Inseminaatio/muut hoidot 2018

Rölli, juu huomenna kp10 kontrolliultra. Gonalia oon nyt piikittänyt sunnuntaista alkaen, ja yleensä jo kontrolliultrassa ollut n 16-18mm follikkeli ja yli 1cm limakalvo. Tod näk maanantaina inssi jos menee samaa kaavaa mitä aikaisemmin. Yritän huomenna jo kysellä että olisko jo sitten elokuussa voinut ivf jonoon ilmoittautua. En tiedä että mitä muita vaihtoehtoja olisi, pelkään vaan että yrittävät vielä jotenkin pitkittää kaikin keinoin...
 
Moikka kaikille!

Ensimmäistä kertaa kirjoitan, mutta olen lukenut viestejä jo pidempään. Meillä on siis kyseessä sekundäärinen selittämätön lapsettomuus. Esikoinen on 5-vuotias ja toisen lapsen yritystä takana hieman yli neljä vuotta. Toiveena oli, että lapset syntyisivät lähekkäin. Esikoinen sai alkunsa heti ehkäisyn loputtua, joten en osannut edes epäillä etteikö toinenkin alkaisi yhtä helposti. Vuonna 2016 (takana kaksi vuotta yritystä) söin kolme kiertoa clomeja, mutta niistä ei ollut apua. Tämän jälkeen ajattelimme, lapsettomuusklinikan jäädessä kesätauolle, että kyllä se raskaus alkaa, jos on alkaakseen. Mutta nyt tuntui siltä, että pakko hakea hoitoa, jos vielä toisen lapsen haluamme. Ikää minulla kun on jo kohta 35vuotta. Nyt olen pistänyt gonalia 11päivää, tänään aamulla pistin pregnylin ja huomenna on inseminaatio. Maanantaina oli molemmilla puolilla n. 13mm follikkelit ja limakalvo 6,2mm. Toivottavasti varsinkin limakalvo on kerinnyt vielä kasvamaan, viimeksi oli ennen kuukautisia vain n. 5mm. Ensimmäinen inseminaatio siis kyseessä ja aika ristiriitaiset tunteet tällä hetkellä. Toisaalta olo on toiveikas, mutta toisaalta taas olen varma ettei tästäkään mitään hyötyä ole. Onneksi täältä saa vertaistukea. Hieno lukea kaikkien muiden kokemuksia asiasta :) ja mahtavaa, että joitakin on jo ekalla inseminaatiolla onnistanut!
 
Kovasti inssi-onnea november-rainille ja Kyfille! Ja kysy ihmeessä november sitä ivf:ää – kyllä sillä voi olla vaikutusta, mitä toiveita esittää (ainakin mulle oli viime käynnistä kirjattu Kantaan jotain sensuuntaisia kommentteja, että "hoidosta keskusteltu potilaan kanssa ja sovittu seuraavaa... potilas (tai ehkä se oli asiakas, en muista) vaikutti tyytyväiseltä suunnitelmaan" :D ) Ja vaikka toive ei menisikään läpi, niin että kuulisi edes ne lääketieteelliset perusteet sille miksi kannattaa/ ei kannata tehdä jotain... se voi auttaa sitten sopeutumaan seuraaviin steppeihin. Pidän peukkuja, että menee toivomallasi tavalla :gen014

Kyfi tunnistan tosi hyvin tuon "ei tästäkään mitään hyötyä ole"-ajatuksen. Oman kokemuksen mukaan lapsettomuushoitoihin liittyvät jatkuvat pettymykset ja ahdistavat/surulliset kokemukset vievät ihmiseltä näköalat. Ja toisaalta se onnistumisen kieltäminen etukäteen on yritys edes jonkinlaiseen kontrolliin asiassa, josta on menettänyt kaiken kontrollin. Harvoinhan se toimii, silti alkaa toivoa (joskus itseltäänkin salaa) – aika vaikea kun on päästää irti siitä ajatuksesta, että jos se kuitenkin joku kerta vielä onnistuisi.

