Lokakuu - VIHDOIN!!!:) <3

Rosalina

Rosalina

Foorumin legenda
Kesäkuunmammat 2015
Iiks, jaiks, apuva: meidän kuukausi on vihdoin täällä!! emoticon Syyskuun 2011 viimeset tunnit on kulumassa loppuun, joten uusi palsta uudelle kuukaudelle ja ihanille vauvauutisille, joita se tuo meille tullessaan. :) ...ja vuodatuksille, joita varmasti tulee ennen kuin pienet rakkaat ottaa syntyäkseen...!;)

Ihanaa, LOKAKUU!!! <3<3<3
 
No nyt sitten alkaa jo vähän malttamattomuus iskeä.  Kaveri vois sitten jo tullakkin, kun aikasemminkin on hinkua ollut.
 
Musta on ihan uskomatonta katsoa tuota omaa tickeriä ja nähdä, että vauva on "kulkenut tiensä päähän", päiviä LA:an on niin vähän, että ne voi laskea kahden käden sormilla, HUI! emoticon
Ylipäätänsäkin on ihan käsittämätön ajatus, että täällä meillä on kohta pieni ihmistaimi. Aivot ei vaan käsitä sitä ajatusta, vaikka tässä on 9kk yritetty totutella siihen ajatukseen. Ei siinä, että mua epäilyttäis oma selviytyminen vauvan kans. Luotan kyllä, että pärjään ihan hyvin. Mutta noin niinku muuten...siis että MEILLE tulee VAUVA!!!emoticon   emoticon

Mulla oli eilen alkuperäinen menkoista laskettu LA (mulla on 10 päivän heitto sen ja tän ultrasta lasketun välillä!!). Joten saas nähä...neuvolan th meinas, että hyvä todennäköisyys on, että vauva syntyy aiemmin...:) iih!!<3
 
Oi oi, nyt alko sit se lokakuu! 

Vähän jo tylsistyttää tää odotus, vaikka tosi nopeesti aika meneeki (ainaki vielä).
Neuvolassa sanoi, että hienosti on valmiina tulemaan, mutta oli kuulemma just joku josta olivat varmoja, että sieltä se kohta tulee kun oli niin hienosti siellä valmiina. Noh, kolme viikkoa se oli ollu sitä sitte, että kohta se sieltä tulee, ennenku tuli..
Eli mun tuurilla tässä mennään yli reippaasti..

Kovasti odottelen niitä kunnon supistuksia ja synnytyksen alkamista. Tavallaan jännittää meneekö synnytys hyvin, mutta kuitenkii haluisin jo tietää miltä ne supistukset sit tuntuu. 

... voin olla erimieltä sit ku ne alkaa. emoticon


 
Lokakuu koitti ja tuntuu, että pikkukaveri on purannut kertaalleen pakatut laukkunsa takaisin ja alkanut viihtymään masussa. Kesällä yritti monesti siirtyä tännepuolelle, mutta nyt kylmemmän ilman saapuessa tuntuu ettei hällä enää kiirettä ole tänne puolelle. Saas nähdä kuinka tässä viellä käy emoticon
 
Mulla vielä 3 viikkoa L.A mut mulla kans siirrettiin 14 päivää taaksepäin aikaa ni ei tiiä vaik syntyis sitte viikon päästä no siskolla kävi just niin vuos sitte.. pitää viel nauttia näistä päivistä ku saa vaan olla ü
 
Mulla muutti tämä odotus luonnettaan, kun kuulin, että synnytys käynnistetään 10.10., (ellei pikkuinen putkahda maailmaan ennen sitä). Outo tunne, kun tietää tarkalleen, milloin tositoimet alkavat. Huh... 

Tänään viimeiset ostokset, vaipat jne.
 
Kerrottiinko sulle Hennarii syy miksi käynnistetään synnytys viimestään sillo kymmenes päivä?  Mut JÄNNÄÄ, saas nähä ehtiikö teidän pieni maailmaan itekseen ennen sitä...!emoticon
 
Käynnistetään raskausdiabeteksen takia, ettei tartte viisikiloista vauvaa synnyttää. En muuten edes tiedä, miten käynnistys tapahtuu, nielaistaan joku nappi ehkä ja aletaan jalat ristissä ja vaippa housuissa odottamaan supistuksia...:D??
 
