La tammikuu 2016

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja SannaM
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Määkään en pysty mennä töihin ku olo on niin järkyttävä. Saikulla ollaan. Tämä viikko eka ja sit katotaan tilannetta. Ens viikko ois vielä töitä ja sit alkais kesäloma.

Mutta kuulkaas pahoinvoivat.:) menkää hierontaan, se todellakin auttaa oloon. Meillä mies hiero mun hartioita ja selkää eilen puoliska tuntia ja mulla on tänään ollu hyvä olo. :) viime viikolla kävin hierojalla ja mulla oli sen jälkeen koko loppuviikon hyvä olo. Kannattaa! :)
 
Mun mies ei suostu hieromaan. .. Ja ulkopuoliselle hierojalle ei ehdi. Töihin lähdetään pääsääntöisesti klo 6 ja takaisin tullaan yleisesti klo 18-18.30... Tätä nyt kesään saakka, sitten alkaa varmaan jo pahoinvointikin helpottaa kun muutetaan lähemmäs työpaikkoja. :)
 
Täällä ollaan myös saikulla:hungover: Ei mikään maailman älyttömin pahoinvointisuus mutta riittävän hasardi olotila ettei kykene 8 h per pvä seisomatyötä & asiakaspalvelusta suoriutumaan. Hirveä morkkis ku ei pysty menee töihin. Aaargh.
 
Kertomisesta: Mä oon kertonut ihmisten kans jutellessa ihan "normaalikuulumisena" sekä kolmessa edellisessä että tässäkin raskaudessa. Sitten jos menee kesken kuten 2 edellistä niin sekin kerrotaan kun muutenkin jutellaan. Ittelle on helpompaa kun ei suhtaudu asiaan mitenkään omituisesti vaikka iso asia sinänsä onkin :)
 
Miten teillä miehet on suhtautunut teidän pahoinvointeihin ja mielialan vaihteluihin? Meillä saadaan nykyään kaikesta riita aikaiseksi kun mies ei sitten millään ymmärrä miten voi olla niin huono olo ettei sängystä ylös pääse. Ja tokaisi yksi päivä että miten ne muut raskaana olevat jaksaa käydä töissä.. Selvisihän se että aika moni joutuu sairaslomaa ottamaan näiden olojen takia, mikä on minusta kyllä ihan oikein! Kyllä minusta raskaana olevan kuuluu saada levätä rauhassa.. Mies ei sitä vain ymmärrä..
 
Mä ainakin olen iltaisin ihan tööt ja miel tekee vaan nukkua ja olla, sitten kun mä olen jo untenmailla niin mies alkaa ehdottelemaan ja kutittelemaan ja ja ja... :grin
Noh.. Loppujen lopuks mä en ole eväänikään jaksanut liikauttaa niin pieni herne nousee toiselle nenänvarteen ja kääntää kylkensä ja että jaahas, se on sitten 9kk selibaatti.. :banghead:
Ja väsyneenä saatan töksäyttää asiat.. Yrittäs ymmärtää edes vähän, paha mieli tulee sitten itelle kun toinen möksähtää..
Väsymys+turvotus+tissit kipeänä=ei himoja :grin
Ja syömisestä kans... "Taasko sinä syöt" jooo, otin tämän tomaatin etten puklaa lattialle...
Onpahan se molemmille uusi tilanne :)
 
Meillä on kans joka ilta nukkumaan mennessä sama tilanne. :D ja harmittaahan se minuakin kun ei pysty vaikka haluaisi. Mulla vieläpä iltaisin pahenee tämä olo.. Osaa tuo mies onneks olla ihanakin, tänään tulee kaupan kautta kotiin vaalean leivän ja leivänpaahtimen kanssa kun tuli himo paahtoleipiin :D nykyään kun niin harva ruoka menee alas niin pakko syödä sillon sitä mitä tekee mieli :D
 
Mulle sanottiin neuvolassa, että tässä kohti, kun kaikki ällöttää ja oksut lentää, kannattaa unohtaa terveellisyydestä stressaaminen ja yksinkertasesti syödä sitä, minkä kullakin hetkellä alas saa. Esim. Sipseissäkin on suolaa, jota tarvii, kun yrjöilee. Nää on niin suhteellisia nää jutut ja loppujen lopuksi pitäisi olla melko lyhyt aika, jollon syö "huonosti", joten palaa terveellisempään sitten, kun se alkaa maistua ja pysyä sisällä. Musta helpottava neuvo!
 
Tänään käyty neuvolassa ekaa kertaa. Onko kenenkään muun neuvola mukana Neuvokas perhe-tutkimuksessa? Me osallistuttiin. Viime raskaudessa osallistuttiin Taysin unitutkimukseen. Pieni vaiva itelle, mutta iso apu joillekin!
 
