutta oli kaveri käymässä niin ei kehannu ku huutaa pää punasena [:D] Mun mielestä on vaan omaa tyhmyyttä jos toinen sanoo että ole hiljaa ja anna olla rauhassa jos silmät iskee jo tulta ja silti vaan jatkaa ärsyttämistä..aikuisen ihmisen pitäis käsittää millon toinen on tosissaan et ehkä lapsi ei käsitä sitä niin osaa käyttäytyä eri tavalla.

Mulla menee hermo niin tohon mieheen. Arki on sitä et oven raossa näkee ja viikonloppu sitä että ukko on kännissä tai rapulassa...ite oon töissä aina viikonloput mut ois se kiva saada ees joku ilta viikonlopusta yhteistä aikaa. Nyt varsinkin kun pitäis vielä tehdä miljoona asiaa niin ei voi ukko sit omana vapaa päivänään tehä mitään. Mä pakkasin miehen asunnon ja oman asunnon (no okei mies pakkas ehkä 2 laatikko/asunto ja neki oli semmosia mitä en ite osannu eli elektroniikka härppäkkeitä) Kannoin apuna sen mitä pystyin ja uudessa asunnossa ei ole purkanut kuin ehkä 2 laatikkoa mitkä on samaiset elektroniikka härpäke asiat mitä en osaa myöskään purkaa. Nyt sit saan aina olla kädestä neuvomassa mistä se mitäkin löytää ja AARGH!! Sit se vielä vetoaa siihen että kuka kanto! Meillä oli siis 4 kaveria, ukko ja minä kantamassa ja sen pitäis sit olla tasavertasesti töitä kummallekkin. En voinu pesukonetta alas kantaa sattuneesta syystä mutta kaiken tein mitä voin ja silti miehen mielestä ollaan tehty saman verran töitä..huokaus.. Tykkään kyllä ite puuhata ja tehä mutta en sillon kun sitä pidetään itsestään selvyytenä eikä anneta mitään arvoa sille mitä tekee.. Ja sit ku yrittää puhua asiasta se rupee vaan tappelemaan ja inttämään vastaan. PLAH! MIEHET! Harmi ku ei se vaihtamalla parane..sitäkin testattu[:D]

 Mikähän määrä on normaalia supistelua? musta tuntuu että mulla supistelee aika usein. Ei satu tai mitään mutta semmonen paineen tunne on mahaasa monesti päivässä. Ei tuu mitenkään pyöräilessä tai tiettyä liikettä tehdessä vaan ihan normi asioissa..
 
Tääläkin harvinaisen paska kuun alotus. Eilen kinattiin jostai ihan turhasta asiasta, ja kohta se olikin maailman vakavin ja isoin ongelma. Eipä olla puhuttu sen jälkeen. V****! jaksais tämmösiä enää. Taidanpa raahata luuni tänäkin iltana sohvalle ja pysyä siellä. Idiootti ukko, idiootti minä, mutta minkäs teet. hitto että kiukuttaa, ja kohta taas itkettää. [:@][:@][:@][:@] No ei tämä kuu ainakaan huonommaksi voi enää muuuttua. Tsemppiä kaikille hormonihirviöille!
 
onneksi siis en ole ainut... käväsin siskonkin luona ja sekin antoi minulle täyden ymmärryksensä... :) olo on heti paljon helpompi...

mies pikkasen päissään... näyttää ihan vammaselta kun yrittää ottaa tuolta jääkaapista nakki keittoa... mahakin on yhtä iso kun mulla tosin kaljan juonnista johtuen... kohta lentää taas tavarat jos lisää sählää... huutelee tuolta keittiöstä että "sä et taida mua yhtään rakastaa??!!!" oonko niin sanonu??!! "kyllähän sen näkee"... kyllä enemmän voisin miehestäni päätellä ettei paljon musta ja vauvasta välitä kun juomaan pitää lähtee ja sama mäkätys jatkuu... Ei hemmetti kun ei pysy edes seisaaltaan eikä kello ole vasta kun kymmenen... koirakin varuilta kattoo päätänsä pyöritellen tuota touhua kun yrittää syödä... en vihaa mitään muuta kun humalaisia jos ite olen salvinpäin... >:/
 
Kiitos Halipossu! Minäpäs yritän keretä juosta kirppareita.

