Hesarin kastetut-palsta

Q

Quara

Puuhakas puhuja
Meillä on kaveriporukassa usein tapana kutsua hesarin kastetut-palstaa nimellä "Mitä ihmettä me tällä kertaa kännissä päätimme lapsellemme antaa nimeksi".

Vastaavia palstoja on tosi monessa lehdessä, joten millaisiin kammotuksiin olette tällaisilla palstoilla törmänneet? Minusta esimerkiksi Andromeda oli kammotus. Samoin Vanilja.

Olen itse hyvin perinteisten suomalaisten nimien kannattaja ja uskon myös, että erikoisesta nimestä ei välttämättä ole juurikaan etua lapselle, vaikka se vanhemmista kuulostaisikin tosi söpöltä. Eräskin seitsenvuotias harmitteli sitä, että miten hänestä voi tulla aikuinen kun hänellä ei ole aikuisen ihmisen nimeä.

Eräs alakoulussa työskentelevä tuttava muuten kerran sanoi, että mitä alhaisempi koulutustaso vanhemmilla on, sitä vaikeammin lapsen nimi kirjoitetaan. Tiedä sitten tästä.
 
Mä luen aina Hesarin kastetut-palstan. Siitä saa kovasti huumoria muuten niin tylsään sunnuntaihin. Joskus vähän ihmetyttää, että eikö suomalaiset ihmiset tiedä, miten suomalaiset nimet lausutaan = juuri niin kuin ne kirjoitetaan. Musta aika kammottava on Yolanda, kun ajattelee, että se pitää suomalaisen ihmisen nimenä lausua Yolanda eikä Jolanda!
 
Meidän lapselle, jos semmoinen joskus saadaan, tulee tavallisen kuuloinen -nen-päätteinen sukunimi, joten etunimeksikin tulee tavallinen suomalainen nimi. Ehken valitse suosituimpien nimien top 20-listalta vaan mietitään jotain muuta ei ihan niin yleistä, muttei mitään outoakaan.
 
Mitähän lapsen vanhemmat miettii, kun ne antaa tyttärelleen toiseksi nimeksi jotain vastaavaa kuin Söpöliini (toi vähän kärjistetty). On siinä sitten häpeämistä koulussa ja myöhemminkin.
 
Jokaisella on toki omanlaisensa nimimaku. Pääasia, että etunimi ja sukunimi sopivat toisiinsa. Ettei tule tyyliin Leevi&Leaving "Laura Jenna Ellinoora Alexandra Camilla Jurvanen" [:'(]
 
Tuli mieleen vielä yks, josta olen kuullut. Tyttö nimeltä Tilli! Miksei Pippuri, Suola tai Persilja? [:-]
 
Luen kyllä Hesarin kastetut säännöllisesti.  Mutta on siellä mielestäni ihan nättejäkin nimiä välillä.  Itse olen perinteisten nimien kannattaja, meillä on sukunimikin sellainen ettei sen kanssa mitään c- tai b-kirjaimia voisi yhdistää, vaikkei sukunimi -nen loppuinen olekaan. Jos ei ole perussuomalainen sukunimi, niin silloin mielestäni nuo vierasperäiset nimetkin sopii hienosti.
 
Minulla on ystäväpiirissä perheitä jotka asuvat ulkomailla ja silloin mielestäni on perusteltua antaa j'n tilalle y, esim. Maya, jolloin suurin osa osaa lausua nimen oikein. Itse ja-loppuisen etunimen omaavana inhoan sitä kun lähes kaikki ei-suomalaiset ääntävät senlopun -dsa, nekin joiden kanssa on usein tekemisissä ja periaatteessa tietävät miten se pitäisi lausua..
 
Toinen seikka minkä oman lapsen nimessä haluaisin ottaa huomioon, on se että se nyt ei olisi top10-nimissä, koska oma nimeni on syntymävuonna ollut top3'ssa, ja niitä kaimoja sitten pahimmillaan koulussa oli samassa opetusryhmässä 2 ja itse koin sen tylsäksi..
 
Vaikka itse en "y-nimeä" aiokaan antaa niin harmi että monet ääntämyksellisesti kauniit nimet kuten Anja, Aila, Eila, Leila assosioituu suomeksi kirjoitettuna jotenkin ei-kivoiksi..
 
Lila olen samaa mielta. Hesarista loytyy kauniitakin nimia ja hyvia vinkkeja! Mina en hesarista muuta luekaan kun kastetut, nain ollut jo vuosia... [:)]

Ma olen itse asunut Englannissa ja siella suomalaiset nimet y-kirjaimella muutettuna ovat mielestani kauniita, juuri nuo mainitsemasi Anya, Maya, Seia.... mutta sitten suomalaisittain ne tuntuvat ehka vahan oudoilta. Ei ainakaan niin kauniilta.

