Kesäkuun kepposet

tättärä

tättärä

Puuhakas puhuja
Se on sitten oikeasti kesä... ja siltä tuntuukin.

Meillä nuorimmainen on nyt ollut muutaman päivän kuumeessa ja epäilin jo hampaitakin, mutta eipä tuolta mitään näyttäisi olevan ihan pian tulossa. Eli jotain muuta taitaa olla...

Minä puolestani olen ihan täysin höpsähtänyt taas kerran ja "oma aika" kuluu lähinnä surffaillessa netissä afgaanikasvattajien koiria katselemassa. Juup, tuli lauantaina vähän käytyä koiranäyttelyssä, vaikka alunperin piti mennä vasta sunnuntaina katsomaan porokoiria, olisi ollut vaarattomampaa... Mutta tyttö sitten taivutteli lähtemään jo lauantaina, vaikka varoitin etukäteen seurauksista, täällä saadaan nyt jonkin aikaa kuulla äidin hokevan:" Tahtoo taas afgaanin, HETI huomenna!" Ovat ne niiiiiiiin ihania. (ja kukahan hoitaisi turkin...?)

Eli näin upeasti aiheen vierestä aloitetaan kesäkuu... Nyt pitää mennä etsimään kevätjuhlavaatteita ekaluokkalaiselle (toistaiseksi) pojalle, kun meillä on juhlat jo tänä iltana ja koululaisten osalta koulupäivä alkaa tunnin päästä (eli noin 15.30)
 
Olipas jäänyt multa kuun vaihde huomaamatta... Siirsin toukokuun juttuihin tänään kirjailemani viestin tänne oikeaan ketjuun. :)


Ihanan kesäinen päivä tänään! :) Funtsailin just, että nyt saankin vaippapyykin hyvin ulos kuivumaan ja nopsaan kuivuukin.

Haaveilin, että oltais saatu meidän uudet rattaat tänään. Ne piti tällä viikolla tulla. Tänään soittelin ja kyselin niistä. Selvis, että vasta ens viikon keskiviikkona Ehkä saadaan. Voi plääh.

Miten muuten... onko muilla ollut menkat ihan säännölliset heti niiden alettua synnytyksen jälkeen? Mulla on vasta yhdet olleet, mutta toisetkin olisi pitänyt tulla. Kohta jo 2 viikkoa myöhässä. Eilen tein varmuuden vuoksi testinkin ja se hämäsi entisestään. Vain yksi viiva tuli näkyviin sen kolmen minuutin aikana, mutta vähän viiveellä siihen tuli se toinenkin viiva. Juu, eihän sitä pitäis tulkita jälkikäteen, mutta kyllä jäi vaivaamaan. Erittäin pieni todennäköisyys siis, että raskaana olisin, mutta niitä tuntoja on taas vahvistanut ihmeellinen vatsakipu ja aamupahoinvointi. Eilen en pysynyt aamulla millään pystyssä ja olo oli todella kuvottava. Sitten se helpotti puolen päivän jälkeen...Lisäksi mun mielialat heittelee miten sattuu. Ääh, enpä tiedä. Kohta ne menkat varmaan alkaa ja ei tarvi enää miettiä...

Turvaistuin pohdintaa käyn täällä. Mitä mieltä olette: meille olisi tarjolla 6 vuotta vanha, 4 vuotta käytössä ollut turvaistuin. Aikanaan saanut testeissä tosi hyvät ansiot ja historia on selkeä, eli ei kolaroitu tms. Mutta mites nuo muoviosat ja turvavyöt ym., onko niiden käyttöikä niin pitkä, että vielä pari vuotta käytettäis tuota istuinta? Jotenkin pelkään, että se muovikin alkais hapertua vuosien saatossa...

Ai niin. Metellä on maha ihan älyttömän kovalla. Luumu jouduttiin allergisen reaktion jälkeen jättämään pois, eikä se meillä edes auttanut mahantoimintaan. Nyt se on neljä päivää ährännyt tuotoksiaan. Pari kertaa on saanut ulos asti pienen kökkäreen. Tänään tuli karjunnan ja itkun säestämänä. Neuvolasta vinkattiin, että luumun lisäksi toinen mahantoimintaa helppaava sose on ruusunmarja. Me siis eilen alettiin sitä antaa. Sitä vaan ei ole kaupassa yksittäisenä soseena ja uhkarohkeasti sitten päätettiin antaa ruusunmarja-vadelma sosetta. Ei mitään reaktioita onneksi, mutta ei myöskään olla apua siitä vielä saatu. Mua vaan harmittaa, että tuo sose on sokeroitu. En voi ymmärtää, miksi vauvanruokia pitää sokeroida! Bonalla löytyy sokeroimaton ruusunmarja-päärynä sose ja siihen siirrytään kyllä heti kun saadaan suljettua pois ruusunmarja allergia. Mulla on pieni pelko reagoinnista päärynään niin ei sitä ihan heti haluttu kokeilla. Toivottavasti tuo ruusunmarja pian auttaisi. Pitää varmaan apteekista käydä apuja etsimässä kohta. Toisaalta olen huomannut, että veden juottaminen helpottaa mahan toimintaa Metellä.
 
