Ihanat, kamalat raskaushormonit.

undulaatti

undulaatti

Sukkela juttelija
Haluaisin keskustelua ja erilaisia hauskoja tai kamalia juttuja mitä sellaista muille on sattunut raskauden aikana, minkä voi laittaa hormonien piikkiin [;)] Eli yhtäkkisiä itku-, raivo- tai naurukohtauksia.. Asioiden unohtelua? Hassua hajamielisyyttä? [:)]
Jos tämän tyylisestä on jo keskustelu, kertokaa ihmeessä. En ainakaan sattunut löytämään.

Itselläni on ollut tosi herkkää tämä raskausaika [:D] Tänään tuli yksi hyvä esimerkki..
Mieheni makoili sohvalla katsellen tv:tä. Menin istumaan käsinojalle, melkein mieheni pään eteen ja aloin selittämään kuinka minua välillä ärsyttää nähdä kaupoissa tai ihmisten päällä hienoja vaatteita, jotka haluaisin, mutta joita näin raskausaikana ei voi/viitsi ostaa. Mieheni siinä väliin yritti sanoa, että siirry vähän, koska olin tv:n edessä. En saanut sanottua siis tuota "ongelmaani" edes kunnolla loppuun, kun rupesin vollottamaan täyttä kurkkua ja yritin nyyhkyttää, että miksi häntä ei ikinä kiinnosta minun asiani....... [8|] [:D] Niimpä niin [:D]

Yksi tämän tyylinen juttu sattui myös joskus ruokaa tehdessäni. Paistoin jotain, en muista mitä ja sanoin miehelleni, että alkaa olla valmista. Mies kurkkasi pannulle ja totesi, että ovatko ne muka jo valmiita, että odotetaan nyt vielä. Tästä sitten loukkaannuin ja rupesin huutamaan itkun sekaisesti, että "aina sä kans arvostelet, tee itse ruokasi!" Kaikkea se raskaus teettää [:D]

Olisi kiva lukea ja naureskella täällä päässä muiden hassuille jutuille [:)]
 
Moikka,

kiva idea[:D]

Mulla oli ensimmäistä odottaessa naurettavan herkässä itku.., joten
en enää voinut käydä kaupassa missään vauvaosatolla, koska itkin jo kun vauvan vaippoja katsoessani.
Ja vauvat, ne oli pahoja- aina tuli itku..
 
Ainakin tuosta hajamielisyydestä tulee mieleen semmoinen "pikkuseikka" kun liikennesäännöt.
Välillä tuolla ajellessa sitä vaan uppoaa niin syvälle vaaleanpunaiseen vauvamaailmaan että on pari kertaa jo joutunut ihan säikähtämään tyyliin "Eihelvetinperkelemistätoitohontuli??!!??"

Onneksi en pahemmin joudu enää ajelemaan kun kohta jään jo äitiyslomalle.

Samoin telkkaria katsellessa ajatukset lähtee tosi helposti harhailemaan ja omiin ajatuksiinsa ikäänkuin "unohtuu"... Sitten sitä huomaakin lempisarjansa lopputekstien kohdalla missanneensa koko jakson ;)
 
Yhtenä iltana tässä viikolla katsoimme Sairaala-sarjaa telkkarista mieheni kanssa sohvalla. Meille tuli hieman "erimielisyys"siitä, tuliko lääkintäesimies äsken paikalle eri autolla, kuin millä se lähti. Minä olin sitä mieltä, että hän lähti samalla autolla kuin tuli, mieheni taas oli sitä mieltä, että hän tuli eri autolla kuin lähti. Olin edelleen sitä mieltä, että auto oli sama ja siihen mieheni hieman tiuskaisi "v...u eihän ollu", jolloin minä pahoitin mieleni ja hetken päästä aloin itkeä. [:D]
Istuskelimme hetken kaukana toisistamme, minä itkien, kunnes mieheni veti minut kainaloonsa ja pyysi anteeksi ettei tarkoittanut pahoittaa mieltäni.
Hivenen hämmästyin itse ja mieheni meni lähes hämilleen, kun otin siitä noin kovasti itseeni mutta kyllä me hetken päästä sille jo hieman naureskeltiin, että tätä ne raskaus-hermoonit sitten teettää [:D]
Näin vielä lopuksi, minä olin väärässä [:@]
 
