Itsellä pahoinvointi alkoi joskus viikoilla 4-6 ja sitä kesti 3,5kk ympäri vuorokauden. Suunnilleen viikoille 22+ saakka oksensin 1-2xviikossa. (nyt onneksi jo kokonaan ohi) Itselläni pahoinvointirakkenneet auttoivat vain yhden päivän. Mutta kylmät ruoat olivat pop samoin erilaiset mehukeitot ja kurkku. Lämmin ruoka ei mennyt millään alas. Voimia kaikille kohtalotovereille!!
Jarkyttava pahoinvointi
- Ketjun aloittaja Sandra
- Aloituspäivämäärä
ALKUPERÄINEN: luce
Onko kellään kokemusta, että pahoinvointi alkaisi vasta myöhemmin? Vai onko se nimenomaan aina vain ihan alkuvaiheen juttu?
Vähän mietityttää, kun tuossa on parin-kolmen viikon päästä alkamassa vähän haastavampi jakso töissä.
Eli onko jolla kulla käynyt niin, että pahoinvointi iskisi vasta jokus rv 8 tai 9?
Mulla alkoi pahoinvointi vasta viikolla 10 ja nyt on viikko 14, pahenee koko ajan.
Nyt on ehkä viikon kuvottanu kaikki (rv 7) ja viime yönä olenkin sitten viettänyt usean hauskan hetken pönttöä halaten. Eikä mitään pientä yökkimistä vaan ihan kunnolla.. noh jätetääs yksityiskohdat pois. Aattelin ite kokeilla näkkärin järsimistä heti herättyä, on ainakin yhdellä kaverilla tepsinyt. Eli leivän käppänä yöpöydälle ja murusta sänkyyn :D
Ei kyllä tee mieli syödä oikeen mitään, mikä vähän harmittaa, sillä jos tää jatkuu niin tulee jännä joulu. Jolukinkku on nimittäin semmonen mitä odotan ja himoitsen aina koko vuoden :P
Nään jo mielessäni kuvan: istutaan miehen kanssa sohvalla, kynttilät palaa, kuusi hehkuu, lahjoja kuusen alla, kinkku tuoksuu. Päässä tonttulakit, tv:stä ihmeellinen elämä, ulkona leijailee hämärässä lumihiutaleita. Mulla sylissä ämpäri ja ympäristössä kaikuu ääni "HHYÖÖÖÖRGH".
Ei kyllä tee mieli syödä oikeen mitään, mikä vähän harmittaa, sillä jos tää jatkuu niin tulee jännä joulu. Jolukinkku on nimittäin semmonen mitä odotan ja himoitsen aina koko vuoden :P
Nään jo mielessäni kuvan: istutaan miehen kanssa sohvalla, kynttilät palaa, kuusi hehkuu, lahjoja kuusen alla, kinkku tuoksuu. Päässä tonttulakit, tv:stä ihmeellinen elämä, ulkona leijailee hämärässä lumihiutaleita. Mulla sylissä ämpäri ja ympäristössä kaikuu ääni "HHYÖÖÖÖRGH".
starletti
Sanaisen arkkunsa ammentaja
ei mulla auttanu huonoon oloon mikään vippaskonsti, ei myöskään oksentamiseen. Se tuli joka päivä, klo 7 ja klo 12 välillä. Nyt on edellisestä kerrasta viikko, tuli kaikki aamupalasta päiväpalaan ulos. Pahimmillaan oksensin kolmesti päivässä, yleensä päiväsaikaan, harvemmin illalla, enkä koskaan yöllä. Nyt on rv19, heikotus ja huono olo on kaikonnut ja välillä olo on oikein mukava, jos jättää huomiotta kurkun puristamisen, närästyksen ja sydämen jumputuksen.
Joo, voin pahoin noin puolentoista kuukauden ajan. Ei kiinnostanut syoda ollenkaan ja jos mikaan kiinnosti niin pääasiassa se oli roskaruoka. Eika sekaan aina. Yleensa ne mieliteot vaihtu paivittain ja vasymys oli ihan kamala. En oksentanut kertakaan, mutta mahassa oli koko ajan sellainen etova tunne. Tunne havisi vahitellen, samoin vasymys. Mutta kauheaa se oli, ei ne mitkaan pienet ateriat hirveasti auttaneet.
