Ihanat, kamalat raskaushormonit.

Nostanpas tämän ylös, kun sattui pari kömmähdystä itselle tänään..

Oonkohan mä menettänyt järkeni vai voiko syyttää hormoneja taas? [:-]

1. Aamulla kävin autolla asioilla ja kun tulin kotiin, huomasin eteisessä laittavani auton lämmitysjohtoa kaappiin.. Katsoin hetken, että mitäköhän mä nyt oon tekemässä??? Kunnes tajusin, että piti tosiaan se auto lämmitykseen pistää, eikä sisälle sitä johtoa tuoda, säilytän sitä normaalistikin kerta autossa.. [8|] Eihän tuossa siis muuten mitään ihmeellistä olisikaan, mutta kun en ikinä sitä johtoa sisälle tuo, kun säilytän sitä kerta aina autossa! [:D]

2. No, samana päivänä, tänään siis, tein ruokaa.. Meillä on tiskikaapissa vain 6 uutta ruokalautasta, joita käytämme. Toisen kaapin perällä on kyllä meidän vanhat lautaset jos tulee tarvetta. Tiskikone pesi juuri yhtä koneellista ja katsoin, että oli vain yksi puhdas ruokalautanen kaapissa, joten katoin pöydän; kaivoin kaapista vanhan lautasen itselleni ja miehelle sitten tämän, mitä normaalisti käytimme, koska sehän oli ainut puhtaana.. Rupesimme jo syömään ja olin unohtanut kupit, joten mies kävi hakemassa ne kaapista. Ihmettelin, että miksi hän kysyi vitsillä; "jaa, eikö meidän uudet ruokalautaset kelpaakaan sulle enää?" Tuhahdin vain jotain ja rupesin syömään. Äsken rupesin sitten vasta sitä tiskikonetta tyhjäämään ja kun laitoin lautasia kaappiin, huomasin, että siellä oli yksi puhdas ruokalautanen [:-] Miten olen voinut katsoa niin väärin, kun olen siitä vierestä kerta toisen ruokalautasen ottanut? [:-] Vai olenko vain pimahtanut.. [;)] Se ei ole sinne tässä välissä mitenkään voinut ehtiä, koska tosiaan sen koneellisen tyhjäsin vasta nyt, joka pesi astioita silloin, kun rupesimme syömään.. Omituista.... [:D]
 
Mäki olen kovasti itkeskellyt. Kerran ihan vaan siks ku nenäliina kastu ku siihen niisti[:D], joutu mies sit hakemaa uuden. Tänää itkin ku YLElt tuli leffa autistisest pojast ja sen perheest. Se oli tosi tarina. Ja koulus porasin kans ku ope ei ymmärtäny mun juttuja.
 Mitää hassutuksia en muista tehneeni, mut saatan jatkaa jotai juttua kymmenen minuuttii sen jälkee ku keskustelu on päättyny. Mies sitte ihmettelee et mitähä mä nyt oikee selitän.
 
Mun ukkoni sanoi tuossa juuri hetki sitten, kun on ollut HIEMAN vaikeaa näiden mielialavaihteluiden ja kiukuttelun kanssa, että koskahan hän saa entisen minän takaisin, että hän kaipaa sitä. No vastasin siihen, että voi kuule sitä minäkin oon jo viimeset kahdeksan kuukautta kaivannut, mutta ei oo näkynyt eikä kuulunut enkä tosian tiedä tuleeko koskaan takasin. Harmittaa itteekin ihan sikana, että sitä on tullut vanhaksi ja kiukkuseksi nipottaja ämmäksi, ikää kuitenkin vasta 25. Mä todella toivon, että tää on vaan väliaikaista[:(]Sehän on kyllä totta, että väistämättä äitiys muuttaa sinua ihmisenä tottakai, elämä muuttuu, mutta ei mun näin kauhee tarvis olla lopun elämääni. Oikee hormoonihirviö[:'(]

No mutta yksi kommelluski tuli mieleen: Eilen autoa ajaessa pysähdyin kuudesta kympistä punasiin ja siinä sit kykin varmaan minuutin verran letka perässäni, kunnes huomasin että viereinen kaista vetää jatkuvasti. Ei siinä siis koskaan mitään punasia palanutkaan[:D]Keskittymiskykykö jotenkin huonontunut, vai?No takana olevat ilmeisesti ymmärsivät, että nainen ratissa eivätkä edes töötänneet[:)]Kiitos heille!
 
hei
Mulla on kanssa nyt alkanut tulee noita itkukohtauksia..[:(]ärsyttää kaikki väillä ihan hirveesti ja sit pääsee itku..ukko on onneks reissussa ei ole vielä saanut osakseen mitään..[;)]pala on kurkussa koko ajan [&:]mitä ihanampi elokuva tai ohjelma minä se itkee pillitän..töissä ei onneks vielä ole tullut pillitys kohtauksia mutta varmaan niitäkin tulee..teen pienten lasten kanssa töitä ja ne on niiiiin suloisii että..
 