Kuukautisista: Minulla eivät ole vielä alkaneet, ja eipä ole noille tarvettakaan. Kun ensimmäisinä kuukausina päätä nostanut vauvakuume on muuttunut ilmeisesti pysyvästi afgaanikuumeeksi... Äitini kanssa juuri mietimme, että vuoden päästä voitaisiin puokkiin hommata näyttely/maastokoira...

Leevin kuumeilu on helpottanut, eli onneksi ei lääkäriä tarvittu tällä kertaa.

Nyt käy kutsu...
 
Hei, yritän nyt taas seurailla kuukauden juttuja...täälläkään ei ole vielä menkkoja kuulunut. Mutta täysimetys päällänsä ainakin kesäkuun loppuun (näil näkymin)...

Tuo koirakuume on aika paha -  eikä sitä auta yhtään, että tapaa koiranpentuja /katselee koiria ym...meillä siis 2chowineitiä seuranamme ja tasaisin väliajoin tulee koirakuume. Käytiin viime la Ruoveden RN:ssä koko pesua ja oli kyllä sellainen reissu;) kummatkin koirat mukana, joista vain toinen kehäs, neiti vaunuis ja täys vesisade, mutta selvittiin:) menestystä ei tältä reissulta mutta olemme kokemusta rikkaampia;)

Koirista ja vauvasta vielä, meillä siis mennyt pienen ja vauvan yhteiselo hyvin, koirat väistää ja ovat todella rauhallisia. Neiti seurailee koirien liikkeitä,jos ovat näköpiirissä ja juttelee koirille ym.. Koirat ovat toimineet mm. itkuhälyttiminä ollessamme mummola reissulla ja E nukkui ulkona vaunuissa - koirat sisällä - niin ja kun E sieltä heräs itkien niin koirat reagoivat sisällä itkuun..,.

Tässäpä hiukan ajatuksen virtaa meiltä.

Ihania kesäisiä lämpimiä päiviä ;)
 
Täälläkin podetaan kovaa koirakuumetta. Mies lähinnä, mutta ei mullakaan mitään ajatusta vastaan oo. Noutajasta haaveillaan, ja labbista tai flattia on kateltu. Mutta ei muutkaan rodut pois suljettuja oo.

Noista soseista.. Hipp-merkkisissä soseissa ei tieten oo lisättyä sokeria. En oo tarkemmin niihin tutustunu, joten en tiiä valikoimista, hinnasta tai muusta, mutta ne on kai täysin luomutuotteita. Ei tosin oo suomalaisia.. Mutta jos yhtään lohduttaa, niin noista suomalaisistakin soseista (piltti ym.) on viime vuosina vähennetty roimasti sokeria. Oon käyttäny niitä paljo hyytelökakkuihin, niin siinä oon huomannu. Joten parempaan suuntaan ollaan menossa. :)

Meemi, musta tuntus, ettei kai muovi voi kuudessa vuodessa haurastua? Näin mututuntumalla. :) En kyllä osaa yhtään sanoa turvaistuinten käyttöiästä. Meillä on tuo tällä hetkellä käytössä oleva turvakaukalo vuoden 2007 mallia (muistaakseni), joka tapauksessa kuitenkin useamman vuoden vanha. Se on ollu kahella lapsella ennen Kasperia, eikä oo kolaroitu tms. Me tultiin siihen tulokseen, että eiköhän se oo vielä täysin turvallinen, kun se ulkoisestikin vastaa ihan uutta, eikä kyllä poikkea ko. merkin viime vuotisista kaukaloista paljonkaan. Testeissä saanu hyvät tulokset myös. Tietysti kuudessa vuodessa turvaistuinten kehitys voi olla menny eteenpäin..
 
Meilläkin on turvakaukalo kahden lapsen käyttämä ja 6 vuotta vanha. Mutta ajattelen niin, että turvakaukalon käyttöikä on paljon lyhyempi kuin turvaistuimen niin sen takia kaukalo on varmasti paremmassa kunnossa. Turvaistuinta pidetään myös aina autossa ja se on mm. lämpötilavaihteluiden armoilla. Ei tuossa meidänkään kaukalossa tai siinä istuimessakaan mitään ulkoista merkkiä haurastumisesta ole. Pelkäänkin vain, että sieltä sisältä voisi olla jotain haurastumista päässyt tapahtumaan ja se tulisi esiin kolaritilanteessa. Ihan niinkuin polkupyöräkypärissäkin on sama homma. Ulospäin ei välttämättä näy sisällä olevaa pientä halkeamaa, joka tekee tuotteen epäturvalliseksi. Mutta joo, pohdinta on täällä edelleen kesken... Toisaalta tosiaan mietin sitä, että turvaistuimen pitäis (toivottavasti!) kahden lapsen istumiset meillä kattaa. Eli onko tuo sitten turvallinen vielä pikkukakkosen kohdalla, kolmen lapsen ja 6 vuoden käyttöiän (varmaan 10 vuoden kokonaisiän) jälkeen. Jos se ei enää pikkukakkoselle kävis, niin mielummin melkeen ostais jo nyt uuden istuimen joka käy molemmille... voi ku tietäis. Ei tosiaan turhaan viittis uutta ostaa.

