Hormoonit ja mieliala

Täälläkin on tunnemyrskyjä havaittavissa. Tuntuu, että oon mököttänyt miehelle melkein joka päivä jostain asiasta. Eilen olin neuvolassa ekaa kertaa ja kun täti kysyi siellä, että miten voin, alkoi melkein itkettää. Oli jotenkin koskettavaa, kun joku kysyi :D ärsyttää myös kun turvottaa varsinkin iltaa kohden ja mitkään vaatteet ei istu. Valitin miehelle, että mä oon tällanen kauhee valas, niin se vaan totes, että ootappa pari kuukautta.

Sent from my GT-N8000 using Vau Foorumi mobile app
 
Mulla kans mielialat menee ihan vuoristorataa. Välillä kaikki on päin pe*settä heti aamulla ja toisinaan oon ku naantalin aurinko koko päivän. :D ihan pikkuasiatki risoo ja välillä saan ihan tosissaa hillitä itteeni ettei joka asiasta raivoais. Tosi ärsyttävää :sad001 :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Khyllä... Minäkin meinaan välillä ihan raivostua isännälle ihan suotta. Sitten harmittaa, kun oikeasti hän on ihan maailman paras ja kiltein mies :oops:
 
Mulla on kanssa tota väsymystä ja tympääntymistä. Mikään ei kiinnostais eikä mitään jaksa tehdä. Muuten mielialat ovat ihan tasaiset. Eiköhän ne ehdi muuttumaan. :)
 
Mulla on ihmeen tasasta ollut, en oo oikein kiukutellut mistään, eikä oikein mikään ole itkettänytkään. Tosin ystävänpäivänä oli mies jättänyt mulle paketin aamulla ja iltapäivällä sen nähdessäni tuli herkistys ja nyt tänään sitten, kun tulin kotia, oli taas mulle lahja jätetty naistenpäivän vuoksi, (olin ite viikonlopun vanhempieni luona) ja taas itku tuli silmään.
Vuosi sitten olin pajon itkuherkempi, kun nytten.. Toivottavasti tää pysyis näin, ärsyttää sitten miehen takia, kun se joutuu kärsimään kaikki. Jos kiukuttelen, niin se pahoittaa mielensä kuitenkin ja sitten minä taas pahoitan siitä mieleni, kun en tarkottanu pahoittaa sen mieltä... Että jippei vaan, jos menee siihen, sitten itketään molemmat ja pyydellään anteeksi typeryyttä...
 
Täällä kyllä itkeskellään - ihan kokoajan - mutta muuten olo on ihanan tyyni. Mikään ei meinaa stressata, vaikka luonteeltani olenkin oikea super-stressaaja! Tää on ihan valtavan ihanaa! :p Ei haittaa sotkut kotona, ei raha-asiat ja ei edes hermostuta, miten selviän kahden pienen lapsen kanssa. :grin Ehkä nekin ajat tulee, kun paniikki iskee. :wink En sitten tiedä vaikuttaako tää kevät asiaan. Katsotaan mikä on mieliala, kun alkaa toi takatalvi hakata päälle ylihuomenna.. :rolleyes:
 
Tirautin sitten eilen illalla kunnon itkut siitä syystä, että mies tuli kommentoineeksi Jutta ja superdieetit -ohjelman tytön kroppaa pariinkin kertaan hyvännäköiseksi (ja tietenkin se päässäni muuttui siksi, että minä olen löysä valas, jonka maha vielä kasvaa ja en millään tavoin ole kelpaava miehelleni)... :think005

(Jotkin asiat ei vaan selity muulla kuin hormoneilla...)
 
^ Se oli kyllä ihan huikea muodonmuutos! :eek: Mun mieskin kommentoi, mutta aika varovasti, melkeen ku olis lause loppunut kesken "Kattelin ton jälkeen-kuvii just netistä" Oli sit pakko kysyy, et mitä niistä :grin Mut mä taisin olla kyllä enemmän ihastuksissani, ku mies :p
 
Itsehän aloin fiksuna tyttönä nyt katsomaan Greyn anatomian kymppikautta ja voi elämä kuinka täällä poraan aina yksin iltaisin kun esikoinen nukkuu ja mies on vielä duunissa :grin ! Sit aina kun se tulee kotiin "Taasko sä oot kattonut sitä?!" :grin
 
Mua vaan v****taa muut ihmiset. Ihmiset tuntuu todella tyhmiltä ja töykeiltä ja hermostun pienimmästäkin asiasta. Onneks oon kiinnittänyt tähän huomiota enkä anna sen näkyä päälle päin.

