Kumppanin reagointi raskauteen

Meillä mies ehdotti ensin että jätetään ehkäsy pois kun mentiin syyskuussa naimisiin. 7 vuotta ollaan oltu yhdessä. Mä lämmittelin ajatusta kuukauden pari ja sen jälkeen kuumeiltiin kyllä yhtä paljon. Mä arvasin jo ennen testiä että oon raskaana ja testailin sitten jo vähän liian aikasin, eikä se mies niitä haaleita viivoja uskonut. Vasta kolmantena testiaamuna oli tarpeeksi vahva että uskoi ja oli todella onnellinen vaikkakaan en tiedä onko se vielä sitä oikeesti tajunnut, oonko mäkään :hilarious: mutta kyllä se tänään töihin lähtiessä anto ensin suukon mulle, sitten mahalle ja sitten koiralle :love017
 
Meille on tulossa esikoinen ja kovin onnellisia ollaan molemmat! :) Meillä mies myös kuumeillut syksyn mittaan vähintään yhtä paljon kuin mäkin. Mulla oli joulun aikaan etiäinen plussasta ja testasin aika aikaisin, jolloin tuli haamu. Mies ei sitä vielä uskonut, mutta uv-aattona vahvempi plussa vakuutti jo. Mies totesi vaan tyynesti että "noniin, sellaista" :grin Jälkeenpäin kyselin fiiliksiä ja kertoi kyllä olevansa innoissaan. Haluaa myös tulla jo ekaan neuvolaan mukaan :) Ensimmäisenä sillä tuli mieleen myös auton vaihto, koska meillä ei ole isofix-valmiutta :grin:grin
 
Meille tulossa ensimmäinen yhteinen ja minulle tämä on ihka ensimmäinen! Mies ottanut uutisen hyvin vastaan. Vaikka ei pahemmin tunteistaan aiemmin pukahda niin nyt on vähän väliä silitellyt masuani ja minua, pusuja antanut enemmän ja kuiskaillut välill korvaani että jospa vauva selviäisi! Käskee minun olla ressaamatta koko ajan ettei mene kesken. Mies myös uutena yllätyksenä minkä olen saanut huomata, huolehtii ja varoittaa, esim. olin tekemässä kotitöitä ja iso labbiksemme hiipi makaamaan taakseni kuten sillä aina tapana. Mies huusi jostain huoneesta että varo sinun takana on koira! Monestikohan olen meinannut lentää tuon koiran takia, niin nyt osasin varoa:)
 
Meillä mies on varovaisen onnellinen. Hän on kuumeillut kakkosta ehkä jo esikoisen synnytyksestä asti, itellä kesti pitempään innostua edes yrittämään. Varovainen varmasti meidän km- kokemuksen takia, niinku itsekin. Sanoo silti kun halaa mua ja esikoista, että tässähän me kaikki neljä ollaan. :Heartred
 
Nyt ensimmäisessä ultrassa oli ihana huomata, että mies innostui tulokkaasta silminnähden kun konkretisoitui tavallaan tuo asia hällekin kun näki pienen papusen.
Hän halusi ottaa jo puhelimella näytöstä kuvia ja myös otti videokuvaa sykkeestä. Innoissaan sitten sukulaisille tänään esitteli niitä. :)
Jotenkin ei yhtään hänen tyyppistään joten tuli kiva mieli! :D
 
Nyt ensimmäisessä ultrassa oli ihana huomata, että mies innostui tulokkaasta silminnähden kun konkretisoitui tavallaan tuo asia hällekin kun näki pienen papusen.
Hän halusi ottaa jo puhelimella näytöstä kuvia ja myös otti videokuvaa sykkeestä. Innoissaan sitten sukulaisille tänään esitteli niitä. :)
Jotenkin ei yhtään hänen tyyppistään joten tuli kiva mieli! :D

Meillä aivan sama homma oli ultran jälkeen. Siellä käytiin jo 27.12. Rakenne on sit helmikuun lopussa. Alkaa isäntä olla enemmän pähkinöinä pienestä kun minä.. :D
 
Täällä jännitetään että mies saapuis töistä kotiin ja pääsis kertomaan uutisia. Laitoin pakettiin esikoisen vauva-ajan lempipyjaman sekä raskaustestin. Aattelin vielä käydä kaupassa ostamassa miehen herkkua eli Berliinimunkit :)
 
Meillä aivan sama homma oli ultran jälkeen. Siellä käytiin jo 27.12. Rakenne on sit helmikuun lopussa. Alkaa isäntä olla enemmän pähkinöinä pienestä kun minä.. :D