Kirjottelen tätä sairaalassa, viikko takana..
Oon nyt viikolla 14, pahoinvointi alkoi siinä 8 viikon tienoilla kertaheitolla. Viime viikko meni siihen, että ei kestäny edes vesi, tuli samantien ulos, sankko kourassa piti olla melkeempä koko ajan kun pöntölle asti ei kerenny -eikä edes jaksanut juosta. Viikkoon en saanut syötyäkään mitään, makoilin vaan peiton alla. Viimeinen niitti oli sitten se, kun viime viikolla luulin että kurkussa olis ollu paise (oli aivan kamalassa kunnossa kurkku) ja en saanut selälleen ollessa henkeä, niin joutu ensiapuun mennä. Ambulanssilla jouduin sitten Mikkelin ks:n. Siellä ne kauhisteli miten huonoon kuntoon olin mennyt ja viikon olen tosiaan jatkuvassa tipassa ollut, paitsi viime yön, joten jatkuva "tippakuurilla" olo kertonee miten kuivaks oli keho mennyt erilaisista arvoista puhumattakaan.. Ensimmäiset ruuat sain pysymään toissapäivänä mahassa pitkästä aikaa ja tänään on eka päivä kahteen kk:n kun en ole oksentanut, voi arvata miten mieli on iloinen! [:D]
Ei siis kovin helppoa ole mulla tämä alkutaival ollu, toivonmukaan kun huomenna tai ylihuomenna pääsen kotiin, niin pahoinvointi ei tule takas ainakaan heti. Mitkään rannekkeet tai lääkkeet ei auttanut, parina ekana päivänä täällä antoivat jonkun pahoinvointiruiskeen, mutta ei niistäkään ollut hyötyä niin ei niitä sitten ruettu enempää antelemaan. Ihan sama vaikka yritin vähän väliä syödä ja jotain pientä, niin aina tuli ulos. Joten ehdottomasti oli tämä tippakuuri miun pelastus [:)]
Oon nyt viikolla 14, pahoinvointi alkoi siinä 8 viikon tienoilla kertaheitolla. Viime viikko meni siihen, että ei kestäny edes vesi, tuli samantien ulos, sankko kourassa piti olla melkeempä koko ajan kun pöntölle asti ei kerenny -eikä edes jaksanut juosta. Viikkoon en saanut syötyäkään mitään, makoilin vaan peiton alla. Viimeinen niitti oli sitten se, kun viime viikolla luulin että kurkussa olis ollu paise (oli aivan kamalassa kunnossa kurkku) ja en saanut selälleen ollessa henkeä, niin joutu ensiapuun mennä. Ambulanssilla jouduin sitten Mikkelin ks:n. Siellä ne kauhisteli miten huonoon kuntoon olin mennyt ja viikon olen tosiaan jatkuvassa tipassa ollut, paitsi viime yön, joten jatkuva "tippakuurilla" olo kertonee miten kuivaks oli keho mennyt erilaisista arvoista puhumattakaan.. Ensimmäiset ruuat sain pysymään toissapäivänä mahassa pitkästä aikaa ja tänään on eka päivä kahteen kk:n kun en ole oksentanut, voi arvata miten mieli on iloinen! [:D]
Ei siis kovin helppoa ole mulla tämä alkutaival ollu, toivonmukaan kun huomenna tai ylihuomenna pääsen kotiin, niin pahoinvointi ei tule takas ainakaan heti. Mitkään rannekkeet tai lääkkeet ei auttanut, parina ekana päivänä täällä antoivat jonkun pahoinvointiruiskeen, mutta ei niistäkään ollut hyötyä niin ei niitä sitten ruettu enempää antelemaan. Ihan sama vaikka yritin vähän väliä syödä ja jotain pientä, niin aina tuli ulos. Joten ehdottomasti oli tämä tippakuuri miun pelastus [:)]
Eipä ole täälläkään pahoinvointi hellittäny vaan pahemmaksi vaan mennyt. Ja neuvolatäti oli oikeen kannustava "juu se pahenee vielä..".
