Liikunta

Ladylinella Rovaniemellä, kuulemma myös eri kansalaisopistot järjestää. Ihan kivan leppoista :)
 
Minä kukin ennen raskautta pyörällä töihin 9km, mitta nyt käytännössä oon lopettanu. Tämä väsymys vie kaiken puhdin ja jotenki tuntuu että vatsa reagoi herkästi kipuilemalla. Maanantaina olin kasvimaalla n.3h ja tiistaina olikin sitten kiuilua pitkin päivää ja sain nyt mieheltä ja parilta kaverilta kiellon mennä sinne kyykkimään... salilla tekisi mieli käydä, mutta mietin mitä siellä nyt sitten uskaltaa tehdä...
 
Minä kukin ennen raskautta pyörällä töihin 9km, mitta nyt käytännössä oon lopettanu. Tämä väsymys vie kaiken puhdin ja jotenki tuntuu että vatsa reagoi herkästi kipuilemalla. Maanantaina olin kasvimaalla n.3h ja tiistaina olikin sitten kiuilua pitkin päivää ja sain nyt mieheltä ja parilta kaverilta kiellon mennä sinne kyykkimään... salilla tekisi mieli käydä, mutta mietin mitä siellä nyt sitten uskaltaa tehdä...

Jos et aiemmin ole salilla käynyt niin ehkä kehonpainolla olisi hyvä aloittaa treeni. Mamma jumppa ohjeita löytyy netistä vaikka kuinka :) itse olen käynyt salilla aina äitiyslomaan saakka ja lähes kaikkea olen tehnyt mitä ennenkin. Kyykyt, prässit yms tietysti jää kasvavan vatsan vuoksi ja vatsalihas liikkeet kevenee, mutta muuten teen kyllä aika normaalisti, kehoa kuunnellen.

Väsymys on sitten eri juttu, se on kyllä syönyt omaakin motivaatiota :sad001 jos väsyttää todella niin jään kyllä sohvalle telkkaria katsomaan :D
 
MörttiRöpö, oon minä salilla käynyt ja kortti on edelleenkin voimassa. Minulla vain on tullut tässä liki vuoden tauko, kun sain sen verran pahan luupiikki ongelman ja se alkoi sallia juuri kesän alussa taas liikunnan normirajoissa. Mutta nyt mietin, ku tuntuu että minulla alkaa varmaankin löystyä nuo liitokset. Mietin tuossa tukivyön hankkimista jo arkikäyttönki, on ollut käytössä myös molemmissa raskauksissa aikasemmin. Ja varsinkin pidempi jaloillaan olokin jo tuntuu, että väsyttää kehoa siten, että alkaa tuntua vatsanpohjassa ikävältä.
Minulla on siis koko kehossa muutenkin väljyyttä nivelissä, joka vaikuttaa normaalistikin liikkumiseen.
 
MörttiRöpö, oon minä salilla käynyt ja kortti on edelleenkin voimassa. Minulla vain on tullut tässä liki vuoden tauko, kun sain sen verran pahan luupiikki ongelman ja se alkoi sallia juuri kesän alussa taas liikunnan normirajoissa. Mutta nyt mietin, ku tuntuu että minulla alkaa varmaankin löystyä nuo liitokset. Mietin tuossa tukivyön hankkimista jo arkikäyttönki, on ollut käytössä myös molemmissa raskauksissa aikasemmin. Ja varsinkin pidempi jaloillaan olokin jo tuntuu, että väsyttää kehoa siten, että alkaa tuntua vatsanpohjassa ikävältä.
Minulla on siis koko kehossa muutenkin väljyyttä nivelissä, joka vaikuttaa normaalistikin liikkumiseen.

Ehkä varovainen nivelten tukeminen lihaskuntoa vahvistamalla olisi järkevintä eli harjoittelee vaan salilla sen mukaisesti. Tekee liikkeitä tuettuina laitteissa, esim reiden ojennus ja koukistus, pohjenousu jne. Noiden ei pitäisi ärsyttää mitään, kun tekee rauhallisesti ja hallitusti :)

Vyötä olen käyttänyt jo itsekin. En tosin siitä suurta hyötyä oo huomannut. Ehkä sitten enemmän, kun vatsa kaipaa kannattelua :D
 
Onko kellään muuten mitään hyvää ohjetta raskausajan keskivartalojumppaan? Mietin et jos sais keskivartalon tukilihaksia vahvistettua ja vältettyä selkäkivut. Istumatyössä alaselkä kipeytyy välillä enkä käy salilla nyt niin kuin viime raskaudessa.
 
