Lääkkeetön synnytys

V

vauvatuulia

Silmät suurina ihmettelijä
Hei,
vaikka synnytykseen meillä kaikilla onkin vielä aikaa reilu puoli vuotta, ajattelin kuitenkin aloittaa ketjua myös tästä aiheesta. Halusin keskustella muiden tulevien äitien kanssa aiheesta ja kuulla teidän mielipiteitänne ja suunnitelmia siitä miten koette tulevan synnytyksen ja onko mielestänne nykyinen medikalisaatio synnytyksessä tarpeellinen kaikissa tapauksissa. Itse olen aika pitkälle "luomuihminen" jos nyt näin voi sanoa. haluan itse miettiä ja ymmärtää miksi tiettyjä toimenpiteitä tehdään ja ovatko ne hyödyllisiä äidille ja lapselle vai tehdäänkö niitä vain sen vuoksi että saadaan seuraavalle tilaa synnytyssaliin tai lisää voittoa lääkefirmoille. Keskustelun herättämiseksi muutamia kysymyksiä alla :)

1. Oletko koskaan harkinnut suunniteltua kotisynnytystä jossa kätilö on mukana tai synnyttänyt kotona. Mitä mieltä olet siitä että monessa maassa esim. Englannissa, Hollannissa ja Uudessa Seelannissa ei synnytetä sairaaloissa juuri lainkaan vaan etupäässä kotona tai synnytyskeskuksissa?

2. Synnytysasento selinmakuulla on anatomisesti huonoin mahdollinen asento synnyttää lukuunottamatta päälläseisontaa ;) Epiduraali- ja spinaalipuudutukset ja muut lääkkeet kuitenkin tekevät muut asennot lähes mahdottomiksi. Mitä mieltä olette epiduraalista ja muista lääkkeistä, niiden vaikutuksesta synnytyksen kulkuun, lapseen ja epiduraalista ja lääkkeistä johtuviin lisätoimenpiteisiin (imukuppi, episiotomia ym.)?

3. Mitä mieltä olette vaihtoehtoisista kivunlivitysmenetelmistä kuten akupunktio, hypnoterapia, vesiallas (onko muita?)

4. Mitä mieltä olette polikliinisesta synnytyksestä?

Kiinnostuneena kommentteja ja keskustelua odotellen :)
 

1. Oletko koskaan harkinnut suunniteltua kotisynnytystä jossa kätilö on mukana tai synnyttänyt kotona. Mitä mieltä olet siitä että monessa maassa esim. Englannissa, Hollannissa ja Uudessa Seelannissa ei synnytetä sairaaloissa juuri lainkaan vaan etupäässä kotona tai synnytyskeskuksissa?
-en uskaltaisi ikinä synnyttää paikassa jossa ei ole tarpeeksi valmiuksia saada vaikka vauva nopeasti tehohoitoon tai päästä hätäsektioon jos tarve tulee. Muutenhan kotisynnytys kuulostaa oikein hyvältä ajatukselta.

2. Synnytysasento selinmakuulla on anatomisesti huonoin mahdollinen asento synnyttää lukuunottamatta päälläseisontaa ;) Epiduraali- ja spinaalipuudutukset ja muut lääkkeet kuitenkin tekevät muut asennot lähes mahdottomiksi. Mitä mieltä olette epiduraalista ja muista lääkkeistä, niiden vaikutuksesta synnytyksen kulkuun, lapseen ja epiduraalista ja lääkkeistä johtuviin lisätoimenpiteisiin (imukuppi, episiotomia ym.)?

-mulla ekassa synnytyksessä epiduraali oli ihan ehdoton, olin Todella kipeä enkä usko että olisin niin "hyvin" pystynyt toimimaan NIIN kovissa kivuissa ja se oli tärkeää koska vauvan sydänäänet laskivat synnytyksen aikana. ikinä en ottaisi lääkkeitä jotka vaikuttavat vauvaan haittaavasti, epiduraalilla ei tietääkseni ole sellaista vaikutusta. ja vaikka joku pieni määrä lääkettä vauvaan menisikin niin pitää punnita kuinka merkittävää se on ja mikä on hyöty minkä lääkkeestä mahdollisesti saa. ei voi kaikesta suojata vauvaa, ei silloinkaan kun se on jo ulkona.
imukuppia en toivois, ja pelkään repeämiä yms mutta jos on hätätilanne niin tottakai, tässäkin vauvan etu on tärkein, jos se pitää saada nopeasti ulos ym.