Meinasin kirjoittaa turhan kommentin :D
 
Täällä jännitetään että mies saapuis töistä kotiin ja pääsis kertomaan uutisia. Laitoin pakettiin esikoisen vauva-ajan lempipyjaman sekä raskaustestin. Aattelin vielä käydä kaupassa ostamassa miehen herkkua eli Berliinimunkit :)

No mites mies reagoi Himpula15? :joyful:
 
Kiitos kysymästä! Oli tosi ilonen ja yllättyny kun en ollu mitään vihiä antanu etukäteen vaikka jo viime viikolla jotain aavistelin.
Nyt vaan toivon ettei ihan vielä töissä huutelis asiasta, kun viime kerralla kerto jo tosi aikaisessa vaiheessa innostuksissaan :)
 
Mulla tänään 5+2, enkä oo vielä kertonut miehelle... Yritän totutella asiaan ensin itse.. :) Jossain sopivassa tilanteessa sit kajautan!
 
Miten ihmeessä pystyt pitämään raskauden piilossa mieheltäsi Aurorita? Mun on "pakko" päästä hänelle joka ilta vuodattamaan tätä väsymystä ja muitakin oloja :D Tänään en kyllä kehdannu, hän on niin pitkän päivän tehnyt töissä. Mutta muutenkin, päivittäin höpöttelen mitä raskausappi kertoo jne :shy:
 
Meillä lähti myös kakkosen yritys päälle vauhdikkaasti, sai alkunsa siis ensimmäisestä yrityskierrosta, kuten isosiskonsakin. Tällä kierroksella mies oli heti varma, että samantien tärppäsi ja raskaana olen, itse uskoin viiden testin jälkeen. Ensimmäinen super haalea haamuviiva oli jo miehen mielestä selvä plussa ja siitä lähtien puhui esikoiselle pikkusisaruksesta :joyful: On sanonut töihin lähtiessään, että minä, esikoinen ja maha ollaan hänelle rakkaita :hug003 Itse olin varmempi kakkosen tekemisestä ja mies pohti pidempään, mutta kyllä hänestä vaan taas on tulossa ihan paras isä tällekin pienelle :Heartpink
 
Meillä isäntä haluaisi 17 lasta. Mulle riittäisi 14.:grin Että joo. Ei paljon tarvii lämmitellä.

Vielä ei oo juuri mitenkään alkanut reagoimaan, mutta kun bongasi ekan ultrapäivän kalenterista, niin tuntui jopa vähän innostuvan. :)
 
Ensimmäinen tosiaan tulossa. Mies on toivonut lasta jo siitä kun mentiin naimisiin eli 2013->
Itse lämpesin vasta viime vuonna ajatukseen :facepalm: "Lämpenemistä" vauhditti gynen epäily endometrioosista ja alkaahan tuo ikäkin koputella kohta 30v.. :nailbiting:
 
Meillähän kävi siis niin, että varsinainen yrittäminen piti alkaa vasta helmikuussa. No, tammikuun tjottailu napsauttikin nakin :joyful: pari viime kiertoa ehkäistiin aika laiskasti ajatuksella että eipä se näin lähellä varsinaista yritystä enää väliksi ole vaikka plussaiskin vähän aiemmin.

Ekaan plussatestiin mies reagoi sydänsilmäemojirivillä (lähetin kuvaviestin töihin). Meillä molemmilla on hiukan hidasta ehkä tää tajuaminen että totta se nyt on. Kolme plussatestiä tein ja nyt alkaa mulla olla olo, että jotain on tosiaan kyydissä! Miehen luulen hänenkin tämän päivän leffaviivoista alkaneen tajuta. Kovasti onnellisia ja täpinöissämme ollaan molemmat :excited001
 
