Lisää lapsia?

Mulla on kyllä tuon muksun myötä vauvakuume senkun kasvanut, kyllä mä voisin huolia vaik heti toisen [;)]
...jos unohdetaan se synnytys... Voi olla et joskus uudestaan jos raskaaksi tulen niin mulla on kyllä aika kammo mennä synnyttämään (ei ollu viimeks).
 Onks muilla tullu synnytys pelkoja?
Joskus juteltiin miehen kanssa, niin se minuu lohdutti et on se hyvä ettet muista puoliakaan mitä siellä salissa on tapahtunu[8|] mut joo muistan tarpeeksi ja ikävät tikkien paikat muistuttaa edelleen.
vaikka oon harmissani meijän "kivikkoisesta" alusta, se oli kuitenkin taas hyvä muistutus elämän katoavaisuudesta ja sai huomaamaan kuinka äärettömästi sitä omaa pientä rakastaakin. Sai minut ymmärtämään perheen merkityksen ja haluamaan kokea kaiken uudestaan, toivottavasti "normaalisti".[:)] (ja pian)
 
Luin ton sun synnytyskertomuksen ja no niin, nyt sen sitten joku teki toisen kerran. Mä järkytyin! Onneks teillä iitsu oli kuitenkin onnellinen loppu ja kun noista peloista mainitsit, niin niistä selviät juuri tällä puhumisella ja synnytyksen kertaamisella näin jälkeen päin. Aika ja nää ihanat lapset ei myöskään ole mitään huonoja auttajia tossa asiassa..
Pahin virhe mun mielestä monella synnyttävään menevällä naisella on se, että suunnitellaan ihan liikaa. Sitä kun ei juuri voi suunnitella, koska suurinosa synnytyksistä ei todellakaan mene ihan oppikirjan mukaan. No hyvä jos on jollain mennyt, mutta valtaosalla näin ei mene.
Mulla periaate on aina ollut että kunhan nyt jotenkin pihalle tulee ja muksulla kaikki olis ok. No muutenkin periaate koko elämässä vähän semmonen shithappens -tyylinen ja kyllähän kaikesta selvii, kun tähänkin asti on selvitty. Aikasemmin oli melko kontrollifriikki, lasten jälkeen oon muuttunu paljon rennommaks. Mutta juu, mullakin kun nyt toi edellinen sektio meni päin persettä, niin itekin olen menossa seuraavaan sektioon nukutettuna. Jos henki lähtee, niin enpähän ainakaan tajua mitään [;)] Eli jollain tavalla muakin tuo tuleva pelottaa, mutta korvaahan tuo ipana sen moninkertasesti ja ajattelen tuo synnytyksen sellasena pakollisena, ikävämpänä juttuna, mikä nyt on vaan pakko tehdä.. [:)]
 
iitsu hui, ompa teilläkin ollu hankala alku. mutta pääasia että nyt menee hyvin :) Mulle jäi itelle ihan kamalat traumat synnytyksestä kun se ei mennyt mihinkään suuntaan oppikirjojen mukaan. Juteltiinkin jälkitarkastuksessa ylilääkärin kanssa että enää minun ei tarvitse synnyttää tulevia lapsia alakautta. ONNEKSI, sillä enempää en olisi lapsia edes tehnyt jos alakautta pitäisi. 
 
Kätilö olis keskustellu heti synnytyksen jälkeen mun kanssa, mut en sillon halunnu puhuu koko asiasta, kun mielessä oli vaan lapsi ja sen vointi. Myöhemmin juttelin vähän neuvolan tädin kans joka totes vaan että kyllä se toinen syntyy helpommin [&:] jotenkin jäi vaan sellanen fiilis että mä en pysty ite kyllä lasta maailmaan saamaan (voihan se olla et jos näitä lisää joskus tulee, niin ne syntyy etei mitään). Ja jälkitarkastuksessa lääkäri varovaisesti kyseli että paljonkos sua jäi toi synnyttäminen pelottamaan? ja kun totesin et joo jäihän se vähän, niin se sanoi että no seuraavalla kerralla osataan sit varautua ongelmiin, että kyllä se siitä.
Mut toivottavasti osaan sit itte vaatia asioita, kuten esim miks ei voi saada kivunlievitystä jos oikeasti tuntee tekevänsä kuolemaa.
Viimeks menin todella hyvin mielin synnyttään vaikka oli tiedossa ettei lapsi ole kunnossa, mut lähin pois todella paskan maku suussa. Suurin syy tähän mielestäni oli nuiva kätilö. Itseä olis helpottanut paljon jos olis selvästi selittänyt joka asiasta miks ja huomioinnu mun hädän lapsesta. Ehkä se kaikki on kätilölle liian rutiinia, mut se oli mun suuripäivä. Olin joo kyl varmaan hankala asiakas, huusin, potkin kätilöä synnyttäessä yms. mut tää johtu vaan siitä että ne kivut sai mut todella menettämään kontrollin itteeni. Ehkä mä olisin pusannu sen lapsen ilman ponnistamisen tarvettakin jos sitä kipua olis ollu millikin vähempi. Ja mulla kun on aina ollu korkea kipukynnys! Pah.
Jos muksu ei olis niin ihana en ikinä alkais uudestaan synnyttään, mut nyt mielessä olis jo kakkonen siks yritän saada itteni koottuun.[;)]
Mut ehkä aika parantaa ja avautuminen [:D]
 