3. Mitä mieltä olette vaihtoehtoisista kivunlivitysmenetelmistä kuten akupunktio, hypnoterapia, vesiallas (onko muita?) toimii! ainakin mun kohdalla toi vesiallas oli tooosi hyvä juttu! vähän aikasemmassa vaiheessa kun sinne olis vielä mennyt niin olis ollut hyvä. muuta en tarvinnut kuin vesiallas ja epiduraali.

4. Mitä mieltä olette polikliinisesta synnytyksestä?
joissain tapauksissa varmaan hyvä. ei tää niin mustavalkoista ole että voisi sanoa että ei missään nimessä. on kai niitä tilanteita jossa parempi näin ja pyritty hallitsemaan komplikaatioita tällä. vauvan paras on tärkein, niin mä ajattelen.

mä suhtaudun tosi avoimin mielin kaikkeen. mulle ykkösasia on vauvan hyvinvointi, eli ihan sama miten se tulee ulos kunhan se voi hyvin. toiseksi tärkein juttu on se että ei jää itselle fyysisiä traumoja:) (mut se tulee kaukana tosta ykkösasiasta..)
 
1. Kotisynnytystä en ole harkinnut, mutta tunnen kyllä muutamia joilla se on toiminut oikein hyvin.

2. Tällä kertaa haluaisin synnyttää ilman epiduraalia, ja olla liikkeessä mahdollisimman pitkään. Mä olin viime synnytyksessä käyrilläkin melkein koko ajan, joten liikkuminen oli tosi hankalaa. Nyt onneksi tiedän että ilokaasua mun ei kannata edes kokeilla, tuli vaan huono olo, eikä se auttanut mitään. En ole mitenkään ehdoton lääkkeettömästä synnytyksestä, mutta haluaisin sen kokea.

3. Vesi helpotti mua viimeksi tosi paljon, mutta allasta ei ollut käytössä ja suihkussa oleminen kävi jossain vaiheessa aika hankalaksi. Haluaisin ehdottomasti päästä vesialtaaseen tällä kertaa, mutta OYS:ssä taitaa olla vain yksi allas käytössä joten todennäköisyys päästä sinne on aika pieni. Aion myös valmistautua synntykseen kokeilemalla synnytyslaulua, se on auttanut muutamia tuttuja tosi paljon. Voisin myös lukaista hypnosynnytys kirjan, josko siinä olisi jotain hyviä rentoutuskeinoja, koska viimeksi jossain vaiheessa tuli aikamoinen paniikki päälle, enkä pystynyt keskittymään synnytykseen yhtään.

4. Mulle sopisi kyllä tällä kertaa polikliininen synnytys. Mä luulen, että mulla tulee aika nopeasti ikävä esikoista ja haluan kotiin pian synnytyksen jälkeen.
 
1. Kotisynnytystä en harkitse. Äiti ja lapsi kuolleisuus on suomessa pieniä synnytykseen liittyen mutta jos komplikaatioita tulisi, haluaisin olla avun lähellä, vaikka aina ei sairaalassakaan ihmeisiin pystytä. 
2. Otan kaikki mahdolliset lääkkeet mitä tarjotaan, kipuun niitä annetaan. Mä oon sitä mieltä, että synnytys on luonnollinen tapahtuma, samoin kuin hampaiden reikiintyminen ja koska hammaslääkärissäkin otan kaikki mahdolliset puudutteet niin otan myös synnytyksessä. 
3. Kaikki kivunlievityskeinot ovat sallittuja, kunhan ne eivät aiheita vahinkoa äidille eikä vauvalle. Vesirakkuloitakin jotkut kehuvat.. 
4. Ihan loisto juttu, ammattihenkilöt lisäksi arvioivat ne joille polikliininen synnytys sopii, joten pitäisi olla turvallistakin. Itse kuitenkin todennäköisesti nautin hetkestä ennen kotiin pääsyä, hoitoapua 24/7 ;)

