Ikää yli 35 ja esikoinen tulossa, vertaistukea kaivataan :)
- Ketjun aloittaja Nyytikki
- Aloituspäivämäärä
Riina75
Jostain jotain jo tietävä
Kiitos Susanna, kun suosittelit tätä ryhmää!
Hei vaan kaikille :). Olen 38v. nainen, taustalla lapsettomuutta edellisessä parisuhteessa, josta reilut kolme vuotta aikaa. Nyt uusi parisuhde kestänyt reilun vuoden ja olen kolmatta(!) kertaa raskaana, vaikkei sitä olla yritettykään. Kaksi mennyt varhain kesken. Olen koko ajan odotellut tämänkin menevän kesken, mutta niin ei ole ainakaan toistaiseksi käynyt ja nyt mennään rv 10+4, la 10.2. Ultrassa en ole vielä käynyt, niin että tuo laskettuaikahan saattaa vielä muuttuakin. Ensimmäinen ultra on luvassa 1.8. ja aika lailla jännittää jo nyt. Minulla on kilpirauhassairaus, joka osaltaan on vaikeuttanut hedelmöitymistäni. Ilmeisesti siihen kuitenkin vaikuttaa myös kumppani
.
Tämä on todella pitkä viestiketju, enkä jaksanut vielä kaikkea lukea. Osa teistä on saanut näköjään jo useammankin lapsen. Aivan mahtavaa! Seurailen mielenkiinnolla viestittelyjänne jatkossa
.
Hei vaan kaikille :). Olen 38v. nainen, taustalla lapsettomuutta edellisessä parisuhteessa, josta reilut kolme vuotta aikaa. Nyt uusi parisuhde kestänyt reilun vuoden ja olen kolmatta(!) kertaa raskaana, vaikkei sitä olla yritettykään. Kaksi mennyt varhain kesken. Olen koko ajan odotellut tämänkin menevän kesken, mutta niin ei ole ainakaan toistaiseksi käynyt ja nyt mennään rv 10+4, la 10.2. Ultrassa en ole vielä käynyt, niin että tuo laskettuaikahan saattaa vielä muuttuakin. Ensimmäinen ultra on luvassa 1.8. ja aika lailla jännittää jo nyt. Minulla on kilpirauhassairaus, joka osaltaan on vaikeuttanut hedelmöitymistäni. Ilmeisesti siihen kuitenkin vaikuttaa myös kumppani
. Tämä on todella pitkä viestiketju, enkä jaksanut vielä kaikkea lukea. Osa teistä on saanut näköjään jo useammankin lapsen. Aivan mahtavaa! Seurailen mielenkiinnolla viestittelyjänne jatkossa
.
Ja Onnea kovasti paljon! Ja koko ajan viikot etenevät ja ultrakin lähenee :)Paljon voimia ja jaksamista Annis öihin ja valvomiseen. Öisin vielä valvominen ja rauhoittelu on jotenkin rankempaa kuin päivisin. Yritä saada levättyä edes sit pävällä. Mut totta puhut, että kyllä sitä jaksaa kun on niitä ihania hetkiä jolloin sydän sulaa... 
Susanna itse kerroin esimiehelle n. rv 10, kun piti seuraavan vuoden budjetointia miettiä. Oisin toki voinut olla kertomatta, mutta arvelin että on reilua kaikille osapuolille ja ei sit tartte salailla pahoinvointia tai keksiä selityksiä neuvoloihin tai muihin poissaoloihin. Kovasti sain kannustusta ja tukea niin esimiehiltä kuin työkavereiltakin! Mulla ei ollut kovasti pahoinvointia alkuraskaudessa, kun myös syödä puputtelin tasaisesti. Manteleita oli aina käsilaukussa ja yritin syödä "terveellisiä" välipaloja. Kuulin myös jälkeenpäin, että mantelit auttaa närästykseen - mut ei mulla närästystä ehtinyt ollakaan. Ja auringonkukansiemeniä söin myös, kun niissä on magnesiumia joka auttaa suonenvetoihin. Ja ei kyllä ollut niitäkään... Tiedä sitten auttoiko ne vai olisko tullu noita vaivoja muutenkaan.
Sinitiitu mulla on täällä lähellä pari oikein hyvää ystävää, joilla on kanssa lapsia. Heiltä oon voinu raskauden aikaan kysellä apuja ja nyt vauva-aikana on hyvä saada vertaistukea. Paljon oon saanut heiltä myös tarvikkeita ja vaatteita. Mulla on myös muitakin ystäviä jotka auttaa jos tarvitsen vaikka eivät asukaan lähellä. Autoilua ollaan jo "harrastettu" - enemmän pieniä pyrähdyksiä kaupoilla yms. ja yks pidempi autoilureissu ollaan tehty miehen ja vauvan kans. Yhden kerran oon 4 tunnin autoilu-kauppa-työpaikkareissun tehny tytön kans kahdelleen.
Mulla on sama kuin sulla, että vielä viihdyn tosi hyvin kotona. Saas nähdä kun tulee syksy ja pimeät kuinka tekee mieli lähteä jonnekin... Mut nyt kun on auto pihassa ja pääsis lähtemään, niin ei huvitakaan. Pääsee helpommalla, ja tyttö saa yrittää pitää rytmistään paremmin kiinni. Ja täällä meillä on käynyt edelleenkin melkein joka päivä joku niin ei oo päässyt pahemmin tylsistymään... Mutta kannustan autoiluun ja lähtemiseen - meillä tyttö kuitenkin nukahtaa autoillessa.