Minä aloin pillittämään kun kuunneltiin you tubesta Tapio Rautavaaran laulama lastenlaulu " Sininen Uni", on aivan ihana:) Sitten meinaan joka kerta alkaa itkeä, kun katson sairaalaa tai vauva tulossa ohjelmaa, kun vauva syntyy. Eniten tuntuu liikuttavan kun isät alkavat itkeä tihrustaa, kun vauva tullut maailmaan..

Hajamielisyyttä on myös ollut havaittavissa, aivot tuntuvat pehmenneen.. Unohtelee tavaroita, ja tekee asioita väärässä järjestyksessä;)

Muuten ollut kyllä toi mieliala aika tasainen, olen kyllä perusluonteeltani pitkäpinnainen ja aika rauhallinen:)
 
Myö käytiin eilen mieheni kanssa katsomassa Up -kohti korkeuksia elokuva ja täähän itki oikeesti leffan alusta loppuun! Oli sitten joku iloinen tapahtuma tai surullinen ni kyyneleet vaa valu. Mieskin naureskeli leffan jälkeen, että kiva katsoa leffaa kun vierestä kuuluu koko ajan hirveä nyyhkytys! [:D] Ei siis ehkä kannata mennä katsomaan animaatioleffoja näin raskaana ollessa! ainakaan kovin usein! [:)]

Muutenkin tunteet todella herkillä, itku tulee tosi helposti pienestäkin asiasta. Kai tähän täytyy vaan tottua! [:D]
 
Oltiin mieheni kanssa menossa kauppaan ja en saanut autoa ensiyrittämällä suoraan parkkiruutuun.
Totesin vain, että se on hyvä siinä, täällä on muutenkin paljon vapaita paikkoja, ettei haittaisi vaikka tämä olisi pikkasen vinossa. No, mieheni oli eri mieltä ja hän ajoi auton sitten kunnolla ruutuun.
Lähdin sitten kävelemään hisseille päin, niin mieheni huusi, että mihin olen menossa, kun hissit on eri suunnassa. Siitähän se itku sitten lähti. [:D] Itkin sitten sitä, kun en saanut autoa parkkiin, eikä mieheni edes voinut neuvoa, miten sen saisi siihen ja sitä, että menen vielä väärään suuntaan!
Mieheltäni meni hetki tajuta, ennenkuin otti minut syliin ja lohdutti.
Sillon ei kyllä naurattanut, mutta jälkeen päin kyllä. [:D]
 
Meillä ostettiin ikeasta kolme koiranpyllynaulakkoa ja kotona tietty alettiin miettiä, miten ne seinään laitetaan. Olimme isännän kanssa asiasta sangen eri mieltä ja tästä syystähän mmie sitten pillahin itkuun. Itkin varmaan puoli tuntia kolmen koiran perseen takia.. [:D] Ei auttanut vaikka mies kovasti halaili ja lohdutteli.

Erään kerran itkin, kun äitini soitti ja sanoi ettei saanut useasta yrityksestä huolimatta tilattua ellokselta minulle äitiyshousuja. Oli kuulemma loppu varastosta. Äitini vielä lupasi, että voin tilata housut muualta ja hän kyllä maksaa ne. Mutta ei auttanut, itkin sitte varmaan puoli tuntia sitä.

Hajamielisyys on kanssa mulla todella jatkuvaa. Se yhdistettynä väsymykseen ja autoiluun ei ole turvallinen coctaili!! [:D]
 
Itkut on tosiaan tosi herkässä eikä tää pää toimi muutenkaan...
 