Hyvä juttu, että tättärän Leevi on toipumaan päin. Melko paljon on Leevikin jo ehtinyt sairastella.

Niin ja täällä ei menkkoja kuulu vieläkään... päivä päivältä enemmän huolettaa.

Tehtiin tänään reilu 10 km lenkki miehen, koiran ja vaunujen kanssa. Puolivälissä pidettin piknik ja Mette pääsi viltille jumppaamaan. Oli kyllä kivaa. :)

Ai nuo soseet on olleet vielä pahemmin sokeroituja. Hurjaa mun mielestä! Bonalta löytyy kanssa sokerittomia soseita. Aika tarkkaan syynään aina tuoteselosteet kaupassa jos purkkiruokaa ostan. Täällä toistaiseksi tuntuu, että ruusunmarja-vadelma passais hyvin. :) Niin ja auttais mahaankin paljon paremmin kuin luumu.

Koirakuumetta on täälläkin, mutta se on siirrettävissä vielä. Tarvittaessa vuosilla. Sitten kun taloudessa ei enää ole vauvaikäistä niin voidaan toista koiraa harkita. Meillä siis on nyt yksi iso koira ja kaksi kissaa ja se riittää toistaiseksi. Tänne kaksioon varsinkaan ei yhtään eläintä enää mahdu. Porokoira olis mulla ehkä haaveissa sitten, mutta mies taas haluais Lapinkoiran kun se on sille tuttu rotu. En vielä kovin hyvin ole perehtynyt, että kuin paljon noiden luonteissa on eroja jne. mutta eipä tässä vielä kovin kiire ole. :) Meillä kanssa eläinten ja vauvan yhteiselo sujuu ongelmitta. Eläimet on tosi rauhallisia Meten lähellä ja osaavat varoa. Koira ei välitä vaikka Mette heiluisi ihan sen nenän edessä ja muksahtelee välillä vaikka vähän päällekin. Toinen kissoista vähän stressasi ja se purkautui pahempana yömouruntana kuin koskaan aikaisemmin. Lopulta tajuttiin alkaa antaa sille tuollaista vitamiineihin, antioksidantteihin ja aminohappoihin pohjautuvaa rauhoittavaa "lääkettä" (Serene-Um). Sen jälkeen kissa oli taas oma itsensä ja yömourunta helpotti.
 
Nyt lähti näköjään mopo  käsistä, kun tuosta koirakuumeesta mainitsin... Tänään ehtii vain hieman raapaista, mutta meemi, voin kirjoitella tuosta porokoiran luonteesta omaa näkemystäni myöhemmin (tosin minulla on aika suppea kokemus, mutta jotain kuitenkin jo on tullut opittua...)

Sen verran ainakin voin sanoa, että porokoira on aivan loistava valinta lapsiperheeseen. Minulla on muuten  koirien suhteen kyllä jännä maku ulkonäön suhteen - joko vinttikoira (niistä itämaiset affe, saluki, sloughi ja azawakh sekä myös sitten grey, whippet, galgo ja italiaano,... jollainen minulla on edelleen, mutta joka asuu vanhemmillani eläkepäivinään). tai sitten tuollainen pystykorvainen peruskoira tyyliin lappalaiset, husky, kelpie, podenco, farkku (joista pari viimeistä luokitellaan vinttareihin)... Luonteessa noilla on eroja ja samankaltaisuuksia, vinttarit ovat näön avulla saalista ajavia koiria ja äärimmäisen itsepäisiä ja haastavia, omiinsa syvästi kiintyviä ja tosi rakastettavia ja lempeitä kotioloissa. Noilla samoilla sanoilla voi kuvailla porkkistakin, mutta silti se on HUOMATTAVASTI helpompi saada motivoitumaan koulutuksesta...

Ja porokoiran turkki on tosi helppo verrattuna suomenlapinkoiraankin (afgaanista puhumattakaan...), nyt kyllä olen karstannut neitiä joka päivä ja ihmetellyt mistä sitä pohjavillaa riittää ja riittää. Meillä pentuaika on mennyt ihan kivasti myös vauvan kanssa, koira oli alkuun tosi villi ja yritti nyppiä lapsiakin leikeissä, mutta tosi äkkiä sen sai kitkettyä pois...... ainoastaan minua se vieläkin joskus innostuessaan yrittää näykkiä.

Meillä muuten päärynä auttaa myös kovaan mahaan (vauvalla ei koiralla). Mielestäni mitään ei allergian pelossa kannata jättää kokeilematta. Paitsi ehkä sitrukset.... Kun ne muutamat sopivat voivat joskus olla aika jänniä juttuja.