Meillä ollaan käyty kylvyssä ja tuntuu tyttö tykkäävän. Paitsi huuto tulee kun nostetaan pois ja tulee sekunniksi vilu ennekuin ehdin kääriä pyyhkeeseen. Täytyypä koittaa jossain vaiheessa tuota suihkutteluakin...
Jaksamista Miille ja muillekin mammoille!
Susanna itse kerroin esimiehelle n. rv 10, kun piti seuraavan vuoden budjetointia miettiä. Oisin toki voinut olla kertomatta, mutta arvelin että on reilua kaikille osapuolille ja ei sit tartte salailla pahoinvointia tai keksiä selityksiä neuvoloihin tai muihin poissaoloihin. Kovasti sain kannustusta ja tukea niin esimiehiltä kuin työkavereiltakin! Mulla ei ollut kovasti pahoinvointia alkuraskaudessa, kun myös syödä puputtelin tasaisesti. Manteleita oli aina käsilaukussa ja yritin syödä "terveellisiä" välipaloja. Kuulin myös jälkeenpäin, että mantelit auttaa närästykseen - mut ei mulla närästystä ehtinyt ollakaan. Ja auringonkukansiemeniä söin myös, kun niissä on magnesiumia joka auttaa suonenvetoihin. Ja ei kyllä ollut niitäkään... Tiedä sitten auttoiko ne vai olisko tullu noita vaivoja muutenkaan.
Sinitiitu mulla on täällä lähellä pari oikein hyvää ystävää, joilla on kanssa lapsia. Heiltä oon voinu raskauden aikaan kysellä apuja ja nyt vauva-aikana on hyvä saada vertaistukea. Paljon oon saanut heiltä myös tarvikkeita ja vaatteita. Mulla on myös muitakin ystäviä jotka auttaa jos tarvitsen vaikka eivät asukaan lähellä. Autoilua ollaan jo "harrastettu" - enemmän pieniä pyrähdyksiä kaupoilla yms. ja yks pidempi autoilureissu ollaan tehty miehen ja vauvan kans. Yhden kerran oon 4 tunnin autoilu-kauppa-työpaikkareissun tehny tytön kans kahdelleen.
Mulla on sama kuin sulla, että vielä viihdyn tosi hyvin kotona. Saas nähdä kun tulee syksy ja pimeät kuinka tekee mieli lähteä jonnekin... Mut nyt kun on auto pihassa ja pääsis lähtemään, niin ei huvitakaan. Pääsee helpommalla, ja tyttö saa yrittää pitää rytmistään paremmin kiinni. Ja täällä meillä on käynyt edelleenkin melkein joka päivä joku niin ei oo päässyt pahemmin tylsistymään... Mutta kannustan autoiluun ja lähtemiseen - meillä tyttö kuitenkin nukahtaa autoillessa.
Meillä ollaan käyty kylvyssä ja tuntuu tyttö tykkäävän. Paitsi huuto tulee kun nostetaan pois ja tulee sekunniksi vilu ennekuin ehdin kääriä pyyhkeeseen. Täytyypä koittaa jossain vaiheessa tuota suihkutteluakin...
Jaksamista Miille ja muillekin mammoille!
Riinalle tervetuloa mukaan! Ja paljon onnea raskaudestasi!
Mulla oli 5 vuotta vauvelin "odottelua" mutta ihan luomuna kuitenkin tyttö tuli. Ja kilpirauhasen vajaatoiminta todettiin mulla samaan aikaan kun tein raskaustestin eli oliskohan mullakin ollut odottelun taustalla tuo vajaatoiminta. Nyt kuitenkin kaikki hyvin ja tyttö on terve. Pidä huoli, että sulla testataan arvoja ja että lääkitystä nostetaan jos on tarve. En toki tiedä sun taustoja mutta mua huolestutti paljon tuo vajaatoiminta ja lääkityksen suuruus ja vaikutus vauvaan. Itsestä tuntui, että tiedän enemmän tuosta vajaatoiminnasta ja sen hoidosta kuin neuvolan terkkarit. Jaksamista ja ihanaa odotusaikaa sinullekin
.
Mulla oli 5 vuotta vauvelin "odottelua" mutta ihan luomuna kuitenkin tyttö tuli. Ja kilpirauhasen vajaatoiminta todettiin mulla samaan aikaan kun tein raskaustestin eli oliskohan mullakin ollut odottelun taustalla tuo vajaatoiminta. Nyt kuitenkin kaikki hyvin ja tyttö on terve. Pidä huoli, että sulla testataan arvoja ja että lääkitystä nostetaan jos on tarve. En toki tiedä sun taustoja mutta mua huolestutti paljon tuo vajaatoiminta ja lääkityksen suuruus ja vaikutus vauvaan. Itsestä tuntui, että tiedän enemmän tuosta vajaatoiminnasta ja sen hoidosta kuin neuvolan terkkarit. Jaksamista ja ihanaa odotusaikaa sinullekin
.
Riina75
Jostain jotain jo tietävä
Kiitos Sinitiitu ja Vieno!
Vieno, minulla diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta pari vuotta sitten ja siinä samalla myös keliakia. Olen ahminut netistä kaiken mahdollisen tiedon sairaudestani, joten minullakin on usein sellainen olo, että tiedän kilpirauhasesta enemmän kuin moni lääkäri... Kun raskauduin ensimmäisen kerran viime marraskuussa, kilpirauhaseni toiminta kääntyikin yllättäen liikatoimintaiseksi ja sain keskenmenon 7. viikolla.
