Liikkuminen ja syöminen

Mullakin salitreenit jatkuu, 3-4 kertaa viikossa käydään yhdessä miehen kanssa. Tänään kävin personaltrainerin kanssa juttusilla, muutettiin aika perusteellisesti ohjelmaa raskauteen sopivaksi. Vatsalihaksia kyllä jäi ohjelmaan edelleen, enempi staattisina ja vinoina liikkeinä. Pikkuhiljaa pitäs alkaa lisäileen aerobista, päätin pitää kerran viikkoon ihan vaan crosstrainer/pyöräilytreenin. Oon innoissani kun saa taas tottua uusiin liikkeisiin ja juttuihin, ei kerkeä kyllästymään. Pääasiassa ohjelma tehtiin kunnon ylläpitoa ajatellen, mutta jaloissa ja muutamissa käsiliikkeissä saa myös vähän kokeilla maksimipainoja.... :) mites muut salillakävijät, ootteko himmannu tahtia vai käyttekö samanlain kuin ennenkin?
 
Mä oon pelannu lentopalloa sekajoukkuees n. 4 vuotta suurinpiirtein joka toinen viikko kaks kertaa viikos. Viime viikolla alkoi tuntumaan ettei onnistu enää kun pelkää mahaa koko ajan. Ei uskalla tehdä tiikereitä tai muutenkaan sännätä joka pallon perään täysillä. Yritin pelata vähän rennommin mutta ei onnistunut joten tulin siihen tulokseen että rauhoitan tuon lentopallon nyt varmaan loppu ajaksi. Onneksi kesä tauko siitäkin alkaa kohta ettei jää oikeen paljoa käymättä. :sad001

Muuten olen tehnyt pitkää lenkkiä koiran kanssa kävellen, harmittaa toisaalta kun juuri olin saanut juoksu kuntoni mielestäni hyväksi. Mutta ajatuksissa on juosta vielä mahan kanssa jossain vaiheessa, ehkä jossain metsän siimeksessä ettei kukaan nää... :D nyt olen kuitenkin tehnyt aina välillä pieniä juoksu pyrähdyksiä. Sykkeet vain nousee niin hirveästi...
 
Liikun noin 3-4 krt / viikko. Vesijumppaa, kuntosalia, lenkkeilyä, tavallista jumppaa ym. Olen jättänyt mm. sählyn ja taitoluistelun, koska pelkään että sattuisi jotain (viikkoja 13). Jotain tiettyjä liikkeitä mm. mahalla maaten tehtäviä liikkeitä en tee. Jumpassa vatsat teen vähän kevyemmin ja hitaammass tahdissa ja hypyt varovasti. Sykettä yritän pitää suht matalana, koska olen huomannut että hengästyn mm. juostessa ylämäessä ihan älyttömästi, tuntuu jopa etten saa happea. Ruokaa joutuu valitettavasti syömään aika paljon, koska minulla on edelleen pahoinvointia johon auttaa vain syöminen (perusruokaa). Painoideksi noin 19, joten olen ajatellut että synnytyksen jälkeen loka-marraskuussa alkaa kunnon tehotreenit/laihdutus, en siis stressaa painoasiaa nyt ellei neuvolan täti puutu asiaan.
 
Itse olen treenannut pt:n kanssa jo ennen raskautta ja hän oli myös ensimmäinen "ulkopuolinen", joka raskaudesta kuuli. Treenejä ei ole vielä hirveästi muutettu, ainoastaan kovimmat syketreenit on jätetty pois. Aika paljon on tehty alaselän lihaksia ja vatsoja, ajatuksena vahvistaa niitä niin kauan kun vielä voidaan. Tällä hetkellä 24x7 kuvotus vaikuttaa treeneihin eniten, mitään sarjoja ei voida tehdä pitkinä kun on pakko pitää ylimääräisiä taukoja. Tämä puolestaan aiheuttaa turhautumista ja hajotusta, pää kun tahtoisi treenata kovemmin kuin mitä kroppa antaa myöten. Haaveena on jatkaa treenaamista äitiyslomaan asti. Jossain vaiheessa on pakko luopua osasta jalkatreeneistä ja kovien painojen nostoista ja siirtää painotuksia yläkroppaan. Eniten kaipaan noita kovien sykkeiden ja kovien painojen "tappotreenejä". Hyvin alkanut laidutusprojekti jäi kesken ja kaipuu totaalisen treeniväsymyksen tunnetta kohtaan on kova.
 
Taas vatsalihaskipuja eilisen agilitytreenin jäljiltä. :sad001 Onko muilla reippaampi liikunta/juokseminen aiheuttanut kipuja? Mun oma diagnoosi on vatsalihasten joku lievä revähtäminen, ja kävelykin on tänään vähän vaivalloista, varsinkin jos on edeltävästi istunut jonkin aikaa. Ei siis tunnu siltä, että olisi sinänsä vaarallista kipua tai että vauvalla olisi hätää, paikallistan sen nimenomaan omiin alavatsan lihaksiin. Olen kyllä treeneissä pyrkinyt ottamaan kevyemmin ja lyhyempiä toistoja, mutta näyttää ikävästi siltä, että saa kohta jättää kokonaan juoksemisen.