Pitää mennä leipomaan ennenkuin taikina kävelee ovella vastaan. Unohdin eilen, että tänään on pyhä ja jäi kauppakäynti väliin, joten meillä ei ole leipää talossa. Onneksi jauhoja löytyy.
 
No tuo turkkijuttu on yksi miksi porokoira kiinnostaa mua enemmän kuin lapinkoira. Molemmista roduista tykkään kyllä ja molemmat ovat laspiystävällisiä käsittääkseni, mutta saapa nähdä. :)

Juu, en mä päärynää aio kokeilematta jättää allergian pelossa. Haluan vaan kokeilla sitä ainoana uutena aineena sitten kun kokeilen. Me kun haluttiin tuo ruusunmarja aloittaa ja sitä ei saa kuin ydistelmänä vadelman tai päärynän kanssa. Vadelmaa ja päärynää ei myöskään oltu kokeiltu kumpaakaan niin ajattelin, että vadelma olis turvallisempi aloittaa yhdessä ruusunmarjan kanssa kuin päärynä. Eli päärynää meillä kokeillaan heti ensi viikon bataatin jälkeen. Kiva kuulla, että myös päärynästä voisi olla apua kun sitä kerran löytyy mixinä ruusunmarjan kanssa. :)
 
Kesäkuun alun teema on siis koirat, itsepä aloitin. Anteeksipyyntöni kaikille, joita asia ei kiinnosta pätkääkään. Eilen tempoilin vähän sinne ja tänne, kun yritin kiireessä sepustaa.

Lappalaisroduissa pysyn tällä erää, ja jospa vielä jätän ruotsinlapinkoiran omilleen ja pysyn kahdessa suomalaisessa... Käsittääkseni nuo muistuttavat luonteeltaan varsin paljon toisiaan, rotumääritelmissä molempia kuvaillaan luonteen osalta melkein samoin sanoin: rauhallinen, oppivainen, ystävällinen. Lapinkoiralla mainitaan erityisesti vielä uskollisuus ja porokoiralla tarmokkuus, mutta noissa korostuksissa lienee kyse vain rotumääritelmän laatijoiden sanavalinnoista eikä niinkään rotueroista. Samoista poroja paimentavista koirista kannat kuitenkin ovat lähtöisin. Mitä minä näihin olen tutustunut (suomenlapinkoiria kävelee vastaan PALJON useammin kuin porokoiria) niin todella ystävällisiä ovat olleet, porokoirat ehkä himpun verran varautuneempia vieraita kohtaan, mutta eivät missään nimessä uhkaavia vaan ainoastaan välinpitämättömiä. 

Lasten kanssa nämä lappalaiset ovat unelmia, jo nuorena ne oivaltavat ettei pieniä saa rajusti riepotella ja ottavat roolikseen rauhallisen, ystävällisen, uskollisen kumppanin asenteen. Nauttivat selvästi lasten kanssa olosta ja viihtyvät porukassa puuhailemassa. Ainakin meidän porkkista voi hyvin asenteessaan verrata collieen, joka meillä aikanaan oli, rakastaa lapsia yli kaiken, paimentaa ja suojelee. Nämähän ovat paimenkoiria eivät metsästyskoiria. Leikin tiimellyksessä josks lähinnä haukkuminen ärsyttää, mutta porokoira paimentaa porojakin paljon haukulla, joten äänenkäyttö on ihan ymmärrettävää - ja lähteehän sitä ääntä lapsistakin.

Joskus lappalaisrotuja kuten muitakin pystykorvaisia moititaan herkkähaukkuisiksi, mutta riippuu varmasti paljon sukulinjasta. Meidän koira on äidiltään perinyt asenteen: Vaikeneminen on kultaa, ja haukkuu harvoin, sisällä lähinnä ulos halutessaan tai epäilyttäville asioille, ulkona innostuessaan ja joskus tarhassa vahtiessaan tai huomiota hakiessaan.

Suomenlapinkoiran muuten varsin usein tavallinenkin kaduntallaaja(lue: ei koiriin kajahtanut) nykyään tunnistaa "lapinkoiraksi" tai "lapinpystykorvaksi", porokoiran osa on olla se huonommin tunnettu. Meidän Minni on melkein aina sakemannin pentu tai "mitä rotuja tossa on?" (kerran jopa kelpie...). Collienkin kanssa kuuli aika yllättäviä rotuveikkauksia, shelttiä,  sekoituksia, joskus jopa lapinkoiraa (meidän oli väriltään tricolour [mustavalkoruskea] eli ei aina tunnettu "lassieksi"). Afgaani taas, siitä ei arvailuja kuullut oikeastaan koskaan, pari kertaa taisi olla saluki, muuten se joko tunnettiin tai sitten kysyttiin suoraan rotua, sekoitukseksi sitä ei varmaan luullut kukaan. Italiaanokin tunnetaan vinttikoiraksi, useimmin on veikattu whippettia.