Kevyesti ja hyvin tuettuna ajattelinkin että voisi olla hyvä. Mutta mietin myös että kuinka jos jättäsi pää painoa kunnon ylläpitämiseen ja yläkeholle. Minulla on kuitenkin jalat selvästi vahvemmat jo valmiiksi. Minulla on jalkojen jälkeen selvästi vahvimpana selkä, kyllä silti vain juuri se selkä kipuilee jo nyt. Mutta minulla tuo johtuu juurikin siitä nivelten väljyydestä, joka "pahenee" raskauden hormonien takia. Joten itse ainakaan en usko että jumppaamalla sitä välttäsin, tuen tarviin joka tapauksessa...
Toisaalta olisi kiva kokeilla raskausajan hierontaa...
 
Ensimmäisen kolmanneksen kärsin todella kovasta väsymyksestä, jonka vuoksi työpäivän jälkeen en jaksanut tehdä muuta kuin olla vaan ja korkeintaan tehdä kotiaskareita. Vähän harmittaa, kun kesä meni tosi vähällä liikunnalla, kun normaalisti olen kesäisin ollut aktiivinen ja osallistunut juoksutapahtumiin, patikoinut ja tehnyt pitkiä pyöräretkiä saaristossa ym. Vähän jopa yllätti miten voimakkaasti raskauden alku voi vaikuttaa vointiin ja liikkumistottumuksiin. Nyt vähän pelottaa, että millainen vointi sitten loppuraskaudessa on, kun tosiaan liikunta todella lähellä sydäntäni ja se on melkein meidän perheen elämäntapa. Kesällä tulikin tehtyä vain retkiä lähellä oleviin luonnonpuistoihin ja onneksi menin säännöllisesti pyörällä miehen mukaan, kun hän juoksi. Lenkkeily miehen seurassa ei olisi kesällä tullut kuulonkaan, vaikka aikaisemmin olen hänen mukana pysynyt varsin hyvin. Itselläni sykkeiden raju nousu ja muutenkin tunkkainen olo teki juoksusta epämiellyttävää ja siksi se jäi. Onneksi nyt syksyn mittaan ja toisen kolmanneksen alettua olo on kohentunut. Olen aikaisemmin vesijuossut varsin paljon juoksun ohella ja nyt raskausaikana vesijuoksu tuntuu tosi hyvältä. Suosittelen vesijuoksua kokeilemaan :happy:. Vesijuoksuun kannattaa pyytää mukaan hyvää seuraa, jos vaan mahdollista, koska tosiaan se on yksin välillä todella yksitoikkoista ja tylsää. Ehkä jos olo pysyy hyvänä, niin taidan osallistua iltarasteillekin. Täällä taisi olla muitakin suunnistuksesta innostuneita tai ihan suunnistajiakin?
 
Ensimmäisen kolmanneksen kärsin todella kovasta väsymyksestä, jonka vuoksi työpäivän jälkeen en jaksanut tehdä muuta kuin olla vaan ja korkeintaan tehdä kotiaskareita. Vähän harmittaa, kun kesä meni tosi vähällä liikunnalla, kun normaalisti olen kesäisin ollut aktiivinen ja osallistunut juoksutapahtumiin, patikoinut ja tehnyt pitkiä pyöräretkiä saaristossa ym. Vähän jopa yllätti miten voimakkaasti raskauden alku voi vaikuttaa vointiin ja liikkumistottumuksiin. Nyt vähän pelottaa, että millainen vointi sitten loppuraskaudessa on, kun tosiaan liikunta todella lähellä sydäntäni ja se on melkein meidän perheen elämäntapa. Kesällä tulikin tehtyä vain retkiä lähellä oleviin luonnonpuistoihin ja onneksi menin säännöllisesti pyörällä miehen mukaan, kun hän juoksi. Lenkkeily miehen seurassa ei olisi kesällä tullut kuulonkaan, vaikka aikaisemmin olen hänen mukana pysynyt varsin hyvin. Itselläni sykkeiden raju nousu ja muutenkin tunkkainen olo teki juoksusta epämiellyttävää ja siksi se jäi. Onneksi nyt syksyn mittaan ja toisen kolmanneksen alettua olo on kohentunut. Olen aikaisemmin vesijuossut varsin paljon juoksun ohella ja nyt raskausaikana vesijuoksu tuntuu tosi hyvältä. Suosittelen vesijuoksua kokeilemaan :happy:. Vesijuoksuun kannattaa pyytää mukaan hyvää seuraa, jos vaan mahdollista, koska tosiaan se on yksin välillä todella yksitoikkoista ja tylsää. Ehkä jos olo pysyy hyvänä, niin taidan osallistua iltarasteillekin. Täällä taisi olla muitakin suunnistuksesta innostuneita tai ihan suunnistajiakin?

