(Kauan odotetun) Helmikuun höpinät!
- Ketjun aloittaja ReginaVeritas
- Aloituspäivämäärä
Toiset vaan vahtaa. :D Mulla on vähän paha tapa pitää tätä vielä aukikin, vaikka en olis lähelläkään konetta... :/ Mutta nyt kyllä myönnän tässä notkuneeni! Busted! 
p.s. Aamupissa oli puhdas ja paineet 120/89 :)
p.s. Aamupissa oli puhdas ja paineet 120/89 :)
Mää soittelin äidille siinä kun vedet oli menneet, ja mies samoin omalle äidilleen. Sieltä se tieto sitten levisi kaikille sukulaisille.. Äidin kanssa juttelu kuitenkin rauhoitti, kun iski semmoinen tärinäpaniikki niiden vesien menon jälkeen, että nyt se sitten alkaa, hui! Kavereille tuli kerrottua vasta kun päästiin kotiutumaan, kun ei siinä hektisyydessä oikein jaksanut vielä ajatella. En jaksanut vastailla onnitteluviesteihinkään vielä sairaalassa, lähinnä äidin kanssa juttelin väliaikatietoja puhelimessa.
Onneli
Vauhtiin päässyt keskustelija
panda: Mekin jouduttiin käymään esikoisesta isyyden tunnustamisessa, kun ei oltu vielä silloin naimisissa. Ainakin silloin se oli ihan ok käynti. Allekirjoitettiin vaan paperit, joissa todistettiin lapsen olevan meidän yhteinen. Kaverillani puolestaan oli karmaiseva käynti, jota hän edelleenkin muistelee silloin tällöin. Häneltä oli tivattu muutamaan otteeseen, onko harrastanut seksiä hedelmöitymisaikaan jonkun toisen kanssa. Ja kysytty mieheltä, luottaako avopuolisoonsa. Kaiken kukkuraksi virkailija oli unohtanut toimittaa isyystodistuksen eteenpäin, mikä huomattiin vasta muutama vuosi jälkeenpäin, kun lapsi haki esikouluun. Vain äiti oli merkitty lapsen huoltajaksi! Kaverini on kauhistellut asiaa monta kertaa. Jos hänelle olisi tapahtunut jotain, isällä ei olisi ollut oikeutta lapseen. Että silleen...
Meillekin tuli postissa kutsu isyyden tunnustamiseen. Aika nopeasti ne nuo jutut lähettää, kun 12. päivä poika vasta syntyi, mutta hyvä vaan niin tulee hoidettua kaikki :) Ristiäisetkin kuitenkin aateltiin pitää joko maaliskuun vika tai huhtikuun eka viikonloppu, niin saa poika sitten isänsä sukunimen :)
PS. Tänään rv 40+0 :D
PS. Tänään rv 40+0 :D
Mä olen kuullut, että nämä kauhukäynnit olis olleet ihan arkipäivää isyyden tunnustamisessa silloin joksus 20-30 vuotta sitten. Että silloin on aina grillattu ihan huolella ja ihmisillä on ollut olo, että pitäis tyyliin videomateriaalia olla hedelmöityshetkestä 
Kai ne on nykyään pääsääntöisesti varsin ok tilanteita kuitenkin?
Ollaan muuten me helmikuiset saatu kuninkaallista seuraa länsinaapurista.
Kai ne on nykyään pääsääntöisesti varsin ok tilanteita kuitenkin?Ollaan muuten me helmikuiset saatu kuninkaallista seuraa länsinaapurista.
Onnellinen
Näppärä viestien naputtelija
Täällä syntyi prinsessa keskiviikkona 
. Painoa 3875g ja 51cm pituutta. Ihan supistuksilla lähti käyntiin. 11 aikaan alko ensin tulla 4 min välein, mutta kesti 40-50sekunttia. Sit kaikkein kukkuraksi mies oli hierojalla Turussa, ku mie olin mun vanhempieni luona 50km päässä Turusta. No isäni sit toi mut Turkuun ja mies ehti hyvin sinne synnytys kesti 5,5 tuntii. Ponnistus kesti huimat 3 min. Ponnistin nelinkontin. Kun ponnistutti niin paljon, ja sit oli jotain kohdunsuun reunaa jäljellä viel. Tänään päästiin kotti. Imetys on hyvin lähtenyt käyntiin.