Olin semmosessa kokouksessa ja siellä tuntui että aina jos joku puhu mulle tai oikeastaan edes katto mua niin se jotenkin syyllisti mua ja kohdisti sanansa vaan muhun... [8|] Sitten jälkimmäisten itkuraivarien jälkeen ("älä kato mua tolleen!... miten tää nyt muka on mun vika! Mä en tajua että kun kaikkensa yrittää ja silti vaan syytetään! jne...) levisi semmonen syvä hiljaisuus ja PJ sano "Anteeks nyt kun mä utelen mutta ootkohan sä mahdollisesti raskaana?" [:D] Joo, että ei oo ihan mun tapaista...
 
Tai sitten tein kotona kinkkukiusausta, ja löin vuuan uuniin. Hetken päästä mietin että mitähän toi ruokakerma tekee tossa pöydällä... Ja huomasin että sehän ehkä puuttuu siitä kiusauksesta. No ruoka ulos uunista, kermat joukkoon ja takaisin uuniin. Taan hetken päästä totesin että enhän mä maustanu sitä ruokaa mitenkään ja taas sama homma, vuoka pois uunista, mausteet sekaan ja takasin uuniin. sitte tulikii jo itku ja mies sai kuulla kunniansa kun tuli kotiin enkä taivuitteluista huolimatta suostunu syömään koko kiusausta kun kiukutti niin koko asia. [:@]
 
Nämä vaan yksiä esimerkkejä. telkkarissa itkettää ihan kaikki kokkiohjelmista lähtien "ihania lihapullia! Miks mä en osaa tehä tommosia, eikä meillä ole EDES jauhelihaa, pyäääh...". Että kyllä nämä hormoonit on aika veikeitä. [:D]
 
Hahahahaah, voi meitä naisia! Ihan ollaan hölmöjä - ja onneksi vain hormoneiden takia!

Itse on tässä kuluneiden viikkojen aikana tullut itku- ja naurukohtauksia jos jostain syystä, mutta hulluinta on silti, että joskus myös ihan syyttäkin. Sitten vain itkevänä miehen syliin kaivautumaan, kun surettaa!

Mies osuvasti sanoikin valmennuksessa, että kyllä sitä nykyään kotiin tulee tuntosarvet päässä, kun ei vaan voi tietää, että mikä toisella on fiilis, ja sekin fiilis saattaa muuttua ihan sekunnissa!

Onneksi nämäkin ovat kohta loppu, sillä mulle alkaa oikeesti tehdä itselleni pahaa, kun lähes joka kerta miehen lähtiessä ulos ovesta edes muutamaksi tunniksi jonnekin, mä alan itkeä hysteerisesti ikävääni!

Ja loppuun jotain hauskaa, muistaakseni raskauden puolivälin tienoilta; mulla on 2 sellaista Nalle Puh murokulhoa, joita en edes käytä kovin usein, syön siis muroja/mysliä ehkä 6 kertaa vuodessa. Mysliä sitten piti yksi ilta välttämättä saada, ja kurottelin kulhopinoa hyllyltä. Sain kulhoni otettua, ja olin loppupinoa laittamassa takaisin korkealle hyllylle, kun se pino luiskahti kädestäni alas. Mua harmitti jo silloin, mutta miehen heittäessä läpällä siinä tilanteessa "Eikö se olisi ollu kivempi ehjänä?" niin johan alkoi itku ja parku ja vonku.... "Ääääää,nääonmunlemppareita,janytmullaonenäävaanyks,janytmennäänhetiäkkiäkauppaanhakemaanuusia,vaikkeisielläkuitenkaansamanlaisiaenääoo!"

Useampia näitä olisi, ei vaan (onneksi?) just nyt muistu mieleen. Mutta muistakaa myös nauraa näille sitten jälkikäteen yhdessä miehenne kanssa, koska ei nuo ukotkaan kovin helpolla tästä raskausajasta pääse! Ja silti ainakin mulla kotona on sellanen nallekarhu, joka ottaa syliin ja paijaa, vaikka just olisin haukkunut sen paskapääksi ja sillä olisi syytä olla vihanen mulle :D
 