Eli varsin mukavuuden haluinen olen minä. Jos siis saan valita niin kivunlievityksen otan. Edellinen synnytys oli sektiolla, enkä sitäkään pelkää, vaikka sen jälkeinen kipu oli kyllä pahempaa kuin kuvittelin ja paraneminen kesti pitkään, vieläkin ajoittain oireilee.. 
 
Kiva kuulla mielipiteitä asiasta. Itselläni on eka raskaus menossa, joten mielessäni ajattelen/kuvittelen/toivon selviäväni mahdollisimman vähillä toimenpiteillä, mutta voihan olla että tosipaikan tullen anelen anestesialääkäriltä epiduraalia kädet ristissä :)

Liina85
Olen Turusta ja täällä on sama tilanne; vain yksi allas ja varmasti ainakin 50 muuta halukasta joten mahdollisuus tähän on aika pieni kuten Oulussa.... Onneksi tuo suihkuttelu kuulostaa helpottavan samalla lailla. Itse en tunne ketään joka olisi synnyttänyt kotona. Kaikki ystäväni ovat käyneet sairaalassa synnyttämässä.

Yllättävän paljon tässä raskauden myötä tulee uusia asioita mitä pitää pohtia, itselleni ehkä näin intuitiivisesti ajatellen kotisynnytys olisi paras vaihtoehto, mutta toisaalta jos joku menee pieleen, niin apu ei ole niin lähellä kuin sairaalassa. Myös neuvolan suhtautuminen mietityttää, sitä joutuisi varmaan aika syyniin jos alkaisi puhua kotisynnytyksestä neuvolassa.

Mahdollisena vaihtoehtona tietysti tuo polikliininen.

itse olen lueskellut jonkin verran tuolta Aktiivinen Synnytys RY:stä http://www.aktiivinensynnytys.fi/ ja ajattelin heihin ottaa yhteyttäkin. Ihan kiva olisi saada vähän muutakin näkökulmaa asiaan kuin tämä "virallinen" neuvola linjaus ja ehkä kuulla jonkun kotona synnyttäneen kokemuksia asiasta.
 
En voisi kuvitella kotisynnyttäväni. Takana kaksi rskautta, joista ekan synnytys kohdunkaulanpuudutteella plus imukuppi plus episitomia. Eli ei ole suoraan tekemisissä epiduraalin kanssa. Tuntuu, että ensisynnyttäjälle eppari on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Toinen synnytys spinaalissa ja ponnistusvaihe taisi olla jo lähes ilman puudutetta. Ainakaan Oulussa ensisynnyttäjä ei saa polikliinistä synnytystä (korjatkaa toki, jos asia muuttunut). Tokalla kerralla olisin voinut saada sen, mutta sitten alettiin seuraamaan bilirubiiniarvoja, jotka ovat siis tiukemmat polikliinisessä synnyksessä, ja niin sitä oltiin toisellakin kertaa 3 vrk sairaalassa. Ekalla kerralla en olisi lähtenyt lapsen kanssa niin nopeasti edes pois, koska halusin olla varma vauvan imuotteista ja itsekin saada toipua rankasta synnytyksestä
 
1. Oletko koskaan harkinnut suunniteltua kotisynnytystä jossa kätilö on mukana tai synnyttänyt kotona. Mitä mieltä olet siitä että monessa maassa esim. Englannissa, Hollannissa ja Uudessa Seelannissa ei synnytetä sairaaloissa juuri lainkaan vaan etupäässä kotona tai synnytyskeskuksissa?

-En ole synnyttänyt enkä synnytä. Niin paljon voi mennä pieleen kuitenkin. Hatun nosto ulkolaisille.