Eilen pysyny sisällä jopa puol purkkia raejuustoa, kaikki muu tullu ulos.[8|] Ja kummallisesti hyvin laiha kaakao tuntuu pysyvän sisällä (pelkkä maito ei pysy).
Biologiaa opiskeleva kaveri yritti kannustaa ja kerto tutkimuksesta jonka mukaan pahoinvoivien äitien lapset on keskimäärin fiksumpia. Onhan se kiva jos lapsesta ei tuu ihan täysin lotopäätä, mutta ei sen kyllä ihan näin nerokas tarttis olla. Tätä vauhtia se antaa synnytyssalissa ohjeita kätilölle...
Eilen pysyny sisällä jopa puol purkkia raejuustoa, kaikki muu tullu ulos.[8|] Ja kummallisesti hyvin laiha kaakao tuntuu pysyvän sisällä (pelkkä maito ei pysy).
Biologiaa opiskeleva kaveri yritti kannustaa ja kerto tutkimuksesta jonka mukaan pahoinvoivien äitien lapset on keskimäärin fiksumpia. Onhan se kiva jos lapsesta ei tuu ihan täysin lotopäätä, mutta ei sen kyllä ihan näin nerokas tarttis olla. Tätä vauhtia se antaa synnytyssalissa ohjeita kätilölle...
Tähän aamuun asti olin selvinnyt lievällä etomisella aamuisin, johon auttoi mehun juonti öisin, mutta tänä aamuna jouduin halailemaan posliinia urakalla ja olo ei vieläkään ole kovin kaksinen. Jos tämä jatkuu niin miten ihmeessä pystyy käymään töissä? Ajatuskin esim. työpaikkaruokalasta etoo pahasti... rv tänään 6+2 Toisaalta oireet sopisivat myös migreenikohtaukseen, kun ei voi oikein lääkkeitä ottaa (parasetamolista ei apua) ja oksentamisen jälkeen päänsärky on helpottanut (sitä siis eilisestä illasta). No täytynee seurata miten jatkuu, eipä ihmeemmin kyllä tee mieli mitään syödä..
Bumble Bee
Puuhakas puhuja
Mulla on pahoinvointia esiintynyt koko raskauden ajan. Alussa oli paljon rankempaa, kun edes vesi ei pysynyt sisällä, ja tästä syystä paino laski reippaasti yli 10kg (Onneksi tätä ennen paino olikin noussut tuon 9-10kg, kun muuten niin pien lähtöpaino).
n. 5kk ajan sain olla oksentamassa kaiken aikaa, vaikka mitään en ollut syönyt, niin saivat vatsahapot kyytiä. Lopulta se rauhoittui, ja kävin vain 1-2krt / pv oksentamassa, ja ruokakin rupesi pysymään sisällä.
Sairaalassa en siltikään käynyt kertaakaan, vaan sinnittelin aina vain kotona... [:o]
Nyttemmin tämä pahoinvointi on jatkunut aamupahoinvointina, ja joka aamuisena oksenteluna (1-2krt).
Mulle sanottiin neuvolasta, että kyllä se helpottaa viikon 15 jälkeen, mut eipä niin tehnyt. Ja nyt mennään sentään viikolla 37+5 kuitenkin. Neuvona oli syödä MITÄ vain mikä pysyy sisällä. Nyttemmin oon saanut olla jo vähän enemmän valikoiva. [;)]
Useimmillahan tuo pahoinvointi helpottaa ennen raskauden toista kolmatta... [8|]
n. 5kk ajan sain olla oksentamassa kaiken aikaa, vaikka mitään en ollut syönyt, niin saivat vatsahapot kyytiä. Lopulta se rauhoittui, ja kävin vain 1-2krt / pv oksentamassa, ja ruokakin rupesi pysymään sisällä.
Sairaalassa en siltikään käynyt kertaakaan, vaan sinnittelin aina vain kotona... [:o]
Nyttemmin tämä pahoinvointi on jatkunut aamupahoinvointina, ja joka aamuisena oksenteluna (1-2krt).