Jouduin lopettamaan kilpirauhaslääkityksen ja sen tilalle aloitettiin kilpirauhasen toimintaa lamauttava Tyrazol-lääkitys. Nyt tämän raskauden alettua tuo lääke on kuitenkin aiheuttanut minulle etomista ja olen oksennellut sitä pois. Jos en ota lääkettä voin erittäin hyvin. Naistenklinikan sisätautilääkäri on kuitenkin sitä mieltä, että lääkettä olisi pakko vielä käyttää, koska kilpirauhasarvoni ovat yläviitteissä. Käyn kilpirauhaskokeissa 4 viikon välein ja sisätautilääkäri Naistenklinikalta soittaa minulle tuloksista. Seuranta on siis koko ajan käynnissä. Neuvolassa eivät puutu tähän asiaan mitenkään, koska eivät ole siinä asiantuntijoita.
Tällä hetkellä oloni on hyvä, joten en ole huolissani sairaudestani tai pikkuisesta kanssamatkustajasta :).
Vieno, minulla diagnosoitiin kilpirauhasen vajaatoiminta pari vuotta sitten ja siinä samalla myös keliakia. Olen ahminut netistä kaiken mahdollisen tiedon sairaudestani, joten minullakin on usein sellainen olo, että tiedän kilpirauhasesta enemmän kuin moni lääkäri... Kun raskauduin ensimmäisen kerran viime marraskuussa, kilpirauhaseni toiminta kääntyikin yllättäen liikatoimintaiseksi ja sain keskenmenon 7. viikolla.
Jouduin lopettamaan kilpirauhaslääkityksen ja sen tilalle aloitettiin kilpirauhasen toimintaa lamauttava Tyrazol-lääkitys. Nyt tämän raskauden alettua tuo lääke on kuitenkin aiheuttanut minulle etomista ja olen oksennellut sitä pois. Jos en ota lääkettä voin erittäin hyvin. Naistenklinikan sisätautilääkäri on kuitenkin sitä mieltä, että lääkettä olisi pakko vielä käyttää, koska kilpirauhasarvoni ovat yläviitteissä. Käyn kilpirauhaskokeissa 4 viikon välein ja sisätautilääkäri Naistenklinikalta soittaa minulle tuloksista. Seuranta on siis koko ajan käynnissä. Neuvolassa eivät puutu tähän asiaan mitenkään, koska eivät ole siinä asiantuntijoita.
Tällä hetkellä oloni on hyvä, joten en ole huolissani sairaudestani tai pikkuisesta kanssamatkustajasta :).
Susanna
Jostain jotain jo tietävä
Tosi kiva, Riina, kun tulit tännekin! 
Täytän itse loppuvuodesta 36 ja meillä näyttäisi sun kanssasi la olevan suht samoihin aikoihin helmikuussa. Jännittävää! Meillä eka ultra 13.8., eilen tuli kutsu - ei millään malttaisi odottaa.. 
Katsotaan nyt, kuinka pian töissä tulee puheeksi. Jos väsymys ja etova olo jatkuvat tätä tahtia, niin otan varmasti aika pian puheeksi.. Oikeasti mietityttää, miten töistä tulee mitään, kun pelkkä kaupassakäyntikin pistää voimat ihan nolliin. No, syy on ainakin mitä parhain! Näin viime yönä muuten pikkutyypistä untakin, vaaleahiuksinen söpö tyttö. Saapa nähdä..!
Onks muilla ollut alkuraskaudessa kovasti pahoinvointia / väsymystä ja jos kyllä, muistatteko missä vaiheessa menivät ohi jos menivät?
Kaikkea hyvää teille! (yleensä en kauheasti käytä hymiöitä, mutta nää on niin kreisejä, etten malta olla käyttämättä! 
)
Täytän itse loppuvuodesta 36 ja meillä näyttäisi sun kanssasi la olevan suht samoihin aikoihin helmikuussa. Jännittävää! Meillä eka ultra 13.8., eilen tuli kutsu - ei millään malttaisi odottaa.. Katsotaan nyt, kuinka pian töissä tulee puheeksi. Jos väsymys ja etova olo jatkuvat tätä tahtia, niin otan varmasti aika pian puheeksi.. Oikeasti mietityttää, miten töistä tulee mitään, kun pelkkä kaupassakäyntikin pistää voimat ihan nolliin. No, syy on ainakin mitä parhain! Näin viime yönä muuten pikkutyypistä untakin, vaaleahiuksinen söpö tyttö. Saapa nähdä..!
Onks muilla ollut alkuraskaudessa kovasti pahoinvointia / väsymystä ja jos kyllä, muistatteko missä vaiheessa menivät ohi jos menivät?
Kaikkea hyvää teille!
(yleensä en kauheasti käytä hymiöitä, mutta nää on niin kreisejä, etten malta olla käyttämättä! )
Riina75
Jostain jotain jo tietävä
Susanna, minulla on ollut pahoinvointia, mutten tiedä onko se johtunut lääkityksestäni vai olisinko voinut muutenkin huonosti. Aamuisin on aivan loistava olo, mutta sitten iltaa kohden alkaa kuvottaa. Tämä viikko on kyllä jo ollut vähän helpompi ja toivon tietysti, että helpottaa edelleen. Väsymys on lähinnä sellaista, etten jaksa välttämättä katsoa Kymmenen uutisia, vaan simahdan kesken kaiken. Minulla oireita siis enemmänkin iltaisin.