Täällä oli eilen ja toissapäivänä jonkinlainen taitekohta: kävin kirjoittamassa tänne ekan kerran ja varasin ajan terapiaan. Olin sinnitellyt tosi pitkään yksin – lakkasin jo aikaa sitten kertomasta kenellekään mitä mun päässä liikkuu, kun huomasin ettei kukaan ymmärrä mistä puhun. Mieskään ei oikein tunnu tajuavan (on tää vaan niin eri kokemus sille, jonka kropassa hoidot ei tapahdu). Oon lähinnä yrittänyt pärjäillä omin päin, lohduttanut itse itseäni, ottanut iisimmin ja tehnyt kivoja juttuja kun masentaa. Mut tän viimeisen masennuksen myötä ei onnistunut enää. Eilen puhuttiin miehen kanssa kunnolla, kerroin kaiken siitä millaista tää on mulle ollut. Ensi viikolla mennään terapiaan yhdessä. Tänään juttelin myös parin ystävän kanssa, ja kerroin pitkästä aikaa ajatuksia editoimatta. Ihan hyvin tajusivat (olisihan ne tajunneet aiemminkin jos olisin vaan selittänyt kunnolla ja kertonut miten haluaisin että mua tuetaan) ja nyt on paljon parempi olo. Jotenkin se toivokin palasi – ensinnäkin siihen, että nää hoidot voi jopa onnistua jossain kohtaa. Ja toiseksi siihen, että vaikka eivät onnistuisikaan, niin että tästä voidaan selvitä yksilöinä ja pariskuntana, ilman että ollaan lopussa ihan repaleina.
 
Jep follikkeleita 2kpl ja maanantaina inssi. Eikä edes tarvinnut pyytää ivf:ää vaan ihan itse lääkäri totesi että elokuussa sitten voi jonoon ilmoittautua. Onneksi asiat on vielä tähän asti menneet suhteellisen jouhevasti tuolla julkisellakin. Jännä muuten että nyt on enemmän oikealla ollut tuntemuksia mutta vasemmalla ne follikkelit taas oli. Heh tässä taas näkee että aika epäluotettavaa olisi jos vaan omia ”tuntemuksia” kuuntelisi ovulaation tai muun merkiksi.

Rölli, hyvä kun sait puhuttua kavereiden ja erityisesti miehen kanssa. Se muakin aina auttaa että voi purkaa mieltä ja kuulla mitä toinen ajattelee. Onneksi tähän saakka ollaan oltu samalla viivalla kaiken suhteen, ja ei ole tarvinnut houkutella miestä mihinkään. Myös toi ajatus siitä että jos hoidot ei onnistu ollaan käyty läpi ja puhuttu että halutaan olla kahdestaan tässä parisuhteessa joka tapauksessa vaikka mies tod näk saisikin helpommin jonkun toisen kanssa lapsia.

Yks mitä oon paljon kuunnellut on semmoinen podcast kuin beatinfertility, siinä on usein vieraana psykoterapeutti kertomassa eri aiheista asiaan liittyen. Oon saanut paljon apua ja keinoja omien tunteiden käsittelyyn ja muiden kanssa toimimiseen. Suosittelen :)
 
Heippa!

Liityn uutena mukaan. Viestejänne olen lueskellut mutta täytyy vielä tarkemmin katsella mitä teille kuuluu.
Meillä eilen ensimmäinen inseminaatio. Kovin luottavaisin mielin ei olla onnistumisen suhteen mutta toivo yllä :)
Taustaa, että ollaan 35v ja 39 v. Mulla edellisestä suhteesta kaksi lasta. Miehellä ei lapsia yrityksestä huolimatta ja tutkimuksessa todettu normospermia. Eilisessä inssissä oikein hyvä näyte kuulemma. Multa operoitu nuoruudessa toisesta munasarjasta kysta jonka mukana ainakin osittain munatorvea. Aiemmat raskaudet alkaneet helposti, toinen ekasta ja toinen neljännestä kierrosta. Epäiltiin tietysti että tällä kertaa miehessä "vika" mutta kaikki kunnossa.