Mulla ei varsinaisia itkukohtauksia oo tullu, mutta just kattoessa telkkaria kyyneleet nousee silmiin milloin mistäkin... [:)]

Mutta hermot mulla menee nollasta sataan... Ukko-kulta saa raukka kuulla kunniansa milloin mistäkin! Onneksi se tietää että hormoonit ne siellä kiukuttelee, ja vaimo-kulta tulee taas takaisin hetken päästä! [:D]

Ekassa raskaudessa suutuin jostakin (en edes enää muista mistä suutuin) niin kamalasti miehelle, että pakkasin hänen töissä ollessaan KAIKKI sen vaatteet pahvilaatikoihin ja jätesäkkeihin ja kannoin pihamaalle! [:)]

Kyllä ollaan makeasti sille naurettu monesti sen jälkeen. Saan myös kamalia nauruhepuleita tuon tuostakin... Esimerkiksi eilen kun USA nöyryytti Suomea nauroin vaan katketakseni... ei edes enää ottanu päähän... siis eihän siinä todellakaan mitään hauskaa ollut, mutta jostain syytä nauroin vain ihan kippurassa... JEIJ! [:D]

Kyllä joka kerta vaan hormoonit vaikuttaa...
 
Näähän on ihan huippuja[:D]

Täälläki on ollu kyllä vaikka minkälaista itkukohtausta ja raivaria ja mököttämistä. Sitten kokoajan semmonen tyhmä tunne ettei toinen välitä eikä huomioi tarpeeks vaikka ittekki tiedän ettei se ihan noinkaan ole,siis oikeasti [:D] Yks päivä ärsytti niin kamalasti kun mies oli ostanu mulle jumppapallon[:D] Olin kuulema aina semmosta halunnu, enkä ees ollu! Ja nyt ärsyttää kun muutenkin ahtaassa asunnossa vielä jumppapallo keskellä lattiaa jota kukaan ei edes käytä,mur! Tänäänki se sitte porukoilleen kertoili miten olin suuttunu kun se osti mulle sen ja että olin epäilly että se on joku vinkki [:D]

Ja itken ihan tyhmistä asioista muutenkin, siis ihan mitättömistä. Oon kyllä ittekkin huomannu miten oon muuttunu erilaiseks kun mitä olin ennen raskautta. Ja täällä kans on vihjailtu, että haluttas se entinen minä takasin, harmi vaan kun en voi nyt semmoseks revetä tosta noin vaan [:D]
 
Huippua!!!
Meikä sai nauru ja itkukohtauksia näitä lukiessa!
Muutenkin oon todella herkkä ja itku tulee piirrettyjä katsoessakin. Innolla odottelen tulevaa... Nyt rv6. [:D]
 
Täälä itku raivareita tullut tosi pienistäkin asioista. En kaikkea edes muista, mistä oon itkemään ruvennut. Enkä haluakkaan [:D][:D][:D]


Yksikin tapaus oli sellanen, kun oltiin menossa mieheni kanssa nukkumaan ja laitoin sitten vanhan yöpaitani päälle, joka on aika tiukka ja kun maha oli kasvanut, niin paidan alaosasta loistikin masu. Mieheni nauroi ja sanoi, että ompa söpöä, niin rupesin itkemään.. Ja syytä en sitte tiedä. Tälläisiä tyypilliä itku kohtauksia on tullut läpi raskauden ja tulee edelleenkin. [:D]
 
Minä itkin yksi ilta aivan kamalasti katsoessani Tanjaa ja eläinsairaalaa.

Nyt on pikkasen helpottanut pienistä asioista suuttuminen.
Ihan alussa raivosin aina keittiössä ja itkin jos joku meni pieleen.. Hetken päästä nauroin :D

Mutta joo, myös miehen lapsuuden kuvia katsellessa olen monesti meinannut alkaa itkemään, tai kuunnellessani hänen äitinsä kertomia juttuja! Ääneni vaan alkaa väristä ja saan juuri ja juuri pidäteltyä itkua..

Kaupassa on jotenkin kovin herkkää nähdä joku isä ja lapsi kahdestaan ruokaostoksilla.. <3
 
Mä oon ollu raskauden aikana normaalia hyväntuulisempi, mutta kaikki synnytys-, keskos ym. jutut alkaa itkettää, oli kyse sitten ihmis- tai eläinlapsista [:D]. Ja kaikenlaiset väkivaltaohjelmat ahdistaa nykyään tosi paljon, en pysty katsomaan ohjelmia joissa esim. hakataan ihmistä.