Mulle sanottiin neuvolasta, että kyllä se helpottaa viikon 15 jälkeen, mut eipä niin tehnyt. Ja nyt mennään sentään viikolla 37+5 kuitenkin. Neuvona oli syödä MITÄ vain mikä pysyy sisällä. Nyttemmin oon saanut olla jo vähän enemmän valikoiva. [;)]
Useimmillahan tuo pahoinvointi helpottaa ennen raskauden toista kolmatta... [8|]
hani
Puuhakas puhuja
[:'(] juu pahoinvointi oli eka merkki raskaudesta.. tai oikeastaan sellainen etova olo.
heti viikolla 5 alkoi kauhee pahoinvointi öisinkin. siis heräsin siihen että piti mennä oksentamaan ja aamuyöstä sama kun heräilin töihin. mitään ei voinut syödä kun se oksetti. autossa työmatkalla söin porkkaanaa, minitomaatteja ja muroja ja lipitin tuoremehuja/mehukeittoja (ilman keinotekoisia makeutusaineita/lisäaineita.) töissä oksentaminen jatkui. olin kokkina. voitte kuvitella kun kaikki ruuan tuoksut ja käryt eto niin perkuleesti. oksentaminen jatkui kotona iltapäivällä. illat oli suht helppoja kun olo pirteempi ja ei ollut pahoinvointia. sitä jatkui viikkoja. yritin kuitenkin väkipakolla alkaa syömään vaikka välillä se oli tuskaa. mutta tiesin että saan migreenit yms jos en syö kunnolla.
joulun tienoilla 1.5 viikkoa kestäneen keuhkoputkentulehduksen jälkeen alko tuntumaan että jes!!!!! pääsin siitä pahastaolosta eroon mutta ei mennyt kuin pari viikkoa se jatku voimakkaampana.... [&o]
nyt viikolla 18+2 olo on pahempi.[:'(][:'(][:'(] pahaolo on jatkuvaa. oksennan pienistäkin hajuista ja olo on etova ihan koko ajan. lisäksi vaivana kauhee päänsärky koko ajan vaikka olen kiinnittänyt nyt enempi syömisiini huomiota. aluksihan 3kk elin mehukeitoilla, jugurteilla, MANDARIINILLA (sitä meni kiloja viikossa) ja paahtoleivällä. nyt syön jo huomattavasti terveellisemmin paljon kasviksia ja hedelmiä, kokojyväleipää jne ja mitään mässyjä en saa alas. joskus retkahdan pizzalle tai hampurilaiselle tai kiinalaiseen mutta se on kyllä tosi harvinaista että saisin itseni psyykattua siihen kuntoon että jaksaisin lähtee ihmisten ilmoille syömään kun tietää miten vaikeeta se on . paino on vähän tippunut, on kyllä mistä tippua kun lähtöpainoakin oli 65kg.
ootan tosiaankin sitä päivää kun huomaan että oho mun ei tarviikkaan oksentaa heti aamuisin kun herään. tai että voin elää ja suunnitella asioita normaalista. mennä kylään, ostoksille, olla energinen jne. mutta vielä ei sitä päivää ole koittanut...[:o]
ja kyllä!!! olen kokeillut kaikki vippaskonstit:rannekkeet, inkivääriteet, kranaattiomenat, kamomillateet, b-vitamiinit, aamupalan jyrsimiset sängyssä rauhassa, yritin jopa yöllä oksentamisen jälkeen syödä näkkäriä ja mandariinia. tämä on niin raivostuttavaa. [:@][:@] puhuin jo pahoina hetkinä miehelleni että en sitten ikinä enään rupea tähän ja miksi ihmeessä kolme vuotta pistimme energiaa tämän odottamiseen??? [:D] kyllä mä oikeesti olen niin onnellinen tästä vauvasta ja kovasti odotan tulokasta.