Kuulostaapa tutulta tarinalta. Täällä kans elämäntapaliikkuja (mies myös), lajeina maastopyöräily, juoksu, suunnistus ja hiihto. Kilpaillutkin olen koko ikäni enemmän tai vähemmän vakavalla mielellä. Jukolan viestissä tuli ensimmäistä kertaa fiilis, että jotain outoa on meneillään, kun hengästytti aivan kamalasti ja väsytti ylipaljon. Pari päivää myöhemmin sit tulikin plussa. Treeniohjelma jäi plussauksen myötä (koska valmentajalle piti kertoa syy, miksi en voinut enää tehdä tehotreenejä). Eka kolmannes meni väsyneenä ja tein normaalia vähemmän treeniä. Jaksoin kuitenkin hyvinä päivinä mennä normaalisti ja tein muutaman noin 20 km juoksulenkinkin. Toka kolmannes ollut paljon energisempää onneks jo. Toivottavasti loppuun asti pystyis liikkuu mahdollisimman paljon. Ja toivottavasti myös synnytyksen jälkeen jaksais liikkua. Urheilu on pelottavan iso osa omaa identiteettiä.
 
Mulle jooga on tosi tärkeetä ja sitä olen tehnyt tässä. Myös salilla käynyt ja teen lantionpohjan ja syvien lihasten harjoituksia, joita sain neuvolasta :smiley-bounce005Uinti on myös, lähinnä vesijuoksemaan. Sitten kävely, mulle toimii paremmin kuin lenkkeily :smiley-bounce022
 
Uskaltauduin perjantaina Pilatestunnille, en oo ihan varma oliko hyvä juttu vai ei kun liitoskivut vaan paheni ja ollu ihan jyrän alle jäänyt olo sen jälkeen vaikka tosi kevyesti yritinkin tehdä... Sillon kohdaltaan tuntu kyllä hyvältä...
 
Lenkkeilyä pian 2v täyttävän seefferi-typyni kanssa. Salikortti löytyy mutta harvemmin tullu käytyä nyt raskausaikana, alussa ei pystynyt ollenkaan.
 
Uskaltauduin perjantaina Pilatestunnille, en oo ihan varma oliko hyvä juttu vai ei kun liitoskivut vaan paheni ja ollu ihan jyrän alle jäänyt olo sen jälkeen vaikka tosi kevyesti yritinkin tehdä... Sillon kohdaltaan tuntu kyllä hyvältä...

Miullakin parin ekan pilatestunnin jälkeen liitoskivut oli kovempia, mut nyt kuukauden käyntien jälkeen ei enää vaikuta oloon. Vaatinee kropalta tottumista. Ja uskon, että tulee hyödyksi ne liikkeet, kun meillä ainakin keskitytään paljon lantionpohjalihaksiin ja muihin raskauden osalta "kriittisiin" paikkoihin.
 