Tsemppiä kaikille ukkojen kanssa kirjaimellisesti painiville. Muistuttaisin vain, että väkivaltahan ei oo ratkaisu ikinä, koskaan, missään tilanteessa. Ei humalaiselta ukolta eikä raskaushormoonien kyllästämältä naiselta.
 
Mä en kyllä näkis tiikeri salva purkilla heittämistä väkivaltana..tai no en kyllä tiedä minkälainen puteli se on mutta kuulostaa ainakin varsin vaarattomalta. Ehkä sit jos lähin tavara on joku veitsi niin kantsii harkita kaks kertaa. [:D] Mäkin oon kyllä kiertänyt kaukaa kaikki mahdolliset kissan ristiäiset missä kaikki on päissään. Hieno ajatushan se ois että aina ois täysin tasapainoinen eikä koskaan menisi "överiksi" tuo kiukku mutta voin kyllä sen myöntää että joskus se överiks menee vaan minkäs teet. Kuitenkin jos tälläisiä tilanteita on elämän aikana ollut ehkä kerran tai kaksi niin enpä siitä huolestuisi..ja nekin hormooni hyrrä aikana.. Kyllä mä kuitenkin mielummin välillä tappelen ja riehun ton ukon kanssa kun ottaisin semmosen vässykän joka ois ihan tossun alla ilman minkäänlaista omaa persoonaa,mielipidettä tai ärsyttäviä tapoja.

Voi jestas kuinka mukavaa se sit onkaan tuon poika lapsen kanssa murrosiässä.. taidan siirtää kasvatus vastuun isukille..musta vaan välillä tuntuu et se varmaan ihan tahallaan opettaa sille kaikki ne jutut mitä ei sais tehä ihan vaan mua ärsyttääkseen [:D] nään jo niin sieluni silmin kun ne on kulman takana piilossa ja kikattelee kun on osunu muhun lumipallolla etten oo huomannu mistä se ampu tulee..[:D]
 
Aika jännä, itellä menee kyllä ihan toisinpäin noiden teidän juttujen kans. Minusta on kiva istua iltaa ja käydä baarissa aina sillon tällön (ei kuitenkaan joka vkloppu, eikä enää jaksa niin kauaa). [:D] Tietty itelläki tuli kyllä viihteiltyä melkosta paljon ennen raskautta, että ehkä siitäkin. Mutta kyllä minäkin välillä ärsyynnyn. Minun ukko on sellanen, et ku se menee tarpeeks känniin, niin minua alkaa nolostuttaa sen puolesta, ne sen jutut ym. Sillon sen enemmän huomaa, kun on iteki selvinpäin. Ja sit jos meillä on porukkaa ja ne alkaa vähä turhan paljo rellestää, nii sit, mut se kyllä ärsyttää vaikka iteki ois humalassa. Ja jos baarissa ollaan, en osaa olla ilman miestäni. Joku turva ja tuki pitää olla, vaikka ei mitään "uhkaa" tai tungosta oliskaa. Mutta sit ärsyynnyn ihan tosi tosi paljon, jos ite haluan olla kotona ja ukko lähtee baariin. Jos mennään, niin mennään yhdessä, eikä joka vkloppu.
Nyt parin viikon päästä on tulossa miehen kolmekymppiset. Sen kaverilla myös kolmekymppiset viikon päästä, joten pidetään yhteiset juhlat niille. Vuokrattiin mökki. Ja sinne varmasti tulee paljon porukkaa, eikä ne näiden kaverit ole mistään kunnollisimmasta päästä. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee. Mut olen jo varannut itselleni nukkumapaikan parvelta, että saan edes vähän rauhaa (kyllähän sinneki kuuluu kaikki, mutta on ainaki näkösuoja), kun kuitenkin haluan mennä nukkumaan aiemmin ku muut.
Mut jaksuja teille, jotka sitä tarviitte. [:)] Sellasia ne miehet joskus on, et menee hermot, eikä tässä tilassa tartte kaikee sietääkään. Kyllä iteki muutamat möksähdykset olen ukolleni suonut. [:D]
 