Töissä en ole puhunut vielä mitään, tosin nyt olen kesälomalla. Teen töitä itsenäisenä ammatinharjoittajana, niin että itse vastaan työstäni, mutta tarvitsevat kyllä jonkun tilalleni äitiyslomalle jäädessä, joten onhan tästä mainittava. Tosin vielä ei ole tullut muutenkaan paljoa ihmisille kerrottua, mutta ehkäpä pikkuhiljaa.
Töissä en ole puhunut vielä mitään, tosin nyt olen kesälomalla. Teen töitä itsenäisenä ammatinharjoittajana, niin että itse vastaan työstäni, mutta tarvitsevat kyllä jonkun tilalleni äitiyslomalle jäädessä, joten onhan tästä mainittava. Tosin vielä ei ole tullut muutenkaan paljoa ihmisille kerrottua, mutta ehkäpä pikkuhiljaa.
Susanna
Jostain jotain jo tietävä
Okei, mulla taas olo paranee, kun päivä etenee! Varmasti tosi yksilöllisiä myös ovat nämä olot vaihteluineen..
Oon itse esimiesasemassa ja aika vähän olen yksityisasioitani jakanut työyhteisössä. Uskon, että paljon tukea ja hyviä ajatuksia (veikkaan, että hössötystä jopa liiankin kanssa..) kyllä tulee, mutta mieluiten en haluaisi välttämättä olla tässä kohtaa ainakaan kauhean suuren huomion kohteena. Muutenkin sitä on työroolissa vähän kuin suurennuslasin alla. Ehkä ymmärrätte pointtini..? No, onneksi mulla on aivan huippuhyvä työyhteisö eli ei siinä mielessä mitään hätää sen suhteen..
Toivottavasti sain ajatukseni välitettyä..
--ja pakollinen hymiö nyt ainakin tähän loppuun
-Susanna
Oon itse esimiesasemassa ja aika vähän olen yksityisasioitani jakanut työyhteisössä. Uskon, että paljon tukea ja hyviä ajatuksia (veikkaan, että hössötystä jopa liiankin kanssa..) kyllä tulee, mutta mieluiten en haluaisi välttämättä olla tässä kohtaa ainakaan kauhean suuren huomion kohteena. Muutenkin sitä on työroolissa vähän kuin suurennuslasin alla. Ehkä ymmärrätte pointtini..? No, onneksi mulla on aivan huippuhyvä työyhteisö eli ei siinä mielessä mitään hätää sen suhteen..
Toivottavasti sain ajatukseni välitettyä..
--ja pakollinen hymiö nyt ainakin tähän loppuun
-Susanna
Oi, täällähän on ollut paljon "elämää". Suuren suuret onnittelut Riinalle ja tervetuloa joukkohon mukaan! Kaikkea hyvää :)
Mä jouduin töissä kertomaan esimiehelle heti 6-viikolla, ku oli pistänyt mut säteilyhommiin pitkästä aikaa. Parille työkaverille kerroin joskus 10-viikolla ja muille sit pidinkin salassa pidempään. Kun masukin oli aika pieni niin sitä oli helppo työvaatteiden alla salailla :) Ja itse asiassa kuulin vasta jälkikäteen ettei kaikki edes olleet tienneet raskaudesta ennen ku olin laittanut äippälomalle lähtiessänii viestiä :) Ja ymmärrän sua Susanna ihan hyvin; kaikki kertoo sitten, kun siltä tuntuu. Mä jostain syystä vaan halusin pitää sen tosi pitkään salassa vaikkei sen suurempaa syytä. Ajattelin vaan aina, että kun ei voi tietää mitä tapahtuu..
Pahoinvointi oli varmaan mun ainoa vaivani raskausaikana, mut sitä sitten riittikin. Tän vuoden puolella vielä oksentelin ja meni onneksi lopulta ohi vaikka neuvolasta tsempattiin, että kyllä se taitaa koko raskauden kestää. Tsemppiä teille pahoinvoinnin keskelle, se on jotain ihan hirveetä. Kaikki energia kuluu siihen lentääkö laatta vaiko eikö ja ei tienyt johtuuko pahoinvointi siitä että ei ole syönyt vai siitä, että on just syönyt. Kesti myös aikansa ennen ku tajus, että siihen pahoinvointiin joskus hetkellisesti auttoi joku ruoka/hedelmä (eikä niinkuin esim.mahataudissa/krapulassa..). Kokemuksen syvällä rintaäänelle suosittelen jäämään herkästi pois töistä. Itte sinnittelin tosi kauan, kunnes sitten viimein meinas lähtee jalat alta ja tajusin sitten vasta pistää vauvan etusijalle. Alkuun oli olevinaan jotenkin hienoakin jännittää aamun työmatkoilla lentääkö laatta bussiin vaiko vaako pidäteltyä pysäkille. Jälkeenpäin ajatellen oon ollut hieman erimieltä ajatuksista :D Mut toivottavasti teillä on vaan sitä ns.normaalia oksentelua ja menee viimestään 12-16-viikolle ohitte.