Ni en tiiä kyllä. Laittaisko ne alapäähän jonku tabletin vai antaako suun kautta vai miten? emoticon
** Tuli tsekattua tonne Vau:n synnytys-artikkeleihin ni siellä meinattiin näin...

"Kohdunkaulasi kertoo paljon: Jos se on vielä sulkeutunut ja kiinteä, sitä ehkä joudutaan pehmentämään lääkityksellä, esimerkiksi emättimeen annosteltavalla prostaglandiinihormonilla. Kypsä kohdunkaula taas on avautunut, lyhentynyt ja pehmeä. Jos kohdunkaulasi on kypsä, synnytys voidaan käynnistää sairaalassa puhkaisemalla sikiökalvot."

Dodii, sillai siis...
 

Heh prässäsin sitten eilen kaikki pikkukaverin vaatteet :) Kylllä se on kumma miten sitä viittii kaikkea touhuta niin paljon. 

Sairaala kassin muutin jälleen kerran ja annoin miehelle tehtävä listan. Mitä pitää tehdä jos synnärille pitää lähteä :) Siivousta ja järjestelyä lähinnä :)

 
Nyt se jännitys sitte iski!
Kaks viikkoa laskettuun ja neuvolassa sano, että tuskin päästävät ainakaan hirmusesti yli verenpaineen takia.
Kohta se pikkunen on sit jo täällä oikeesti! emoticon
Ihan hassun nopeesti menny tää koko odotus aika.
Tuntuu ettei siitä helmikuun 14. päivästä nyt niin kauan ole, kun positiivisen testin tein, mutta niin vaan on aika menny.

Ehkä eniten jännittää meneekö synnytys ongelmitta ja, ettei lapselle käy mitään siinä.

Ja kotiin tulo.. Ollaan kuitenki sitte kahestaan pikkusen kanssa ja ensimmäinen lapsi. Vaikka kyllä uskon, että apua saan kunhan vaan pyydän. 
 
Ei edes osaa jännittää, vaikka aikaa jäljellä vajaat 2 viikkoa laskettuun!

Ehkä lähinnä pohdituttaa että jääkö joku juttu tekemättä. Leipoa pitäs, ikkunoita pitäisi pestä vielä alakerrasta muutama, saunan voisi pestä, tilkkutyön voisi ainakin aloittaa, tilkuista pitäisi tehdä myös lippunauha vaavin huoneeseen, vaavin vaatteet pitäisi siirtää meidän makkarin lipastoon oikeisiin laatikoihinsa, pinnasänky raahata alkakertaan meijjän makkariin ja pedata valmiiksi, ulkona pitäis haravoida ja kompostit sekoitella.. Koko huusholliin pitäisi tehdä kunnon perussiivous.

Mut en osaa tarttua nyt mihinkään. Väsyttää ja laiskottaa. Hyvä että jaksaa edes ruokaa laittaa.

Tekemättä jää pikkuruiset villasukat. En siis saanutkaan niitä valmiiksi, vaan purkasin niitä aina vaan ja sitten kyllästyin koko projektiin. Olkoon, mä luovutan.
 
Täällä on vietetty oikein kunnon relax-päivää! emoticon Isännällä on flunssa ni se päätti pitää saunamaratonipäivän, että saa pöpöt pois. No mie saunoin sen kanssa yli kaks tuntia. :) Tarkoitus ei siis ollu savustaa pikkusta pihalle, vaan otin ihan pelkän rentoutumisen kannalta. Nyt kun vielä on "vapaata aikaa" ja saa tehä mitä lystää. (Tietty jos pien nyt sit päättää tämän seurauksena tulla ulos, niin tervetuloa vain, mutta tuskin nyt sentään:D)

Äsken käytiin ostamassa uusia elokuvia pari + karkkia, ja ko isäntä saa löylyt löylyteltyä loppuun niin alotamma leffamaratonin. :D Ja lettuja aattelin vielä paistaa...^^, omnom!

Jos tässä ei rentoudu niin ei sitte millään. Täytyy ottaa kaikki irti nyt vielä kun voi.=))

Ja enää VIIKKO laskettuun!<3
 
Pitkästä aikaa kirjottelen taas tänneemoticon

Hormonit on päässeet viime päivinä iskemään oikein tosissaan ja ihan puun takaa, kamalaa... Muuten ei kauheesti mitään muutoksia oloihin. Harjoitussuppareita tulee edelleen, joinakin päivinä enemmän ja välillä vähemmän. Tai sitten en vaan enää edes huomaa niitä. Ja väsymys on aika musertava.

