La marraskuu 2016

[pelagea]

Aika hirveä viikko, joka päivä yhtä itkua...joku tunnehyökyaalto ollut päällä koko viikon ja purskahtelee koko ajan vaikka on tää tilannekin jotenkin tosi hankala, niin kauan pärjättiin kun mä pysyin jaloillani, nyt kun päivät menee maatessa niin koko paletti tuntuu kaatuvan. Mun mies ei ole kunnossa, palasi vasta töihin pitkältä saikulta ja tarvitsee paljon tukea...mä yritän hoitaa asiat kotona niin pitkälle kun pystyn että hän jaksaisi töissä, yritän pitää itteni kasassa pitkät päivät yksin kotona, tänään jotenkin tajusin vihdoin kun keitin kaurapuuroa itselleni ruuaksi (koska se tulee nopeasti enkä jaksa kauempaa jaloillani olla) että tässä ei oikeasti ole enää mitään järkeä. Esikoinen tulossa, ei minkäänlaista tukiverkkoa, minä huolehdin vain miehestä ja itken päivät pitkät kun väsyttää, en edes syö kunnolla koska en jaksa kokata, ei jotenkin ole ketään joka voisi ymmärtää meidän tilannetta eikä ketään, joka voisi ihan vaikka tulla käymään ja tuoda vaikka jonkun valmisruuan kun itse en pääse kauppaan. Tosi surkee olo yritän takoa päähäni että on viikonloppu tulossa, se helpottaa, mies on kotona ja jaksaa auttaa, kaupasta voi itse ostaa valmisruokia koko ensi viikoksi varalle kun sinne vaan pääsee, just nyt vaan on hankala kohta.

Tuo kaurapuuro jotenkin kuitenkin konkretisoi sen, että nyt on saatava apua, vauvahan voi kohta jo syntyä ja olen ihan finaalissa...neuvolan perhetyöstä järjestivät heti aikaa parin viikon päähän, jo se ajatus helpottaa

29+0

 

[Katjusha]

Pelagea, raskas tilanne. Onneksi puhuit neuvolassa. Avun odotteleminen käy työstä, mutta jos tiedossa että sitä saa ... Tsemppiä sinne!
Meillä on sellainen tilanne, että asutaan ihan "skutsissa" ja turvaverkkoja ei oikeastaan ole. Onneksi olemme joidenkin naapureiden kanssa ystävystyneet ja saaneet esim koiranhoitoapua (toki ne vain lenkitetään ja ruokitaan häkkiin, ei ihmeempää). Pikkulapsiperheitä ei emme tunne. Vähän jännittää, miten jaksaa ilman perheen ja läheisten käytännön apua ja tukea pienen kanssa. Jos voimat loppuu, niin neuvolan kautta ja kunnasta sitten jotain kotiapua ...

 

[maan]

Täällä ainakin saa tosi helposti kodin hoitajaa...mulla oli tänään ekaa kertaa parituntia ja ma tulee seuraavan kerran 11.30-15...kerran viikkoon nyt alkaa aluksi käymään mut pitää kahtoo tätä tilannetta et miksi muuttuu...tänään se imuroi talon ja kävi lapsen kans ulkona tunnin niin sain tehä jotain hommia ja hetken istuin vaan sohvalla ja tein ristikkoa....ma ajattelin lähtä kylillä käymään jos olo sallii...itellä ei ainakaan ollut helppo kysyy apua mut sitä varten ne on....turha itseä väsyttää ja miestä ku itellä vaikeentuu kokoajan arki...nytki tuntuu et joku repii alapäätä isommaksi ei mikään kiva tunne...teen päivän aikana ite sen mitä pystyn ja loput saa olla...

 

[emmahima]

Pelagea, voimia sinne! Meillä myös esikoinen tulossa, ja miehen työtilanne on niin kamala, että oon jo pitkään pelänny siinä loppuunpalamista. Onneksi mä pääsen vielä hyvin liikkeelle. Mutta ressaa, kun toinen valvoo öitä ja on ihan hajalla. Ja mä haluisin vaan auttaa. Tänä viikonloppuna ollaan keksitty yhdessä kaikkea ohjelmaa, ettei menis aika sohvalla ajatusten pyörittelyyn. Onneksi on kivoja kyläpaikkoja, joissa käydä :)

 

[varpahat]

Te joilla on ollut huimausta niin minkä tyypistä se on ollut ja onko siihen ollut mitään selkeää syytä? Äsken sain jonkun ihmeellisen huimauskohtauksen, joka kesti vain pari sekuntia. Maailma ihan kirjaimellisesti pyöri. Seisoin vain paikallani kun tuo olo alkoi. Säikähdin niin että nyt sydän hakkaa ja jalat on voimattomat. Yleensä mun huimaus on sellaista humisevaa oloa tai semmoista pökkelöä oloa..