Tutkimusten alusta asiat edenneet tosi nopeasti mun mielestä. Joulukuussa lähettiin yksityisen kautta tutkimuksiin ja siitä puoli vuotta niin oltiin ekassa inssissä. Jouduttiin hieman odottelemaan miehen verenpainelääkitysten vaihdon takia kun käytössä oli lääke joka voi vaikuttaa hedelmöittymiseen. JOs tämä inssi ei tuota tulosta niin seuraava elokuussa kun heinäkuussa OYS:ssa sulku. Kokeillaan 2-3 krt ja sen jälkeen koeputkihedelmöitys.

En oo kovin tarkoin perehtyny näihin juttuihin, kaikki follikkelien koot mistä keskustellaan on vähän utopiaa :D Eilen mulla 22 mm folli ja limakalvon paksuus 8 mm, kaunis kolmilehtinen kuulemma :)
Mut tutustun teihin ja näihin juttuihin pikkuhiljaa :)
 
Apua apua apua! Tein tänään raskaustestin (dpo 12, olin vaan liian utelias) ja se näytti kahta viivaa, joista tosin toinen oli haalea! :nailbiting: Kannattako mihinkään haaleaan viivaan luottaa? Olis pitänyt vaan odottaa ettei tarvis ahdistua.. :oops:
 
Hei,
Uusi täällä ja pitkän harkinnan jälkeen päätin kirjoittaa ja hakea vertaistukea ja kokemuksia. Laitoinkin aikaisemmin viestiä jo toiseen ketjuun.
Sain juuri itse maanantaina lähetteen piikitys-hoitoihin, jotka aloitetaan luultavasti alkusyksystä. (Ilmeisesti lähetteestä itse toimintaan menee se n. 3kk) En malttaisi odottaa, mutta jotenkin pitäisi oppia rentoutumaan kesällä.

Takana 3 yli vuotta yritystä, jonka aikana oma hormonitoimintani/kuukausikiertoni ei ole palautunut. E-pillerit lopetin toukokuussa 2015. Clomifemit ja Letrozolit kokeiltu tuloksettomina, munarakkulat eivät kasva, en ovuloi ja kuukautiset ovat hyvin epäsäännölliset. Lähinnä tulevat Terolutin avulla. Maanantaina oli kp 14 ultra ison Letrozol kuurin jälkeen. Tuloksena vain pari 10mm munarakkulaa... eli ei tulosta odotettavissa näillä hoidoilla...
Hetken jo viime syksynä kroppa näytti toimimisen merkkejä, mutta kevään kova työpuristus ja ilmeisesti liian terveellinen tuokavalio/liikuntakombo sai kropan sitten taas tukkoon. Paino laski pari kiloa ja tässä taas ollaan....
Muuten kroppa ”priimaa kamaa”. Eli mitään ei ole löytynyt minusta eikä miehestä.


Ikää on 30-v ja lapsia ei ole vielä. En haluaisi stressata asiasta, mutta hivenen alkaa turhauttaa. Sain lääkäriltä ohjeen ottaa kesän rennosti, välttää liikaa liikuntaa ja syödä hyvin. Olen paljon liikkuva ja melko (liianko?) terveellisesti elävä nainen, kuulemma pieni painon nousukaan ei olisi haitaksi, vaikka normaalipainoinen olenkin. (Eli hyvällä omatunnolla voisi kesän syödä jätskiä). Hieman ahdistaa ”liikkumattomuus”, koska kova treeni on mulle tapa purkaa stressiä ja rentoutua. Toisaalta, kun nainen olen, ahdistaa myös tarkoituksenmukainen painon (rasvaprosentin) nostaminen, koska en tosiaankaan mikään alipainoinen ole. Ennemminkin urheilullinen. Yksi lääkäri totesi mun ”näyttävän hyvin terveeltä”.