Tiesikö joku että jos synnyttää esikoista ja se syntyy neljässä tunnissa tai alle niin puhutaan syöksy synnytyksestä ?? Siis esikoinen mulla synty 4 tuntii 10 min. Mut kukaan ei missään vaiheessa ollut sanonut et se olisi ollut syöksy synnytys. Niin luulin ja odotin et tää synnytys olisi ollut kahdessa tunnissa ohi, mut ku tää meni normi alulla, eli alko supistuksilla, niin kesti sen 5,5 tuntii. Ja sit kuitenkin koko ajan pelkäsin että ehdinkö sairaalaan, jos se syntyy puolet nopeammin kuin esikoinen eli parissa tunnissa. Jos olisin tiennyt tuon syöksyn, niin en ehkä olisi pelännyt niin paljon.
Vaikka kun multa puhkaistiin kalvot niin tyttö oli 10 min ulkona. Et sit mentiin todella lujaa.
. Painoa 3875g ja 51cm pituutta. Ihan supistuksilla lähti käyntiin. 11 aikaan alko ensin tulla 4 min välein, mutta kesti 40-50sekunttia. Sit kaikkein kukkuraksi mies oli hierojalla Turussa, ku mie olin mun vanhempieni luona 50km päässä Turusta. No isäni sit toi mut Turkuun ja mies ehti hyvin sinne synnytys kesti 5,5 tuntii. Ponnistus kesti huimat 3 min. Ponnistin nelinkontin. Kun ponnistutti niin paljon, ja sit oli jotain kohdunsuun reunaa jäljellä viel. Tänään päästiin kotti. Imetys on hyvin lähtenyt käyntiin. Tiesikö joku että jos synnyttää esikoista ja se syntyy neljässä tunnissa tai alle niin puhutaan syöksy synnytyksestä ?? Siis esikoinen mulla synty 4 tuntii 10 min. Mut kukaan ei missään vaiheessa ollut sanonut et se olisi ollut syöksy synnytys. Niin luulin ja odotin et tää synnytys olisi ollut kahdessa tunnissa ohi, mut ku tää meni normi alulla, eli alko supistuksilla, niin kesti sen 5,5 tuntii. Ja sit kuitenkin koko ajan pelkäsin että ehdinkö sairaalaan, jos se syntyy puolet nopeammin kuin esikoinen eli parissa tunnissa. Jos olisin tiennyt tuon syöksyn, niin en ehkä olisi pelännyt niin paljon.
Vaikka kun multa puhkaistiin kalvot niin tyttö oli 10 min ulkona. Et sit mentiin todella lujaa.
Emmiliz
Oman äänensä löytänyt
Onnea vauvan saaneille ja tsemppiä muille, jotka vielä odottelee...
Tänään olisi se kauan odotettu LA... hiukan on tunteen pinnassa ja masentaa, koska ei vaikuta tapahtuvan mitään. Yliaikakontrolliinkin odotellaan postissa kutsua...varmaan ollaan jonon hännillä ja sekin menee pitkälle ensi viikkoa Eikö ne vaan voisi soittaa sieltä? Taidan itse soittaa sinne ma, jos mitään ei kuulu. Alkaa hermot olla aika tiukilla, kun kaikki sukulaiset soittelee "no, onko jotain tuntemuksia?" - ihan kuin kuuluisi heille, enkä halua enää kertaakaan kuulla "ompas sulla iso maha" - no yleensä raskaana olevilla kai on??