MInulla on ollut viime aikoina ongelmia hallita kiukkuani. Mies tuli yksi päivä kotiin kaupasta ja hän oli ostanut vehnäjauhoa pussin. Meillä oli ennestään jo täysi pussi. Minä vedin ihan hirveen haloon asiasta kun ei voi soittaa ja kysyä tarviiko jauhoja tuoda. Lopussa löin nyrkillä jauhopussin kylkeen niin että tussahtihan se. Järkytyin ihan hiiteen asiasta ja mies lähti siltä seisomalta ihan raivona lenkille. Olihan mulla homma illalla lepyttää ukko rukka! Onneksi tämän jälkeen olen hieman saanut itseni kuosiin, ilmeisesti se, että mies suuttui takaisin, auttoi tajuamaan kuinka helkkarin tyhmästi käyttäydyn. Normaalisti olen ihan viilipytty, lehmän hermo. Ja nyt sitten pahoinpitelin syyttömän jauhopussin

Eve
 
starletti: Ole onnellinen, että sulla ei tälläisiä kohtauksia oo! [:D] Säästyy miehesikin paljolta.... [;)] Välillä saa nimittäin pelätä, että pillahtaa itkuun vaikka töissä jos joku sanoo poikkipuolisen sanankin [:D]
 
Mulla meinasi kerran mennä maitopurkki meidän jauhokaappiin, olinkin jo nostanut sen sinne kunnes hoksasin että mitä tein.
Aika paljon on noita raivokohtauksia, viimeksi tänään kun en heti löytäny jotain lappua ja mies tuli kiltisti sitä minun kanssa etsimään, niin siinä piti sille rähistä että meetkös siitä että kyllä minä sen etsin. Ihan ku se olis ollu miehen syy että se oli hukassa. (saattoi kyllä ollakin)
Yks mistä hermot menee on kun mies nukkuu sohvalla, on ärsyttäny aina ja nyt varsinkin. Kerran piti raivota niinkin tyhmästä kuin kahvipurkki oli tyhjä miehen jäliltä ja sama homma oli kun koirien pienempi raksuastia oli tyhjä, on tänäkin päivänä siellä minne sen suutuksissani nakkelin. [:)]
Itkun puuskia on aika vähän tullu, no joskus ei oo tarvinnu kun katsoo meidän berninpaimenkoiria kun ne onnellisena nukkuu, niin saattaa kyyneleet tulla. Tai jos mies leikkii nuoremman koiran kanssa ja nään että kumpikin nauttii tilanteesta niin saattaa silmät kastua.
Juu ja suorasanaisempi minusta on tullu, sanon aika vahvasti kaikki mielipiteeni etenkin kaupoilla käydessä kuuluvasti, ei ole ennen ollu mun juttu.[:)]
Jonkin verran naurettu jo näille tempauksille. Etenki noille raivokohtauksille, ne kun alkaa tosi pienestä asiasta [:)]
 
ALKUPERÄINEN: Wessu


Juu ja suorasanaisempi minusta on tullu, sanon aika vahvasti kaikki mielipiteeni etenkin kaupoilla käydessä kuuluvasti, ei ole ennen ollu mun juttu.[:)]


Sähän sen sanoit. En ole tajunnutkan tuota puolta, olen vain ihmetellyt, että olen nykyään suorasukaisempi, mutta tästähän sekin johtuu. Ennen jos soittelin esim. terveyskeskukseen (missä toiminta on aina vähän mitä on) kuuntelin vain kuuliaisesti, vaikka ärsyttikin niiden sähläys. Nyt soitin hetki sitten sinne varmaan 10 kerta peräkkäin, koska he aina vain yhdistivät seuraavaan paikkaan, jossa ei sitten vastattu. Jouduin joka kerta aloittaa rumban alusta, eli soitin siihen numeroon mikä minulla oli, josta he sitten yhdistelivät minua paikasta toiseen. Loppujen lopuksi en edes saanut apua ongelmiini, vaikka haukuin pystyyn linjan toisessa päässä olevan naisen [8|] [:D] Kehottivat vain menemään koulu-/työterkkarille. [:@] Ihmeellistä toimintaa mielestäni. Eivät edes suostuneet varata minulle aikaa [>:]
 
Musta taas on tullut paljon lauhkeempi joissain asioissa! Asiat, mitkä ennen sai mut raivoomaan, hoituu nykyään olankohautuksella... seesteisyys varmaan on se sana!
 