2. Synnytysasento selinmakuulla on anatomisesti huonoin mahdollinen asento synnyttää lukuunottamatta päälläseisontaa ;) Epiduraali- ja spinaalipuudutukset ja muut lääkkeet kuitenkin tekevät muut asennot lähes mahdottomiksi. Mitä mieltä olette epiduraalista ja muista lääkkeistä, niiden vaikutuksesta synnytyksen kulkuun, lapseen ja epiduraalista ja lääkkeistä johtuviin lisätoimenpiteisiin (imukuppi, episiotomia ym.)?

- Olen kokenut tuon selinmakuun, kätilö painoi alas ja asento oli ihan hirveä, luonnoton. Ethän sä paskaakaan väännä selällään.

Eka synnytys hätäsectio rv 30, 1235g 38cm, en todellakaan halua leikkausta koska tuo leikkaushaava oli pitkään erittäin kipeä.

Toka synnytys normi rv 41,  3350g 50cm, olisin halunnut kokeilla allasta en päässyt koska lapsivesi oli mennyt, ilokaasu ja epiduraali, juuri epin laiton jälkeen paikat aukesivat humpsahtaen ja sain luvan ponnistaa, oli vaikeeta kun en tuntenut supistuksia, kätilö sanoi aina milloin piti. Tyttö tuli Hi Hitler asennossa, repesin pahasti, sen tunsin kyllä, siinä kohtaa huusin ihan täysiä POLTTAA!!!

Kolmas synnytys normi rv 41, 3580 50cm, pelkkä ilokaasu, olisin halunnut epin muttei keritty laittaa. Supistukset olivat viedä hengen, ei siinä enää voinut etes ilokaasua vetää kun vaan huusi, se purkautui ihan itsestään, ikinä sattunut mikään niin paljoa. Tuntui kuin alapää olisi ollut tulessa pään työntyessä, viilto tehtiin ja likan tullessa ulos tokan synnytyksen jälkeiset repeämät korjattiin, kätilö sanoi että aika huonosti ommeltu johon minä että juu olen nähnyt peilin kautta :D mun täytyy ihan totta myöntää  että tämän synnytyksen jälkeen päätin notta viimeinen ikinä!

3. Mitä mieltä olette vaihtoehtoisista kivunlivitysmenetelmistä kuten akupunktio, hypnoterapia, vesiallas (onko muita?)

-Jokainen kokeilee ja tekee sitä mitä itse itselleen parhaaksi kokee.

4. Mitä mieltä olette polikliinisesta synnytyksestä?

-Sama vastaus kuin yllä.


Nyt kun neljäs synnytys on niin taatusti vaadin jo ajoissa sen epin. Jos sen vaan saa ja kerkiää. Jokainen kokee synnytyksen ja kivut eri tavalla, mutta ihan totta varsin nää ensisynnyttäjät eivät luonnollisestikaan osaa edes kuvitella miltä se tuntuu. Synnytetään laulaen? Ilman kipulääkitystä? Hymisten jotain diipadaapaa, meditoiden? Anteeksi. Kyllä, synnytys on luonnollista. Myös eläimillä. Ja niilläkin menee monesti asiat pieleen. Nähneenä ja kokeneena.
 
Täältäpäin kans pika vastaus. Mulla esikoisen synnytys alkoi lapsiveden menolla, joten en päässy sairaalassa ammeeseen sen takia, olin kuumassa suihkussa ensin, sit ilokaasua (ei sitä enää ikinä!!) ja sit sain epiduraalin ja ah mikä helpotus :) aion tässäkin synnytyksessä käyttää epiduraalia tai muita vaihtoehtoja kun kerran on saatavilla, siis jos vain kerkiää saada lääkettä. En aio sietää kipua, koska ne supistukset on ihan hirveitä ja ponnistusvaiheessa repesin minäkin, hartioitten synnytyksen kohdalla :( . Ja kätilö vain totesi, että jaa, täällähän oikein suoni suihkuaa.. joo tosi kiva kuulla että vuotaako tässä käsiin!! :D silti en pelkää synnytystä, enkä repeämiä, vaikka tikkien paraneminen oli ihan tuskaa, kun ei voinu istuu 5 viikkoon...