Tämä koirista tällä erää... saattaapi olla ettei jää tähän.
 
Ja koirattomalle vyöhykkeelle...

Leevin tauti taisi sitten osottautua vauvarokoksi. Kuumeen laskettua on noussut ihottuma, ja kun iho tähän asti on ollut siisti, eikä tuokaan ole kutiavaa niin epäilen vahvimmin vauvarokkoa, joka on kaikilla muillakin jossain vaiheessa podettu.
 
Anteeksi, raskaushormoonihöyryissäni täällä...:

Plääh, koirat tai kissat tai mitkään muutkaan eläimet ei kiinnosta sitten PÄTKÄÄKÄÄN!! En vihaa eläimiä vaan oikeasti rakastan niitä, mutta lemmikkeinä en halua pitää mitään eläintä. Ainoa, jonka suostuisin ottamaan, olis semmonen seinän kokoinen akvaario, jonka vesiä ei tarttis vaihtaa ku kerran vuodessa. Nuo kaks viherkasviakin, jotka mulla on, on semmosia, että ne ei kuole, vaikka unohdan jatkuvasti niitä kastella ja sit ku kastelen, niin oikein olan takaa. Mullatkin äiti vaihtoi viime syksynä. :D

Meillä äiti on "hyvin" kasvattanut meidät (mun ja mun siskon) niin, että meille ei tule mitään otusta, etenkään karvaista, kun siitä pitää sit pitää huolta. Ja me ei haluta laiminlyödä eläinraukkoja. Paha mieli tulee, jos joku muu pahoinpitelee tai muuten laiminlyö eläimiä, oli ne mitä tahansa elukoita. Sitä paitsi äiti kuollakseen pelkää koiria (varsinki isokokosia) ja kissoja, eli niitä ei ainakaan voi hankkia.

VAUVA-asiaa:
Olivia on tänään 6kk! :) Saatiin ristiäislahjaksi mun kummitädin perheeltä semmonen kipsivalosjuttu, johon voi painaa lapsen käden ja jalanjäljen. Sen aattelin tänään tehdä. :) Katotaan kuin käy, jos yksin joudun värkkäämään kipsijauheen ja veden ja Olivian kanssa...

Ja laittakaas niitä ruokavinkkejä tuonne toiseen ketjuun. Mulla on joka päivä sama ongelma: eli mitään tänään syödään... Olivian ruoka on helppo, kun se on vielä pääasiassa korviketta. Tosin nyt saadaan sit alottaa ne puurot kokeiluun. Pitäis vaan mennä kauppaan kattelemaan niitä vauvapuuropakkauksia, jos niistä aloittais... Niitä sokeroituja en kyllä osta, siks ne pitäänkin syynätä kaupassa.
Ja tietääkseni ainakaan suurimmassa osassa piltti-soseita ei oo lisättyä sokeria. Näin mä oon ollu lukevinani tuoteselosteista. C-vitamiinia on useimpiin lisätty, mutta ei niissä minusta sokeria kyllä oo... Ehkä oon sokee...

Olivia ei vieläkään käänny ite selältä mahalleen tai toisinkaan päin oikeastaan. Eilen se kyllä kaatuili monestikin mahalta selälleen, mutta luulen, että enemmän vahingossa ku tarkotuksella. Yritän kovasti sitä houkutella jollain leluilla tms, mutta kun ei sitä niin paljon ne lelut kiinnosta, että ois "pakko" ylettää just siihen. Se varmaan aattelee, että " tuo ois kiva lelu. jaa en saa siitä kiinni, no olkoon sitten, otan tän toisen lelun :)"

Nyt pitää kirjotella eiliset syömiset tuonne toiseen ketjuun. :D
 
Poika ulkona nukkumassa, joten tulin nauttimaan päiväkahvit "teidän seurassanne". :) On kyllä mahtava ilma, vaikkei kovin lämmin olekaan. Mutta voikukat ja aurinko, kyllä tuli ihan kesäfiilis. Etenki kun kärrytellessä tuli vastaan pikkukoululaisia, joilla on tänään ollu viimenen koulupäivä. Muistu niin mieleen se vapaudentunne kesän kynnyksellä, ja miten piiiitkältä kesäloma vielä sen ikäsenä tuntu. Itekki niin nautin nyt tästä, ku pitkästä aikaa saa olla koko kesän lomalla, eikä tarvi mennä mihinkään kesätöihin.

Ei mulla kyllä oikeestaan ees mitään asiaa oo, kunhan tulin höpisemään omaksi ilokseni. :D Hienoa kuulla, että Leevi on parantumassa.

Menkoistakin oli ollu juttua. Mulla niitä ei oo vielä kuulunut. Ei oo kyllä ikävä, saa mun puolesta pysyäkin vielä poissa. Tein kyllä ihan varmuuden vuoksi raskaustestin tuossa yhtenä päivänä, vaikka mahikset raskaudelle on kyllä tosi minimaaliset. Mutta kun kylppäriä siivotessa sattuin löytämään raskaustestin, jossa oli päiväys kohta menossa umpeen, niin eihän sitä voinu hukkaan heittää. :) Yks viiva siihen vaan tuli, joten näyttää imetys vaan lykkäävän tehokkaasti menkkoja mulla.