heti viikolla 5 alkoi kauhee pahoinvointi öisinkin. siis heräsin siihen että piti mennä oksentamaan ja aamuyöstä sama kun heräilin töihin. mitään ei voinut syödä kun se oksetti. autossa työmatkalla söin porkkaanaa, minitomaatteja ja muroja ja lipitin tuoremehuja/mehukeittoja (ilman keinotekoisia makeutusaineita/lisäaineita.) töissä oksentaminen jatkui. olin kokkina. voitte kuvitella kun kaikki ruuan tuoksut ja käryt eto niin perkuleesti. oksentaminen jatkui kotona iltapäivällä. illat oli suht helppoja kun olo pirteempi ja ei ollut pahoinvointia. sitä jatkui viikkoja. yritin kuitenkin väkipakolla alkaa syömään vaikka välillä se oli tuskaa. mutta tiesin että saan migreenit yms jos en syö kunnolla.
joulun tienoilla 1.5 viikkoa kestäneen keuhkoputkentulehduksen jälkeen alko tuntumaan että jes!!!!! pääsin siitä pahastaolosta eroon mutta ei mennyt kuin pari viikkoa se jatku voimakkaampana.... [&o]
nyt viikolla 18+2 olo on pahempi.[:'(][:'(][:'(] pahaolo on jatkuvaa. oksennan pienistäkin hajuista ja olo on etova ihan koko ajan. lisäksi vaivana kauhee päänsärky koko ajan vaikka olen kiinnittänyt nyt enempi syömisiini huomiota. aluksihan 3kk elin mehukeitoilla, jugurteilla, MANDARIINILLA (sitä meni kiloja viikossa) ja paahtoleivällä. nyt syön jo huomattavasti terveellisemmin paljon kasviksia ja hedelmiä, kokojyväleipää jne ja mitään mässyjä en saa alas. joskus retkahdan pizzalle tai hampurilaiselle tai kiinalaiseen mutta se on kyllä tosi harvinaista että saisin itseni psyykattua siihen kuntoon että jaksaisin lähtee ihmisten ilmoille syömään kun tietää miten vaikeeta se on . paino on vähän tippunut, on kyllä mistä tippua kun lähtöpainoakin oli 65kg.
ootan tosiaankin sitä päivää kun huomaan että oho mun ei tarviikkaan oksentaa heti aamuisin kun herään. tai että voin elää ja suunnitella asioita normaalista. mennä kylään, ostoksille, olla energinen jne. mutta vielä ei sitä päivää ole koittanut...[:o]
ja kyllä!!! olen kokeillut kaikki vippaskonstit:rannekkeet, inkivääriteet, kranaattiomenat, kamomillateet, b-vitamiinit, aamupalan jyrsimiset sängyssä rauhassa, yritin jopa yöllä oksentamisen jälkeen syödä näkkäriä ja mandariinia. tämä on niin raivostuttavaa. [:@][:@] puhuin jo pahoina hetkinä miehelleni että en sitten ikinä enään rupea tähän ja miksi ihmeessä kolme vuotta pistimme energiaa tämän odottamiseen??? [:D] kyllä mä oikeesti olen niin onnellinen tästä vauvasta ja kovasti odotan tulokasta.
chr1sta
Oman äänensä löytänyt
Mulla alkaa juuri rv 8, ja olo on ollut ihan hirveä kolmisen viikkoa. Huomannut, että jos tänään syön hernekeittoa ja illalla on paha olo, huomisesta eteenpäin se oksettaa. Eli toisin sanoen koko ajan karsiutuu ne ruuat, mitä voin syödä.. Mies on melkein kokonaan joutunut laittamaan tiskit koneeseen, tyhjentämään tiskikoneen jne, koska yksinkertaisesti minua alkaa oksettaa pelkkä ajatuskin ruuasta! Kuvotus on hirveä ja välillä joutuu oksentamaankin, tosin vasta n. 15 kertaa, eli ei mitään verrattuna siihen, mitä jotkut ovat joutuneet kestämään.. Keittiöön en voi mennä muutoin kuin syömään tai alkaa oksettaa.. Yksi pahin on öljy. Jopa teksti rypsiöljy saa minut yökkäilemään.. Toivon vain, ettei tämä muuttuisi tästä ainakaan pahemmaksi! ..etenkään kun vajaan kuukauden päästä olisi kahden viikon reissu ensin San Fransiscoon ja sieltä Tongalle..