En toki minäkään vässykkää ottas itelleni, mutta minun mielestä kiukuttelut ja tappelut on hoidettava ilman minkäänlaista fyysistä uhkaamista toista kohtaan. Meillä mies mököttää ja minä poljen jalkaa ja kiukkuan kuin hirmumyrsky (lempinimeni onkin hirmumyrsky Katariina). Tunteet pitää päästää itselleen luonnollisella tavalla ulos. Toisilla liikunta, toisilla mökötys tai joillakuilla huuto (itselläni "hyvät" vaihtoehdot ovat lenkki tai lattian luutuaminen). Minä en vaan hyväksy toiseen kajoamista missää muodossa. Olen varmaan liikaa nähnyt... Vaikka tiikerisalvapurkin heittely kuulostaa pieneltä, viattomalta ja varmasti on vaaratonta, siinä kuitenkin uhataan toista. Anteeksi, jos loukkaan jotakuta mielipiteelläni.
 
No minä olen Wiin kanssa samoilla linjoilla, vaikka nyt tavarat lentäiskin niin ei koskaan toista ihmistä kohti. Pieni vaarattomalta tuntuva esinekin voi saada pahaa jälkeä aikaiseksi. (esim. lasipurkki osuessaan silmään tai hampaisiin)

Ja jos ei itse esine niin jo väistöliikkeestä voi tulla tuhoisia seurauksia (kaatumiset, pään lyonti seinään/lattiaan...). Mites sitten jos se toinen kiukustuu ja huitasee takaisin? Tuskin sitä kukaan puolustaa jos se mies onkin se joka heitti jotain tai humautti. Minäkin taidan olla liikaa nähnyt/kuullut että sulattaisin minkäänlaista väkivaltaa, lievääkään.

Itse saatan viskoa kyllä tavaroita mutta lattialle ja muutenkin tavarat voi kärsiä jos suutun;  nimim. olen purrut kiukuspäissäni kerran pyykkitelinettä
 
se on kyllä totta että en hyväksy väkivaltaa missään muodossa, en henkistä enkä fyysistä, mutta sitten ku pinna tosiaan menee eikä pääse tilanteesta millään konstilla pois vaikka kuinka nätisti ja rauhallisesti yrittäisi toimia niin jostain se vaan tuli... eikä suinkaan tarkoitus ollut että se purkki olisi päin näköä lentänyt, mutta ku kiukku oli tarpeeksi kohdistunut mieheeni ja päässä sumensi ihan niin ei sitä siinä tilanteessa enää osannut ajatella järkevästi ja rakentavasti, se vaan lensi ajattelematta yhtään että mikä ja minne... mutta kyllä mä säikähdin itsekkin... :)

no tilannehan jatkui vielä eilen, koska mieheni ei sietänyt ajatusta että olin vanhempieni luona yötä, koska mieheni ei antanut minun nukkua ollenkaan vaan mesosi humalassa täällä... olin sitten iltapäivään asti pois kotoa että saa nukkua rauhassa ja minä saan muuta ajateltavaa... Mieheni oli kyllä todella kiukuissaan ja minulla kamala morkkis!!!! Ihan ekaks mieheni oli tehnyt ainoan ratkaisun että pitää erota eikä lapsen tarvitse tietää kuka isä on... No.. kyselin että oletko ihan loppuun asti harkinnut tätä ratkaisua.... no myöhemmin kun olin touhuillut omiani niin mies tuli pyytelemään anteeksi ja sanoi että ei hän ajattellut koska oli niin suutuksissaan... lupasi myös että kaljoittelu :) naroi vielä koko purkin heittely jutulle...

mutta minua ei naurattanut eikä naurata vieläkään!!! mulla niin paha morkkis että ihan kuin olisi tehnyt maailman pahimman teon. vaikka näitä välillä sattuu ja toisillemme anteeksi ollaan annettu, mutta silti... aamukin alkoi niin ihanasti että koiralla oli ollut ripulia ja nyt sitä paskaa siivonnu täällä :) mutta onneksi on nätti päivä', täytynee lähteä käymään kaupugilla josko sieltä jotai kivaa löytyisi ja murheet jäisi sille tielle!!!