ja siitä synnytysasennosta, että se melkein selinmakuulla oleminen oli kuulema ainut vaihtoehto synnyttää (ensisynnyttyjät aina) jotta jos jokin menee pieleen, niin ehtiivät tehdä toimenpiteet nopeasti. Eli ei kaikkeen voinu ite vaikuttaa synnytyksen kulussa..
Ois kyllä mukavaa kokeilla jotain hypnoosia tms. mut taidan olla niin perinteinen ihminen, että niillä peruseväillä mennään synnyttää, eli ääneen huohottaminen ja huutaminen tarvittaessa :D
 
1. Kotisynnytyksestä; En voi tällä hetkellä kuvitellakaan synnyttäväni kotona muuten kuin pakon edessä. Takana kun on hätäsektio ennen kuin ehti synnytys kunnolla alkaakaan. Sen verran säikäytti että haluan olla mahdollisimman lähellä apua jos sen tarve tulee. Ennen esikoista kotisynnytys kuulosti mielenkiintoiselta, mutta en sitä koskaan tosissani pitänyt vaihtoehtona.

2. Kivunlievitys ja synnytysasento; Itse toivon pääseväni mahdollisimman pitkälle synnytyksessä ilman kivun lievitystä. Tietenkin sitten kun olo sen vaatii niin kaikki puudutteet kehiin vaan etten väsytä itseäni ennen varsinaista koitosta :D Toivoisin pystyväni synnyttämään muuten kuin selälläni (istuen tai kontallaan). Ensisijaisesti toivon välttyväni toiselta sektiolta. Huomioikaa, etten ole koskaan päässyt lähellekään synnytystä vaikka lapsi minulla onkin. Menen siis tälläkin kertaa omasta mielestäni ensikertalaisena synnyttämään.

3. Vaihtoehtoiset kivunlievitysmenetelmät; Vesiallasta toivoisin pääseväni koittelemaan jos se auttaisi supistuksiin. Muista minulla ei ole mielipidettä kun ei ole minkäänlaista kokemusta tai tietoa. Ainakin täälläpäin nuo vaihtoehtoiset kivunlievitykset hypättiin lähes kokonaan ohi perhevalmennuksessa.

4. Polikliininen synnytys; Jokainen tekee niinkuin hyväksi näkee. Itse kuitenkin olin todella väsynyt sektion jälkeen (minkä vuoksi ei tietenkään polikliininen) ja nautin siitä että lastenhuoneessa kätilöt hoitivat poikaa tarvittaessa. Mulla myös maidon nousu kesti kun pojan sain rinnalle vasta 1,5vuorokauden jälkeen leikkauksesta eikä poika olisi varmaankaan pärjännyt kotona ilman lisämaitoa jos olisin päässyt kotiin sillon kun itse olisin halunnut.
 
Mellu: Mullakin alko lapsivesien menolla ja kyllä sillon ammeeseen pääsee :O mutta siis mä en päässyt kun olin saaanut semmosia lääkkeitä mitkä estivät sinne menemisen kun en supistuksia tuntenut.. 

Ja omaa: En vois ikinä koskaan kuvitella synnyttäväni kotona! Ja aion kaikki mahdolliset kivunlievitykset ottaa mitä vaan mahdollista saada. Esikoisesta koitin juväpussia, suihkua, aquarakkuloita, jotain kipupiikkiä, ilokaasua ja epiduraalin :D ja jumalaude se sattuu ! just miehelle puhuin että kaikkeen sitä laittaa ittensä uudestaan.. :D

Mulla tuli esikoisesta jonkun asteen repeämä ja en istunut kahteen kuukauteen kunnolla. Tosin tuo pitkä toipumisaika oli ehkä myös omaa vikaa kun en malttanut pysyä paikoillaan ollenkaa.. 

Aika rennolla meininkillä sinne synnyttämään kannattaa lähteä, kyllä ne hoitsut siellä tietää mitä tekee ja miettii lapsen ja äidin parasta. Mulla oli aivan ihanat kätilöt esikoisesta siellä synnytyksessa :) ja mä kolme vuorokautta tätä neitiä ulos siellä väänsin.
 