Kiitokset Sinitiitulle ja Vienolle tsempeistä! Kyllä me yritetään vuorotella noitten karjumisten lomassa. Ite jaksan päivällä niitä ihan ok, mut illalla sit yritän sysätä miehelle enemmän. Ongelmana vaan se, että hänelle tulee erittäin herkästi migreeni pienestäkin huudosta, niin mieluummin sitten yrittää itse kärsiä ettei toisella mee koko päivä/yö ihan pilalle. Osallistuttiin pienen prinsessan kanssa rokotetutkimukseen ja saatiin eilen ekat rokotteet, eli rotarokote suun kautta ja pari piikkiä. Nää kaks päivää Jenna onkin sitten ollut rauhallisempi, virkeästi kyllä seurustelee ja syö, mutta unta vastaan ei ole taistellut juuri lainkaan vaan on nukahtanut kohtuuhelposti! Paitsi eilen illalla kyllä nukuttiin vain sylissä, mutta siinä köllöteltiinkin sitten kolme tuntia (klo.17-20). Aina ku yritti siirtää mihin tahansa niin hirmuinen harmitusitku päälle. Vaunuttelemassakin käytiin viis minsaa, mut sama kova yninä päällä koko ajan. Aattelin sitten paijailla oikein ajan kanssa, kun oli kerran pienellä rankka päiväkin takana. Tänään sitten nukahtikin taas illasta vaunuihin ja kolmatta tuntia iltaunia vetelee. Ah. Ihanaa. Kovasti on myös hymyilty ja höpötelty pitkin päivää ja täytelty vauvakirjaa :) Ihme Huodini tuo on, ku pystyy tuottaan voimakasta ääntä ilman, että suu liikkuu! Suloinen
Sinitiitu: Mistäs mies peilin osti ja oliko miten arvokas? Mä haluisin sellaisen kans! Tosin meidän pieni kyllä nukkuu hyvin autossa, mut silti tahtois vähän kurkkia menoa, ku on niin syötävän suloinen, varsinkin nukkuessaan :) :)
Mä jouduin töissä kertomaan esimiehelle heti 6-viikolla, ku oli pistänyt mut säteilyhommiin pitkästä aikaa. Parille työkaverille kerroin joskus 10-viikolla ja muille sit pidinkin salassa pidempään. Kun masukin oli aika pieni niin sitä oli helppo työvaatteiden alla salailla :) Ja itse asiassa kuulin vasta jälkikäteen ettei kaikki edes olleet tienneet raskaudesta ennen ku olin laittanut äippälomalle lähtiessänii viestiä :) Ja ymmärrän sua Susanna ihan hyvin; kaikki kertoo sitten, kun siltä tuntuu. Mä jostain syystä vaan halusin pitää sen tosi pitkään salassa vaikkei sen suurempaa syytä. Ajattelin vaan aina, että kun ei voi tietää mitä tapahtuu..
Pahoinvointi oli varmaan mun ainoa vaivani raskausaikana, mut sitä sitten riittikin. Tän vuoden puolella vielä oksentelin ja meni onneksi lopulta ohi vaikka neuvolasta tsempattiin, että kyllä se taitaa koko raskauden kestää. Tsemppiä teille pahoinvoinnin keskelle, se on jotain ihan hirveetä. Kaikki energia kuluu siihen lentääkö laatta vaiko eikö ja ei tienyt johtuuko pahoinvointi siitä että ei ole syönyt vai siitä, että on just syönyt. Kesti myös aikansa ennen ku tajus, että siihen pahoinvointiin joskus hetkellisesti auttoi joku ruoka/hedelmä (eikä niinkuin esim.mahataudissa/krapulassa..). Kokemuksen syvällä rintaäänelle suosittelen jäämään herkästi pois töistä. Itte sinnittelin tosi kauan, kunnes sitten viimein meinas lähtee jalat alta ja tajusin sitten vasta pistää vauvan etusijalle. Alkuun oli olevinaan jotenkin hienoakin jännittää aamun työmatkoilla lentääkö laatta bussiin vaiko vaako pidäteltyä pysäkille. Jälkeenpäin ajatellen oon ollut hieman erimieltä ajatuksista :D Mut toivottavasti teillä on vaan sitä ns.normaalia oksentelua ja menee viimestään 12-16-viikolle ohitte.
Kiitokset Sinitiitulle ja Vienolle tsempeistä! Kyllä me yritetään vuorotella noitten karjumisten lomassa. Ite jaksan päivällä niitä ihan ok, mut illalla sit yritän sysätä miehelle enemmän. Ongelmana vaan se, että hänelle tulee erittäin herkästi migreeni pienestäkin huudosta, niin mieluummin sitten yrittää itse kärsiä ettei toisella mee koko päivä/yö ihan pilalle. Osallistuttiin pienen prinsessan kanssa rokotetutkimukseen ja saatiin eilen ekat rokotteet, eli rotarokote suun kautta ja pari piikkiä. Nää kaks päivää Jenna onkin sitten ollut rauhallisempi, virkeästi kyllä seurustelee ja syö, mutta unta vastaan ei ole taistellut juuri lainkaan vaan on nukahtanut kohtuuhelposti! Paitsi eilen illalla kyllä nukuttiin vain sylissä, mutta siinä köllöteltiinkin sitten kolme tuntia (klo.17-20). Aina ku yritti siirtää mihin tahansa niin hirmuinen harmitusitku päälle. Vaunuttelemassakin käytiin viis minsaa, mut sama kova yninä päällä koko ajan. Aattelin sitten paijailla oikein ajan kanssa, kun oli kerran pienellä rankka päiväkin takana. Tänään sitten nukahtikin taas illasta vaunuihin ja kolmatta tuntia iltaunia vetelee. Ah. Ihanaa. Kovasti on myös hymyilty ja höpötelty pitkin päivää ja täytelty vauvakirjaa :) Ihme Huodini tuo on, ku pystyy tuottaan voimakasta ääntä ilman, että suu liikkuu! Suloinen
Sinitiitu: Mistäs mies peilin osti ja oliko miten arvokas? Mä haluisin sellaisen kans! Tosin meidän pieni kyllä nukkuu hyvin autossa, mut silti tahtois vähän kurkkia menoa, ku on niin syötävän suloinen, varsinkin nukkuessaan :) :)
Meilläkin tänään täällä päivä, että nukuttais vaan sylissä.. taitaa olla ne kolmen tunnin päiväunet tällä erää käsitelty myös 
ja vaunulenkkikin jäi kun aina tuntui satavan kun ulos katsoi..no, uusi päivä ja uudet kujeet! Viime yönäkin typsykkä valvoi kolmesta viiteen: ensin syötiin, sitten kakattiin, sitten taas syötiin ja sitten ei nukuttanutkaan taas.. paitsi äitiä.. no, nukuttiin aamusta sitten pitkään, se oli ihanaa!