Kätilökin soitti äitiys polilta kyselläkseen sokeri seurannasta arvoja... pitäisi kuulemma olla todella tarkka mitä syö ja miten paljon ja millon... sanoin sille etten kyllä enää tämän paremmin osaa syödä enää... sehän olisi elämän tapa muutos ja vaikuttaisi joka päiväiseen elämään ja sitten tulisi stressiä ja muuta, koska ei minun sokeri arvoni kovin pielessä ollut... sitten olisin myös koko aika nälissäni enkä vuorotyön vuoksi pysty olemaan 2h välein syömässä jotakin. Pitää taas käydä pitkäaikais sokerin verikokeissa ja käydä äitiys polilla diabeteshoitajalla ruokavalistuksessa ja sitten saan nähdä vauvan kun lääkäri tutkii kasvua ja katsoo kohdun kaulan tilanteen... :) mutta rasittaa kun en voi käydä kotipaikkakunnallani vaan täytyy sairalaan kyssiin mennä... sinne menee aikaa jo ajaessa ja täytyy perua aika kotipaikkakunnan lääkäriltä...
 
Minä oon nyt kaks päivää kuluttanu siihen, että oon yrittäny varata aikaa työterveyslääkäriltä ja tietysti potenut välissä viikonlopun armotonta vitutusta, kun se ei perjantaina tasan millään onnistunut. Tänään kävin pomolle sanomassa, kuinka mua pompotetaan ja pomo otti asian hoitaakseen ja naureskeli mulle. Iltapäivällä sekin soitti, että alkaa olla hermo kireä työterveyshuollon kanssa. [:D] Vika ei siis ole pelkästään meikäläisessä ja hormoonitoiminnassa. [:D]
 
Pomo oli päivän yrittäny sitä yhtä kytystä lääkäriaikaa tilata mulle, mutta ku niitä ei kuulemma ole. Onneksi joku muu tappelee mun puolesta. Saan kuulemma sen ajan joskus hamassa tulevaisuudessa... Jos nyt kuitenkin pääsisin erityisäitiysrahalle... Sitä odotellessa...
 
Torstaina jonotan sitten mitä ilmeisimmin taas arvauskeskuspäivystykseen, johon ei sinnekään saa aikaa soittamalla, vaan täytyy käydä paikan päällä "painottamassa asioita" (siis en missään tapauksessa huuda...) ennen ku voivat ottaa sinne mökkiinsä ja kirjottaa viikon sairaslomaa. En yhtään ihmettele, että mielenterveyspuolella on ruuhkaa, jos meitä vähän vähemmän korvien välistä kipeitä hoidetaan näin!
 
ninniw: Siis etkö sä pääse neuvolan kautta lääkäriin heti? Mulle sanottiin jo jokunen viikko sitten työterveydestä että jatkossa pitää saikut hoitaa neuvolan kautta. Onhan se vähän hankalampaa kun ei voi vaan soittaa ja varata aikaa; meillä soitetaan keskusvaraukseen ja sitten oma neuvolantäti soittaa ja keskustellaan. Viime viikolla sain saikkua vain soiton perusteella kun kylläpä se täti tietää mikä tää selän tilanne on ollut. 
 
Taas se saapuu väsymys meinaa...olikin hetken poissa ja sai nauttia tästä ihanasta olotilasta? Ketutusta täälläkin välillä ilmassa eteenkin kiireisenä aamuina tai rankkoina työ iltoina..Niin ne supistukset ehdin jo unohtaa mitä ne on [&:]  eteenkin nukkumaan käydessäni kiireisen päivän pääteex jalat,selkä vihoittelee ja ne ihanat "harjoitus supparit".. muute menee aivan ihanasti viikko lomaa töistä ja saa levätä vähän silloin kun isoimmat muksut nukkuu päiväunia 1-2h [:D] Vaikka useasti menee hermo herraan tänään pitää muistaa kiittää, kun vei ja toi 5v ja 3v heidän omista kerhoista. Yleensä lasten kuskaaminen harrastuksiin yms. on jäänyt mulle, mutta toisaalata eihä muakaan isäntä muista kiittää kun harvoin. Meidän arki sujuu omalla painollaan sitä arvostan kovasti. Voimia kaikille ketutuksen keskelle! paistaa se aurinko myös sinne risukasaankin vaikka heti ei siltä tuntuis...
 