Tänään olisi se kauan odotettu LA... hiukan on tunteen pinnassa ja masentaa, koska ei vaikuta tapahtuvan mitään. Yliaikakontrolliinkin odotellaan postissa kutsua...varmaan ollaan jonon hännillä ja sekin menee pitkälle ensi viikkoa
Eikö ne vaan voisi soittaa sieltä? Taidan itse soittaa sinne ma, jos mitään ei kuulu. Alkaa hermot olla aika tiukilla, kun kaikki sukulaiset soittelee "no, onko jotain tuntemuksia?" - ihan kuin kuuluisi heille, enkä halua enää kertaakaan kuulla "ompas sulla iso maha" - no yleensä raskaana olevilla kai on??Emmiliz - sama täällä! La on huomenna ja on kyllä tosi hiljasta.. ei satu mihinkään ja muutenki hyvä olo. Nukuinki tosi hyvin..! 
Ja mullekin kaikki soittelee…
Maanantaina neuvola ja sit perjantaina uus aika, jossa laitetaan lähete sit ya -kontrolliin..
Nyt mä kuitenkin otan nuo koirat ja lähden lenkille, jos se tekis jotain. Siellä on satanu lunta, jee! :)
Ja mullekin kaikki soittelee…Maanantaina neuvola ja sit perjantaina uus aika, jossa laitetaan lähete sit ya -kontrolliin..
Nyt mä kuitenkin otan nuo koirat ja lähden lenkille, jos se tekis jotain. Siellä on satanu lunta, jee! :)
Maanantaina laskettu... Saa nyt nähdä sitten kuka meistä ensimmäisenä jakaantuu. :P Kuitenkin, vaikka kuinka käynnistettäisiin mullakin maanantaina, niin sehän nyt ei vielä kerro mitään siitä milloin sitten syntyy.
Mulle ei ole onneksi kukaan soittanut. Pariin päivään. Jo kyllä kuukauden olen saanut toitottaa, että kerrotaan kyllä sitten! Jos rupeaa soittelemaan, niin en kyllä ehkä vastaa... saatan jopa sulkea puhelimen kokonaan, jos tuntuu että alkavat ahdistella. Tosin sitten ne saattaa alkaa soittaa miehelle. En yhtään tykkää! Olen jo monta kertaa sanonut, että ilmotetaan sitten kun vauva on maailmassa ja se nyt saa niille riittää! Saavat luvan itse hankkia lapsia lisää ja kertoilla niistä sitten kalle vaikka hedelmöityksestä lähtien videopuheluilla, en ole estämässä, mutta nyt on kyse meidän lapsesta jonka minä synnytän, joten voisivat myös käyttäytyä sen mukaisesti, eikä niin, kun asia olis muka heidän päätettävissään!
Eilen iski mini-meltdown. Ensin itkin, kun mies oli tuonut kaupasta meetvurstia. Sitten itkin, koska olisin halunnut syödä vähintäänkin kilon salmiakkia ja lakua ja juoda kokista kolme litraa päälle. Tämän jälkeen en muka saanut mieheltä tarpeeksi haleja. Lopuksi itkin, etten jaksa enää olla raskaana, josta sain päähäni saada syyllisyydentuntoja, koska mikäs äiti se nyt sellainen on, joka ei edes raskaana jaksa olla ja sitten itkin vähän lisää sitä... Öh.
Mies parka! Noh. Sitten rauhoituin lopulta nukkumaan, eikä nyt olekaan enää ollenkaan sama fiilis.
Tai voisin kyllä ihan mielelläni lopettaa raskaanaolon ja synnyttää. :D
Mulle ei ole onneksi kukaan soittanut. Pariin päivään. Jo kyllä kuukauden olen saanut toitottaa, että kerrotaan kyllä sitten! Jos rupeaa soittelemaan, niin en kyllä ehkä vastaa... saatan jopa sulkea puhelimen kokonaan, jos tuntuu että alkavat ahdistella. Tosin sitten ne saattaa alkaa soittaa miehelle. En yhtään tykkää! Olen jo monta kertaa sanonut, että ilmotetaan sitten kun vauva on maailmassa ja se nyt saa niille riittää! Saavat luvan itse hankkia lapsia lisää ja kertoilla niistä sitten kalle vaikka hedelmöityksestä lähtien videopuheluilla, en ole estämässä, mutta nyt on kyse meidän lapsesta jonka minä synnytän, joten voisivat myös käyttäytyä sen mukaisesti, eikä niin, kun asia olis muka heidän päätettävissään!
