Maanantaina laskettu... Saa nyt nähdä sitten kuka meistä ensimmäisenä jakaantuu. :P Kuitenkin, vaikka kuinka käynnistettäisiin mullakin maanantaina, niin sehän nyt ei vielä kerro mitään siitä milloin sitten syntyy.
Mulle ei ole onneksi kukaan soittanut. Pariin päivään. Jo kyllä kuukauden olen saanut toitottaa, että kerrotaan kyllä sitten! Jos rupeaa soittelemaan, niin en kyllä ehkä vastaa... saatan jopa sulkea puhelimen kokonaan, jos tuntuu että alkavat ahdistella. Tosin sitten ne saattaa alkaa soittaa miehelle. En yhtään tykkää! Olen jo monta kertaa sanonut, että ilmotetaan sitten kun vauva on maailmassa ja se nyt saa niille riittää! Saavat luvan itse hankkia lapsia lisää ja kertoilla niistä sitten kalle vaikka hedelmöityksestä lähtien videopuheluilla, en ole estämässä, mutta nyt on kyse meidän lapsesta jonka minä synnytän, joten voisivat myös käyttäytyä sen mukaisesti, eikä niin, kun asia olis muka heidän päätettävissään!
Eilen iski mini-meltdown. Ensin itkin, kun mies oli tuonut kaupasta meetvurstia. Sitten itkin, koska olisin halunnut syödä vähintäänkin kilon salmiakkia ja lakua ja juoda kokista kolme litraa päälle. Tämän jälkeen en muka saanut mieheltä tarpeeksi haleja. Lopuksi itkin, etten jaksa enää olla raskaana, josta sain päähäni saada syyllisyydentuntoja, koska mikäs äiti se nyt sellainen on, joka ei edes raskaana jaksa olla ja sitten itkin vähän lisää sitä... Öh.
Mies parka! Noh. Sitten rauhoituin lopulta nukkumaan, eikä nyt olekaan enää ollenkaan sama fiilis.
Tai voisin kyllä ihan mielelläni lopettaa raskaanaolon ja synnyttää. :D