Vähän alkaa jo tylsyys iskeä, kun koko talo on puunattu, pullat leivottu ja vaatteet pesty.

Mulla on vähän huoli tuon miehen tuntemuksista. Se tekee tosi pitkää päivää töissä ja pelkään, että tuntee olonsa ehkä jo nyt, mutta erityisesti sitten vauvan synnyttyä ulkopuoliseks. Lähtee kuitenkin aikaisin aamulla töihin ja tulee myöhään, toivon sen takia todella, että meidän vauvasta tulee semmoinen myöhään iltaan tai yöhön kukkuva energiapakkaus, jotta mieskin pääsisi osallistumaan hänen hoitoon ja semmoiseen yleiseen seurusteluu vauvan kanssa. Se puhui aiemmin, että pitäisi pari viikkoa isyyslomaa sitten kun vauva syntyy (tai jos menee yli LA:n, niin viimeistään viikon jälkeen). Nyt kuitenkin töissä on vähän vajausta työntekijöistä ja mies joutuu niitä paikkailemaan. Yksi pitkä sairasloma alkoi eilen ja se menee aika pahasti synnytyksen kanssa päällekkäin. Suurin kauhukuva tietty on, että mies on juuri silloin toisella puolella maata töissä, kun vauva alkaa syntyä... Toivotaan kuitenkin parasta.
 
Voi sinua Nipsu86.. Toivottavasti miehesi tosiaan olisi oikealla puolella Suomen maata kun synnytys alkaa. En osaisi kuvitellakaan meneväni synnyttämään ilman miestäni! Ja toivottavasti hän ottaa isyysvapaata edes sen yhden viikon, jotta pääsee osallistumaan. Pidän peukkuja. Meillä just tänään aamupäivällä lueskeltiin noita Kelan lehdyköitä ja ukkoni täytteli kaavaketta jolla vapaata haetaan. Sovimme että mieheni on syntymän jälkeen ainakin viikon isyysvapaalla ja pari viikkoa sit viel viikko kerrallaan myöhemmin. Joulun aikaan niillä on ainakin enemmän vapaita kun nyt jo ovat perjantait kotosalla kun ei oo tilauksia.

Mieheni harrastaa suunnistusta ja Ruotsissa järkätään taas sellaset kisat (Manna), joissa mieheni olisi pitänyt olla mukana juoksemassa joukkueensa mukana. Hän on yksi neljästä kovimmista juoksijoista heidän joukkueessaan. Siitäkin huolimatta hän teki fiksusti IHAN ITSE päätöksen olla lähtemättä mukaan Ruotsiin. Lekuri kertoi viime viikolla ettei synnytys ole vielä alkamassa pariin viikkoon, joten todennäköisesti reissu olisi varmasti hyvinkin ollut mahdollinen. Mieheni kysyi minulta useaan otteeseen mitä mieltä olen.. pitäisikö jäädä kotiin ja joka kerta sanoin, että hän itse tekee sen päätöksen. Minä en tiedä yhtään sen paremmin kuin hänkään että koska synnytys käynnistyy. Mieheni pointsit kohosivat taivaisiin. emoticon
Lasketunaikani jälkeen viikko niin on kisat Halikossa. Saa nähdä lähteekö mieheni sinnekään. Halikosta ajaa Lahteen noin 2,5tuntia ja ennenkuin mieheni tavoitetaan metsästä ja pääsee lähtemään saattaa mennä tunti tai enemmänkin.. Annan luvan kyllä, sillä synnytykseenhän saattaa hyvinkin vierähtää monta monta tuntia.


 
Täällä just sairaalasta kotiuduttu.. Ei vielä synnyttämästä kuitenkaan.
Eilen illalla sain lähteä äippäpolille järkyttävien ylävatsa kipujen  ja oksentelun takia, jäin sinne sitte yön yli tarkkailuun.. Aamulla ei enää mitään ollu, nyt kuitenki kotiin tultua alko vähän taas sattumaan, toivottavasti ei tarvii uudestaan lähteä..
Käyrissä yöllä ollessa tuli parhaimmillaan 5 min välein supistuksia, mutta eipä toi pikkunen vielä sit haluu kuitenka kai syntyä, ku ei aamulla taas ole ollut mitään...
 