 

[nempsu87]

Oon täs pohtinu pari päivää et ku mul kipeytyy oikee nivunen vaikken oikeestaa mitää tekiskää.. kaveri sanos et varmaanki vaa liitoskipuja..mut miks vaa toisella puolella? Tänää taas syttys energiansäästölamppu tuolla päässä et voiskoha tuo nivunen kipeytyä tähystysreikien/arpien takia? On siis pari vuotta sitte työnnetty pariin otteeseen tutkimuskatetrit oikeesta nivusesta sydämeen..ku nimenomaa niiden kohalta sattuu... täytyypi kai viel tutkailla ja vaik kysyä neuvolasta..tuskin tästä sentää huolestua kannattaa,ku ei se kipuilu kuitenkaa esim.liikkumiseen vaikuta..

 

[sonic]

Arvethan ei veny samalla tavalla kun terve kudos, joten saattaa hyvinkin olla kyse niistä arvista. En usko, että se kuitenkaan niin hirveen vaarallista on, kun muualta kudos kuitenkin venyy normaalisti :)

 

[Orchid87]

Mulla on muuten yksi luomi kyljessä muuttunut vähän enemmän punaiseksi, siitä ajattelin seuraavalla neuvolakäynnillä sanoa että näkeekö siinä jotain pahempaa muutosta vai onko jotain raskauden aiheuttamaa vain. Rintaliivitkin saattaa ikävästi siihen kohtaan hangata.

Mä saan myös neuvolassa sen anti-D pistoksen maanantaina, mutta mulle kuulemma se isketään pakaraan! Tammikuussa tuulimunan yhteydessä sain samanlaisen pistoksen ja silloin myös laitettiin pakaraan. Reisi olisi kyllä ehkä kivampi vaihtoehto :D

Täällä ollaan oltu viikko sairaslomalla supistuksien ja oksennuksen takia ja nyt olen ollut pari päivää töissä ja yhtä tuskaa on Enää ei supista, mutta tuo oksentaminen! Se vie voimat ihan totaalisesti. 1,5kk olisi vielä äitiyslomaan mutta mulla on sellainen olo etten kestä päivääkään enää tuolla töissä.. Seisomatyö vielä, rasittaa aika paljon selkää ja jalkoja.

27+4

 

[Ellukkainen]

Pakaraan terkka mullekin keskiviikkona iski sen anti-D pistoksen, kuulemma sen verran iso satsi että ei mielellään mihinkään käsivarteen pistetä. Ja kyllähän se muuten tuntuikin, ei siis koskenut mutta muuten tuntui.

Musta tuntuu, että nykyään neuvolan kautta saa paremmin esim noita perhetyöntekijöitä kotiin. Mullekin tosi herkästi tarjottiin apua kotiin kun olin viikot yksin vauvan ja taaperon kanssa miehen ollessa muualla töissä. Toki sisupussina kieltäydyin kun vauvan eroahdistusvaihe menee kyllä ohi ja viikonloppuisin nukun enemmän kun mies on kotona... No meni se vauvaa valvottava vaihe ohi mutta en kyllä viikonloppuisin nukkunut yhtään sen enempää. Jotenkin varmaan peilasin tilannetta siihen, kun esikoinen oli vauva ja oikeasti valvotti päivällä ja yöllä, silloin ei olisi ollut avusta haittaa mutta neuvolasta saatu apu oli silloin vaan esite tassu-unikoulusta...

 

[kiki80]

Mulla kesti esikoisen syntymä yhdeksän tuntia, supistuksista syntymään. Toinen lapsi syntyi kahdessa tunnissa. Silloin sanottiin että seuraavalla kerralla menee vielä nopeammin. Nyt vähän jännittää tuleeko sitä synnytettyä jossain huoltsikan parkkipaikalla kun meiltä on sairaalaan matkaa sellainen puoli tuntia. En viitsisi ihan vähästä lähteä sairaalaan. Tokassa en muuten ehtinyt saamaan mitään puudutuksia mutta silti jäi parempi muisto ja maku. Kaikki kävi niin äkkiä.

 

[IceQueen]

Minuu varpahat välillä huimaa, johtuu selkeesti matalasta verenpaineesta tai jumissa olevista hartioista. Tulee välillä ylös noustessa, tai jos tarvii paikallaan seisoo jonkun aikaa.

 

[Jenskis]

Huuh, tänään muutetaan loputkin tavarat opiskelija-asunnosta väliaikaiseen asumukseen isoäidin nurkkiin (joka itse lähtee etelän lämpöön syys-toukokuun väliseksi ajaksi, en yhtään kade oo...). Kauheeta stressiä tuottanut tää muutto ja vaikka varmasti sovitaan hyvin kaikkine romuinemme (paljon heitettiin pois, mutta paljon sitä jäi silti ja varmasti niistäkin joutaisi moni vielä...), niin aika kaaosta on saada kahden talouden tavarat saman katon alle. Toisaalta nyt kun saadaan loputkin sinne paikan päälle nii voi siellä alkaa etsimään tavaroille paikkoja ja ehkä se siitä selkiytyy.

