Hiiipivä paniikki, piilotettu pelko?

[Maiza]

Ainoa asia, mikä pelottaa (ehkä ennemmin jännittää) on se, että päästäänkö sitten h-hetken koittaessa tuonne Haikaranpesään. Tuntuisi ihan kamalalta joutua jonnekin ihan muualle kuin mihin on valmentautunut ja tutustunut.. Tästä kotoa kun on noin kilometri Kätilöopistolle kun taas Naistenklinikka puhumattakaan Jorvista ovat ihan muualla.
Nyt on taas kuulemma ollut NK:lla sulku päällä ja jouluna oli tuolla Haikaranpesässä aika täyttä. (minun kaverit ne ruuhkautti sitä...)  

Kipua enkä muutakaan en osaa pelätä, ajattelen että menen tilanteen mukaan ja oletan että myös kätilöt osaavat tulkita minua (kunhan muistaa sanoa!!) ja tehdä tarvittavat toimenpiteet ja tarjota kivunlievitystä mahdollisuuksien ja toiveideni mukaan. Uskon kyllä, että kaikki menee niin kuin on tarkoitettu.

 

[Viper]

Täällä vähän samanlainen pelko kun Maizalla. Eli jännittää se minkälaiseen huoneeseen joutuu osastolle. Onko samassa huoneessa kuinka paljon äitejä, saako nukuttua, huutaako muiden vauvat tai oma? Kuulema helmikuussa vielä tosi paljon laskettuja aikoja, joten ruuhkaa tiedossa. Aika tyhmäähän tällaista asiaa on murehtia, mutta lepo ja uni on tärkeää ja hermothan siinä menee jos ei saa omaa rauhaa. Viimeksi minulla oli sattuneista syistä oma huone, mikä oli ihan luksusta. No, tämä nyt on varmaan murheista pienin.

Toinen asia mikä jännittää on tuleva arki. Johon myös unen tarve liittyy. Eli saako nukuttua, kun on kotona vastasyntyneen lisäksi myös 1v 9kk taapero. Kauhutarinoita olen lukenut mm. vauva-lehdestä miten vanhemmat kulkevat zombiena ja lapsen ensimmäiset vuodet menevät ihan sumussa. Tiedän olevani hyvä äiti, mutta silloin kun on todella väsynyt ei aivot toimi normaaliin tapaan, se kai vastaa samaa kun olisi humalassa. Pelottaa miten oma pää kestää. Toivotaan että tämä uusi tulokas olisi helppo vauva, joka nukkuu paljon. Onneksi miehellä on myös paljon lomia pitämättä niin saa olla apuna pidempään. Ja sitten vaan isovanhempia käytettävä hyväksi mahdollisimman paljon. 

Näihin asioihin ei voi etukäteen vaikuttaa, joten täytyy yrittää relata ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kyllä sitä muutkin on selvinnyt paljon pahemmistakin asioista, joten enköhän minäkin!

Positiivisempaa uuttavuotta kaikille!