Täällä mies ei paljon ajatuksiaan ja tunteitaan sano. Eiköhän ole kuitenkin ihan tyytyväinen raskauteen, kun on mentykin ajatuksella että neljäs saa tulla jos on tullakseen. Mulla kuitenkin endometrioosi ja adenomyoosi niin raskaus ei ole ihan varma juttu. Ja tuntuu että ikääkin alkaa olemaan, niin se painanut myös vaakakupissa.
Kyllähän mies tais olla siinä ekassa raskaudessa kaikista eniten mukana. Toinen syntyi kun esikoinen oli 2v. Se raskaus tais mennä molemmilla vähän siinä sivussa taaperon vauhdissa. Kolmatta taas odotettiin monta vuotta. Poika nyt 1v5kk. Se oli ehkä sellainen koko perheen odotus kun isommatkin jo koululaisia. Silti kävin esim. rakenneultrassa anopin kanssa kun mies ei vaan töiltään päässyt mukaan. Heti halusi kuitenkin kuulumiset tietää. Nyt meillä siis tulossa taas lapset 2v ikäerolla. Miestä ehkä vähän jännittää sitä aikaa millaista on kahden pienen kanssa. Sen kun muistaa edellisestä kerrasta että helppoa se ei ollut, mutta onneksi palkinnut myöhemmin kun kotona kaveri.
 
Meillä on niin pitkä yritys taustalla että varovaisen epäuskoisen onnellisia ollaan molemmat tästä luomuyllätyksestä. Hymy korvissa se oli kun Ekan haamuviivan sille näytin ja kun viiva on vahvistunut koko ajan niin uskaltaa olla enemmän innoissaan. Just puhuttiin että varmaan tän paremmin uskoo sit kun/jos ultrassa näkee.
 
mies panikoi kun tilanteemme on vaikea. Molempien eksät ovat hankalia, erityisesti miehen ex. Tästä syystä harmittaa, kun vatsa on jo kasvanut aika isoksi. Mies halusi vauvaa ja oikein tähtäsi hedelmällisiin päiviin, ja nyt pelkää kaikkea ja miettii suhteemme tulevaisuutta ja aborttiakin ehdotti kerran. Sen tyrmäsin eikä mies siitä enempää puhunut. En ymmärrä miksi halusin tätä vauvaa näin vaikeaan tilanteeseen. Alussa olin onnellinen ja nyt ärsyttää mieskin. Onneksi ei asuta yhdessä (vielä) ettei tarvitse ottaa koko ajan huomioon häntä. Hän jo jauhaa edellisistä suhteistani ja pelkää olevansa kakkosvaihtoehto. Kysyin, haluaako nyt minusta eroon näiden syiden varjolla kun olen raskaana. Ei kuulemma halua. Sanoin, että hän tuntee varmaan itsensä ulkopuoliseksi. Hän sanoi, että pitkään jatkunut stressi siitä, kun ex piinaa koko ajan vaikuttaa jo mielenterveyteen. Hän pelkää mun ihastuvan toiseen. teki mieli vastata, että kuka helkkari mua enää edes ottais kun olen pian 3 lapsen äiti ja 2 eri miehelle lapsia tehnyt.
 
Täytyy negapuolikin tänne esittää koska sellasiakin tapahtuu. Raskaustestin plussan kerrottuani mies kiroili ja kylmästi pian totesi että mun on valittava abortti ja hänet tai vauva. Siitä oikeestaan tein päätöksen:vauvan ja välit mieheen kylmeni. Viimeiseen asti mies yritti aborttiin taivuttaa kunnes lähdin lopullisesti muutaman päivän päästä.
Nyt ootan siis onnellisesti neljättäni ja tein oikean ratkaisun.

Toivottavasti siellä kaikki hyvin ja tsemppiä odotukseen. Yksinkin selviää ja on varmasti parempi tehdä ratkaisu, joka tuntuu itsestä oikealta. Hyvin epäkypsää käytöstä kyllä mieheltä.

Mun tilanne ei ihan samanlainen ole, mutta jotain samaa kuitenkin. Mullakin on neljäs tulossa (jos kaikki menee hyvin). Isä on kaikilla sama, mutta tässä välissä on tapahtunut paljon. 8 vuotta sitten ollaan erottu ja nyt jossain kohti loppuvuodesta lähennytty uudelleen. Toivon, että ollaan kasvettu tahoillamme ja päästy kaikista ensimmäisen parisuhteen ja nuoruuden hölmöyksistä ja epävarmuuksista (paljon on siis todella tapahtunut, mutta mulle on aina ollut vain tämä yksi oikea kaikkine virheineenkin). Virallisesti/julkisesti ei siis olla vielä yhdessä edes. Tämä raskaus oli myös yllätys, mutta yhdessä tähän on totuteltu ja tarkoitus on siis yhdessä perheenä tästä jatkaa, kävi tämän odotuksen kanssa kuinka vaan. Uteluja lienee siis luvassa, kun tämä julkistetaan. Aikanaan, kunhan nyt asiat loksahtelevat kohdalleen. Hiljaa hyvä tulee onkin nyt mun motto.
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top