Kesäkuun kuhinat :)

Heippa helmet!

Olen itse ensisijaisesti tuolla maaliskuisissa, mutta koska la 2.3. ja eka tulossa päätin lueskella myös tätä helmi-palstaa. Onnea vaan teille kaikille tasapuolisesti!

Liikunnasta: itsellä siis eka raskaus ja oon tottunu liikkumaan paljon. Oon just lopettamassa CrossFitin alkeiskurssia ja ajattelin ostaa vielä ainakin heinäkuuksi kokeeksi kuuausikortin treeneihin. Onko kellään kokemusta kovasta liikkumisesta raskaana ollessa? Itellä siis muutamia treenejä takana, mutta kun näin alussa ollaan niin tuskimpa raskaus on vielä hirveesti noihin vaikuttanu...

Pallero: meillä on kans häät tulossa. Ollaan yritetty raskautta yli vuoden, joten koko ajan on ollut toiveissa, että olisin hääpäivänä raskaana. Meillä tosin häitä uhlitaan vasta 29.9. ja oon silloin jo 19. viikolla. Hääpuvun ostin jo tammikuussa. Puvussa ei oo nyörejä, mutta ajattelin vaihtaa nyörit tilalle. Pukua olis normitilassa pitänyt pienentää vyötäröltä ja siinä oli 8cm vielä saumoissa kasvun varaa. Saa nähdä riittääkö (ja mahtuuko tissit pukuun...), kun puku on aika kapealinjainen. Plan B on sitten hankkia Zazabellasta mittatilauspuku, joka oli mun kakksovaihtoehto.

Matkustamisesta: Me ollaan varattu kolmen viikon häämatka Jenkkeihin, joka olis siis tiedossa lokakuussa. Ajatuksena oli, että mennään nyt kun vielä voidaan. Onneksi meillä on vakuutukset + matkat on maksettu luottokortilla, jos käy niin ettei raskauden/ supistelujen/ muiden oireiden vuoksi päästäkään matkaan. Onhan tuo kolme viikkoa aika pitkä aika, joten saa nähdä uskaltaako reissuun mennä. Tällä hetkellä vielä toivon, että reissu onnistuisi. Mulla on paljon ystäviä, jotka on lennelleet mannerten välejä noilla viikoilla. Syöminen toki mietityttää. Täytynee vetää pizzaa koko matka =).

Kertomisesta: plussasin juhannusaattona (mulla tosi säännölliset kk ja aattona ois pitäny alkaa menkat, ennakko-oireita oli ja ei ollu ja juhannuksen vuoksi halusin olla varma). Me juhlittiin meidän ystäväpariskunnan kanssa juhannusta meillä, joten jouduin kertomaan raskaudesta  t o o o s i aikaisin. Torstaina lähdetään toisen ystäväpariskunnan kanssa festareille ja kertoa täytyy heillekin (tietävät, että ollaan pitkään ritetty). Lisäksi mulla on polttarit tulossa heinäkuun lopussa, joten silloin kerrotaan sitten sukulaisille ja koko kaveripiirille. Palaan opintovapaalta töihin heinäkuun alussa ja mulla on työkavereina pääasiassa pelkkiä naisia ja meillä on tosi pieni työyhteisö. Jännittää, miten äkkiä työkaverit huomaa raskauden mm. pienentyneistä kahviannoksista. Tietävät meidän raskaustoiveet, joten luulen jääväni kiinni melko nopeasti.

Hippu123: meidän toinen koira käyttäytyi tosi oudosti juhannuksena muakohtaan: kun syötiin, se oli pöydän alla ja tuijotti suoraan mua kohden. Silloin luulin, että koira on haistanut/ tajunnut raskauden, kun se ei oo koskaan ruoapöydässä mun luona (tietää, että multa ei herkkuja heru). Myöhemmin en kyllä sitten enää oo huomannu mitään outoa, mutta raskaus onkin niin alussa, että ehkä tilanne vielä muuttuu (milloin hcg saavuttaa huipun??). Tää samainen koira on tosi lapsirakas, mutta häntä ei voi päästää lasten lähelle, kun yrittää nuolla niin innokkaasti, että hampaatkin voi kalista. Siskon poikaa se luuli joulupäivänä (poika syntyi 7.12.) pehmoleluksi ja olis varmasti riepotellu pojan, jos ei oltais menty väliin. Vähän huolettaa, että miten koiran ja vauvan kanssa käy, mutta jotenkin luotan, että koirat tajuaa hyvin nopeasti vauvan aseman. Onko muilla kokemuksia koirista ja vauvoista?