Luin kattili: sun synnytys tarinan uudestaan, sulle kyllä tullu aikamoiset "vammat" tosta synnyttämisestä. Muakin oli kai leikattu aika rankalla kädellä (kukaan ei suostunu kertoon tikkien määrää) ja ne on parantunu periaatteessa hyvin, mut on ilkeen tuntuset edelleen. Ja ennenkuin ne parani kunnolla, niiden takia tuli itkettyä monet itkut ja monta kertaa olin lähdössä sairaalaan niitä näyttään. Mulla toimi omana parantajana toi muksu hyvin, kun en voinu jäädä sairaalaan makaamaan, kun oli PAKKO päästä sen luo. Tosin 2kk en voinu istuu oikeen mitenkään ja käveleminen teki perkeleen kipiää. Hammasta purren mentiin.
Ootko toipunu fyysisesti miten?
Mä haluaisin vielä synnyttää alakautta, mutta vähän hirvittää että jos tuleekin jotain vastoin käymisiä niin saanko jonkun totaali paniikkikohtauksen vai mitä? Ja sellasta kipua en varmasti kestä enää ikinä.
 
iitsu, no tuota. alapään ulkoiset tikit ovat jo jonku aikaa olleet voiton puolella, melko kauan kyllä kesti ennenkö kipu hellitti. vieläkin iho tuntuu kirraavalta, mutta siedettävästi. joudun sen puolesta vielä käymään kontrollissa jossa arvioidaan mitä on tehtävissä tälle ihon kirraukselle.
sitten tuo suolisto puoli, paksusuoli on hyvin parantunu, siitäkin on joulukuussa kontrollikin. mutta ainakin jo viime kuussa kun kävin niin enää ei repeytymästä ollut kuin muisto. ja lääkärit uskoivatkin sen jo kestävän. tuon avanteen sulkuarven kanssa on ollut ongelmia, kun en olisi kuukauteen saanut kantaa poikaa, no eihän se onnistunu koliikkivauvan kanssa, että olisi isänsä harteille vaan jäänyt, ehei. siksi tuon massuarven kanssa on yhä vaikeuksia, pariin kertaan on tikit revenneet. sievää arpea siitä ei kyllä jää :(
ja sitten nuo sisäiset emättimen repeämät ovat kanssa suht hyvin parantuneet, kävinkin ne alkuviikosta kontrolloimassa. oho tulipa stoori. siis lyhyesti alan olla jo ehjää pakettia :)
mutta en millään enää suostuisi synnyttämään, en en en.  :)
 
kattili: Huh huh[&:], toivottavasti kuntoudut niin ettei joka päivä muistuta kipeet paikat tapahtumasta. Mut kiva tietää etten oo ainut kellä jääny kammo, vaik taisin kyllä päästä reilusti helpommalla kun sinä. Mä voin synnyttää edelleen, mutta haluan tietää eka että jos kaikki ei mee niinkuin pitäisi, niin mulle voidaan taata sellanen kivunlievitys joka poistaa sen kaikkein pahimman. Tota samaa en uudestaan kestä.
 
synntyspelosta;mulla ei mennyt synnytys  "niin kuin piti" ja hätäsektiotakinjo suunnittelivat, mutta mulle jäi ihana mieli synnytyksestä. Kätilöt ja lääkärit olivat ihania. Ja se "oma kätilö" oli aivan ihana ! Häntäkin jo suorastaan on ikävä. [:)]
 
Että ihan avoimin mielin menen toisenkin kerran synnyttämään jos onni suo nii[:)][:)][:)]
 
inhottavaa jos on tullut synnytyspelkoja yms[&:][&:]
 
Mulla nyt kaksi niin malli synnytystä takana ja molemmat mennyt paremmin ku hyvin ja hyvä mieli jäänyt molemmista, niin väkisinkin tulee välillä mieleen että jos kolmas lapsi päätetään joskus hankkia niin voiko mun hyvä onni/tuuri jatkua enää sinne asti.. Vähän pelottaa että kun nyt kaikki niin hyvin että sitten menee jotain pieleen, mutta ei nyt mitään suurempaa synnytyspelkoa ole, kun ei ole ollut vielä mitään syytä pelätä..
 