Ottaa kyllä päähän, jos saa kaikki mieluisat liikuntaharrastukset nyt jo jättää pois, kun muutenkaan en ole mikään himoliikkuja. Kävelylenkit ei jaksaisi nyt kiinnostaa pätkääkään, eikä mitkään mammajoogat. Mutta tietenkään en halua mitään riskeerata, ja sen mukaan on vaan mentävä. Ja jotain liikuntaa tarvisi olla joka tapauksessa.
 
Kaikenlainen liikunta jäänyt pois, kipu on niin sietämätöntä jo pienen kävelylenkin jälkeen. Tänään piti luovuttaa kesken ostosreissunkin ja mennä edeltä autoon odottamaan. Hieman hirvittää ensi viikon polikäynti, mitä ne sanoo :oops:
Rv 22+3
 
Täällä pelkkä Ratsastus ollut ainoana mielekkäänä liikunta harrastuksena,raskauksien aikanahan ei ratsastusta puolen välin jälkeen suositella joten nyt tyydytty pelkkiin kävely lenkkeihin koiran kanssa..myös kyllä esikoisen kanssa kärryilyt,mutta nekin niin rauhallisia lenkkejä kun vaan mahollista..nimimerkillä liitoskivut vaivaavat.. ;s Nyt rv 21+1 :)
 
Miksi ei suositella? Tai siis perustelu lopettamiselle?

Oma neuvola täti sanoi vaan että niin kauan saa kun tuntuu hyvältä. Tippua nyt ei tietenkään saisi, mutta se nyt koskee koko raskaus aikaa.

Sent from my HTC One mini using Vau Foorumi mobile app
 
Mä oon ainakin ymmärtänyt, että ratsastus on kieltolistalla sen hytkytyksen ja pomppimisen takia. Samasta syystä kuin juoksulenkitkin siis. Tosin en tiedä, onko sitten vähän ylivarovaisuutta, koska taas kun lukee noista hytkymisistä ja vahingoista tarkemmin, niin huomaa, että todennäköisyys sille, että esim. istukka irtoaa on jopa kaatumisissa aika pieni..
 
Se selästä tippumisen riski kai se suurin syy on, miksi eivät suosittele ratsastusta. Itse en ainakaan uskaltaisi selkään nousta, varsinkaan kun hyvä ystäväni, kokenut ratsastaja, tippui odotusaikanaan. Onneksi ei käynyt pahemmin!
 
Ei siellä selässä paljon hytky kun miettii ... Mutta joo, tiedostettu riski. Itse ajattelen voivani jäädä auton alle joka päivä. Jos liikaa pelkää niin hulluksi tulee.

Sent from my HTC One mini using Vau Foorumi mobile app
 
edellisessä raskaudessa olin vielä hevosen selässä kolme viikkoa ennen synnytystä, tosin enää vaan leppoisaa kävelyä metsässä. vieraan tai oudomman hevosen selkään en olisi raskaana mennyt, mutta tällä tammalla olin ratsastanut jo monta vuotta ja auttanut toipumaan luottamuspulasta ihmisiä kohtaan. joten heppa luotti täysin kanssa. mutta tippumisen riski on aina olemassa, saaliseläimistäkun on kuitenkin kyse
 
Halusin nostaa vahan tata ketjua nain loppuraskaudesta. :)

Mita liikuntamuotoja harrastatte? Vai rajoittavatko kivut liikkumista?

37 viikkoa taynna. Normaalisti olisin kaynyt salilla, mutta raskauden aikana se teki minut todella huonovointiseksi ja joudun jattamaan salit jo ensimmaiset kolmanneksen alussa. Viimeisen parin viikon aikana olen joutunut radikaalisti rajoittamaan kavelya liitoskipujen ja jalkasaryn vuoksi, mutta pyoralla paasee senkin edesta. :) Rakastan pyorailya ja itseasiassa tulin juuri 20 km pyoralenkilta, aahh, siina sielu lepaa! Lisaksi harrastan raskausjoogaa, tosin nailla viikoilla ja taman mahan kanssa joudun jo niitakin liikkeita muokkaamaan itselle sopiviksi - turha enaa haaveillakaan hyvista eteenpain taivutuksista. :D Ja sitten jumppaan kevyesti tasapainoa/keskivartalon pienia lihaksia jumppapallolla paivittain fysioterapeutin neuvoilla.
 
