Lääkkeetön synnytys

Vaikka vasta näin alussa olenkin, mutta jo ennen raskautta olen ollut ehdottomasti sitä mieltä, että en millään haluaisi keisarinleikkausta.
Mulla on joskus joitakin vuosia sitten leikattu toista rintaa ja sen haavan kanssa sain taistella n. 3kk, ennen kuin meni haava umpeen.
Pelkään, että sitten vatsahaavankin kanssa käy samoiten, vaikka eihän se tietenkään sitä tarkoita. Mulla on muutenkin kyllä kaikki haavat parantunut aika huonosti.
Ja kuinka sen haava muhii sitten roikkuvan vatsan alla?
 
Kyllä perussynnytyksestä toipuu kaikista nopeiten. Vaikka minulle tehtiin eppari ekassa synnytyksessä, olin esimerkiksi jo hevosen selässä kolme viikkoa synnytyksestä. Ja sitä ennen oli ehditty harrastaa seksiäkin.
 
Mullekkin tehtiin eppari ja vasta 2kk synnytyksestä pystyin istumaan kunnolla ilman helvetinmoisia kipuja.. Tai käydä edes ulkona kävelemässä normaalisti. Ettei se jokaisen kohdalla oo ihan noin helppoa kun edellä mainittuna :D 
 
Ei todellakaan kaikilla parane nopeasti ne epparihaavat. Muakin ommeltiin kiinni lähes 2h. Kaks kuukautta meni, että pahimmat kivut loppu, mutta esim. seksiä uskalsi harrastaa vasta lähes 6kk synnytyksen jälkeen.. Kävely oli kamalaa ensimmäiset kuukaudet, istuminen oli vaikeaa ym. 
 
Ja mullakkin niin paljon verta sitte 'menetin' siinä et ne yöl laittovat kaks pussii punasoluja siellä. Ja olo ei ollu todellakaan mikään paras ja hb oli alle 90 et yritäs siinä sit ees käyä pesuilla saatika vauvaa ottaa sylii ku meinaa pyörtyä samointein ku nousee seisoo.
 
Juu mäki eilen kävelin sinne np ultraan ja en oo sielläpäin sairaala kävelly synnytyksen jälkee ni aloin vaa tärisemään ja tuli hirveä ahistus kun mietti sitä että 'tossa noin mä heiluin 8kk hirveissä kivuissa' tai sitä synnytyssalin menoa. itkuki meinas tulla. kaikkee sitä ittesä laittaa uudestaa!!! :D mutta, lopussa kiitos seisoo <3
 
Kyllä sitä tosiaan kovasti pohtii miksi tän kaiken vielä kolmannen kerran tekee. Eka synnytys alkoi mulla niin yllättäen etten edes tajunnut sitä. Pieniä ongelmiakin siinä sitten kyllä tuli. Verta meni ja kaikkea. Ensimmäiset vuorokaudet makasin sängyssä, kun pyörtyilin jo siihenkin. Kolme vuorokautta synnytyksen jälkeen mut kuitenkin kotiutettiin hb:n ollessa 80! Vaikka oli ne kamalat epparihaavat ja -kivut niin kyllä se kaikki oli sen arvoista! En ole tämän synnytyksen vuoksi pelännyt synnyttämistä. Sektioon joutumista pelkään ihan tuhottomasti ja toivon, että saan nytkin synnyttää alakautta. Sillä jo sana "leikkaus" aiheuttaa mulle ahdistusta..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top