Biltemasta on veljeni hyvästä vinkistä se peilihankinta autoon ja hinta viiden euron tienoilla. Vielä ei olla viritelty, mutta jos ei sitten tarvitsisi topata heti bussipysäkillä kun viimeksi tuli vaan sellainen olo että pitää kurkata taakse onko kaikki hyvin- ja siellähän sitä koisittiin enemmän kuin tyytyväisenä ja unia katseltiin
Tuosta pahoinvoinnista- mulla oli sikäli onnellisesti että ei tarvinnut oksentaa kertaakaan, sellaista etovuutta oli ja sitä että tosissaan tarvitsi syödä edes pienesti muutaman tunnin välein tai muuten tuli tosi ikävä olo.
Loppuraskaudesta aamuöisin iski usein pikkunälkä, sitten taas saattoi unia jatkella.
ja vaunulenkkikin jäi kun aina tuntui satavan kun ulos katsoi..no, uusi päivä ja uudet kujeet! Viime yönäkin typsykkä valvoi kolmesta viiteen: ensin syötiin, sitten kakattiin, sitten taas syötiin ja sitten ei nukuttanutkaan taas.. paitsi äitiä.. no, nukuttiin aamusta sitten pitkään, se oli ihanaa!Biltemasta on veljeni hyvästä vinkistä se peilihankinta autoon ja hinta viiden euron tienoilla. Vielä ei olla viritelty, mutta jos ei sitten tarvitsisi topata heti bussipysäkillä kun viimeksi tuli vaan sellainen olo että pitää kurkata taakse onko kaikki hyvin- ja siellähän sitä koisittiin enemmän kuin tyytyväisenä ja unia katseltiin
Tuosta pahoinvoinnista- mulla oli sikäli onnellisesti että ei tarvinnut oksentaa kertaakaan, sellaista etovuutta oli ja sitä että tosissaan tarvitsi syödä edes pienesti muutaman tunnin välein tai muuten tuli tosi ikävä olo.
Loppuraskaudesta aamuöisin iski usein pikkunälkä, sitten taas saattoi unia jatkella.
Susanna: Mun raskaus tuli ilmi aika varhaisessa vaiheessa töissä (lähimmille työkavereille), kun näkivät naamasta mun pahoinvoinnin ja viimeistään kun yhestä palaverista ryntäsin kesken oksentamaan. Pahoinvointi mulla kesti viikot 6-9. Olisin halunnut kertoa vasta sen 12. viikon jälkeen tai odottaa, että alkaa näkyä, mutta minkäs teet. Vähän vaikeeta oli sitä vihertävää naamaa peitellä. 
Uutinen kyllä otettiin vastaan tosi positiivisesti.
Tervetuloa mukaan Riina.
Nyt mulla on menossa viikko 32 ja alkaa olla jo melko hankalaa tää elo. Maha on sen verran iso, että se jo häiritsee ns. normaalitoimintoja. Lisäks nyt on turvotusten ja selkävaivojen lisäks ilmaantunut ah niin ihana närästys. Onneks se ei (vielä ainakaan) oo jatkuvaa.
Tässä nyt odottelen josko vauva lopettais potkunyrkkeilytreeninsä tältä iltaa, että pääsisin nukkumaan.
Hyviä vointeja alkuraskauteen teille Susanna ja Riina.
Hyviä vointeja myös jo synnyttäneille äideille ja heidän perheilleen!
Uutinen kyllä otettiin vastaan tosi positiivisesti.Tervetuloa mukaan Riina.
Nyt mulla on menossa viikko 32 ja alkaa olla jo melko hankalaa tää elo. Maha on sen verran iso, että se jo häiritsee ns. normaalitoimintoja.
Lisäks nyt on turvotusten ja selkävaivojen lisäks ilmaantunut ah niin ihana närästys. Onneks se ei (vielä ainakaan) oo jatkuvaa.Tässä nyt odottelen josko vauva lopettais potkunyrkkeilytreeninsä tältä iltaa, että pääsisin nukkumaan.
Hyviä vointeja alkuraskauteen teille Susanna ja Riina.
Hyviä vointeja myös jo synnyttäneille äideille ja heidän perheilleen!
Susanna
Jostain jotain jo tietävä
Hei kiitos paljon kaikille kommentoinneille! Kiva kuulla omista kokemuksistanne.
