Sokeriarvoista: Lillii, mulla oli sokerirasituksessa 1 tunnin arvo 10,9. Raja-arvo oli 10. Neuvolassa pahoiteltiin, että joudun nyt mittailemaan, ja ihmeteltiin miten kummallista se on, kun jollekin tulee ja jollekin ei. Ei kuulemma olisi mustakaan uskonut. Nauratti. Meinasin alkaa luennoimaan, että mulla nyt on yltiöterveellinen ruokavalio ja äidiltä peritty aineenvaihdunta, joiden avulla pysyn kuosissa, mutta eihän se tässä asiassa totuutta kerro. Noi sokerituloksethan kertoo vain sen, että jos mättäisin sokerihöttöä päivät pitkät, niin sellaista mun elimistö ei pystyisi käsittelemään, vaan silloin olisi arvot jatkuvasti koholla.
Lounaan jälkeinen arvo oli nyt neuvolassa mitattuna 5,5 eli tosi hyvä. Ostin kotimatkalla vähän lemppari-tummasuklaatakin, että voin päivällisen yhteydessä testata vaikuttaako pari palaa aterian yhteydessä :-) Nyt ei nimittäin ollut kuulemma tarkoitus vielä tehdä muutoksia perusruokavalioon vaan mittailla, miten oma tähänastinen ruokavalio vaikuttaa arvoihin.
Kivuista: Neuvolantäti ei osannut sanoa mitään absoluuttista mun yöllisistä vatsakivuista. Kohtu oli normaalin tuntuinen tunnustellessa, vauva potki kiivaasti ja sydänäänet olivat napakat. Jos kipukohtaus toistuu vielä, kannattaa kuulemma käydä äitipolilla tarkistuttamassa asiat. Toivottavasti ei tarvitse lähteä...
Vaihdoin lauantaina eri merkkiseen rautaan ja söin viikonloppuna tavallista lihapitoisemmin. Voihan olla, että semikasvissyöjän vatsa on heittäytynyt herkäksi nyt, kun vauvamaha painaa suolistoa.
Ruokapeloista: Mietin näitä asioita juuri viime viikolla, kun huomasin että olin alkanut vähän relata. Ravintolassakin söin grillileivän päällä vuohenjuustoviipaleen, kun sanoivat sen olevan pastöroitua, ja oli se uunissakin käynyt ainakin nimeksi. Aiemmin olen ollut aika hysteerinen enkä ole esim. fetaa syönyt edes kotona. Salaatteja (siis myös tuttujen tarjoamia ja a la carte -listoilta löytyviä, ei ainoastaan lounaspaikkojen noutopöytäsalaatteja) välttelen kyllä edelleen, jotenkin se salaatin puhtaus on noussut kynnyskysymykseksi.
Ravintolasyömisestä: Ravintolasyöminen ei kyllä ole samalla lailla houkuttelevaa kuin ennen. Stressasin etukäteen ruokailuista, kun käytiin miehen kanssa pikku viikonloppumatkalla Tukholman maratonilla (itse olin tietysti yleisössä). Hotellin aamiaisella teki mieli juustoja, mutta ne jätin ottamatta. Illalliset ja lounaat meni tosi hyvin, kun syötiin etnisissä paikoissa, joissa kaikki oli kuumaa ja läpikypsää. Sellaiset pohjoismaista ruokaa tarjoavat ravintolat ärsyttää ja ahdistaa, joissa annoksessa onkin yhtäkkiä kaikenlaista lisuketta, jota listassa ei mainita. Sitä sitten miettii, että mitäköhän mätiä tuossakin tartarkastikkeessa on. Jotenkin hölmöä, että pitäisi aina kysyä tarjoilijalta, onko annoksessa muuta kuin ruokalistassa esitellyt osat. Ja että anteeksi, onkohan teidän ruoassa jotain, josta voin saada listerian, ja pesittekö varmasti tuon salaatinlehden hyvin. Äh.
Kaverin tekemää juustokakkua olen kyllä syönyt useampaankin otteeseen, kun hän on aina maininnut tehneensä sen pastöroiduista aineista. Hän sai itse vauvan tammikuussa ja oli raskaana tosi ruokahysteerinen, mutta söi silti omia juustokakkujaan - niinpä siis minäkin. Vieraassa paikassa vieraan ihmisen tekemänä en välttämättä söisi :-)