Joo se on muuten totta että on vaan syötävä sitä mikä alas menee. Terveellisesti ehtii syödä sitten kun on parempi olo.
täällä on eletty pari edellistä päivää mustikkakeitolla ja viilillä. Tarvis vaan vähä jotai muutakin että sais energiaa.

mun mies onneks on kovin myötätuntoinen koko ajan tän pahoinvoinnin suhteen. "Voinnin mukaan" on sen jokapäiväinen kommentti ku valitan et en pysty tehä ruokaa. Onneks se ymmärtää. :) :Heartred
 
anní sanoi:
Miten teillä miehet on suhtautunut teidän pahoinvointeihin ja mielialan vaihteluihin? Meillä saadaan nykyään kaikesta riita aikaiseksi kun mies ei sitten millään ymmärrä miten voi olla niin huono olo ettei sängystä ylös pääse. Ja tokaisi yksi päivä että miten ne muut raskaana olevat jaksaa käydä töissä.. Selvisihän se että aika moni joutuu sairaslomaa ottamaan näiden olojen takia, mikä on minusta kyllä ihan oikein! Kyllä minusta raskaana olevan kuuluu saada levätä rauhassa.. Mies ei sitä vain ymmärrä..
Click to expand...

Ei sais naurattaa, mutta väkisellä meinaa pieni hymynkare kohota :) Niin tuttua puhetta, on kuultu myös meillä aikoinaan. Varsinkin ensimmäistä odottaessa tästä saatiin riita aikaiseksi harva se päivä/ilta. Kakkosta odottaessa se väheni huomattavasti ja kolmannessa ja neljännessä raskaudessa mies taisi jo tyytyä kohtaloonsa ja olla vaan hiljaa :D Siis niin, ettei se ollu suuttunu tms.

Tässä raskaudessa se ilmoitti vaan ku sanoin, et tein positiivisen testin niin ensimmäiseksi et tietää siis sitä, et mä saan seuraavan kerran ens vuonna :D No ehkä se muutaman kerran tulee saamaan tän raskauden aikana... Mulla nimittäin katoaa halut ihan kokonaan. Eka tän väsyn ja turvotuksen takia ja sitten ku ne helpottaa niin maha alkaakin olla jo tiellä. Tai ei kai se olis mut mä en vaan innostu ku tuntuu et on kävelevä norsu yms. niin se on sit siinä. Et ihan vaan "velvollisuudesta" tulee hoituun noi asiat meillä lähitulevaisuudessa.

Muuten mies ei kyllä motkota tästä vetämättömyydestä. Se tietää, et mä teen asiat sit omaan tahtiin sitten ku tuntuu siltä. Ja jos se tarpeeksi kauan odottaa asioiden tapahtuvan eikä niin tapahdu, se tekee ne ite. Tosin mä oonkin ollu kaikissa raskauksissa alusta loppuun täysin työkykyinen, paljon normaalia hitaammalla käyvä vaan! :D
 
Mä koitan miten työnteko sujuu. Viimeksi saikkuilin vähän väliä kun pahoinvointi oli niin rajua, että taju lähti muutaman kerran, eikä asiakaspalvelutyössä oikeen hyvällä katota, jos kassan takana oot ihan kanttuvei! Mulla on nyt apuna ne pahoinvointirannekkeet + pahoinvointilääkkeet työpäiville + akupunktio/hieroja joka toinen viikko. Lisäksi mun onnistui saada se osapäivänen soppari, kun esikoinen vasta vuoden ikäinen, eli oon n 3 päivää viikossa töissä.

Mulla myös oloa helpottaa heti kun vaan raahaa ruhonsa ulos ja raikkaaseen ilmaan. Koiran kanssa on pakkokin ulkoilla, mutta se oikeasti auttaa pahoinvointiin ja voimattomuuteen, kun vain saa itseään niskasta kiinni ja lähtee touhuamaan ulos.
 
Mä kans annan pisteet miehelle. Ymmärtää ja tukee tosi hyvin vaikka itselläänkin on rankkaa tässä kuviossa tällä hetkellä. Jollen pysty kuvotukseltani mennä kauppaan, käy puolesta ja tekee kaiken mahdollisen. Haluais tehdä enemmänkin ja harmittelee, kun ei pysty.
 
Jansculi: meillä mies tokasi ihan samoin, - että ensi vuonna sitten. huoh. :wtf:

Meilläkin mies osallistuu älyttömän paljon täällä kotona, siivoaa, tekee ruoat ja vielä puistoiluttaa töiden jälkeen esikoisen jotta saisin levätä. Toivottavasti tietää kuinka tärkeää työtä perheemem puolesta tekee. Vastapainoksi hän myös matkustelee työnsä puolesta paljon. Lähti tänä aamuna ja tulee takaisin vasta 1,5 viikon päästä.