Lauantaina sattui kyllä hupaisa juttu. Pelasin veljeni kanssa potkupalloa. Minä surkea potkija sitten tähtäsin vähän pallon ohitse ja jotenkin astuin pallon päälle. Pallo tietenkin lipesi alta ja seuraavaksi olinkin komeasti ilmassa, jalat kohti taivasta ja ajattelin:"Hitto mikä lento, nyt menee takki ihan likaiseksi". Kun tömähdin maahan selälleni, ajattelin ensin, että näytin varmasti tosi idiootilta, oli varmaan tosi komea pölähdys. Sen jälkeen heti perään iski kauhea ajatus:"Vauva, miten sille kävi?" Kyynelet kihosivat silmiin, olin maassa kippuralla ja - hekotin ihan hulluna! Oli aivan kamala tilanne kun oma kananlento nauratti hirveästi, ja samaan aikaan oli niin kova huoli vauvasta että itkua väänsin. Sisko juoksi katsomaan että sattuiko pahasti, hän oli aivan ihmeissään kun tapasi minut nauraa räkättämästä ja rääkymästä yhtä aikaa [:D]. Koko ilta meni tälle tapaukselle naurellessa, huoli vauvasta onneksi väistyi lopulta. Mutta siitä lennosta kuulen varmasti veljeltäni vielä pitkään.
 
Jep täällä ilmoittautuu yksi hirviö [:D]

Itkukohtauksia on tullut paljon.. Esimerkiksi kun marjapiirakka epäonnistui niin itkin ihan ääneen ja lohduttomasti. Miestä tulee kans ikävä nopeasti ja itken sitä.. Ja esim. jos se on ollut jossain ulkona niin heti itken kuinka siel on paaaljon nättejä naisia eikä se varmaan mua enään halua [8|] [:D]
Samaten jos mies heittää jotain ihan pientä esim. vitsillä että ompas sun ryhti lytyssä, niin heti pillahdan itkuun..
Raukka joutuu kyllä paljon kestämään.. [8|]
Monesti näille yhdessä sitten naureskellaan kyllä jälkikäteen [:D]
 
Aivan ihana lukea näitä. [:D]

mua kyllä kanssa itkettänyt ja kikuttanut kovasti. eilen sain itkuraivarin siitä kun tiskatessani leikkuulautaa se ei mahtunutkaan astiakaappiin kuivumaan ja hermostuin siitä. sitten kun mies tuli auttamaan ja sanoi että hän voi tiskata loppuun niin kiuttelin vain että ei tarvitse kun olen kerta aloittanut niin hoidan kyllä loppuunkin. sitten tulikin jo itku kun edelleenkään se typerä leikkuulauta ei sinne kaappiin sopinut [:D]

että voi ukko parkakuinka paljon näitä on vielä edessä...
 
Eilen tuli taas itkukohtaus joka tänään jo on naurattanutkin [:D] En ole farkkuja käyttänyt sitten viime syksyn ja eilen nukkumaan käydessä ajattelin sitten kokeilla mahtuvatko ne vielä[:D] No siis, kyllähän ne polviin asti meni mutta sitä ylemmäs ne ei nousseetkaan, kirjaimellisesti oli perse eessä [:D]  Mieheltä sitten kysyin että onko mun perse kasvanu ja se vastas että kai ne 20 kiloa mitkä on tässä raskauden aikana tullu niin näkyy muuallaki ko vaan mahassa [:D][:D][:D] Ois tehny samantien heittää koko ukko ikkunasta ulos. Mut eihän se rassukka taaskaan tuotakaan pahalla sanonu mutta ai että se ärsytti siinä tilanteessa, oli niin kamalan pullea olo [8|] [:D][:(]
 
Heh.. täällä itketään ja nauretaan jo näitä teidän juttuja lueskellessa!
Ukkokulta on kyllä joutunut kestämään mitä ihmeellisempiä "eimistään" -syntyviä itkukohtauksia jo ihan tarpeeksi.. voin kuvitella, että kun tää raskaus tästä etenee niin ne alkaa sitäkin jossain vaiheessa ärsyttämään. Vielä toistaiseksi sentään jaksaa lohduttaa ja saa mut aina purskahtamaan nauruun kesken itkun, kun höpöttelee hassuja mun raskaushormooneista [:D]
 
Joo kyllä täälläkin on tullut itkettyä tyhmistä asioista. Jos vaikka mies ei syökkään heti ruokaa mitä tein niin raivostun ja kitisen että ei mun tekemä ruoka kelpaa ku se on ihan paskaa aina..

Kerran sängyssä ku alettii nukkumaan pyysin tulemaan iha vieree ja kietomaa käden ympärille ja mies vastasi että oota.. Sitten kun se ei heti kietonutkaan kättä aloin pillittämään että musta on tullu niin vastemielinen ettei halua enään nukkuakkaa mun lähellä saati koskea.[:D]

Ja olen jopa suuttunut koiralle kun se ei olekkaan tullu vieree makaamaan kun katson telkkaria.
 
Voi että kun mullakin olis noin "ihania" nämä olotilat mut olen ihan älytön skitso!!
Hermoan joka asiasta, teen asioista tosi ison numeron ja joo olen itku kurkussa ollu enempi kuin koskaan.
Harmittaa että jos läheiseni ei ymmärtäisi mua niin mä olisin kohta yksin :( Mies raukka ei taida tämän jälkeen haluta enää yhtäkään lasta [&o]
 
käpy; Mä olin kans alkuaikana miehelleni ihan jäätävä skitso. Mutta se jotankin tasaantui ennen puolta väliä. Onneksi ![:)]
 
Takaisin
Top