Onko teillä kokemusta liikunnan vähentämisestä tai muuten vaikutuksista? Ruokavaliosta?

Millaisia kokemuksia teillä on ollut hoidoista? Oletteko itse muuttaneet esimerkiksi ruokavaliota johonkin suuntaan? En ole kaiheasti löytänyt tästä aihepiiristä juttua ja siksi olisi mukava kuulla muiden asian kanssa kamppailevien ajatuksia näin lähes reaaliaikaisesti :). Kaikki vertaistuki on nyt erittäin kaivattua.
 
Kätkätti sanoi:
Apua apua apua! Tein tänään raskaustestin (dpo 12, olin vaan liian utelias) ja se näytti kahta viivaa, joista tosin toinen oli haalea! :nailbiting: Kannattako mihinkään haaleaan viivaan luottaa? Olis pitänyt vaan odottaa ettei tarvis ahdistua.. :oops:
Click to expand...
:love017 Varovaiset onnittelut plussasta Kätkätti! Kyllä siihen haaleaan viivaan voi luottaa! Joskus harvoin jotkut saavat bongattua kemiallisen raskauden, jos ovat testaamassa kovin aikaisin. Uskoisin kuitenkin, että sulla on jo kiinnittyminenkin tapahtunut, kun ois enää 2 päivää aikaa dpo14, joka taitaa olla melko yleinen ns. testipäivä :) Todennäköisesti viiva siis vahvistuu pian, jos vielä testailet! :happy::happy:
 
Kätkätille varovaiset onnittelut

Onko normaalia kova kipu munasarjassa ovulaation jälkeen tai ovulaation aikaan? Luulen että eilen ovuloin. Perjantaina oli inssi ja pistettiin ovitrelle. Nyt vasemmassa munasarjassa jossa johtofolli oli on ollu melko kovaa polttavaakin kipua. Onko teillä vastaavasta kokemusta? Ja mikä syynä :oops:
 
Varovaiset onnittelut Kätkätti ♡

Mette82: Mä kans pohdin samaa.
Maanantaina pistin pregnyl injektion klo 19 ja enpä saanut nuttua kun alkoi koskemaan munasarjaan vasemmalle puolelle missä follit oli.ja tiistaina tosiaan oli inseminaatio ja siitä asti on mulla ollut kipua ja paineen tunnetta ei toki niin kovaa kun maanantai-tiistai yönä. Tänään dpo5.
Tilasin juhannukseksi pari testiä vaikka mulla virallinen testipäivä on 26.6. Verikokeella.
 
Iffy sanoi:
Hei,
Uusi täällä ja pitkän harkinnan jälkeen päätin kirjoittaa ja hakea vertaistukea ja kokemuksia. Laitoinkin aikaisemmin viestiä jo toiseen ketjuun.
Sain juuri itse maanantaina lähetteen piikitys-hoitoihin, jotka aloitetaan luultavasti alkusyksystä. (Ilmeisesti lähetteestä itse toimintaan menee se n. 3kk) En malttaisi odottaa, mutta jotenkin pitäisi oppia rentoutumaan kesällä.

Takana 3 yli vuotta yritystä, jonka aikana oma hormonitoimintani/kuukausikiertoni ei ole palautunut. E-pillerit lopetin toukokuussa 2015. Clomifemit ja Letrozolit kokeiltu tuloksettomina, munarakkulat eivät kasva, en ovuloi ja kuukautiset ovat hyvin epäsäännölliset. Lähinnä tulevat Terolutin avulla. Maanantaina oli kp 14 ultra ison Letrozol kuurin jälkeen. Tuloksena vain pari 10mm munarakkulaa... eli ei tulosta odotettavissa näillä hoidoilla...
Hetken jo viime syksynä kroppa näytti toimimisen merkkejä, mutta kevään kova työpuristus ja ilmeisesti liian terveellinen tuokavalio/liikuntakombo sai kropan sitten taas tukkoon. Paino laski pari kiloa ja tässä taas ollaan....
Muuten kroppa ”priimaa kamaa”. Eli mitään ei ole löytynyt minusta eikä miehestä.


