Kumppanin reagointi raskauteen

LillaE

LillaE

Satasella mukana keskusteluissa
Miten teillä kumppani on ottanut raskausuutiset? Varsinkin jos kyseessä on esikoinen?

Minusta tuntuu että meillä ei mies oikeen vieläkään tajua, että olen raskaana :D On myös ehkä vähän sellainen juro tapaus, ettei kauheasti puhu tunteistaan ja ajatuksistaan mutta jotenkin minä kaipaisin sitä nyt että puhuttaisiin.
Koen (ainakin vielä) olevani jokseenkin yksin asian kanssa. Kyllä me tietty asiasta jonkin verran puhutaan, tai MINÄ puhun, mutta tuntuu että hän ei OIKEASTI sisäistä että täältä tulee nyt vauva. Meillä suhdetta takana 3 vuotta, ollaan oltu kyllä välillä erossakin siinä välissä. Mies 35v, itse 29, kummallekin ensimmäinen tulossa, jos vähän taustatietoa tähän.
 
Meillä kolmannen lapsen yrittäminen alkoi miehen vauvakuumeesta! Innoissaan siis on vaikka nopeastihan tämä tuli heti ekasta yrityksestä. Mies on huono kanssa puhumaan asioista, mutta on vähän ilmaissut että häntä pelottaa jos kaikki ei menekkään hyvin. Lähipiirissä on siis paljon lapsia joutunut synnytyksen jälkeen teholle,on pikku keskosia, pitkiä sairaala jaksoja, sairaita lapsia ja läheltäpiti tilanteita.
Kyllä toki itselläkin ajatuksissa että meneekö kaiki hyvin, mutta sitä kun ei ennakkoon voi tietää niin koitan sulkea mielestä.
 
Meille kolmas tulossa. Mies on sellainen mölli ettei yleensäkään paljoa juttele. Ekaa odottaessa ei varmaan tajunnut lapsen tuloa ennenkuin poika oli maailmassa... :P
Nyt hän on vain pari kertaa epäuskoisena todennut "syksyllä meillä on taas vauva". Uskon että häntä jännittää myös mutta suomalainen mieshän ei turhia löpise :D
 
Samoja fiiliksiä täälläkin,mies on aika rauhallinen tapaus eikä juuri näytä tunteitaan.Eilen kuitenkin yllätyin, kun vilkaisin sivusilmällä ja mies selaili netistä oma-aloitteisesti pienten poikien jalkapallo-vaatteita :D Todella suloista, ihan sydän sulaa!
 
Mies oli se joka hoputti tekemään rsskaustestiä toisen perään ja varsinkin silloin kun sain haamuviivan. :D
Ollaan oltu yhdessä jo kohta 7 vuotta ja 6,5 vuotta asuttu saman katon alla. Ikäeroa 12 vuotta ja ensimmäinen lapsi tulossa molemmille. Isäntä täyttää tänä vuonna 40 niin saa kivan synttärilahjan hieman etukäteen :Heartred
Eilen se otti iskän kanssa vähän kuppia niin sitku tultiin kotiin niin sanoi et "vaikka susta varmaan tuntuu et oot yksin huolissas vauvasta mut kyllä minäkin mietin paljon et pienellä on kaikki hyvin". Tämäkään tapaus ei puhu näistä syvimmistä asioista kuin kännissä niin aina ei tiedä mitä se ajattelee...
Huolestuneelta se on sillo näyttänyt kun oksennan tai sillon kun olin ummella ekan kerran joulun jälkeen. Mut jos mä itken, ei se osaa lohduttaa, se ei oo saanu itse koskaan lohdutusta kun sillä on lapsena ollut pahamieli niin se ei osaa suhtautua siihen itkemiseen oikein mitenkään päin, varsinkaan et ottais vaikka vaan syliin ja pitäs siinä...
Nyt on pitänyt herrankin ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa järjestää asioita sillä tavalla et sauna ja kylpyhuone on rempattu ja laitettu ennenku vauva syntyy. Enää sitä ei voi pitkittää.. Asia konkretisoitui miehelle kerrasta kun käytiin nt-ultrassa, se jopa huomioi kun kätilö puhui istukan sijainnista, mulla meni ihan ohi koko juttu :D Ilolla ja pelolla odotamme mitä tuleman pitää...
 
Kiva kuulla että muillakin jotain samantyyppisiä kokemuksia. :)

Kyllä se ihan ylpeenä on kertonut asiasta läheisille yms, mutta sit kun puhuu sille esim, että auto pitää vaihtaa ja mistä huoneesta tulee lapsen huone niin jotenkin vähä toppuuttelee tms. eikä vielä oikeen käsitä. Tosi vaikea selittää mitä tarkotan. :D

Mutta niinkun itselle niin myös varmaan hänelle konkretisoituu enemmän kun ultraan pääsee ja kun masu kasvaa! On kyllä ihanan huomaavainen mun oloille yms, että ei siis mitenkään välinpitämätön. Vaikea selittää. Kaverit sanonu just samaa että ei ne miehet oikeen tajua vasta sitte ku se vauva on siinä! :D
 
Täällä mies hössöttää ihan yhtä paljon kuin minäkin. Tietysti keskenmenot varjostaa meidän intoa. Näytin testin miehelle niin hymyili ja sano jess :Heartred
Ollaan oltu yhdessä kohta 5 vuotta, ja yritetty muksua 4v. Oli itsestään selvää molemmille että yritetään melkein heti.
Mies on nyt 44v ja itse 32, eli on tuota ikäeroakin. Miksi olisi odottanut ja jotenki arvasin ettei heti tärppää kuitenkaan.