Sori, nyt tuli pitkä kirjoitus...
 
Anemone@: Mulla sama homma, että eka raskaus ja paljon liikuntaa olen tottunu harrastamaan (kilpaurheilutausta kestävyylajissa). Nyt en oo kuitenkaan päässy liikkumaan niin paljon/tehokkaasti kuin haluais, viikkoja kasassa 7+1. Eilen lähdin juoksulenkille, mutta jouduin jo heti alusta tyytymään kävelyyn, kun mahaa turvotti niin paljon, että juoksu ei tuntunukaan hyvälle. Samoin jumppia ja salitreeniä on joutunu vähentämään, kun työpäivän jälkeen ei yksinkertaisesti vaan oo jaksanu enää lähteä mihinkään ja treenit on vaihtunu päiväuniin. Täytyy vaan toivoa, että väsymys tästä helpottais ja pääsis taas paremmin liikkumaan muutamien viikojen päästä :) Oon myös miettiny, että pitäisköhän ihan kovimmat treenit jättää nyt välistä, vai uskaltaako tehdä ihan kaikkea.

Me ollaan myös miehen kanssa lähdössä reissuun, tosin jo ensi viikolla ja suuntana Kreikka. Saas nähdä miten siellä kuumuudessa selviää ja jaksaa. Pahoinvointi ei oo mitenkään älyöntä ollu vieläkään, joten toivottavasti pääsis myös matkasta nauttimaan kunnolla! Onko muilla ulkomaanmatkoja tiedossa lähiaikoina?
 
Anemone@ meillä on ainakin menny koiran kanssa ihan hyvin, se on aina päässy sänkyyn ja sohville ja muutama läheltäpiti tilanne on ollut ihan alussa, varsinkin kun tuo välillä vetää rallia pitkin kämppää ja vauva on ollu lattialla. Todella nopeasti on oppinut väistämään ja kun vauva on leikkimatolla (mihin koiralla ei mitään asiaa) väistää sen hienosti, eikä koske edes vauvan leluihin. Nuolla se haluis ihan hirveesti mutta on vaan päästetty haistelemaan vähän. Koira on 3-vuotias jackrussel uros.
Liikunnasta: teet sen mukaan mikä tuntuu hyvältä =) se on se paras neuvo. Kroppa joka on tottunut kestää paremmin. Lähinnä se on niin että raskauden alettua ei suositella aloitettavaks mitään rankkaa liikuntaa vaan vaikka kävelyitä ja joogaa. Jotkut käy salilla loppuun asti ja jättää esim vaan vatsalihakset pois kun niitä nyt on hieman hankala sen pallon kanssa tehdä =D
 
Mä en oo mitään järkyttävän raskaita harrastanu raskauden aikaan ja tosiaan mitään uusia ei parane aloittaa mutta kokenut voi jatkaa entisiä harrastuksiaa pääsääntöisesti niin kauan kun helposti pystyy. Liian korkeaa sykettä pitää välttää ja vatsalihastreenejä toiselta kolmannekselta alkaen. Itse kävin viimeksi salilla vkoon 28 asti kun alkoi supistella. 
 
Kiitos vastauksista Marina87 ja Krissehoo. Hyvä neuvo oli tehdä sen mukaan, miten jaksaa ja pystyy. Koirulit onneksi pitää huolen että edes kävelylenkit toteutuu, mikäli raskaampi liikunta ei onnistu.

Marina, opetitteko teidän koirulille jo ennen vaavin tuloa, että lattialla on/ voi olla viltti, johon koiralla ei ole asiaa? Lohdullista kuulla että j-russeli on (ja noin nuori) on sopeutunut noin hyvin. Meillä on kaksi kääpiömäykkyurosta (ihanan itsepäisiä herroja) 6 ja pian 8v.
 