 On nää viimiset raskauspäivät sitte yhtä hemmetin sirkusta!! Välillä on niin hyviä ja kivoja päiviä ja silloin jaksaa ihan hyvin. Sit yhtäkkiä mielialat kääntyy laskuun ja mikään ei huvita, hormonicoctailit virtailee suonissa ihan miten sattuu...!! -kuten tänään- Ja siihen ei yleensä paljoa ees tarvita!!emoticon
Mutta sit toisaalta olen niin onnellinen tästä masusta, kannan sen edelleen ylpeänä ja onhan se ihana<3. Kun katon tota alalaidassa vilisevää tickeriä niin meinaa itku tulla kun tajuaa, että vihdoin se on omalla kohalla totta "4 päivää laskettuun aikaan!!!". Vuosi sitten katkerana katselin muiden tickereitä ja ajattelin, ettei onni ikinä osu omalle kohdalle... Ja nyt: vauva voi syntyä milloin vain!
Fiilikset on NIIN RISTIRIITAISET!! Toisinaan toivoo, että pääsis jo tästä kuplasta äkkiä eroon, toisinaan ei raaskis siitä millään luopua. Ja kaikista hämmentävintä on just se, ettei tiedä milloin synnytys alkaa: tänään vai kahen viikon päästä? Kunpa tietäis ees vaikka kolmen päivän tarkkuudella niin ei tarvis koko ajan olla valmiustilassa.. Huoh. Hirviänä sitä kyttää omia "oireitaan" ja kuulostelee supistuksia sun muuta..ko ei vaan osaa olla kyttäämättä!
Ja mie kö olin niin varma, etten tule näin ajattelemaan viime metreillä, mutta kyllä se vaan luonto ottaa naisesta vallan.emoticon Halusi sitä tai ei...

Noooh, tämmöinen purkautuminen...

Täytyis varmaan kohta steriloida tutit, tuttipullot, rintakumit, maidonkerääjät sun muut.. Ja tsekata sairaalakassi kertaalleen läpi, että mitä siellä pitäis olla ja mitä siellä on kenties ylimääräistä..Ostin tänään tuttikotelonki ni voi steriloida tutin mukaan synnärille.:)

Millä sitä sais tän ajan kulumaan jouhevammin. Tää kotona istuminen ei kovin auta asiaa... Ko osais säilyttää sen rauhallisuuden loppuun asti, joutuis se synnytyski mukavammin. Let it go, let it go......Ehkä se tästä. :D
Max 18 päivää, sitten on varmasti pieni käärö sylissä. emoticon
Siis hei 18 päivää; justhan mie kattelin että on 77päivää LA:an, ni mitenkä ollaan jo paljon lähempänä synnytystä...!! Kyllä se sieltä tulee!!!:DD
 
Kyllä, nyt sitä todella ymmärtää eri tavalla sanonnan "odottavan aika on pitkä"... emoticon
Nyt on odotusta takana 40+5 ja täytyy sanoa että vauva saisi kyllä jo mielellään tulla.

Vaikka edelleen mulla on myös samankaltaisia  tuntemuksia kuin mistä Alissa 23 kirjoitti, osittain en haluaisi luopua tästä ihanasta masusta ja niistä onnen tunteista mitä tuntee kun vauva liikkuu.
Hirvittää myös vähän minlälainen sirkus lähtee käyntiin kun vauva syntyy, tässä kun on kuitenkin molempien suvun puolilla ensimmäinen lapsenlapsi kyseessä, jaiks!

Mulla on olo alkanut olla hieman tukala tällä viikolla, vauva alkaa painaa aika paljon ja nivusissa tuntuu välillä tosi kipeältä. Olen käynyt tällä viikolla kolmena päivänä pyörähtämässä Stockan Hulluilla Päivillä, arvelin että sillä se synnytys käynnistyy, mutta ei mitään! Noh, täytyy taas psyykata itsensä odotus-moodiin, auttaa tietysti hieman kun tietää että ei tämä enää kestä kuin max. n. viikon!
 emoticon
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top