Ikää on 30-v ja lapsia ei ole vielä. En haluaisi stressata asiasta, mutta hivenen alkaa turhauttaa. Sain lääkäriltä ohjeen ottaa kesän rennosti, välttää liikaa liikuntaa ja syödä hyvin. Olen paljon liikkuva ja melko (liianko?) terveellisesti elävä nainen, kuulemma pieni painon nousukaan ei olisi haitaksi, vaikka normaalipainoinen olenkin. (Eli hyvällä omatunnolla voisi kesän syödä jätskiä). Hieman ahdistaa ”liikkumattomuus”, koska kova treeni on mulle tapa purkaa stressiä ja rentoutua. Toisaalta, kun nainen olen, ahdistaa myös tarkoituksenmukainen painon (rasvaprosentin) nostaminen, koska en tosiaankaan mikään alipainoinen ole. Ennemminkin urheilullinen. Yksi lääkäri totesi mun ”näyttävän hyvin terveeltä”.

Onko teillä kokemusta liikunnan vähentämisestä tai muuten vaikutuksista? Ruokavaliosta?

Millaisia kokemuksia teillä on ollut hoidoista? Oletteko itse muuttaneet esimerkiksi ruokavaliota johonkin suuntaan? En ole kaiheasti löytänyt tästä aihepiiristä juttua ja siksi olisi mukava kuulla muiden asian kanssa kamppailevien ajatuksia näin lähes reaaliaikaisesti :). Kaikki vertaistuki on nyt erittäin kaivattua.
Click to expand...

Moi Iffy, kiva kun uskaltauduit mukaan jakamaan kokemuksiasi :happy: Mä olen normaalipainoinen, mutta hoikka. Koko viime vuoden olin melko urheilullinen, mutta vuoden alusta alkaen on liikunta vähentynyt ja viimeisen parin kuukauden aikana myös paino on alkanut nousemaan. Lapsettomuustutkimukset tehnyt lääkäri ei ole kommentoinut painoa muuten, kuin että laihduttaa ei nyt kannata :p Ruokavalioni on muuten varmaan melko perus, mutta melko kasvispainotteinen. Tietoisesti annoin painon vähän nousta (eli söin ehkä hieman isompia annoksia ja enemmän herkkuja) ja nyt minulla on ekaa kertaa tullut tuohon lantion/vyötärön seutuville jotain "ekstraa", koska kaikista farkuista ei mee enää nappi kii :grin Inssihoidot välikierroin aloitettiin helmikuussa ja nyt ootellaan vikan eli kolmannen hoidon tulosta. Jos ei onnistu, niin sit siirrytään ivf:ään. En siis vielä osaa sanoa, onko painonnousu auttanut. Stressiä olen myös pyrkinyt kaikin keinoin välttämään (kärsin vielä ajoittain kroonisesta stressistä). Mulla on kuitenkin kierrot toiminut normaalisti ja säännöllisesti, joten sekään ei ole syynä lapsettomuudelle, mut katsotaan, jos tää pari lisäkiloo vaikka auttais :wink Ei siitä ainakaan haittaa pitäis olla siinä mielessä...:rolleyes: Mut kyl sitä funtsii, että sitten, kun raskaudun, niin palaan taas liikunnallisempaan elämään ja puhtaampaan ruokavalioon :woot: Noh, saa nähä...