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Mä itkin tänään kun mun lounassalaatin halloumijuustot ei ollu kunnolla grillattu. Sitten pyysin niitä paistettavaksi lisää ja asia tietty järjestyi. Söin kyynelsilmin täydellisiä juustopalojani rapean salaatin seassa. Että tota..
 
Mä itkin tänään sitä kun meijän liesi on rikki ja en saa paistettua mitään. Sit seuraavaks vaan purskahdin itkuun ku oltii autossa, ihan ilman mitää syytä. Tosi normaali olo :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Itkim eilen töissä, kun en saanut toivomaani kesälomaa, vaan joudun lomailemaan jo kesäkuussa.
Ihan tyhmää.. :sad001 Mutta toisaalt sittenpä alkaa äitiyslomatkin jo elokuun lopussa. :wink
 
Ihanat hormoni-hullut naiset :D
Itse itkin, kun katsoin muodin huipulle -ohjelmaa.

Sent from my GT-N8000 using Vau Foorumi mobile app
 
Mä itkin toissapäivänä vissiin ainakin 8 kertaa.. Ja sellaista asiaa, mikä ei edes millään tavalla ollu kiveen hakattu, vaan olin värittänyt asian mielessäni. Voi huoh. Isäntä siinä sitten lohdutteli että ei se nyt ihan noin mene :grin Byäääääh !!!
 
No nyt ne tunnemyrskyt on rantautunut tännekin. En ainakaan vielä kiukuttele, mutta itku tulee mitä ihmeellisimmistä syistä. Kuten tänään kun mies lähtikin vähän aikaisemmin asioille kun olin luullut. :wtf
 
Mina sain raivarit, kun alkoi oksettaa - taas - ja talla kertaa julkisella paikalla. Yleensa olen melko tasainen luonne, mutta tuolla hetkella vain paloi kaamit. Papatin menemaan tippa linssissa, kuinka olen niiiiiiin kyllastynyt tahan oksetukseen, joka iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja yleensa viela mahdollisimman mahdottomalla hetkella, ja etten kylla ala tassa kadulla yrjoilemaan, jne.. Mieheni katsoi raivoamistani hetken ja totesi, etta ok, asia selva, mutta jos kuitenkin muutan mieleni tuossa vasemmalla olisi aika hyvannakoinen puska... Ja sitten alkoikin naurattaa ihan hillittomasti.

Voi apua, mita vuoristorataa. :)
 
Mulla ei ole ihan mitään hirveitä hormoniräjähdyksiä vielä tullut, mutta viime yönä näin unta, jossa sain ihan tajuttoman kilarikohtauksen miehelleni todella pienestä asiasta. Olin unessakin raskaana ja kiukkusin ja itkin miehelleni kuinka hän ei huomioi minua ja raskauttani :)
 
Minä taas räjähdin äidilleni eilen.
En voi käsittää, miten se oli mennyt kertomaan, että hänestä tulee mummi, jollekin random työkaverilleen, vaikka nimenomaan oltiin sanottu, että ei haluta että tästä vielä sanotaan kelleen eteenpäin.

Mua on raivostuttanut tämä asia niin kovaa, että heräsin yölläkin sitä miettimään enkä saanut enää kiukultani nukuttua. Mua niiiiin ärsyttää, miksi! Miksi? Tuntuu että meni luottamus kokonaan, ja uskallanko kertoa sille enää mitään.
Ja jos oli kerran pakko kertoa, niin oliko pakko kertoa minulle, että on lörpötellyt, eikä edes pitänyt sitä mitenkään pahana, puolusteli vaan. Voi elämä, kun kiukuttaa!!! :smiley-angry016
 
Liia: Voi ei: tunnen tuskasi menisi niiiin hermo tuollaisessa tilanteessa minullakin. Tsempit!

Minun äitini ei ole juoruilevaa sorttia. Isäni kylläkin on. Myös anopilta helposti lipsahtaa tällaiset asiat perheen ulkopuolisillekin. En ole vieläkään heille edes kertonut. :D Vähän tietysti mietityttää, kun työkavereilleni olen kertonut ja olipa yksi työkaverini lipsauttanut asian jo ei-tietäneelle työkaverillenikin. No: ensi viikolla on VIHDOIN se Nt-ultra niin jos sen jälkeen kertoisi.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top