Kerron vain sen, että itse esikoista odottaessa ajattelin etten tarvia mitään lääkkeellistä kivunlievitystä. Kirjoitin tuon jopa siihen lappuunkin, mikä otetaan synnytykseen mukaan, johon kirjataan toiveita synnytyksen kulusta. Mulla käynnistettiin tuo synnytys, ja 2h kuluttua siitä kivut olivat ihan hirveät, en osannut edes kuvitella moisia kipuja. Tietenkin kun olin lappuun kirjoittanut ettei minulle mitään mömmöjä saa antaa, niin tädit vei mut suihkuun. Ja se vasta olikin kamalaa. Tuntui että mä kuolen sinne. En meinannut pystyssä pysyä ja vaikka vesi oli kuumaa oli mulla todella kylmä. Halusin sieltä vaan äkkiä pois. Sitten kun kiidätettiin saliin ja mä huusin kun kuoleva eläin niin tädit ihan varovasti kyseli että etkö ihan oikeasti halua mitään :D.. Ja tietenkin karjuin sitten että kaikki mömmöt tänne nyt heti! Epiduraalin sitten sain ja helpotti välittömästi. En tuntenut enää mitään kipua ja koko loppu synnytys meni varsin mainiosti ja jäi todella hyvät muistot! Ainoa huono tuossa oli se tietenkin, että vähän viivästytti sitä synnytystä. Tuo laitettiin ilta seittemältä ja vauva syntyi kolmelta yöllä. Mutta pääasia ettei kipuja ollut.

Mulle taasen tädit nosti sitä sänkyä, etten ihan selällään ollut, vaan paremminkin puoli-istuvassa asennossa. Mielestäni asennossa ei ollut mitään vikaa :)
 
Onpa hauskaa, kun jo tässä vaiheessa pohditaan tulevaa synnytystä :) Sehän kruunaa koko 9 kuukauden odotuksen!

Itsellänikin synnytys käynnistyi lapsivedenmenolla ja olisin halunnut ehdottomasti ammeeseen. Se mahdollisuus olisi jopa omassa huoneessani ollutkin, mutta vauvalla oli niin hankala takykardia (nopea syke), etteivät kätilöt uskaltaneet päästää sinne, vaan piti olla koko ajan sykeseurannoissa.

1. En ole koskaan harkinnut kotisynnytystä. Luomuihmiset ajattelevat, että siinä ei ole riskejä, mutta entä nämä hätäsektiot, joita tehdään aivan tavallista raskautta kulkeneille tavallisille synnyttäjille? Toki mielipiteitä on monia, mutten ikinä voisi ottaa sitä riskiä, että vauva menehtyisi sen vuoksi tai minä menehtyisin. Tässä ote eräästä lääketieteen julkaisusta: "Huolimatta kotisynnyttäjien terveydestä ja mainiosti sujuneesta raskaudesta heidän lapsillaan meni kuitenkin merkitsevästi huonommin kuin sairaalassa syntyneillä: neonataalikuolleisuus oli lähes kolminkertainen!" En tiedä, mitä luokkaa esim Englannissa, Hollannissa ja Uudessa-Seelannissa on äiti- ja neonataalikuolleisuus, näkyisikö tilastoissa...? Suomessa ovat maailman pienimpiä, ehkä syystäkin.

2. Hmm. Tämä kysymys on vaikeampi... Itse en ottanut epiduraalia tai spinaalia, mutta johtui siitä, että pystyin sietämään supistuksen ilmankin. Ehkä ennemminkin ajattelen niin, että äidin täytyy synnytyksen jälkeen jaksaa hoitaa vauvaa, ja jos kipuja ei kestä ilman kyseisiä puudutuksia, tottakai ne otetaan. Itsekin menin avoimin mielin synnytykseen, ja toki jälkeenpäin olin onnellinen, että selvisin ilman. Ja vaikka puudutus otettaisiin ja jouduttaisiin toimenpiteeseen (esim episiotomia), eihän sitä voi kenenkään kohdalla päätellä, oliko syynä puudutus. Minulle tehtiin eppari, johtuen siitä, että vauva syntyi käsi otsalla.