Eli molemmat hössötetään ja ollaan yhtä innoissaan asiasta. Mies juttelee jo masulle, puhuu vauvasta jne :Heartred
 
Ihana kuulla haaveilija31! Ehkä meilläkin jossain vaiheessa vielä :)
 
Mies tuntuu nyt olevan enemmän kartalla, mitä tulemaan pitää ja on välillä selvästi innoissaan. Alkuun toki kuulosti melko huolestuneelta, kun tietysti moni asia tulee muuttumaan. Yhdessä on plussaa kuitenkin odotettu ja toivottu.

Tytöistä tuntui, että mies ymmärsi minun olleen raskaana, kun tytöt täyttivät 9kk.. :rolleyes: syttyi asialle siis todella hitaasti! :D
 
Mun mies-raukka yllätty ihan totaalisesti, kun olin jo ehtiny ilmottaa, että meille ei ainakaan syyskuista vauvaa tuu, kun eka testi oli nega :grin Oli kuitenkin tosi onnellinen ja heti piti alkaa suunnitella, miten pärjätään kahden pienen kanssa, mitä hankintoja pitää tehdä ja miten lomat yms. kannattaa järjestää tänä vuonna.

Mies on sellanen huolehtija, että ei nukkunut koko yönä sen jälkeen, kun olin kertonut raskaudesta. Tulee kyllä kovat univelat, jos jo nyt alkaa tulokas valvottamaan :hilarious: Onhan se aika rankkaa ajatella, että taas on vauvavuosi edessä, kun edellisestä on juuri selvitty ja arki rullaa mukavasti. On taas päästy unen makuun ja saa jopa omaa aikaakin välillä.
 
Meille tulossa toinen yhteinen. Mies on innoissaan, se varmaan kuumeili melkein enemmän kun minä :D tai ehkä yhtä paljon :wink . Mulla kun on jo kaksi lasta ennestään, ni se vähän rauhotti omaa oloa. Kun kerroin miehelle se hymyili ties kuinka kauan ja katos koiran kanssa varmaan 3h lenkille :D . Mies odottaa siis paljon. Ei tietty kuitenkaan vaan tajua vielä paljonko tämä raskaus jo mun kehoa rasittaa. Oksennan päivittäin jne. Mies tehnyt vielä paljon töitä, ni ei oo edes nähnyt tätä koti menoa.. varmaan ekassa ultrassa alkaa konkretisoitua kuhan vaan sinne asti päästään :)
 
Täytyy negapuolikin tänne esittää koska sellasiakin tapahtuu. Raskaustestin plussan kerrottuani mies kiroili ja kylmästi pian totesi että mun on valittava abortti ja hänet tai vauva. Siitä oikeestaan tein päätöksen:vauvan ja välit mieheen kylmeni. Viimeiseen asti mies yritti aborttiin taivuttaa kunnes lähdin lopullisesti muutaman päivän päästä.
Nyt ootan siis onnellisesti neljättäni ja tein oikean ratkaisun.
 
Muokattu viimeksi:
Voi ei ikävä kuulla! Tsemppiä sinne kovasti! Kuulostaa kuitenkin että teit oikean päätöksen jos reaktio oli tuo. :sad001
 
Ikävä kuulla miehen reagoineen noin :sad001
 
Täällä nyös kolmatta odotellaan. Ei ollenkaan suunniteltua. Itse ja mieheni ollaan just alettu saada elämää takaisin ja sitten tapahtu tämä ihme! :D sekaavia tuntemuksia oli eka tunti plussan jälkeen. Jotka muuttui molemmille hymyilyksi ja onneksi. :) vaikka ei suunniteltua niin tervetulleeksi on.. saa olla onnellinen että on hedelmällinen.
 
Meillä odotellaan pikkukakkosta, ja mies oli onnensa kukkuloilla kun kerroin testin kahdesta viivasta :love017 Odoteltiin tuossa viime vuoden puolella jo tovin tätä kakkosta, mutta elokuussa tuli keskenmeno, oli kova paikka molemmille. Siitä lähtien on uusi yritys ollut päällä, jotenkin osuvaa että juuri vuoden vaihteen jälkeen tein plussan, uusi vuosi, uudet kujeet ja aloittaa kaikki puhtaalta pöydältä :Heartred
 
Meillä mies ei oikein sanonut mitään... Suostu tähän toisen yrittämiseen koska tiesi että se on miulle tärkeää vaikka itse ei välttämättä enempää lapsia olisi tarvinnutkaan.
Jos tämä raskausaika menee miehen puolesta yhtään samalla tavalla kuin edellinen niin innostuu vasta siinä vaiheessa kun täytyy lähteä synnyttämään :D
 
Mies on lähinnä katsellut uusia taloja ja autoja meille, käytännön asioita :D tiesi kyllä että vauva saattaa tulla. Oli silti vähän ihmeissään että noin pian plussa tuli, niin kuin minäkin.
 
Meillä yllätysplussa ja ensimmäinen reaktio oli tyynenrauhallisesti "jaa, vai sellasta" :D Myöhemmin kertoi kyllä olevansa onnellinen ja uskovansa että pärjätään kyllä. On siis molemmille ensimmäinen tulossa mikäli kaikki sujuu hyvin!
 
Mies oli alkuun sitä mieltä että ihan liian haaleat viivat. Ja sitten ku digin tein nii sit tuliki heti ohjeet että kenellekään ei kerrota ennen ku sykkeet nähdään. Ja ne todnäk np-ultrassa sit. Miehellä aiemmassa avioliitossa kaksi enkelilasta (kuolivat kohtuun rv20 jälkeen) joten ottaa nämä rauhallisesti. Vaikka kaksi tyttöä on meillä niin siltikin varoo innostumasta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top