Mutta nyt lopetan tän jaarittelun ja käyn ompelukoneen kimppuun. Josko sitä tänään saisin Kasperin liivin vetoketjun ommeltua, se ei meinaa onnata ei sitte millään. :P Ja jahka mies tulee töistä niin raksalle käy tiemme.. Niin ihanaa, kun sielläkin alkaa pikkuhiljaa näyttää valmiilta. :)

Muoks. Ai niin, siitähän mun piti kertoo, että meillä on nyt neljänä päivänä maisteltu kaurapuuroa. Ai että poika tykkää. Näyttää onneksi sopivan. Tähän asti ainoa, mistä on tullu oireita on päärynä. Senki aattelin vielä myöhemmin varmistaa uudelleen, kun pieni mahollisuus, että se ihottuma ois tullu antibiootista. Otettiin tuo puuro tähän väliin, kun haluasin alkaa antaa sitä iltaisin, josko sillä ois jotain vaikutusta yöuniin. Eli nyt on pojalla menossa peruna, porkkana, mustikka, vadelma, luumu ja kaura. Seuraavaksi varmaan kokeillaan parsa- tai kukkakaalta niin sais perunan kans vaihtelua.
 
Ahhahhaa... tättärän kanssa olis mukava jorista koirista enemmänkin, mutta ehkei rasiteta teitä muita enempää tällä aiheella. :D

Voi miten vihaiseksi tulin aamuisella kauppareissullani! Siellä oli joku megakiireinen setäihminen liikenteessä. Kaupassa on sellainen lyhyt liukutaso yläkertaan. Menin siis siihen vaunujen kanssa. Eikös sieltä takaa tullut joku törppö, jonka oli pakko päästä änkemään siitä raosta ohi ja tönimään meidän vaunut melkein nurin samalla. Katsoi asiakseen vielä tulla soittamaan mulle suuta myöhemmin kaupassa. Toivotin hänelle vain onnea kun pääsi tuolla tavoin lähes 10 sekuntia aikaisemmin yläkertaan katselemaan paitoja. (kaikessa rauhassa siellä henkareita heilutteli). Kuinka ihmeessä joillain ihmisillä ei ole lainkaan ajattelukykyä tai käytöstapoja!? Ymmärrän jollain tapaa ohitustarpeen/halun, jos liuku olisi ollut esim. erityisen pitkä tai jotain... ja sittenkään en yrittäis ohittaa, jos siitä olisi mitään mahdollisuutta aiheutua vaaraa toisille.

Kokeilin eilen pistää Metteä vaunuihin ilman koppaa. Kylläpä se näytti kovin pikkuiselta siellä isoissa vaunuissa. :D Ajattelin vaan, että helteillä ilma kiertäisi paremmin ilman sitä koppaa. Täälläkin on nyt ollut tosi kuumia päiviä. Toisaalta kyllä nautin kovasti näistä aurinkoisista, lämpimistä päivistä. Pyykit kuivuu nopeesti ja mieliala parempi. Kyllä mä vielä kerkeen kesän mittaan lämpöön tuskastuakin kun kämppä kuumenee taas, mutta nyt vielä ihan jees. Vielä ei meidän kämppä ole niin kuuma, että Metenkään kanssa olis suuria ongelmia. Tosin sisällä se on jo nyt enimmäkseen pelkällä vaipalla.

Tuon UV-säteilyn kanssa saa kyllä olla tarkkana. Nyt on ollut UV-säteilyvaroituksia täällä pk-seudulla kun on voimakasta. Aika tarkkaan kyllä oon Metellä pitänyt pitkähihaista vaatetta ulkona. Aurinkolasit ja hattu sillä on kunnon UV-suojalla. On kyllä niin söde näky niissä tamineissaan. :D
 
Nii ja peekay: mun mielestä sulla on hieno koirattoman asenne. Kaikilla ei tietenkään ole ja pidäkään olla eläimiä, mutta pääasia on, että on halu suojella niitä. Mua surettaa ihmiset, jotka koiria ja kissoja pelkää. Siinä usein kun on taustalla joku väärinkäsitys tai kohtaaminen esim. kouluttamattoman, kurittoman koiran kanssa. Mä ajattelen, että on koiran tarpeiden laiminlyötiä, jos koiran jättää kouluttamatta. Samalla tulee aiheuttaneeksi hallaa asenteisiin koiria kohtaan. Joo, tämä tästä.

Vitalis kun tuo tyttö nukahtais. mammalla kiehuu kohta. päätä särkee julmasti ja tuo yks ei vaan nuku.
 