Viimeks itkin siitä kun tulin koulusta kotiin, olin hirmu väsyny ja koulussa ei kaikki sujunu niin kuin piti. Opiskelen vaatetusalaa, elikkä ompelin väärin ja purin ja taas sama juttu pinna kiristy koko aika enemmän ja enemmän. Sit bussissa pinna rupes taas kiristyy kun kaikki tuijotti mua pitkän aikaa kun astuin sisään. Meinasin pillahtaa jo siellä itkuun, mutta ajattelin et hällä väliä jos jotkut tuijottaa, et tota sulosta vauvamasua ne kattoo [:)]. Mut hermo oli kireellä siltikin. Pääsin kotio ja sit istahin koneelle hetkeks ja säikähin kun yhtäkkiä rupes kuuluu poraus ääntä, naapuri se vaan teki remonttia. Mutta se oliki sit viimenen pisara, suutuin ihan pirusti ja kiroilin, menin sänkyyn, revin ja reuhdoin peittoani ja sit rupesin lepää naama seinään päin ja purskahin itkuun. Mies aikasa oli kattonu mun riehumista peiton kanssa ja kuulosteli hetken kun itkin ja tuli lohduttaa mua [:D]. Heh, naurettiin jälkeen päin tota mun touhua, tämmönen hormoni hirviö täälä.
Sit itkettää jos telkkarissa on tapahtunu vauvoille tai lapsille jotain, esim. seuraan Greyn anatomiaa ja keskiviikon jaksossa ne teki keisarileikkauksen niin leikkas vahingossa myös vauvan käden ja kun ne pelkäs et se kuolee veren hukkaan, kauheeta mua rupes itkettää ihan hirveesti.
 
Ihana aihe!
Kyllähän sitä itekkin itkee paljon helpommin.. Ja kohta ihmettelee, että mistäs tämä nyt tuli.
Tulee mieleen ainakin se, kun liityin vau.kirja-klubiin ja sain tervetuliaispaketin, mihin kuuluu Täytettävä Vauvakirja.
Selailin sitä ja siellä on sivu, mihin pistetään ylös ekat hymyt sun muut. Ja kun luin niitä, että "nauroit ensimmäisen kerran" ym.. Pillahdin itkuun, eikä siitä meinannut tulla loppua ollenkaan! Mies tuli huoneeseen, että mikä hätänä, enkä saanut sanaa suusta, ulvoin vaan ja osottelin kirjaa. [:D]

Eilen itkin, kun Talentissa Iina lauloi Maailmaan mä avaraan..
Ja joku aika sitten radiosta kuulin Kari Tapion biisin, missä se laulaa "sydänpuoli säätä vasten, muista poika, aina lauta", niin itkin ihan täysillä vielä pitkään sen kappaleen jälkeenkin.

Noita hermostumisia en itse muista yhtäkään, mutta jos mieheltä kysyis, niin vois tulla jokunen. Jos se uskaltais sanoa. [8|] [:D]
 
Tulipas yhtäkkiä mieleen yks raivari..

Meillä on sellainen vähän vanhempi sohva, johon on hommattu irtopäällinen. Se on vain yksi iso kangas, joka ei siis ole kiinni millään ja on aina rytyssä.. Kerran tässä imuroin olohuoneessa ja rupesi ärsyttämään se rätti, kun se oli taas mytyssä siellä istuintyynyjen välissä. Aikani kiukuttelin ja suoristin sitä, mutta sitten oli pakko karjasta miehelle, Että "miten sinäkin tässä sohvalla oikein istut, kun tää päällinen on aina näin #"¤&¤% rytyssä?!?!"
Toinen vähän ihmeissään yritti mutista, ettei hän nyt tahallaan sitä ryttää..

Tajusin sentään hetken päästä pyytää anteeksi. Ei varmaan hänen tavallaan istua ole paljon merkitystä.. [:D]
 
Takaisin
Top