Libra: tosi hienoa miten pidät itsesi liikkeessä. Minua lääkärin varoittelut rajoittaa. En voi enää kävellä paljon esim tänään kärsin siitä että poikaystävä ei päästä minua edes kirpparille. Dahlemissa olisi tänään jopa perheritaritapahtuma eikä sinnekään mennä kun en voi kävellä paljon.
Ja pyöräillä en uskalla samasta syystä että se voi myös edistää avautumista. Lisäksi liikenne täällä Berliinissä on aika vaarallista raskaana olevalle. Ihmiset kaahaa ja ohittelee pyörillään aika vauhtia, joten en halua ottaa mitään riskiä. Minun päälle on joskus ajettu siis jo ennen raskautta, humalaisetkin Berliinissä ajelee miten sattuu joten tilanne voi tulla ihan yhtäkkiä. Silloin kun humalainen pyöräilijä kaahasi päälle väärän suuntaan niin väistin juuri ja juuri niin että se ajoi suoraan kylkeeni ja lonkka meni ihan mustaksi ja oli kipeä pitkään. Raskausjoogaa kokeilen varovaisesti. Olisi hyvä että lantiapohjanlihakset olisi kunnossa synnytyksessä.
 
Siina on tosiaan eroa, etta missa pyorailee. En usko, etta edes Helsingissa pyorailisin. En lahtisi taallakaan kaupunkiin pyoralla enka autojen sekaan! Vaikkakin Hollannissa pyoraily on silla lailla eri asia, kulttuuri jo suosii pyorailijoita, hyvakuntoisia pyorateita on kilometrikaupalla ja autoja niille ei paasteta. :) Ja olen siinakin ollut onnekas, etta pystyn viela liikkumaan eika terveydellisia esteita ole.
 
Ainut liikunta on kevyet kotiaskareet.. Pihaa olen kiertänyt ympäri joinain päivinä, mutta sen jälkeen onkin kipuja vaikka muille jakaa.
 
Mulla on vuosikaudet harrastuksiin kuulunut ratsastus ja agility. Ratsastuksen jätin suosiolla pois loppukeväällä/ alkukesällä, tippuminen vaan alkoi pelottaa liikaa. Agitreeneissä oon käynyt viikottain edelleen, mutta en nyt muutamaan viikkoon (tai ehkä noin kuukauteen?) ole pitkiä ratoja juossut. Sellaisia pikkupyrähdyksiä, ohjaustekniikkatreeniä ja esteosaamista. Päivittäin tietysti koirien kanssa ulkoillaan, mutta ei mitään hirveitä lenkkejä, päivittäin yksi ehkä 20-30 min reipas kävely, ja 2-3 pienempää pissalenkkiä. Muuten pyritään sitten käymään jossain missä saavat riehua ja juosta vapaana ilman että itse tarvitsee hirveästi rehkiä :grin

Mä olen pystynyt yllättävän hyvin liikkumaan ilman pahempia kipuja, treeneissä juokseminen muutaman kerran tuntui sen verran keljulta mahassa että sen jälkeen tosiaan jäi pitkien ratojen juoksu pois, ja nyt parin viikon aikana oon huomannut että pidempi reipas kävely alkaa välillä supistella, ei kuitenkaan kipeästi. Välillä satunnaisesti vihlaisee jonnekin lantion seudulle/alaselkään, mutta niistä on selvinnyt ihan hölläämällä hetkeksi tahtia.
 
Liikunta keventynyt ja vähentynyt ja tietyt lajit jääneet pois asteittain raskauden edetessä mutta onnellinen olen että tähän asti olen pystynyt liikkumaan. Vielä salilla käynti ok (yläkroppaa painottaen ja tiettyjä liikkeitä/asentoja suosien), muutama ohjattu jumppakin vielä menee. MUTTA nyt selkeästi mennään päivä kerrallaan. Enää minun ei ole kannattanut etukäteen suunnitella liikkumisia. Toisina päivinä juilii ja supistelee niin ettei treeni/liikunta ole järkevää ja toisina päivinä olo on hyvä, silloin otan ilon irti :) Liikuntapäivinä huomaa, että mielikin on pirteämpi. Toivon myös, että aktiivisuuden myötä tuolla kohdunsuulla tapahtuisi jotain pikkuhiljaa niin, ettei ainakaan yliajalle menisi mutta taitaa olla todellakin vain toiveajattelua :D

Ihana kuulla, että muutkin ovat vielä jaksaneet ja pystyneet liikkumaan. Ja te, jotka ette enää pysty, niin hirmuisen vähän enää jäljellä! Aika ottaa rauhallisesti kun kroppa niin sanoo.
 
Juu mäkään en oo pystyny kävelemään lenkkimielessä pariin kuukauteen... Nyt oon meinannu et uimassa ja vesijumpissa voisin vielä alkaa käymään :)
 
On päiviä, että reipas kävely aiheuttaa pissahädän tunteen vaikka kuinka puskista ja nopsaan. Sitten on päiviä, ettei kävely tunnu missään. Yritin ottaa muutaman todella reippaan askeleen kävellessäni sateessa yhtenä päivänä ja se tuntui kyllä alapäässä heti kahden askeleen jälkeen todella ikävälle.

Liitoskivuiksiko niitä sanotaan, kun tuossa häpyluun tuntumassa tekee kipeää juuri nuo viimeksi mainitut nopsat askeleetkin..?


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top