On nää viimiset raskauspäivät sitte yhtä hemmetin sirkusta!! Välillä on niin hyviä ja kivoja päiviä ja silloin jaksaa ihan hyvin. Sit yhtäkkiä mielialat kääntyy laskuun ja mikään ei huvita, hormonicoctailit virtailee suonissa ihan miten sattuu...!! -kuten tänään- Ja siihen ei yleensä paljoa ees tarvita!!
Mutta sit toisaalta olen niin onnellinen tästä masusta, kannan sen edelleen ylpeänä ja onhan se ihana<3. Kun katon tota alalaidassa vilisevää tickeriä niin meinaa itku tulla kun tajuaa, että vihdoin se on omalla kohalla totta "4 päivää laskettuun aikaan!!!". Vuosi sitten katkerana katselin muiden tickereitä ja ajattelin, ettei onni ikinä osu omalle kohdalle... Ja nyt: vauva voi syntyä milloin vain!
Fiilikset on NIIN RISTIRIITAISET!! Toisinaan toivoo, että pääsis jo tästä kuplasta äkkiä eroon, toisinaan ei raaskis siitä millään luopua. Ja kaikista hämmentävintä on just se, ettei tiedä milloin synnytys alkaa: tänään vai kahen viikon päästä? Kunpa tietäis ees vaikka kolmen päivän tarkkuudella niin ei tarvis koko ajan olla valmiustilassa.. Huoh. Hirviänä sitä kyttää omia "oireitaan" ja kuulostelee supistuksia sun muuta..ko ei vaan osaa olla kyttäämättä!
Ja mie kö olin niin varma, etten tule näin ajattelemaan viime metreillä, mutta kyllä se vaan luonto ottaa naisesta vallan.
Halusi sitä tai ei...
Noooh, tämmöinen purkautuminen...
Täytyis varmaan kohta steriloida tutit, tuttipullot, rintakumit, maidonkerääjät sun muut.. Ja tsekata sairaalakassi kertaalleen läpi, että mitä siellä pitäis olla ja mitä siellä on kenties ylimääräistä..Ostin tänään tuttikotelonki ni voi steriloida tutin mukaan synnärille.:)
Millä sitä sais tän ajan kulumaan jouhevammin. Tää kotona istuminen ei kovin auta asiaa... Ko osais säilyttää sen rauhallisuuden loppuun asti, joutuis se synnytyski mukavammin. Let it go, let it go......Ehkä se tästä. :D
Max 18 päivää, sitten on varmasti pieni käärö sylissä.
Siis hei
18 päivää; justhan mie kattelin että on 77päivää LA:an, ni mitenkä ollaan jo paljon lähempänä synnytystä...!! Kyllä se sieltä tulee!!!:DD