meemi: Ihanaa, kun täälläkin joku kaipaa! :) Kiitos <3
Olen ollut joo poissa täältä jonkin aikaa... Nyt tuleeki sit joku maratonpäivitys... :D
Ensin oli niitä ihme typeriä riitoja miehen kanssa, mutta niistä silloin selvittiin sitten, kun se mies alkoi vaan avata sitä sanaista arkkuaan.
Sitten sen lisäksi ja jälkeen olen ollut AIVAN KÄSITTÄMÄTTÖMÄN väsynyt. Siis niin, että hyvä kun pääsen sängystä ylös ollenkaan. Voisin nukkua kaikki ajat, jotka Oliviakin nukkuu ja vielä vähän enemmänkin. Ja siis silloin aiemminki olin tosi väsyny, mutta nyt oon VIELÄKIN väsyneempi... Voiko tästä enää väsyneemmäksi tulla...?? Mulla on myös aivan JATKUVASTI nälkä. Syödä pitäis ihan koko ajan, ettei ala oksettaa. hohhoijaa...
En siis väsymyksen vuoksi oo jaksanu roikkua netissä tarpeeksi kauaa kirjoittaakseni jotain, vaikka lukemassa olenkin yrittänyt päästä käymään. :)
Ja väsyneisyyden ja nälkäisyyden lisäksi oltiin Olivian kanssa mun vanhempien mukana mökillä Lapissa 12 päivää. Mökillä ei oo sähköjä (paitti agrigaatti, jolla saadaan lähinnä valot ja puhelimet ladattua) eikä juoksevaa vettä. Ei siis myöskään nettiä, vaikka miniläppärin ois voinu mukaan ottaa... (en halunnu sitä stressiä) Mies oli mukana ekat 3 päivää, mut sitten sen piti tulla takas kotiin ja töihin. Mun siskolla sama juttu.
Mökillä oli kivaa ja oli mukava nähdä monia muitaki sukulaisia, serkkuja ja setiä ja tätejä yms yms, MUTTA... kun päätimme olla kertomatta tästä uudesta raskaudesta siihen ultraan asti (joka on siis ylihuomenna maanantaina), niin en voinut tietenkään kellekään kertoa syytä jatkuvaan väsymykseen ja nälkään ja yritin vaan huomaamattomasti aina vihjailla, että syödä pitäis ja nukkumaan tarttis päästä... Meijän mökki on sellainen tupa -mallinen, eli siinä ei oo mitään makuuhuoneita erikseen. Yleensä ollaan nukuttu yläkerrassa, mutta koska meitä oli nyt enemmän kuin ennen, niin ei vielä mahduttu kaikki yläkertaan nukkumaan (ja muutenki kivempi, kun ei olla mun vanhempien kanssa samassa tilassa), eli vanhemmat ja sisko nukku siellä yläkerrassa ja minä ja mies ja Olivia alakerrassa.
Alakerta on sit just se tupa, eli jos/kun joku/kukaan on hereillä, hän/he ovat hereillä alakerrassa. Mun isällä on myös tapana tuijottaa telkkaria (joo, se raahaa digiboksit yms mukanaan sinne että saa kattoa telkkaria siellä) illalla ja siis vaihdella vaan kanavalta toiselle muuten vaan. Eli ei siis varsinaisesti kato mitään, vaan ettii vaan jotain, joka näyttää ees jotenki kiinnostavalta ja vahtaa sit sitä. Toisin sanoen piti mua hereillä ihan vaan turhan takia. Onneks Olivia sentään mahtuu vielä vaunukoppaansa nukkumaan, joten sain sen sinne harson taakse nukkumaan vähän pimeämpään ja rauhallisempaan.
Mökillä ollessa en päässy tänne mitään kirjoittamaan, vaikka aikaa oiski sitte riittäny, kun mun kännykkä ei jostain syystä anna kirjoittaa mitään tänne foorumiin. Pääsen kyllä yleensä lukemaan juttuja, mutta TODELLA hitaalla yhteydellä, joten en ole vielä ajantasalla noista muista ketjuista. Tämän ketjun olen lukenut. :)
Reissusta sen verran, että mentiin autolla. Siis mun vanhemmat, mies, minä ja Olivia. Olivialla tais olla parhaimmat oltavat, kun sai istua siinä turvaistuimessaan, kun me muut oltiin vähän niinku pakattuja sinne autoon kamojen keskelle. Meillä oli peräkärrykin mukana, kun piti viedä jotain kamaa sinne mökille ja sit mä halusin vaunut mukaan reissuun. Peräkärryn (ja tietty Olivian) vuoksi matkanteko oli normaalia hitaampaa. Eka ajettiin Espoosta meiltä Poriin mun vanhemmille. Seuraavana päivänä vasta lähdettiin eteenpäin ja lähteminen TAAS venähti (mun isän syytä, aina!), joten ei jaksettu ku Ouluun mun tädin luo. Siellä nukuttiin ja jatkettiin sit perille asti seuraavana päivänä. Matka oli pitkä ja tuskainen.
