Tänne syntyi ihana poika melkoisella vauhdilla 3.6. eli 9 päivää etuajassa. Synnytys käynnistyi vesien menolla ilman mitään erityisempiä merkkejä, ei ollut supisteluitakaan. Olin kaupungilla kun vedet menivät ja ajelin vauhdilla kotiin, soitin synnärille josta neuvottiin keräilemään tavarat ja vaikka vielä syömään ja käymään suihkussa. En osannut pitää valtavaa kiirettä kun olo oli niin hyvä. Lieviä supistuksia alkoi tuntumaan kotona, onneksi äitini ehti lähteä viemään mua synnärille ja hoputtikin siinä. Mies oli toisella paikkakunnalla töissä ja lähti synnärille tuhatta ja sataa. Kun pääsin käyrille, olin jo 4cm auki! Supistukset alkoivat koventua ja mut siirrettiin jo saliin.
Salissa sain ilokaasua, joka onneksi lievensi kovenevaa supistuksia. Tässä vaiheessa supparit oli kuin kovaa menkkajomoa ja muutaman polton tunsin reisissä. Mies ehti paikalle onneksi ihan hyvissä ajoin vaikka molemmat oltiin vissiin valmistauduttu ennemminkin johonkin vuorokauden kestävään synnytykseen
jossain vaiheessa sain epiduraalipuudutuksen mutta koska synnytys eteni niin valtavaa tahtia, olisi ilmeisesti spinaalipuudutus ollut sopivampi. Kätilöllä oli todella kiire! Jossain vaiheessa supistukset muuttuivat valtavaksi painon tunteeksi ja tuli tarve ponnistaa. Konttausasento oli muuten ainakin itselle huomattavasti parempi tuossa vaiheessa kun supistukset muuttuvat painon tunteeksi. Siinä sai jotenkin rentouduttua paremmin supistusten välillä kun nojailin sängyn päätyyn. Kätilö ohjasi superhyvin ja hieroi jaloista jotain akupisteitäkin. Sitten tuli lupa ponnistaa ja se vaihe oli vartissa ohi. Palkintona aivan täydellinen poitsu mitoilla 3619grammaa, 51cm.
Kaiken kaikkiaan homma oli ohi 4,5 tunnissa ja kokemus oli erittäin positiivinen! :) kaikki meni ihan eri tavalla kuin olin ajatellut, ei siis kannata liikaa suunnitella etukäteen :D
Äitiys ja synnytys on kyllä aivan käsittämätöntä! Ei tätä oikein todeksi usko kun katsoo poikaa, siinä hän vihdoin on