Tehokkaita olon parantamisvinkkejä otetaan vastaan! Itse meinasin ehkä jopa huomenissa käydä ostamassa sellaisen rannekkeen, josta monet ovat puhuneet..
Tsemppiä kaikille enemmän ja vähemmän pahoinvoiville!
Tehokkaita olon parantamisvinkkejä otetaan vastaan! Itse meinasin ehkä jopa huomenissa käydä ostamassa sellaisen rannekkeen, josta monet ovat puhuneet..
Tsemppiä kaikille enemmän ja vähemmän pahoinvoiville!
Lähdin myös etsimän että mitä vippas konsteja olikan.
Itse vasta hyvin alkutekijöissä raskaana, mutta yllätti että ympäri vuorokauden etoo, vatsaa vääntää ja vois oksentaa mutte ei kuitenkaan. Huomannut olen että kun pystyn syömään niin olo hellittää hetkeksi, mutta ei millään viittis koko ajan syödä tai yöllä juosta kaapille.
Ihanaa tämä aika, illasta saattaa hetki olla niin etten tunne pahaa oloa ollenkaan :/
Itse vasta hyvin alkutekijöissä raskaana, mutta yllätti että ympäri vuorokauden etoo, vatsaa vääntää ja vois oksentaa mutte ei kuitenkaan. Huomannut olen että kun pystyn syömään niin olo hellittää hetkeksi, mutta ei millään viittis koko ajan syödä tai yöllä juosta kaapille.
Ihanaa tämä aika, illasta saattaa hetki olla niin etten tunne pahaa oloa ollenkaan :/
chr1sta: mä en ees mennyt keittiöön. Jos tuli mieleen et hei, toi vois pysyä sisällä, niin lähetin miehen hakemaan sitä. Helpottaa vähän, kun ei joudu hajujen yms. kohteeksi.
Parhaiten ruoka pysy sisällä jos söi pienen pieniä määriä kerrallaan. Tyyliin suolakeksi nyt, tunnin kuluttua porkkana. Myöskin erittäin mausteiset ruoat pysyivät aika hyvin sisällä.
Parhaiten ruoka pysy sisällä jos söi pienen pieniä määriä kerrallaan. Tyyliin suolakeksi nyt, tunnin kuluttua porkkana. Myöskin erittäin mausteiset ruoat pysyivät aika hyvin sisällä.
melela
Piirimestaruustason postaaja
Mulla alko pahoinvointi vkolla 6 ja kokoajan pahenee... Pahoinvointirannekkeesta ei mitään apua..
Voitte vaan kuvitella miltä tuntuu olla yö töissä.. Hoitoalalla oon ja 3 vuorotyötä teen... Väsyttää, viluttaa, oksettaa... Oksentamisen jälkeen vähäksi aikaa olo helpottaa, mut sitte tulee etova olo takasi!!
Voitte vaan kuvitella miltä tuntuu olla yö töissä.. Hoitoalalla oon ja 3 vuorotyötä teen... Väsyttää, viluttaa, oksettaa... Oksentamisen jälkeen vähäksi aikaa olo helpottaa, mut sitte tulee etova olo takasi!!
hani
Puuhakas puhuja
täytyy vielä kommentoida että mulla se 24/7 oksentaminen loppui muistaakseni raskausviikolla 19 [:D]mutta sitten putosi hemot sataan ja olo oli ihan karsee. taas meni kuukausi sängyn pohjalla kun en pysynyt pystyssä[&:][:o] ja rautatapletit ei tehonnut. en saanut ajaa autoa tai nukkua selällään ku meni taju yhtäkkiä. mä olin niiiin hajalla koko raskaudesta siinä vaiheessa että olin ihan valmis luovuttamaan mutta kiitos ihanan miehen mä jaksoin. ja mies jaksoi katella mua kun vaan laahustin sängyn ja sohvan (sekä ne 19 viikkoa sängyn ja vessan väliä ja ämpärin kanssa sohvalle...)väliä haamuna monta kuukautta. onneksi rautajuoma tehosi ja sitten elämä alkoi helpottamaan kun mentiin jo viikkojen 25 yli... ja mäkin sain nauttia raskaudesta ja ihanasta masusta ja massuasukista. virtaa oli ja elämä oli ihanaa.... [;)] nyt mennään viikolla 35 ja pahoinvointi pamahti eilen tosi pahana ihan yllättäen. tässä jännitän oksennanko nyt sitten koko loppuajan.[:'(]
kea
Silmät suurina ihmettelijä
Moikka!