Täällä kauhee vauvakuume päällä..ovuloin tossa joku aika sitten ja sen kyl huomas..minä ja ukko.. en oo ennen huomannu mut nyt oli vatta hellänä ja silti kauhee panetus päällä[:D].. toivottavasti tärppäs.[;)]
 
miuku_ heh heh [:D] pidän peukkuja et tulis tulostakin. Täälläkin vähä ollu yritystä, mut ei kyllä oo tulosta viel tullu [:(]
Kovasti kyllä tekis mieli toista pikkuista.
 
mä kun taas tunnun tulevan raskaaks pelkästä ajatuksestakin, todellakin TOIVON, että en tulis. Oon tässä miettiny päänipuhki jonkinlaista suht helppoa/halpaa ehkäsykeinoa [:D][:D] Mulla kun olis edessä keskeytys [:(][:(]
 
katusutariina: jos lapsiluku täynnä niin piuhat poikki? tai kierukkakin on 5 vuoden juttu.. [:)]

Täällä kun tuo imetys loppuu kohta kokonaan, niin e-pilsut hetkeks käyttöön, jotta se pikkukakkonen ei ihan viel tulis.. ens kesänä/syksynä voidaan alkaa yrittmään toista!
 
yhtä ajattelin vielä parin-kolmen vuoden päästä yrittää, sit samalla siinä sterilisaatio [:)]

Ja mulla Marika tuli kierukan läpi, sitä en välttämättä halua, vaikka taidan sen kuitenkin ottaa. Noista kaikista kun se on se helpoin ja halvin. Mulla kun ei oikeen mikään ehkäsy toimi, kun muksuja tulee vaan.. plop plop.. ihan ku facen keskusteluikkunat [:D]
 
Joku taisi jossain muistaakseni sanoa tätä, että ei halua lisää lapsia, mut haluais elää sen raskausajan ja synnytyksen uudelleen [:D]
Mä voisin sanoa sitä samaa. On se raskausaika kuitenkin niin jännittävää ja toisaalta ihanaa aikaa... [:D] Mulla kun ei ollut mitään pahaa oloa. Vain väsymystä. Ja loppuun asti pystyin olemaan töissäkin vaikka työ oli erittäin fyysistä.
En halua lisää lapsia, mutta silti se olis ihanaa olla raskaana [:D]
Ehkäisynä ajattelin kierukkaa (pistäs vamaan sen "asennus" aika tilata). Jossain vaiheessa kävi mielessä se piuhojenkin poikki vetäminen, mutta se tuntuu niin LOPULLISELTA.

Sanotaan, että jos elämäntilanne olisi vähän toinen niin voisinkin haluata sen toisen lapsen. Mieheni poika on meillä jokatoinen viikko. Asumme pienessä rivitaloasunnossa (3H+keittiö). Omakotitaloa on katseltu jo vuosi, mutta sopivaa ei ole löytynyt sopivalla etäisyydellä tai hinnalla [:(]. Ja nyt näyttää vielä toi työtilannekkin huonolta vähän molempien osalta... Loppuu yksinkertaisesti tila täällä kesken jo nyt [:@]! Ja mä inhoan tätä asuntoa... [:@] Lattiat on hirveet, keittiö on kauhee, tapetit on kauheet, vaatekaapit on jo TODELLA aikansa eläneet...
Syitä ja selityksiähän ne on nämäkin... [:D]
 
Niinhän sitä sanotaan ettei mikään ehkäsy oo varma... Ite oon kyl noihin laastareihin tyytyväinen, helppojakin ne on kun ei tartte kun kerran viikossa muistaa. Tosin kun pidän niitä aina käsissä niin Nea meinas kerran vetästä sen multa irti. Harmittaa jo etukäteen kun joskus tulee se ikä vastaan ettei ne enää käykkää mulle. Painoraja toivottavasti ei täyty koskaan [:D]
Taatun kanssa samoilla linjoilla, ens syksynä viimeistään uutta pullaan uuniin. 2v ikäero on minusta ihanteellinen (ja sektion suhteen) ja loppukevään-kesän lapsia halutaan. Yritys nro 1 varmaan tärppää tälläkin kertaa.
 
ite kanssa ton 2vuoden ikäeron kannalla[:)] mikäs niissä laastareissa on Mohomaha ikä ja painorajana?
 
>90kg ja ikärajat googlettamalla 18-45v mutta miten mä muistin että se max ikä ois ollu hurjasti tosta pienempi. Täytyy lukee viel toi käyttöohje tarkemmin, kun mulla oikeesti oli mielikuva että se ois ollu joku tyyliin max 35. Palaan asiaan! 
 
kyllä kaikki on niin yksilöllistä[:D]
justiin kun jotkut saa vauvoja vaikka käyttäis miljoonaa ehkäisy keinoa päällekäin ja jotkut saa yrittää kymmenenkin vuotta. Meillä suht nopeaa tuli, että vuosi tekemällä tehtii  Turo-Eemiliä, mutta juurikin verrattuna moneen muuhun[:)]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top