Ja nyt toisee lempiaiheeseeni takaisin... tälle kyllä on omakin ketju, mutta. Zoe, kannattaa tosiaan tarkistaa se päärynän sopivuus ja muutenkin, jos jostakin tulee alkuun pientä ihottumaa niin kokeilua ei sen takia aina kannata panna jäihin. Joskus kun nuo hedelmät ym. voivat alkuun aiheuttaa oudokseltaan pientä punoitusta/ihottumaa vaikkei allergiaa olisikaan. Siksi kannattaa aina useamman kerran testata, jos tulee vain jotain pienen pieniä oireita... vakavamman allergian havaitsee kyllä ja tietenkin jos jatkuvasti tulee niitä pienempiäkään oireita niin tottakai aiheuttajaa kannattaa välttää.

Akvaarioista... siinä on niinikään aihepiiri, josta voisin puhua vuoden, mutta antaa nyt olla...Älkää innostako!  Viherkasvit minullakin jäävät retuperälle, kesällä yrtit, salaatit ym onnistuvat, mutta siinäpä se ja kesäkukat pysyvät juuri ja juuri hengissä. Eläimet ovat kasveja hauskempia ja helpompia minulle...

Olivialle onnittelut puolenvuoden rajapyykistä (meillähän 6kk täyttyi eilen).
 
No johan oli taas Meemillä ollu kohtaaminen kaupassa. Kyllä on sit ärsyttäviä tuollaset ajattelemattomat idiootit!!! Onneks ei käyny mitään, vaunut oikeesti kaatunu tms!
Mulla alko menkat heti jälkitarkastuksen jälkeen, eli noin 5-6vkoa synnytyksestä. Alkuun oli tietty ihan mitä sattuu ja miten sattuu, eikä ne vieläkään ole ihan kondiksessa. Käytän Meliane-yhdistelmäpillereitä koska niitä sattu mulla kaapissa olemaan ajalta ennen raskautta, ja niitä minipillereitä en kerinny hakee -> helpoin ja mulle henk koht luotettavin ratkasu. Mutta siis jos mulla lista loppuu aina tiistaina, ni edeltävänä viikonloppuna alkaa menkat. Ennen meni pari pvää listan loputtua ennenkun alko, mutta joskohan sitä elimistö jossain vaiheessa tasottuis ja palautuis uomiinsa. Mä kyl jouduin kans tekeen testin noin kuukaus sitten, kun oli jatkuvaa oksettavaa oloa, päänsärkyjä ym outoja olotiloja, ja olinpa tainnu edellisestä listasta unohtaa yhen pillerin. Negaahan se sit näytti, ja täytyy myöntää et olin kyl aika helpottunu. Mä en vaan ole vielä henkisesti valmis uuteen raskauteen... =/
Niin ja Tättärä, et todellakaan ole ainua joka vois koirista puhua viikon putkeen... täältä ilmottautuu kans yks samaan kategoriaan... ;)
 
Niin joo. Sitähän mun vielä piti jurputtaa, että kyllä välillä NIIIIN ärsyttää asua tälläsellä pikku-paikkakunnalla!!!!! Sen kerran kun mä oikeesti olisin Tarvinnu Leeville jotain, ni ei koko hiivatin kylältä ole toivoakaan löytää. Eli kyseinen Tarpeellinen tavara olis niskatuki pojalle autoon ettei pää retkahtele miten sattuu nukkuessa. Meillä siirryttiin alkuviikosta "isojen poikien penkkiin", kun tajusin et meillä on viime kesänä mun pomolta ostettu Brio jonka saa selkä menosuuntaan. Ongelma on siinä et tuossa ei saa istuma-asentoo säädettyy millään, joten se on kovin pysty se asento-> not good... Meillä isäntä oli nyt sitä mieltä että mennään tuolla muutama kuukausi ja sit se Cybexin istuin (joka oli muuten aivan mahtava!! Ei päästy 5ttä kilometriä kaverin pihasta kylälle kun Leevi jo veteli kovin tyytyväisenä unta palloon, eikä muuten retkottanu mihinkään suuntaan, toisin kun nyt tuossa Briossa istuessaan...!!!)
No niin, mutta palatakseni asiaan, koska en meidän kylältä sitä tukea löytäny, tarkoittaa tämä sitä, että huomenna kun me lähdetään taas Leevin ja koirien kans pitkään matkaan, se jätkä joutuu retkottaan sielä penkissään miten sattuu noin 60 kilsaa ennenkun päästään ekaan sellaseen paikkaan mistä Saattais löytyä se tuki, ja matkustuksen oon suunnitellu niin että L nukkuu päikkärit siin matkan aikana, ja tosiaan, tuo poju ei kauaa autossa hereillä pysy... Että silleen. Hieno homma mutta minkäs teet. Sääliks vaan käy poikaa kun välillä se kuulostaa jo kylältä kotiin ajaes (matkaa 8 kilsaa) siltä ettei henki kulje kunnolla kun retkottaa ihan miten sattuu. =(
 
Höh, voi tylsä Fantti. Millasta tukea sä oikein etsit? Eikö nettikaupasta pystyis tilaamaan? Mä taas niin kaipaisn pienemmälle paikkakunnalle. Kyrsii niin kovin tämä pk-seudun ilmapiiri.