rozie: Sanottiinko sulle työterveydessä noin nimenomaan niiden selkävaivojen vuoksi vai ihan "yleisesti" ? mulla oli semmonen käsitys että työterveydessä kuitenki raskauteen liittymättömät vaivat todettaisiin, ja neuvolassa sitten juur raskauteen liittyvät. Mutta en tiiä, kai se riippuu ihan mitä ihmisiä sattuu lääkärinä olemaan.. Niin ja siis se neuvolantäti sai määrätä sulle saikkua, ei läääkäri?

Lueskelin tossa sattumoisin ihmisten kokemuksia sairausloman myöntämisestä, niin aika vaihtelevia kokemuksia oli ollut paikoitellen, jossain ei neuvolalääkärikään ollut tuntunut ymmärtävän potilasta ja toisaalla työterveyslääkäri oli heti määrännyt sairaslomaa helpommin vaikka kyse oli raskauteen liittyvästä työkyvyttömyydestä.

Voih, kun pääsiskin sairaslomalle pelkän työmotivaation puutteen takia... [;)] TOsin, ei varmaan ihan vielä kannatteiskaan jäädä pois töistä kun se vaikuttais äippärahan määrään [8D]

Auts...Kävin äippäjoogassa ja nyt en melkeen pääse kävelemään, kun lonkka avautui vähän liiankin kanssa... [X(] Olikohan se ihan joogan perimmäinen tarkoitus kuitenkaan [8|]
 
Sadepilvi: Kaikessa käski kääntyä jatkossa neuvolan puoleen, ilmeisesti se olis sen kannalta hyvä että neuvola on perillä sitten joka hetki terveydentilasta. Mullahan on tää selkävaiva todettu jo viime joulukuussa ja nyt ainoa mitä sille voi tehdä on antaa tarvittaessa saikkua ja kirjoittaa uusi resepti kun lääkkeet loppuu.  Toiselta henkilöltä voisi taas saada eri mielipiteen, mutta menen nyt ton ohjeen mukaan mikäli se vaan onnistuu, kun tosiaan viime viikolla ei edes soittoaikaa saanut samalle päivälle... Ei hyvä! Ja juu, se terv.hoitaja kirjoitti lomaa, olin kaks päivää omalla ilmoituksella ja piti kolmannelle saada todistus kun sen jälkeen alkoi talvilomapäivien vietto. 
 
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/260608140945HL
 
Tuossa on erityisäitiysrahan hakuehdot. Siinä sanotaan selkeästi, että työterveyslääkärin lausunto tarvitaan. Saikkuahan toki saan arvauskeskuksen päivystyksestä, kunhan jaksan tapella ja nostaa jo ennestään kohollaan olevaa verenpainetta.
 
Ja neuvolan kautta ei täälä todellakaan pääse lääkäriin yhtään sen paremmin. Hammaslääkäriäkään en vissiin tämän raskauden aikana saa, kun ei ole varaa sitäkään yksityisellä puolella hoitaa.
 
Iltoja. Tänään 26+0 !

Onpa kiristänyt tänään ja painanut, ja supistanut aina välillä, huoh. Oikein tuntui miten iho v-e-n-y-y-y. Argh, ja illalla huomasin sitten ensimmäisen raskausarven mahassa [>:] Nyt jo! [>:] Aattelin että niitä tulis vasta joskus kuukauden päästä...pöh.

Yöllä oli aika hauskaa (tai no, onko se valvominen nyt hauskaa..) kun yöllisen vessareissun jälkeen sintti päätti herätä ja aloitti melkoisen jumppailun mahassa. Enhän mä malttanu sitten edes yrittää nukkua kun tunnustelin vaan liikkeitä [:)] Teki mieli herättää mieskin ihmettelemään mut en raaskinu[:D]

Huomenna seurantaultraan [:)][:)]

Eipä tässä kummempaa. Äitiyspakkauksesta ei vieläkään havaintoa.
 
Takaisin
Top