Ei opetettu etukäteen. Ja ihan hyvällä mielellä voin käydä toisessa kerroksessa suihkussa ja noi on täällä keskenään.
 
krissehoo: kyllä sie selviät, lämpötilat jossai reilu 30 ja ootte vähä aikaa, siihen kyl tottuu. ite asun ulkomailla ja meil lähennellää aamulla aikasin 30oc päiväl alkaa jo 40oc olla lähel ja illallaki on viel sellai 28-32oc siin klo 21-22. kunhan juot tarpeeks vettä, muista ettet juo hanasta vaan pullovettä, jos ostat hedelmiä muista pestä kunnolla ruokaa hyväl omaltunnol kunha kypsennetty, vältä raakaa kananmunaa ruuissa ulkomailla :) 
kävely on hyvää liikuntaa siellä, vaikka mitä nähtävää mutta muista pitää mukana vettä ja juoda suht tiheään koska tulet hikoilemaan aika paljon. ite viime vuonna heinäkuun lopus turkissa istanbulis ja siel oli sillo päivisin sellaset 41oc tuli kyl juotua jonkin verran.
 
Moi,

mä ajattelin koittaa lisätä liikuntaa nyt jonkin verran, kun etenkin talvisin se jää aika vähiin. Tai se on aika epäsäännöllistä, mut on kai mulla jonkinlainen yleiskunto kumminkin. Tänään pyöräilin sitten pidemmän kautta kotiin. Tuntui aika hyvältä lenkiltä, että sitä vois koittaa useamminkin. Pyöräily on minun mielestä aika hyvää liikuntaa mulle, se ei rasita polvia eikä selkää. Kolarin vaarahan tietysti on, mutta ei kai sitä ylivarovainen pidä olla.

Tänään on taas ollut sopivasti raskausoireita, että kai sitä vois uskoa, että masussa pieni ehkä voi hyvin ja kasvaa. :) Pitäsköhän jossain vaiheessa yrittää tajuta, että meille oikeasti saattaa tulla vauva talvella. Pitäisi varmaan ruveta ottamaan asioista selvää....
 
Meillä on myös kaksi vilkasta koiraa ja hyvin on mennyt esikoisen kanssa. Kun esikko oli ihan pieni, koirat kävi välillä haistelemassa, mutta muuten antoivat olla. Nyt tietenkin nekin ottaa enemmän kontaktia kun neitikin pääsee jo kovaa kyytiä eteenpäin :) Tosi nopeesti koirat oppi, ettei vauvan leluihin ja tavaroihin kosketa. Koirilla on omat lelut joilla leikitään.
Aluksi kun tulin sairaalasta, toinen koirista oli todella mustasukkainen ja "suuttui", ei suostunut tulemaan syliinikään ollenkaan. Mutta se meni nopeesti ohi.
Myös siihen kannattaa varautua,että koirien todellinen luonne paljastuu vasta sitten, kun vauva lähtee kunnolla perään ja "jahtaa" koiria. Meidän toinen koira välillä on tosi närkästynyt tästä. Varmaan kokee itsensä tällöin uhatuksi.. En myöskään jättäis koiria ja lapsia vahtimatta samaan tilaan, vaikka koirat olisivat kuinka kilttejä!

Liikuntaa oon harrastanut omien voimien ja tuntemusten pohjalta:) Tällä kertaa lähtöpainokin on 5 kiloa vähemmän kuin esikoisen aikana.. Esikoisesta tuli myös tosi pieni maha, saa nähdä miten käy nyt :) Luulis et tulee nopeammin esiin kun kohtu on jo kerran venynyt eikä viime raskaudesta oo paljoa aikaa. Tosin pienikin masu näkyy aika helposti kun oon 50kg/165cm eli en mikään valtava :)
 
elenna: vaikka sykkeitä ei mulla ole edes kunneltu, niin minun olo muistaa kertoa jokapäivä et vauvani kasvaa . Pitäis muistaa aina iloita siitä huonosta olosta :D
 
Hippu: niin se on. Muuten se sun yksi aiempi kommentti oli jotenkin tosi rohkaiseva :) Liittyen siihen, että oireet sen sitten vahvistaa, onko raskaus jatkunut ton mun pikku vuotokeissin jälkeen. Kiitoksia vielä rohkaisusta :) Tällä erää ainakin tuntuis, että oireet jatkuu tai ehkä on jopa lisääntymässäkin. Tsemppiä sulle oirevalikoimasi parissa!
 
pakko kysäistä et tietääkö kukaan missä kohtaa hartiapiston pitäs tuntua tarkallee ja milt? itellä vasemman hartian takana just lapaluun yläpuolella on sellast polttavahkoa kipua ollu jotai 10min. vatsa ei ol kipee mut tiputus lisääntyn aiemmast jonki verran.
 
pientä päivitystä tilanteeseen: kipu meni pois eli kyse ei ollu hartiapistost vaan jostain muusta onneks :) tiputtelu samaa luokkaa tai hieman runsaampaa ku aiemmin, kipuja ei vieläkään. onko toivoa normaalist raskaudest? tiputtelu iha verta, ei ruskeeta.
 