Mulla ei menkkoja kuulu edelleenkään. Siis ekat alkaneet huhtikuun lopulla. Mutta toisaalta kun nyt olen googlannut asiaa niin aika monella tuntuu olleen alkuun hurjiakin välejä menkoissa. Joten ehkä en stressaa. Ajattelin kyllä tehdä vielä testin maanantaina viimestään kun se eka testi oli vähän epäselvä. Saan sitten mielenrauhan.

Mähän siis kävin siellä ehkäsyneuvolassa ja sain 3 kk satsin Cerazetteja mukaan ja reseptin. Oli tarkoitus ne alottaa kunhan menkat alkaa taas. Mulle oli muuten iso ylläri se, että ehkäsyneuvolan hoitaja sanoi, ettei mun pitäisi ikinä käyttää enää yhdistelmäpillereitä. Esioireisen migreenin takia. Mulla tulee halvausoireita migreenissä ja aivohalvausriski kasvaa kuulemma liian isoksi jos käytän yhdistelmäpillereitä. Siispä jatkossa vain minipillereitä. Ajattelin kyllä, että kunhan lapsiluku on täynnä niin kierukan laitatan. Mutta tähän väliin en halua.

Niin Fantti, sä et varmaankaan imetä kun pystyt yhdistelmäpillereitä käyttämään?

Me oltiin sovittu, että täksi viikonlopuksi ei sovita mitään ohjelmaa ja ollaan vaan kotona, siivoillaan jne. No, nyt mä kökin täällä Meten kanssa. Mies lähti isänsä venettä tuunaamaan, jes! Oon ihan sairaan väsynyt ja odotan vaan miehen paluuta. En uskalla mennä nukkumaan vaikka Mette nukkuukin kun itkuhälyttimestä on akut tyhjänä. Mette nukkuu tuossa takapihalla ja ikkuna on raollaan.

Ens viikolla alkaa mun asunnon myyntiprojekti. Mun asunto on ollut vuokralla ja vuokrasopimus päättyi toukokuun lopussa. Myydään se kämppä nyt pois. Toivottavasti siitä sais edes vähän voittoa niin karttuis tämä meidän asuntokassa... Välittäjä tulee ma arvioimaan sitä. Hyvä sinänsä, että saadaan asioita edes vähän eteenpäin.
 
meemi: ikävä olla tää tyyppi, joka maalailee juttuja seinille... mutta siis mähän aattelin kans, että ei varmaan oo hätää ja menkoissa on vaan taukoo... ja että alotan ne minipillerit niistä seuraavista menkoista... :D Tee ihmeessä se testi, niin selviää tääkin asia, niinhän mäkin sitten viimein tein. :)

Siis mun menkathan alko tasan 2kk synnytyksestä ja olisivat ilmeisestikin tulleet ihan säännöllisinä, kun laskettu aika on ultrankin mukaan ihan sama kuin menkkojen alkamispäivän mukaan. Mulla on siis aina ollu erittäin säännölliset menkat, melkein samaan kellonaikaankin aina tulivat, lähes joka kerta sen 28 päivää oli kierto. Ja siis kerkes tulla ne kaikki yhdet menkat, ennen ku ylläripylläri olinkin taas raskaana :DDD

Ja meemi: mulle tuli alunperin migreeni just nimenomaan yhdistelmäpillereistä. 2 vuotta kerkesin syömään niitä, kun lääkäri tajus kysyä, että onko ollu enemmän päänsärkyjä ku normaalisti. Pillerit vaihdettiin heti johonki toiseen merkkiin, ja sit (nyt jo useamman vuoden) käytin ehkäisyrengasta, mutta migreeni jäi. Onneks ei tosiaan Oliviaa odottaessa eikä nytkään oo vielä ollu migreeniä, kun niitä migreenilääkkeitä ei saa syödä raskaana ollessaan...

Nyt nukkuun!
 
Testi näyttää tänä aamuna negaa. Toisaalta jopa pientä pettymystä ilmassa... Toisaalta ihan hyvä, että saadaan vähän toipumisaikaa ennen seuraavaa alkurumbaa.

Mulla ei pillerit aiheuttaneet migreeniä. Mulla on ollut käytössä monia eri yhdistelmäpillereitä, ehkäisylaastareita ja ehkäisyrengasta. Ehkäisyrenkaan näistä koin parhaaksi. Migreeni kuitenkin vain yltyi entisestään raskauden alettua ja näin vauva-arjessakin migreeniä on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Välillä on haastavia tilanteita kun näkö tai tasapaino ei toimi kunnolla ja oksentelen migreenisenä. Silti pitäis vauvaa hoitaa... ja imettää. Se on siis aivan kamalaa migreenissä kun päästä viiltää samaa tahtia kun toinen imee...

Siivouspäivä edessä. Kämppä onkin todella sen tarpeessa...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top