Eilen iski mini-meltdown. Ensin itkin, kun mies oli tuonut kaupasta meetvurstia. Sitten itkin, koska olisin halunnut syödä vähintäänkin kilon salmiakkia ja lakua ja juoda kokista kolme litraa päälle. Tämän jälkeen en muka saanut mieheltä tarpeeksi haleja. Lopuksi itkin, etten jaksa enää olla raskaana, josta sain päähäni saada syyllisyydentuntoja, koska mikäs äiti se nyt sellainen on, joka ei edes raskaana jaksa olla ja sitten itkin vähän lisää sitä... Öh.
Mies parka! Noh. Sitten rauhoituin lopulta nukkumaan, eikä nyt olekaan enää ollenkaan sama fiilis.Tai voisin kyllä ihan mielelläni lopettaa raskaanaolon ja synnyttää. :D
Pitikin mennä sanomaan siitä soittelemisesta...
Juu mulla on samoin synnytyksen jälkeen olleet kaikkein pahimmat heilahtelut. Eikä tuo yöheräily auta asiaa.. Mutta kun ymmärtää ja tietää, että ne johtuu vaan tästä kaikesta, niin on helpompaa. Muutaman kerran itse asiassa on tullut ihan tutkailtua omia tuntemuksia jotenkin siltä kantilta, että on oppinut huomaamaan niitä masennustyyppisiä kierteitä sieltä. Tässä kun onneksi on niitä hyviäkin hetkiä aina, niin ei ole päässyt tipahtamaan niihin täysin. Nyt tässä näitä tarkkaillessa on konkreettisesti tullut huomattua, että ne ajatuskierteet silloin joskus teininä eivät tainneet kuitenkaan ihan pelkän murrosiän piikkiin meneviä olla. Jotenkin vaan oppinut itsestään lisää tässä tunteiden heilahdellessa, oppii myös käsittelemään niitä heilahduksia paremmin.
Dangel & Panda Mulla on 'onneksi' (?) kokemusta ja itetuntemusta näissä masennusasioissa aika paljon. Viisi vuotta sitten vasta oikeastaan sain 'terveenpaperit' ja sitä ennen kymmenen vuotta terapiaa yms. Onhan tässä aika paljon tullut yllätyksiäkin ja tietyllä tavalla tämä heilahtelu on kamalan paljon uuvuttavampaa, kun tasainen masennus. Ja varsinkin kun on tavallaan joutunut kästtelemään uudestaan, jo käsiteltyjä asioita, uudelta kantilta. Ja nää perheasiat vaivaa selvästi enemmän, kun niihin joutuu sotkemaan täysin viattoman pikkuisen kohta.
Pääasia kai, ettei niitä tunteitaan kauheasti pelkää ja osaa ne käsitellä. :)
Pääasia kai, ettei niitä tunteitaan kauheasti pelkää ja osaa ne käsitellä. :)
Emmiliz
Oman äänensä löytänyt
Wilmuska ja ReginaVeritas Kiva tietää, etten ole ainoa _vielä_ odottava, vaikka toki toivon teillekin asian edistymistä :) Edelleenkään ei ole pientä kipristelyä kummempaa ollut, ainoastaan pieni verilaikku tuli vessakäynnin yhteydessä. Sekään ei varmasti kummempaa, kun on pitkin raskautta ollut noita ja sanottu, että mun limakalvot on aika verestävät (ei tosin satu, mutta jotenkin ohkaset on). Joten odotetaan ja odotetaan.