Kiitos vinkeistä Gatusa :) Pitääpä muistaa kulettaa vesipulloa koko ajan mukana, ja olla tarkkana nuiden ruokajuttujen kanssa.
 
eipä kestä. ite matkustellu sen verra et tiedän kommervenkit. ja itseasias oon kirjottamassa kirjaakin matkustamiseen liittyen :) tosin pitää kääntää suomeks ku kirjotin sen englanniks.
 
Pyöräilyä harrastin ensimmäisessä raskaudessa työmatkojen verran aika pitkällekkin raskautta mutta sit alkoi alapäässä tuntumaan ikävältä, vähän ku liitoskipuja.
 
Ihanaa lukea koira ja vauva-kokemuksista! Meillä on 4-vuotias borderterrieriuros, joka osaa olla lasten kanssa todella hyvin. Se suhtautuu etenkin vauvoihin tosi suojelevasti ja huolehtivasti, eikä välitä, vaikka välillä joku nykiikin parrasta ja läpsäyttää kuonoon. Se vaan antaa pusun takaisin ja jatkaa vahtimista. Mä olen ihan varma, että tuo koira tiesi mun raskaudesta jo ennen kuin tiesin itsekään. Se on hyvin omissa oloissaan viihtyvä, mutta alkoi yhtäkkiä seuraamaan mua ihan eri tavalla. Istui vain vieressä ja tuijotti nallen naamallaan päätään käännellen, koko ajan. Nyt se on jo vähän hellittänyt, mutta jos olen yhtään huonovointinen, se aloittaa taas. Eilen koiran fysioterapeuttikin ihmetteli, että mikä ihme sillä nyt on, kun se on noin selvästi "huolissaan" minusta (joku koiratosikko voisi taas suuttua siitä, kun koiraa tällä tavalla inhimillistetään, mutta ei kiinnosta!), niin jouduin sitten kertomaan totuuden. Onneksi ei siis tarvitse tuon koiran kanssa pelätä mitään. Kissat sen sijaan aiheuttaa vähän enemmän jännitystä, etenkin, kun toinen niistä ei voi sietää lapsia ollenkaan. Se tulee stressaantumaan tosi pahasti. Mutta on vaan ostettava Feliwayta alkuun ja luotettava siihen, että kissa tottuu jossain vaiheessa. Enemmän vaikeuksia mulle tulee, kun pitäisi tehdä päätöksiä nukkumajärjestelyjen suhteen. Tähän asti ollaan nukuttu kaikki viisi (minä, mies, koira ja kissat) samassa sängyssä, mutta se ei taida jatkossa enää onnistua :(
 
Babette olipa jännä lukea, tajusin että meidän borderineiti on kans ollu joteski tosi "mun" koira viime viikot. Ja edellispäivänä kun hormonimyrskyssä itkeä tirhuuttelin yläkerrassa se kipsutteli mun viereen sohvalle lohduttamaan :) Meillä on esikoinen niin iso, että se ei tietty oo sama kuin pieni lapsi, mutta usko on vahva siihen, että koira ottaa tulokkaan hyvin vastaan. Ainakin tuo 9-vuotias saa tehdä mitä vaan ja koira pitää leikit lapsen kanssa paljon varovaisempina kuin meidän aikuisten kanssa leikkiessä.
 
Meillä koira on ollut minunkoira, huonossa mielessä :( Se on alkanut suojelemaan pahemman kerran. Murisee kun joku tulee sisälle ja tänään hyökkäsi (onneksi leikillään, mutta muristen) ohi kulkeneen miehen luo (ei onneksi tehnyt mitään). Ei siinä muuten ongelmaa mutta kun koira on iso musta koira niin se pelottaa ihmisiä ja sillä on kova suojeluvaisto joka nyt pahentunut todella. Lasten kaa se tuntuu osaavan olla, häslä vaan kun on puoltoistavuotias.

Kissa on oikeen mammankissa ollut koko aika, heti päälle makaamaan kun vaan mahdollista. Saa nähdä miten on talvella, haluuko mahan päällee yhä :D
 
Takaisin
Top