Mies totesi, ettei enää KOSKAAN lähde meijän äitin ja isin kyydissä mihinkään ja että ens pääsiäisenä me mennään omalla autolla, hankitaan vaikka ihan sitä varten auto, jos ei siihen mennessä oo saatu autoa hankittua! Täytyy myöntää, olen samaa mieltä! :)
Mies tuli siis takaisin lentämällä jo viime sunnuntaina ja mun ja Olivian piti tulla äitin ja isän kanssa tässä nyt viikonloppuna. Isällä on vasta tiistaina töihin ja äitillä vasta parin viikon päästä, eli niillä ei ollu kiirettä, mut munhan piti siis olla takaisin maanantaiaamuks sitä np-ultraa varten. Eilen illalla sit mökillä mun setä (isän veli, ne asuvat siellä missä meidän mökki on) ihmetteli isälle, että miksi mä en mee lentokoneella Olivian kanssa kotiin, niin pääsee nopeemmin autollakin, kun ei tartte pysähdellä niin usein. No sit sedän vaimo katto kotoaan koneelta mitä lennot maksais ja Norwegianilla oli 96e. Isä sit keksi, että loistoidea, lähetetään nuo lentämällä takaisin, hän maksaa lennot!
Siis mähän olisin kaikkein mieluimmin alunperinkin lentänyt molempiin suuntiin Olivian kanssa, kun se on niin paljon nopeampaa ja helpompaa, mutta vaikka lento maksais 5e, niin se on 5e enemmän ku mulla on varaa maksaa niistä lennoista... hohhoijaa...
Anyways, tänä aamuna sit ois pitäny lähteä hyvissä ajoin, kun äiti ja isä aikoivat siis lähteä samantien ajamaan kans etelään päin, eikä meillä tietenkään illalla vielä ollu kaikki pakattuna ja valmiina, kun oltiin aateltu lähteä ajamaan vasta tänään iltapäivällä. Kiireessä sit kerättiin kaikki kamat ja jälleen kerran mun isä taas viivytteli ja oli siis sekunneista kiinni, että päästiin vielä lennolle mukaan!! Check-in tiskin täti sanoi jo heti kun tulin, että ei pääse enää, mutta näytin varmaan tosi epätoivoiselta ja kun pyysin, niin lupasi vielä kysyä portilta. Kyseli radiopuhelimella ja sieltä vielä kysyttiin kapteenilta, joka ONNEKSI lupas vielä ottaa kyytiin, jos juostaan! Niin sit juostiin. Jouduin jättämään vaunut ja laukut äitin ja isän kuljetettavaksi, kun niitä ei enää koneeseen saanut, mutta mä ja Olivia sentään päästiin kyytiin.
Olivian eka lentomatka meni hienosti, ei kiukutellut yhtään ja korvatkin ilmeisesti pysyivät auki, kun ei valittanut. Ja oli niin ihanaa olla kotona jo iltapäivällä tänään. Olivia on jo nukkumassa ja mun pitää ihan oikeesti mennä nyt suihkuun ja sit kans nukkumaan, kun väsyttää taas niin julmetusti, mutta aattelin nyt päivittää näitä kuulumisia tänne.
Mökillä ja sukulaisten kanssa Olivialla meni hienosti myös. On se niin kiltti tyttö! Ei vierastanut ketään ja hymyili vaan kaikille. Olivia ei juttele ihmisille, joita se ei vielä oo nähny tai joita se ei oikein tunnista, mutta kunhan on vähän tutustunut, niin jokeltelu alkaa.
RK78 tais kysyä siitä korvikkeesta: meillä syödään NANia ja vieläkin sitä ykköstä. Neuvolatäti viimeks 4kk käynnin jälkeen sanoi, että vielä jatketaan ykkösellä. Kysyn nyt sit ens viikolla kun on se 5kk käynti, että joko vaihdetaan kakkoseen tai annetaan lisäksi jotain muuta. Raportoin sitten.
Ja siitä sormiruokailusta: mä olin kyllä kans ihan ajatellut soseita, mutta täytyy myöntää, etten kyllä tiedä oikeastaan yhtään mitään koko sormiruokailuaiheesta. Pitäis vissiin tutustua siihenkin, jos vaikka sais jotain ideoita itellekin käyttöön.
Ja tää oli nyt sit jaaritusten JAARITUS, eli taisin tättärä päihittää jopa sinut! :DD Noh, lukekoon ken jaksaa. :)