Tsemppiä sulle kovasti! Kaikki varmaan vaatii hetken totuttelua ennenkuin löytää oman uomansa. Toivottavasti löydät sinulle parhaan ja stressittömän tavan pitää itsestäsi huolta :Heartpink:Heartpink
 
Carris sanoi:
Moi Iffy, kiva kun uskaltauduit mukaan jakamaan kokemuksiasi :happy: Mä olen normaalipainoinen, mutta hoikka. Koko viime vuoden olin melko urheilullinen, mutta vuoden alusta alkaen on liikunta vähentynyt ja viimeisen parin kuukauden aikana myös paino on alkanut nousemaan. Lapsettomuustutkimukset tehnyt lääkäri ei ole kommentoinut painoa muuten, kuin että laihduttaa ei nyt kannata :p Ruokavalioni on muuten varmaan melko perus, mutta melko kasvispainotteinen. Tietoisesti annoin painon vähän nousta (eli söin ehkä hieman isompia annoksia ja enemmän herkkuja) ja nyt minulla on ekaa kertaa tullut tuohon lantion/vyötärön seutuville jotain "ekstraa", koska kaikista farkuista ei mee enää nappi kii :grin Inssihoidot välikierroin aloitettiin helmikuussa ja nyt ootellaan vikan eli kolmannen hoidon tulosta. Jos ei onnistu, niin sit siirrytään ivf:ään. En siis vielä osaa sanoa, onko painonnousu auttanut. Stressiä olen myös pyrkinyt kaikin keinoin välttämään (kärsin vielä ajoittain kroonisesta stressistä). Mulla on kuitenkin kierrot toiminut normaalisti ja säännöllisesti, joten sekään ei ole syynä lapsettomuudelle, mut katsotaan, jos tää pari lisäkiloo vaikka auttais :wink Ei siitä ainakaan haittaa pitäis olla siinä mielessä...:rolleyes: Mut kyl sitä funtsii, että sitten, kun raskaudun, niin palaan taas liikunnallisempaan elämään ja puhtaampaan ruokavalioon :woot: Noh, saa nähä...

Tsemppiä sulle kovasti! Kaikki varmaan vaatii hetken totuttelua ennenkuin löytää oman uomansa. Toivottavasti löydät sinulle parhaan ja stressittömän tavan pitää itsestäsi huolta :Heartpink:Heartpink
Click to expand...

Hei Carris, ja kiva kuulla kokemuksia!
Mulla tosiaan tuo painon nousu voisi ehkä auttaa oman kierron normalisoitumiseen. Eilen tuli hoitopaperit kotiin ja niissä luki ”keskustelua elämäntavoista. Hoikka nainen. Liikkuu paljon. Luvannut kesän aikana vähentää liikuntaa. Pieni painon nousu ei olisi pahitteiksi”. Sain tosiaan käskyn syödä hyvin ja välttää himoliikuntaa. Mä tosiaan syön jo nyt isoja annoksia 5 kertaa päivässä, mutta ilmeisesti liikuntamäärät on ollu liian suuria ja terveellinen, puhdas ruoka ei oo vaan riittäny. Kaurapuuro ja kasvikset nyt vaan sattuvat maistumaan mulle. Pitäis vissiin vaihdella juustoa rasvaisempaan ja alkaa käyttää voita leivän päällä... :D

Tänään meinasin esim. paistaa lettuja!! :) :)