Vähän on haikeaa jättää taakseen asunto, jossa viimeiset viisi vuotta on majaillut, mutta vauvan takiahan tämä muutto nyt tehtiin, kun mummolla on niin paljon isommat tilat ja on myös piha ja sauna, jotka tästä puuttuvat. Hän olisi myös joka tapauksessa tarvinnut vuokralaisen etsiä asuntoonsa, niin mennään nyt me.

Sen verran kiihkeästi sitä haluaa tämän muuton valmiiksi, etten millään saanut nukutuksi. Heräsin jo neljän jälkeen kukkumaan, koitin väsyttää itseäni siivoamalla vähän kylppäriä, että saisi vielä aamuun nukuttua, mutta menestys oli aika huonoa. Nyt en enää viitsi edes yrittää vaan hyppään suosiolla ylös, niin ehkä sitä pääsee tänään vaikka ajoissa nukkumaan, varmaan tänä iltana nukuttaakin ihan erilailla

 

[ellami]

Huimausta täälläkin enempi ja vähän enempi. Matala verenpaine. Istuessakin tulee välillä huimaus, heikotus, huono tuskainen olo, veikkaan että maha painaa jotain johonkin ja verenkierto heikkenee tms. Myös jos on unohtanut juoda tarpeeksi paljon.

Mie jäin miettimään edelleen sitä kuukaudessa tullutta painoa kun pamahti 5kg ja nyt turvotus vaan lisääntyy :/ sormet heti aamusta. Vedenjuonti ei tunnu auttavan. Sitäkin jos lyhyessä ajassa kovin paljon juo, voi siitäkin tulla huimaus. Löydä sitten tasapaino tässä.

Peloissani jo mietin raskausmyrkytystä. Siinä kaiketi aina verenpaine nousee?
Ei ole kokemusta. Eikä kyllä tämmöisestä turvotuksestakaan.

Ja närästys. Vaaleaa leipää en syö, enää ei voi syödä tummaakaan kun närästää. Näkkäri vissii menee jotenkin. Omenahimo on nyt vaihteeksi.

 

[Sadetuuli]

Täytyy kyllä kommentoida tähän henkiseen jaksamiseen ja tukiverkkoasiaan. Meillä on molempien vanhemmat aika lähellä ja täytyy kyllä sanoa että sitä osaa todellakn arvostaa (että ovat lähellä ja haluavat auttaa). Tiedän pari ystävää/tuttua jotka on työn tai muun puolesta aikanaan muuttanut kauas omasta tukiverkostaan ja ovat sitten huomanneet että sellaista oikeasti auttavaa apua ei oikein puolitutuilta osaa/voi/kehtaa pyytää. Kyllä sitä itse osaa sen takiakin olla onnellinen että on saanut töitä molemmat meistä kotipaikkakunnalta.

Rv30+5

 

[Sadetuuli]

Te joilla on ollut huimausta niin minkä tyypistä se on ollut ja onko siihen ollut mitään selkeää syytä? Äsken sain jonkun ihmeellisen huimauskohtauksen, joka kesti vain pari sekuntia. Maailma ihan kirjaimellisesti pyöri. Seisoin vain paikallani kun tuo olo alkoi. Säikähdin niin että nyt sydän hakkaa ja jalat on voimattomat. Yleensä mun huimaus on sellaista humisevaa oloa tai semmoista pökkelöä oloa..

Meillä on suvussa hyvänlastuista asentohuimausta. Se on justiinsa sitä että oikeasti halkaa pyörimään päässä (oot väärässä asennossa ja se väärä voi ola mikä vaan). Se on vähä niinkö ois humalassa mutta siis se siis loppuu ainaki mulla ja mjn siskolla sillo ku vaihtaa asentoa. Tuo asentohuimaus ei oo vaarallista (näin sano lääkäri aikanaan).

 

[Sadetuuli]

Huimausta täälläkin enempi ja vähän enempi. Matala verenpaine. Istuessakin tulee välillä huimaus, heikotus, huono tuskainen olo, veikkaan että maha painaa jotain johonkin ja verenkierto heikkenee tms. Myös jos on unohtanut juoda tarpeeksi paljon.

Mie jäin miettimään edelleen sitä kuukaudessa tullutta painoa kun pamahti 5kg ja nyt turvotus vaan lisääntyy :/ sormet heti aamusta. Vedenjuonti ei tunnu auttavan. Sitäkin jos lyhyessä ajassa kovin paljon juo, voi siitäkin tulla huimaus. Löydä sitten tasapaino tässä.