Koomista oli jo, kun kaveriltakin tuli tekstari, että "onko tuntemuksia?". Sanoin, että ei, mutta ei ollut ekastakaan ja olikos itelläs kahdesta lapsesta? Siihen kaveri sitten, että ei ollut, ihan puskista alkoi molemmat synnytykset... siis haloo, miksi mulla sitten pitäisi olla tuntemuksia? ;D täytyy vissiin pistää kohta fb päivitys, että "ei tuntemuksia, kunnes toisin mainitaan".
Tänään tuli tippa linssiin aamusta, kun lapsivesi ei mennytkään klo 8.00, kuten ekassa raskaudessa. Ei kestä odottaa. Mutta jotenkin päivän mittaan olen päässyt hiukan asian yli...hetkellisesti.
Koomista oli jo, kun kaveriltakin tuli tekstari, että "onko tuntemuksia?". Sanoin, että ei, mutta ei ollut ekastakaan ja olikos itelläs kahdesta lapsesta? Siihen kaveri sitten, että ei ollut, ihan puskista alkoi molemmat synnytykset... siis haloo, miksi mulla sitten pitäisi olla tuntemuksia? ;D täytyy vissiin pistää kohta fb päivitys, että "ei tuntemuksia, kunnes toisin mainitaan".
Tänään tuli tippa linssiin aamusta, kun lapsivesi ei mennytkään klo 8.00, kuten ekassa raskaudessa. Ei kestä odottaa. Mutta jotenkin päivän mittaan olen päässyt hiukan asian yli...hetkellisesti.
Emmiliz
Oman äänensä löytänyt
Täytyy sanoa, että tuo Vau:n 41.viikon teksti osui aika hyvin, mikä just napsahti sähköpostiin... http://www.vau.fi/raskaus/Raskausviikot/Viikko-41/
Mä voisin vaikka lyyä vetoa siitä, että oon viimeinen helmikuulainen, joka poksahtaa. Että taatusti käynnistellänkin se viikko tässä.
Tuli myös aika helvetin massiivinen itku! Mies päästi koirat ulos, eikä tietenkään pilkkopimeässä nähnyt, että naapurin koira on valvomatta taas pihalla. Hirveällä kiireellä jouduin sängystä juosten menemään auttamaan, kun kamala tappelu aidalla kolmen koiran välillä! Mies joutui potkimaan aitaa, että sai naapurin koiraa edes vähän taakse ja minä omat turvallisesti sisälle. Ja aita siis, josta puhutaan sijaitsee edellenkin täysin meidän tontin sisäpuolella, ei ole kyse mistään raja-aidasta, vaan naapurin koira tulee kirjaimellisesti meidän pihalle tappelemaan meidän koirien kanssa! Eikä omistajia näy tai kuulu. Se koira jäi vielä tota meidän aitaa kiertämään ja oikeasti pelkäsin, että kohta se tulee aidan läpi!
Päätettiin sitten jäädä ulos odottamaan, josko omistajat vaivautuis ulos koiraansa kaitsemaan ja kun tuli niin oma mies oli jo säikähdyksestä niin raivona, että itsekin säikähdin sen huutoa! En ole ikinä nähnyt tuota omaa mussukkaa niin raivostuneena! Naapuri tyypilliseen tapaansa totesi koiran olleen ulkona 'vahingossa', huuteli jostain lähes 100 metrin päästä ja poistui sisälle sanoen 'jutellaan huomenna kun on valoisaa'.
Nyt kaduttaa etten heti soittanut poliisille. Oli oikeasti tosi uhkaava tilanne!
En yhtään jaksais enää tommosta alkaa hoitaa.