Musta tuntuu, että on ollut pahoinvointia koko ajan. Luin jostain, että pahoinvoinnin pitäisi mennä pikku hiljaa pois viikon 10 jälkeen, mutta musta tuntuu, että tää vaan pahenee.
Oon nyt 11. viikolla. Gynekologini sanoi, että periaatteessa viikoille 15 - 16 mennessä pitäisi helpottaa. Sitä odotellessa...
Veden juominen auttaa jonkun verran, samoin se, että muistaa syödä tasaisin väliajoin jotain pientä. Töissä se on vaan vähän vaikea toteuttaa, mutta yritän. Tuntuu, että tällä viikolla on ollut melkeinpä pahinta pahoinvoinnin osalta. Onkohan tässäkin asiassa sellainen totta, että "pahenee ennen kuin loppuu"?
En kuitenkaan kehtaa tämän takia olla poissa töistä, vai saisiko sitä sairaslomaa tällaisella syyllä?
t. Kea
Musta tuntuu, että on ollut pahoinvointia koko ajan. Luin jostain, että pahoinvoinnin pitäisi mennä pikku hiljaa pois viikon 10 jälkeen, mutta musta tuntuu, että tää vaan pahenee.
Oon nyt 11. viikolla. Gynekologini sanoi, että periaatteessa viikoille 15 - 16 mennessä pitäisi helpottaa. Sitä odotellessa...
Veden juominen auttaa jonkun verran, samoin se, että muistaa syödä tasaisin väliajoin jotain pientä. Töissä se on vaan vähän vaikea toteuttaa, mutta yritän. Tuntuu, että tällä viikolla on ollut melkeinpä pahinta pahoinvoinnin osalta. Onkohan tässäkin asiassa sellainen totta, että "pahenee ennen kuin loppuu"?
En kuitenkaan kehtaa tämän takia olla poissa töistä, vai saisiko sitä sairaslomaa tällaisella syyllä?
t. Kea
^ no mä olen ainakin ihan huoletta, koska sängystä nousu aiheuttaa sen että laatta lentää koko ajan, ei väliä syökö vaiko eikö. Ja toistaseks on ta ollut ihan ymmärtäväinen...
Ja tosiaan varo kuivumista ja tästä kannattaa myös neuvolan kanssa jutskata, mut neuvolalääkäri pisti samantien saikulle ja sano, että seuraavaks tiputukseen...mutta olo ei ole niin heikko kuin alla 12 viikolla, mutta sellainen ettei kyllä töihin oo kyennyt.
Mulla oli tossa yks viikko väliä, milloin olo oli aivan ihana. Mutta sitten taas palasi tämä äklötys. Paino ei ole onneks tippunut, muttei noussutkaan.
Tsemppiä kaikille pöntön halailijoille, lopussa palkinto odottaa [:D]
Ja tosiaan varo kuivumista ja tästä kannattaa myös neuvolan kanssa jutskata, mut neuvolalääkäri pisti samantien saikulle ja sano, että seuraavaks tiputukseen...mutta olo ei ole niin heikko kuin alla 12 viikolla, mutta sellainen ettei kyllä töihin oo kyennyt.
Mulla oli tossa yks viikko väliä, milloin olo oli aivan ihana. Mutta sitten taas palasi tämä äklötys. Paino ei ole onneks tippunut, muttei noussutkaan.
Tsemppiä kaikille pöntön halailijoille, lopussa palkinto odottaa [:D]