3. Minusta erittäin varteen otettavia vaihtoehtoja. Toisilla toimii erinomaisesti! Ystäväni on synnyttänyt molemmat lapsensa pelkästään hypnolla ja silti jouduttiin toisen kohdalla imukuppiin. Eli lääkkeetönkään ei toki tarkoita sitä, ettei mitään toimenpiteitä tarvittaisiin.

4. Toivon, että polikliininen synnytys olisi mahdollista, että pääsisi nopeammin harjoittelemaan perhearkea :) Hyvä juttu ja hienoa, että se mahdollisuus tarjotaan!
 
Minulla tällä kertaa jo valmiiksi tiedossa että ilokaasulla on pärjättävä läpi koko homma. Ekassa epiduraali pieleen ja viimeksi todettiin että spinaaliväli liian ahdas, joten kummankin voi unohtaa suoraan. Viimeksi lääkäri sano suoraan että kolmannella kerralla on sitten keksittävä jotain muuta että näillä mennään :) Uhkailivat kyllä jo ekalla neuvola käynnillä nopeella synnytyksellä kun kakkosen kanssa kesto oli 3h, jospa se sitten menis helpolla ku tulis nopeaan pihalle.
 
^^ Mä olisin esikoista synnyttäessä tahtonu koklata tuota ilokaasua, mutta täällä keski-suomen sairaalassa se on kielletty jo vuosia sitten, joten sitä ei sitten saanut.. :O
 
Itel alko eka synnytys supistuksil sit meni lapsivedet ja mitään puudutusta en saanut koska olin jo täysin auki kun lapsivedet meni.. Lapsivedet meni onneks synnäril ja kun kätilö alko tutkii kohdunsuuta siitä suoraan synnytyssalii ajattelin silloin et haluun puudutuksen mut en sit kerennyt saamaan mitään lapsivedest-synnytykseen 20min.. Joten en haluu nytkään kyllä mitään puudutuksia... Hyvin sitä pärjää ilmankin... kotona en kyllä uskaltais synnyttää...
 
Mua ihan kiinnostaa se, että sattuuko epiduraali?
Jos joku sen kokenut osaisi vastata.
Mä olen kyllä TÄLLÄ hetkellä ihan sitä mielotä, että otan kaiken mahdollisen kivunlievityksen
jos mahdollista. Mä olen niin kova jännittämään ja pelkäämään...
 
Muikkis: Mä pelkäsin sitä epuditaalia ku hullu ! Ja sen laittoa. Mut kuule,siinä vaiheessa sattuu niin helvetisti ja tekee mitä tahansa et se kipu helpottas ees hetkeks että sitä ei ees tajua ajatella et se siellä jotain tekee! Sen jälkeen olo on kun taivaassa ois :D

Ja mä pelkäsin sitä epiduraalia siihen synnytysaamuun asti mut sitkun ne kivut oli ihan järkyttäviä niin otin kaiken mitä saa ja oisin ottanu enemmänki! Siinä unohtaa kaiken sen aikasemman pelon kun on 'tositoimissa' :D 
 
Epiduraalin laitto ei sattunut. Enhän mä tiennyt ees esikoista odottaessa että sehän on siis selkäydinpuudutus:D.. En sitten tiedä minne niiden kuvittelin sen tökkäävän..Mut pelkäsin kyllä kun se otti sen ruiskun käteen. Sit mun selkä heilahti kun tökkäs sen piikin ja lääkäri karjuu että "älä liiku, jos tää menee väärin niin voit vaikka halvaantua!" Joopa joo.. Mutta saihan se sitten laitettua sen, ei siinä kauaa mennyt, enkä tuntenut synnytyskipujen läpi mitään ruiskusta aiheutuvaa kipua.
 