Tuli myös aika helvetin massiivinen itku! Mies päästi koirat ulos, eikä tietenkään pilkkopimeässä nähnyt, että naapurin koira on valvomatta taas pihalla. Hirveällä kiireellä jouduin sängystä juosten menemään auttamaan, kun kamala tappelu aidalla kolmen koiran välillä! Mies joutui potkimaan aitaa, että sai naapurin koiraa edes vähän taakse ja minä omat turvallisesti sisälle. Ja aita siis, josta puhutaan sijaitsee edellenkin täysin meidän tontin sisäpuolella, ei ole kyse mistään raja-aidasta, vaan naapurin koira tulee kirjaimellisesti meidän pihalle tappelemaan meidän koirien kanssa! Eikä omistajia näy tai kuulu. Se koira jäi vielä tota meidän aitaa kiertämään ja oikeasti pelkäsin, että kohta se tulee aidan läpi!
Päätettiin sitten jäädä ulos odottamaan, josko omistajat vaivautuis ulos koiraansa kaitsemaan ja kun tuli niin oma mies oli jo säikähdyksestä niin raivona, että itsekin säikähdin sen huutoa! En ole ikinä nähnyt tuota omaa mussukkaa niin raivostuneena! Naapuri tyypilliseen tapaansa totesi koiran olleen ulkona 'vahingossa', huuteli jostain lähes 100 metrin päästä ja poistui sisälle sanoen 'jutellaan huomenna kun on valoisaa'.
Nyt kaduttaa etten heti soittanut poliisille. Oli oikeasti tosi uhkaava tilanne!
En yhtään jaksais enää tommosta alkaa hoitaa.
Ohhoh. Yö jäi kyllä lyhyeksi. Kahdelta vasta maltettiin nukkumaan, enkä itse koira-asioita murehtiesani osannut enää kuuden jälkeen pissalla käytyä nukahtaa.
Mies sai naapurin kanssa tuossa puhuttua. Oli kuulemma ollut aika nöyränä naapuri sitten loppujen lopuksi... Jospa nyt alkaisi mennä perille? Sanoin kyllä itse vielä miehelleni, että minä en enää ala asiasta keskustelemaan, vaan seuraavalla kerralla soitan suoraan poliisille! En ala odottelemaan, että jotain sattuu.
Ei tosiaan meinattu miehen kanssa malttaa nukkumaan ollenkaan! :) Iski kamala sylittelytarve kummallekin ja itselle tuli kamalan haikea olo ja joku ihmeellinen ilon ja surun sekainen itku. Jotenkin iski tajuntaan, että ihan todella pian, ei enää mikään ole niinkuin ennen. Että meitä ei kohta enää ikinä ole vaan me kaksi! Se on ihan uskomattoman ihana ajatus, mutta toisaalta on haikeaa lakata olemasta 'vaan' mies ja vaimo. Miehelle myös iski pelko siitä, että osaako hän varmasti olla hyvä isä. Eihän siihen muuta voinut sanoa, kun että olen ihan varma, että siitä tulee meidän lapselle paras mahdollinen isä, enhän mä muuten olisi koko hommaan sen kanssa ryhtynyt.
Mies sai naapurin kanssa tuossa puhuttua. Oli kuulemma ollut aika nöyränä naapuri sitten loppujen lopuksi... Jospa nyt alkaisi mennä perille? Sanoin kyllä itse vielä miehelleni, että minä en enää ala asiasta keskustelemaan, vaan seuraavalla kerralla soitan suoraan poliisille! En ala odottelemaan, että jotain sattuu.
Ei tosiaan meinattu miehen kanssa malttaa nukkumaan ollenkaan! :) Iski kamala sylittelytarve kummallekin ja itselle tuli kamalan haikea olo ja joku ihmeellinen ilon ja surun sekainen itku. Jotenkin iski tajuntaan, että ihan todella pian, ei enää mikään ole niinkuin ennen. Että meitä ei kohta enää ikinä ole vaan me kaksi! Se on ihan uskomattoman ihana ajatus, mutta toisaalta on haikeaa lakata olemasta 'vaan' mies ja vaimo. Miehelle myös iski pelko siitä, että osaako hän varmasti olla hyvä isä. Eihän siihen muuta voinut sanoa, kun että olen ihan varma, että siitä tulee meidän lapselle paras mahdollinen isä, enhän mä muuten olisi koko hommaan sen kanssa ryhtynyt.