Tsemppiä kaikille pahoinvoinnista kärsiville. Se on rankkaa tiedän. Niin kuin kaikki muutkin ärsyttävät oireet.

ON:
ilmeisestikin eilinen akupunktiosessio auttoi, sillä olo ollut melkein normaali tänään? Tai sitten koko raskaus on mennyt kesken? Tosin sydänäänet löytyi rv 6+5 ja 7+4, joten olisikohan kuitenkin niin pieni mahdollisuus enää keskenmenoon? Ja suuri mahdollisuus vain yksinkertaisesti parempaan oloon? NT-ultra on vasta 25.6 jolloin rv 12+0 eli piiiiitkä aika odottaa tietoa onko tuolla ketään enää...

Hyviä oloja!
 
Kappas vaan, kahvivieroitusoireet näköjään vahvistavat raskausoireita potenssiin sata. Eilen jäivät ekaa kertaa kahvinarkiltakin kahvit juomatta, ja tänään ei sitten enää edes mikään ruoka auttanut pahoinvointiin. Aamupäivä meni sohvalla maaten ja tuskaillen, kun vatsaa väänsi, päätä särki, väsytti ja heikotti. Mutta kappas vaan, kupillinen kahvia vei kaikki oireet ja nyt vois tehä vaikka ja mitä. Noin järjelläkin aatellen kahvista vieroitus aiheuttaa hypoglykemiaa, ja sitähän raskauspahoinvointipeikko rakastaa.

Ois ollu kyllä ihanaa, jos ois päässyt kahvista edes hetkeksi eroon tämän "tilan" siivellä, kun tuo turvallinen kolmen kupin raja vähän epäilyttää.. Mutta töihinkin pitäisi ylihuomenna kyetä ja saikku ei kolmeen kuukauteen oikein ole vaihtoehto kun koko työkuvioni on niin mutkikas. Kevyesti aloitus 64 h:n varallaolo/päivystysluonteisesta vuorosta jatkettuna normi työviikolla, kääks! No, täytyy vaan varata jumalattomasti naposteltavaa käden ulottuville ja juoda pikku kuppi kahvia aamusta, niin eiköhän se siitä sutviinnu, vaikka hieman hirvittääkin.. Itellä onneks pahoinvointi on vielä sillä tasolla, että tiukka keskittyminen muuhun - oli se sitten kivaa tai stressaavaa - ja esim. juurikin tuo kävely ulkoilmassa auttavat hurjasti.
 
Tammimamma, täällä on kans oireetonta. Ollut jo siitä viime torstain ultrasta asti, jolloin löytyi syke. Ihan järkyttävä pelko, että menikö taas heti uän jälkeen kesken, niinkun viimeksi.
Mulla on onneksi jo ens tiistaina neuvola ja samalla ultrataan.. Ainut oire on tällä hetkellä rintakipu :/ ja nyt menossa 7+4.

Se H&M:n äitiystalvitakkikin tuli. Tilasin tosiaan sen L kokoisena kun ei ollut pienempiä. Oli muuten pikkusen isoa kokoa! Kehtaan väittää että toi takki vastas enemmänkin kokoa XL :o
Onneks niitä oli tullu lisää niin laitoin heti M koon tilaukseen. Hitsi jos sekin on noin reilu :o
 
Onneksi en ole ainoo siis, joka tuntee olon sellaseks, ettei töitä jaksais ja pystyis vaikka haluais! Olo on vaa niin kurja. Ja tiedän ettei raskaus ole sairaus ja edellisessä raskaudessani olisin ihmetelly, jos joku olisi hakenut saikkua sen takia, mut nyt tosissaan ymmärrän, mitä raskaus oireet voi olla pahimillaan. Yök.
mies onneks melko ymmärtäväinen, toki huomaan pienen ihmetyksen hänen silmissään. Ei vaan uskalla sanoa, aika napsahdusherkkä nimittäin oon nyt ollu. Suuttunu ihan hölmöistäkin jutuista :) ja tiedän että seksi on hänenkin mielessään ja mielelläni sitä itekki antas, mut huono olo ei anna. Sen todisti yks kerta, kun juoksin heti session jälkeen oksentamaan. Ei romanttista.
 
Sain labratulokset ja Hcg arvo oli 15095. Onko kukaan muu käynyt mittauttamassa? Minulla viikot nyt 5+6. Yritin tutkiskella asiaa, ja ainakin joidenkin taulukoiden mukaan näytti olevan ihan ok arvo.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top