Kuulostaapa tutulta tarinalta. Täällä kans elämäntapaliikkuja (mies myös), lajeina maastopyöräily, juoksu, suunnistus ja hiihto. Kilpaillutkin olen koko ikäni enemmän tai vähemmän vakavalla mielellä. Jukolan viestissä tuli ensimmäistä kertaa fiilis, että jotain outoa on meneillään, kun hengästytti aivan kamalasti ja väsytti ylipaljon. Pari päivää myöhemmin sit tulikin plussa. Treeniohjelma jäi plussauksen myötä (koska valmentajalle piti kertoa syy, miksi en voinut enää tehdä tehotreenejä). Eka kolmannes meni väsyneenä ja tein normaalia vähemmän treeniä. Jaksoin kuitenkin hyvinä päivinä mennä normaalisti ja tein muutaman noin 20 km juoksulenkinkin. Toka kolmannes ollut paljon energisempää onneks jo. Toivottavasti loppuun asti pystyis liikkuu mahdollisimman paljon. Ja toivottavasti myös synnytyksen jälkeen jaksais liikkua. Urheilu on pelottavan iso osa omaa identiteettiä.

Joo, tutulta kuulostaa kertomasi. Hyvään saumaan taisi Jukolat osua kuitenkin kohdallasi, vaikka raskauden alkutuntemukset painoivatkin. Muistaakseni itse olin Jukolan aikaan vielä varsin hyvässä kunnossa, mutta juhannuksena väsymys sitten iski. Välillä olen miettinyt, että olenko vähän ylireagoinut tuohon väsymykseen, kun olen kuitenkin varsin vähillä raskausoireilla selvinnyt. Toisaalta omalta osaltani alkuraskauden väsymys oli kyllä aika käsittämätöntä. Etenkin kun liikunnan vähentyminen ja osittain poisjääminen on kuitenkin ollut tosi iso muutos omaan arkeen. Nyt onkin totuttelu uudenlaiseen liikuntarytmiin ja uudenlaisiin liikuntamuotoihin. Pitääkin kokeilla tuota pilatesta ja alkaa tutkia lantiopohjanlihaksia vahvistavia jumppaliikkeitä.
 
Eilen tuli pitkästä aikaa käytyä laviksessa vähän liikkumassa, satunnaisten happihyppelylenkkien lisäksi. Mulla haasteena on ollut verenpaineen heittelyt ja päänsärky. Eilenkin muutama pahoinvoinnin aalto ja tuskanhikikohtaus iski päälle, mutta jahka tämä tästä helppaa niin aion ottaa lihaskunnon kerryttämisen taas työn alle.

Mulla kans alussa tuli kamala olo lenkillä ja salilla, nyt pystyny liikkuu ihan ok, mutta päänsärky alkanu lähiviikkoina, samoin yöpahoinvointi.. :shifty:
 
Saa nähdä pääseekö tää mamma liikkumaan raskausaikana, mulla siis rankka hyperemeesi ja lääkärin määräämä lepo ja sairausloma sen vuoksi jatkuen edelleen.
Lokakuun lopussa alkaa mammajooga kerran viikkoon ja sinne toivon pääseväni.
 
Pikku muru, ikävä kuulla. Toivottavasti pääset mammajoogaan!

Osaatteko sanoa, miten pitkään pystyy vielä tavallisia vatsarutistuksia tekemään? Vielä ei tunnu pahalta, mutta ilmeisesti niiden tekoa tulisi alkaa jo välttämään. Nyt rv 21+0. Lähinnä vatsallaan olo epämukavaa.

En alkuraskaudessa kertakaikkiaan ehtinyt kunnolla liikkumaan, kun oli kaikkea: muutto ja remonttia. Nyt taas uudella innolla aloittanut joogan ja jumppiinkin yrittänyt ehtiä.
 
Huh. Polkaisin pitkästä aikaa töihin aamulla (n. 6km) ja melkoisesti kyllä vauhti hidastunut sekä huomaa pitkän sairausloman ja melko varovaisen liikkumisen myötä kunnon hieman tipahtaneen alaspäin.. Kuinka pitkään te ajattelitte uskaltaa polkupyörän selkään nousta?
 
Huh. Polkaisin pitkästä aikaa töihin aamulla (n. 6km) ja melkoisesti kyllä vauhti hidastunut sekä huomaa pitkän sairausloman ja melko varovaisen liikkumisen myötä kunnon hieman tipahtaneen alaspäin.. Kuinka pitkään te ajattelitte uskaltaa polkupyörän selkään nousta?

Mulla laski raskauden myötä verenpaineet vaarallisen alas ja huimausta sekä pyörtymistä on sen verran paljon, niin mä en ole uskaltanut pyöräillä rv 7-8 jälkeen.. Ärsyttää..
 
Takaisin
Top