Tänään on ollut taas tosi hyvä ja pirteä päivä, ah ihanuutta. Kyllä se tästä!
Pari kertaa vain on onneksi kaiken kaikkiaan laatta lentänyt, mutta etova olo sitäkin tutumpi juttu. Ihan omanlaisensa on tämä raskauden tuoma etovuus, ei voi oikein verrata mihinkään aiempiin huonoihin oloihin. Samoin superväsymys on välillä niin totaalinen, että sekin on mulla uudenlainen tunne.
Mutta, ennen kaikkea: mikä onnellisuus, hyvä fiilis ja rauhallisen odottavan huikea fiilis, joka kyllä peittoaa kaikki pahat olot mennen tullen!!!!
Itse asiassa mun mielestäni ehkä jopa liian vähän hehkutetaan sitä hyvää puolta raskaudessa.
Itse olen kuitenkin ajatellut niin, että tämä saattaa olla ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun olen raskaana enkä halua tuhlata aikaa murehtimiseen ja pelkoon, vaan nautin täysin rinnoin joka vaiheesta!! Saattaa kuulostaa ärsyttävän optimistiselta, mutta jos jotain käy niin sitten mennään sen tilanteen mukaan. Ja ymmärrän myös oikein hyvin, että peloille tai murehtimisille ei aina voi mitään ja ne vain toisinaan väistämättäkin tulevat, mutta jos lähtökohtaisesti pyrkii ottamaan raskauden tuomat vaiheet positiivisin mielin, on se jo jotain. Toivottavasti saitte kiinni näistä ajatuksista ja ymmärrätte pointtini.
Huh, tulipa pitkää tekstiä.. Kaikkea hyvää edelleen, viestitellään taas!
Susanna
Tänään on ollut taas tosi hyvä ja pirteä päivä, ah ihanuutta. Kyllä se tästä!
Pari kertaa vain on onneksi kaiken kaikkiaan laatta lentänyt, mutta etova olo sitäkin tutumpi juttu. Ihan omanlaisensa on tämä raskauden tuoma etovuus, ei voi oikein verrata mihinkään aiempiin huonoihin oloihin. Samoin superväsymys on välillä niin totaalinen, että sekin on mulla uudenlainen tunne.
Mutta, ennen kaikkea: mikä onnellisuus, hyvä fiilis ja rauhallisen odottavan huikea fiilis, joka kyllä peittoaa kaikki pahat olot mennen tullen!!!!
Itse asiassa mun mielestäni ehkä jopa liian vähän hehkutetaan sitä hyvää puolta raskaudessa.Itse olen kuitenkin ajatellut niin, että tämä saattaa olla ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun olen raskaana enkä halua tuhlata aikaa murehtimiseen ja pelkoon, vaan nautin täysin rinnoin joka vaiheesta!! Saattaa kuulostaa ärsyttävän optimistiselta, mutta jos jotain käy niin sitten mennään sen tilanteen mukaan. Ja ymmärrän myös oikein hyvin, että peloille tai murehtimisille ei aina voi mitään ja ne vain toisinaan väistämättäkin tulevat, mutta jos lähtökohtaisesti pyrkii ottamaan raskauden tuomat vaiheet positiivisin mielin, on se jo jotain. Toivottavasti saitte kiinni näistä ajatuksista ja ymmärrätte pointtini.
Huh, tulipa pitkää tekstiä.. Kaikkea hyvää edelleen, viestitellään taas!
Susanna
Hienosti ajateltu Susanna ja ajatuksestasi sai hyvin kiinni- olen aivan samaa mieltä kanssasi että positiivisella asenteella pääsee pitkälle 
raskaudessa ja muussakin..! Ilon kautta 
Ja itse ainakin päätin silloin jo alussa että kaikki mua askarruttavat asiat kysyn asian hallitsevilta etten jää niitä mielessäni pyörittämään. Ihanan terkan sainkin onneksi ja jatkaa nyt lastenneuvolassakin. Toivottavasti sullakin mukava terveydenhoitaja. Iloista alkavaa viikkoa!
raskaudessa ja muussakin..! Ilon kautta Ja itse ainakin päätin silloin jo alussa että kaikki mua askarruttavat asiat kysyn asian hallitsevilta etten jää niitä mielessäni pyörittämään. Ihanan terkan sainkin onneksi ja jatkaa nyt lastenneuvolassakin. Toivottavasti sullakin mukava terveydenhoitaja. Iloista alkavaa viikkoa!Hieno juttu Riina, että olet tarkassa seurannassa ja saat hyvää hoitoa! Toivottavasti huonot olotkin pian helpottais. Samoin tsemppiä Susannalle pahoinvointiin. Minä olin niin onnekas, että ei pahoinvointia ollut - muutaman kerran oli vaan "krapulainen" etova olo. Yritin syödä tasaisesti ja käsilaukussa ja autossa oli aina hätävarana appelsiinipillimehuja ja jotain välipalaa.
Mii:lle sympatiat isosta masusta. On varmasti hankalaa ja tuskaistakin, mutta pian se helpottaa! Anniksen kanssa oon samaa mieltä, että ei tarvitse olla superäiti ja kärvistellä töissä jos on kurja olo. Raskaus ei ole sairaus, mutta eihän kukaan oksennustaudissakaan ole töissä! Toivottavasti Annis teillä pian nukuttais hyvin yöllä - kovasti jaksamista edelleen!