Nyt pitäisi vaan laittaa elämän prioriteetit uusiksi ja ajatella, että kropan saa kuntoon myöhemminkin. Olen siis n. 167cm ja painoa 57 kg. Urheilulline kroppa, mutta toki multa vähän rasvaakin löytyy Inssihoitoja mulla kokeiltiin jo teilu vuosi sitten ja nyt uudelleen. Ei vastetta. Syksyllä siis hoidot etenee, lähete on, kutsua odotellaan.
Mä en myönnä, että olisin kova stressaamaan, mutta oon nyt keväällä puskenut järkyttävän suuren useamman vuoden työpuristuksen pakettiin. Se yhdistettynä kovaan liikuntaan ja liian puhtaaseen ruokavalioon (vaikka tarkoituksena oli nostaa kaloreita) sai mun kropan taas ottaa takapakkia nyt oikein odotan kohta alkavaa pitkää lomaa ja jos sitä oppisi vaikka rentoutumaan.
Lapsettomuudesta ja mun todetusta ovuloimattuudesta en ole halunnut stressata, oon vaan yrittäny katsoa eteenpäin ja kesälomaan, jossa uskon kropan ja mielen palautuvan kaikesta stressistä ja kuormituksesta....
Jaksan yrittää ajatella positiivisesti
 
Mette82: mä tein positiivisen ovistestin tänään aamulla ja nyt illalla alkanut tuntua vasemmalla paineen tunnetta. Mulla ollut aiemmissakin kierroissa samanlaisia tuntemuksia mutta nyt vasta yhdistin sen ovikseen. Tänään oli ultra ja vasemalla just näkyikin folli. Huomenna inssi.
 
Kyfira: Juu tais kipu olla oviskipuja. Oli vaan niin kova kipu jota ei aiemmin ole ollut. Nyt ei enää ole tuntemuksia munasarjoissa mutta inhottava päänsärky ollu pari päivää. Voiko johtua Ovitrellesta? Tuokin erilaista kipua kuin koskaan ollu Tässä nyt kuulostelee kaikkia oireita varmaan vähän liikaa
 
Täällä piinaillaan nyt toista inssiä! Tässä taisi muutamakin olla ihan samoissa eli tällä viikolla inssissä käyneitä. Kyfira jopa ihan samana päivänä (ke). Ai että kun päivät taas matelee! Tällä hetkellä hermoilen kun aamulämpö ei meinaa lähteä nousuun?! Tilanne ultrattiin inssin yhteydessä ke iltapäivällä ja kaiken piti olla optimaalista, munasolu 21,5 alkanut jo luhistua / ovulaatio käynnissä ja limis 11,5. Onko voinut siitä huolimatta jäädä tapahtumatta tai heikkolaatuinen munasolu tehnyt heikon keltarauhasen.. Huominen aamulämpö kertonee paljon jos ei vieläkään lähde nousuun.

Nopeasti kuluvia päiviä kaikille piinailijoille! Toivottavasti moni pääsisi maaliskuisiin!
 
Dpo 11. Missä vaiheessa voi luottaa että viiva ei tuu pregnylistä? Pistin sen siis viime viikon maanantaina klo 19.
 

Liitteet

  • 1529740631976.jpg
    1529740631976.jpg
    36.1 KB · Katsottu: 226
Niinpä alkoi menkat, eli toinen inssikään ei onnistunut. Kesäbreikin jälkeen tiedossa kolmas ja viimeinen inssi. Niin toivoisin, että ei tarvitsisi mennä ivf:ään asti. Nyt kuitenkin yritän olla murehtimatta ja nauttia kesälomasta ilman murheita ja huolia. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta onneksi kesälomalle on kaikkea kivaa suunnitteilla.

Ihanaa kesää kaikille :Heartred
 
Kide-85 sanoi:
Dpo 11. Missä vaiheessa voi luottaa että viiva ei tuu pregnylistä? Pistin sen siis viime viikon maanantaina klo 19.
Click to expand...

Ooh, varovaiset onnittelut plussasta!:Heartpink Mulla on sellainen mielikuva, että noin viikon jälkeen ei enää pregnyl näkyisi, mut kai sekin voi olla hyvin yksilöllistä. Todennäköisesti sulla häämöttää siinä siis ihan oikea plussa :hello2 Meinaatko testata uudestaan?:)
 
Brave: Joo, mullakin oli toinen inssi viime keskiviikkona. Oon lähdössä tällä viikolla reissuun, niin päivät toivottavasti menee nopeasti.
 
Takaisin
Top