En ole koskaan ajatellut synnyttäväni kotona. Jotenkin haluan synnyttää sairaalassa valvotuissa oloissa. 

Olen synnyttänyt kahdesti. Esikoisen syntymään vauhditettiin kalvojen puhkaisulla. Silloin kokeilin ilokaasua (ei toiminut mulla!) sekä sain sen paraservikaalipuudutuksen. Olin valmis ottamaan epiduraalinkin, mutta sinne asti ei ehditty. Välilihaakin leikattiin kahdesti ja verta meni yli 1,5 litraa. Aika kipeä ja voimaton olin synnytyksen jälkeen, vaikka synnytys kesti vain 5,5h. En usko paraservikaalin vaikuttaneen siihen, että minulle tehtiin laaja episiotomia, sillä vauva tuli jännässä asennossa.

Toinen synnytys oli nopea, vain 3h. Mitään puudutuksia en ehtinyt saamaan, sillä lapsi meinasi syntyä jo kotiin/autoon. 

Näillä kokemuksilla sanoisin, että yritän jälleen pärjätä ilman kivunlievitystä. Toki jos synnytys pitkittyy niin sitten katsotaan tilanteen mukaan. Polikliininen synnytyskin on ok, mutta jälleen riippuu siitä millainen synnytys on ollut. Jos on ollut pitkä ja rasittava niin mielelläni olen yön-kaks sairaalassa.

Tällä hetkellä synnytys kyllä tuntuu todella kaukaiselta, kun mitkään liikkeetkään ei vielä tunnu eikä lähipiirikään tiedä raskaudesta.
 
1. En ole suunnitellut kotisynnytystä. Ei siellä sairaalassa olla yhtään sen pitempää kuin on terveyden kannalta tarpeellista. 

2. Menen hetki kerrallaan. Kolmatta synnytystä odotellessa, on jo se selkiintynyt mielessä että kannattaa tutustua kaikkiin vaihtoehtoihin ja sitten tilanteen mukaan mennä.

Ensimmäisessä sain epiduraalin (liian myöhään koska loppuvaihe olikin todella yllättävän nopea -> alle 1 h ja 4 cm-10 cm) ja anestesialääkäri laittoi sen liian myöhään jolloin en ponnistaessa tuntenut supistuksia, enkä kyllä myöskään kipua. Episiotomia jouduttiin myös tekemään. Alkuvaiheet vietin aikalailla paikallaan ja vähän ammeessa, ruokaa en muistanut syödä tarpeeksi -> tuli paha olo. Epiduraalia en enää halua ottaa, laittaminen ei sattunut mutta oli hankalaa olla paikallaan siinä laittaessa, selkäranka oli pistoskohdasta kipeä jälkikäteen.

Toisella kerralla liikuin paljon, olin suihkussa, söin hyvin ja homma sujui todella paljon helpommin. Paraservikaalipuudutuksen sain 7 cm kohdalla. Ei episiotomiaa minun toiveestani ja jälkitoipuminen oli todella paljon nopeampaa kuin episiotomian jälkeen jolloin itkin ja kävelin 2 viikkoa synnytyksen jälkeen. Ponnistuvaihe oli aika ikävä kun tunsi kaiken, mutta toisaalta se oli myös puolet nopeampi kuin ensimmäisellä kerralla.

Niin ja synnytysasento: molemmilla kerroilla puoli-istuvassa, minulle se on tuntunut parhaimmalle. Kyljellään olen myös kokeillut mutta se ei oikein sujunut.

3. Kaikenlainen liike ja suihku on toiminut minulla oikein hyvin. Ja se että energiaa on ollut tasaisesti, syöminen ja juominen on tärkeää!

4. Minusta on ihan mukavaa olla pari päivää lepäämässä osastolla ja tutustumassa vauveliin, kun kotona pitää sitten jakaa huomiota kaikille. Toki jos huonetoverin vauveli karjuu yötäpäivää niin sitten ei paljon levätä. Ja voihan se omakin.. ;) Mutta jos joku ei osastolla halua aikaa viettää niin ok sekin, vauvan ehdoilla!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top