Peloissani jo mietin raskausmyrkytystä. Siinä kaiketi aina verenpaine nousee?
Ei ole kokemusta. Eikä kyllä tämmöisestä turvotuksestakaan.

Ja närästys. Vaaleaa leipää en syö, enää ei voi syödä tummaakaan kun närästää. Näkkäri vissii menee jotenkin. Omenahimo on nyt vaihteeksi.

Tuosta painon noususta. Mulle ainaki neuvolassa sanottii et jossain vaiheessa raskautta useammille tulee sellainen reilu painonnousu (just saattaa olla jotai 800-1000g/vk) ja se on ihan normaalia. Mullaki tuli kylläkin jossain rv 22-27 muistaakseni. Ja muutenki.... mä oon jo lopettanu ressaamisen turvotuksesta ja painosta koska joka päivä paisuu jalat ja sormet ihan poskettoman kokoisiksi ja painoa on tullu tähän mennessä sellaiset 14 kg. Painan jo enemmän ku ukko rakas

Rv 30+5

 

[Tulitukka]

Mun äiti ei edes tiedä raskaudesta. Meidän välit on niin etäiset, etten ole nähnyt tarpeelliseksi kertoa. Miehen vanhemmat taas tietää ja muutetaankin tosi lähelle heitä. Vauvalle on paljon hoitajia ja apua kotiin, niin uskon pärjääväni. Uskoisin kyllä pärjääväni yksinkin. Onneksi ei tarvitse :)

Mulla turpoo vähän jalat ja eilen oli pakko laittaa rasvahaude ja villasukat, kun jalat on niiiiin kuivuneet. Mutta eipä kiskonut suonta tai muutenkaan tuntunut pahalta. Hetkeen taas yksi hyvin nukuttu yö. :)

 

[marre]

Mun äiti on mun paras ystävä ja tuki. Ollaan äidin kanssa todella läheisiä ja hänen kanssaan voi puhua mistä vain.
Äiti asuu vain 6km päässä. Käy mun luona kerran viikossa siivoamassa, koska itse en siihen enään kykene. On mun mukana äitipolilla joka kerta. Sitten kun vaivat syntyvät niin äiti tulee joka päivä mun avuksi hoitamaan vauvoja.

Mies on niin kiinni omassa yrityksessä ja tekee pitkiä päiviä. On jatkuvasti tosi stressaantunut ja väsynyt. Koskaan ei voi pitää kunnon lomaa töistä eikä myöskään isyyslomaa. Hänestä ei ole mitään apua kotitöissä tai vauvojen hoidossa sitten kun syntyvät. Alkuun nukutaan eri huoneissakin, että hän saa nukuttua.

30+1

 

[varpahat]

Meillä on suvussa hyvänlastuista asentohuimausta. Se on justiinsa sitä että oikeasti halkaa pyörimään päässä (oot väärässä asennossa ja se väärä voi ola mikä vaan). Se on vähä niinkö ois humalassa mutta siis se siis loppuu ainaki mulla ja mjn siskolla sillo ku vaihtaa asentoa. Tuo asentohuimaus ei oo vaarallista (näin sano lääkäri aikanaan).

Joo se loppuikin heti kun vaihdoin asentoa mutta semmoinen hassu olo jäi vielä jälkeenpäin. Joskus on tutkittukin mun huimauksia kun niitä oli enempi niin niskaperäisiksi epäiltiin ja taisipa joku lääkäri mainitakin tuon asentohuimauksen!

 

[IceQueen]

Hyvä että monilla on apua lähellä ja tukiverkko kunnossa :) Olen huomannut nyt esikoisen saatuani että ei olekkaan niin helppoa asua muutaman tunnin ajomatkan päässä omista vanhemmista... Pojan syntymästä asti miulla on ollut rankkaa syystä tai toisesta, henkinen ja fyysinen jaksaminen ollut koetuksella. Olisi varmasti paljon helpompaa jos olisi omat vanhemmat lähellä, enkä voi olla miettimättä olisiko asiat ihan toisin jos ja jos... Mutta eiköhän kaikesta selviä. Miehen vanhemmat asuvat lähellä ja auttavat tarvittaessa, mutta ei sitä vaan osaa pyytää apua kun ei ole omat vanhemmat.

En ellami olisi huolissani painonnoususta, sitähän on kokonaisuudessaan kuitenkin siulla tullut vähän näille viikoille. Mittausvirhettä on aina vähän jos eri aikaan mitataan eri vaatteissa. Turvotusta saa olla loppuraskaudesta. Raskausmyrkytyksessä nousee verenpaine, joten jos paineet edelleen alhaiset niin ei huolta. Kannattaa kuitenkin seurata verenpainetta jos on epäilystä.