Susannan asenne on kyllä hyvä ja auttaa varmasti jaksamaan! Kyllä raskaudesta pitääkin nauttia - turhaan ei kannata murehtia. Ja Sinitiitun kanssa oon samaa mieltä että tosiaan pitää kysyä ja ottaa selvää jos joku askarruttaa, ettei jää mielen päälle ja asiat paisu omassa mielessä liikaa. Omasta puolestani voin sanoa, että nyt vasta se huolehtiminen alkaakin! Oon nyt jo kauhuissani kuinka meidän tyttö kävelee yksin koulutiellä tai tipahtaa järveen - taitaa olla vielä raskaushormoneja kun tyttö on vasta 1 kk! Ja itku tuli sen pienen 2-vuotiaan pojan puolesta joka oli eksynyt metsään lauantaina... Onneksi löytyi!
Pidetään masuistamme, vauvoistamme ja itsestämme huolta !
Mii:lle sympatiat isosta masusta. On varmasti hankalaa ja tuskaistakin, mutta pian se helpottaa! Anniksen kanssa oon samaa mieltä, että ei tarvitse olla superäiti ja kärvistellä töissä jos on kurja olo. Raskaus ei ole sairaus, mutta eihän kukaan oksennustaudissakaan ole töissä! Toivottavasti Annis teillä pian nukuttais hyvin yöllä - kovasti jaksamista edelleen!
Susannan asenne on kyllä hyvä ja auttaa varmasti jaksamaan! Kyllä raskaudesta pitääkin nauttia - turhaan ei kannata murehtia. Ja Sinitiitun kanssa oon samaa mieltä että tosiaan pitää kysyä ja ottaa selvää jos joku askarruttaa, ettei jää mielen päälle ja asiat paisu omassa mielessä liikaa. Omasta puolestani voin sanoa, että nyt vasta se huolehtiminen alkaakin! Oon nyt jo kauhuissani kuinka meidän tyttö kävelee yksin koulutiellä tai tipahtaa järveen - taitaa olla vielä raskaushormoneja kun tyttö on vasta 1 kk! Ja itku tuli sen pienen 2-vuotiaan pojan puolesta joka oli eksynyt metsään lauantaina... Onneksi löytyi!
Pidetään masuistamme, vauvoistamme ja itsestämme huolta
!Hieno juttu Riina, että olet tarkassa seurannassa ja saat hyvää hoitoa! Toivottavasti huonot olotkin pian helpottais. Samoin tsemppiä Susannalle pahoinvointiin. Minä olin niin onnekas, että ei pahoinvointia ollut - muutaman kerran oli vaan "krapulainen" etova olo. Yritin syödä tasaisesti ja käsilaukussa ja autossa oli aina hätävarana appelsiinipillimehuja ja jotain välipalaa.
Mii:lle sympatiat isosta masusta. On varmasti hankalaa ja tuskaistakin, mutta pian se helpottaa! Anniksen kanssa oon samaa mieltä, että ei tarvitse olla superäiti ja kärvistellä töissä jos on kurja olo. Raskaus ei ole sairaus, mutta eihän kukaan oksennustaudissakaan ole töissä! Toivottavasti Annis teillä pian nukuttais hyvin yöllä - kovasti jaksamista edelleen!
Susannan asenne on kyllä hyvä ja auttaa varmasti jaksamaan! Kyllä raskaudesta pitääkin nauttia - turhaan ei kannata murehtia. Ja Sinitiitun kanssa oon samaa mieltä että tosiaan pitää kysyä ja ottaa selvää jos joku askarruttaa, ettei jää mielen päälle ja asiat paisu omassa mielessä liikaa. Omasta puolestani voin sanoa, että nyt vasta se huolehtiminen alkaakin! Oon nyt jo kauhuissani kuinka meidän tyttö kävelee yksin koulutiellä tai tipahtaa järveen - taitaa olla vielä raskaushormoneja kun tyttö on vasta 1 kk! Ja itku tuli sen pienen 2-vuotiaan pojan puolesta joka oli eksynyt metsään lauantaina... Onneksi löytyi!
Pidetään masuistamme, vauvoistamme ja itsestämme huolta !
Mii:lle sympatiat isosta masusta. On varmasti hankalaa ja tuskaistakin, mutta pian se helpottaa! Anniksen kanssa oon samaa mieltä, että ei tarvitse olla superäiti ja kärvistellä töissä jos on kurja olo. Raskaus ei ole sairaus, mutta eihän kukaan oksennustaudissakaan ole töissä! Toivottavasti Annis teillä pian nukuttais hyvin yöllä - kovasti jaksamista edelleen!
Susannan asenne on kyllä hyvä ja auttaa varmasti jaksamaan! Kyllä raskaudesta pitääkin nauttia - turhaan ei kannata murehtia. Ja Sinitiitun kanssa oon samaa mieltä että tosiaan pitää kysyä ja ottaa selvää jos joku askarruttaa, ettei jää mielen päälle ja asiat paisu omassa mielessä liikaa. Omasta puolestani voin sanoa, että nyt vasta se huolehtiminen alkaakin! Oon nyt jo kauhuissani kuinka meidän tyttö kävelee yksin koulutiellä tai tipahtaa järveen - taitaa olla vielä raskaushormoneja kun tyttö on vasta 1 kk! Ja itku tuli sen pienen 2-vuotiaan pojan puolesta joka oli eksynyt metsään lauantaina... Onneksi löytyi!
Pidetään masuistamme, vauvoistamme ja itsestämme huolta
!