Ymmarran erikoiset nimet, listasinhan itsekin tuossa aiemmin muutamia, mutta en kylla ymmarra sita etta annetaan ulkolaisen kuuloinen nimi (tai kirjoitusasu ainakin ulkomaalainen) ja sitten sukunimi on Virtanen. Tassa taannoin Hesarissa oli siskokset Sahara (tai vastaavantyylinen, mutta ei suomalainen) ja Savannah ja sukunimea en kirjaimellisesti muista mutta se oli ihan kuin Virtanen tai Pitkanen tms. Ei kuulosta kauniilta ei sitten yhtaan [&:]
 
Minä taas kannatan sitä, että nimi on sen maan kirjoitusasun mukainen, missä asutaan. Iso osa (vanhempien haaveista huolimatta) elää elämänsä ihan täällä Suomessa. Ja ainahan nimen kirjoitusasun voi muuttaa myöhemmin. Sitäpaitsi osaammehan mekin kirjoittaa ulkomaisia nimiä, miksi eivät osaisi muutkin?

Näin kerran vierestä, kun teinityttö kirjoitti nimensä Jasmin vaikka virallisissa papereissa luki Yasmin. Kun tytöltä kysyttiin kirjoitusasusta, hän vastasi niskoja nakkeleevaan pissistyylin, "mä siis TO-DEL-LA-KIN kirjoitan sen jiillä!"

Nikita Vanilja Veronika oli joskus Hesarissa. Kirjoitusasu on suomalainen, mutta aivan kamala nimi. Nikitahan on miehen nimi, sitäpaitsi.

Peppe oli minusta ihan koiralle sopiva nimi. Ja Jos joku on Cindy Virtanen, niin voi elämä...
 
Ai niin, erään tuttavani toinen nimi on Päivänsäde. Hän on aikuisena sanonut, että ymmärtää kyllä olleensa vanhempiensa pitkään ja hartaasti toivoma lapsi, mutta saaneensa myös koulussa kuulla asiasta aika pitkään ja kadehtineensa valtavast kaikki Hanna Katariinoja ja muista 70-luvun lopuulla syntyneiden suosikkinimiä.

Idols- ja mediamaailmassa unohtuu, että aika harva teini-ikäinen haluaa erottua massasta, olla muodoiltaan yli- tai alikehittyneempi, pituudeltaan keskimitasta poikkeava saati nimeltään erikoisempi.

Ilmeisti kirjoitusasu ei ole kuitenkaan ollut Mica Hackisen tai Esa-Pecca Salosen menestyksen tiellä... Voi tietysti olla sitten helpompi olla J.J Lehto, kun se tulee ajankohtaisemmaksi, mutta kasteessa on hiukka ennakoivaa haaveilla urasta maailmantähden äitinä![;)]
 
Quara, kommentoin lähinnä omasta kokemuksesta - ainakin minun tuikitavalllista suomalaista nimeä ei ole osattu ulkomailla kirjoittaa, vaan se on aina C'llä ja Y'llä K'n ja J'n sijasta.  Mutta en ole silti harkinnut nimeni muuttamista ;-)  Omalle lapselle (jos nyt sellaisen joskus saan) haluaisin nimen, joka kirjoitettaisiin ja lausuttaisiin mahdollisimman samalla tavalla monessa eri kielessä, kuten Anna.

Ei nimi miestä tai naista pahenna varmasti, mutta esim. mieheni on kokenut rasittavaksi tuplakonsonantin ja tuplavokaalin sisältävän nimensä, jonka joutuu aina tavaamaan moneen kertaan ja silti yleensä menee väärin. Eli yllämainitun lisäksi toiveissa on ei liian yleinen nimi, jonka kirjoitusasu on kuitenkin niin yksinkertainen, ettei joudu aina tavaamaan...

Nyt menin jo vähän ohi aiheesta, mutta halusin vielä vastata kirjoitusasukommenttiin.
 
Minä haluaisin pojasta Einon. Se lausutaan Saksassa Aino. Ei se silti estä valitsemasta pojalle nimeä Eino, vaikka meillä paljon saksalaisia ystäviä onkin ja kyseisessä maassa usein käydään. Lapsi on kuitenkin suomalainen ja suomalaiset on myös vanhemmat. Mutta eihän sitä tiedä, saanko koskaan poikaa...
 
Mitä noihin kirjoitusasuihin tulee, niin itse törmään suhteellisen usein kysymykseen, kuinka lapseni nimi kirjoitetaan: Tavallisen suomalainen nimi Henri aiheuttaa hämmennystä: Lähes joka paikassa kysytään kirjoitetaanko se i:llä vai y:llä.  Uskoisin, että tämä erikoisten nimien tavoittelu on mennyt siihen, että jokainen hiukankin "ulkomaiseltava" kalskahtava nimi voidaan kirjoittaa usealla eri tavalla ja ollaan sitten hukassa kirjoitusasun kanssa.
 
Muistan muuten, että ammattikoulussa meillä oli opettaja, jonka lasten nimet olivat Pyry, Tuisku, Säde ja olisiko neljäs ollut juuri tuo Kuura. Ja silloin elettiin 90-luvun alkua. Opettaja aina kertoi tosi ylpeänä keksimistään nimistä. Hän oli muuten mies.
 
ALKUPERÄINEN: Amppu

Tänään oli lehdessä yksi salkkarijulkkis, jonka lapsi 1-v. oli Tyrsky. Ihan hauska, vaikka ei makuuni olekaan.... En sitten tiedä oliko tyttö vai poika. Samaten kuulemani Kuura, onkohan naisen vai miehen nimi.
Pyryhän on jo yleinen ja Tuisku vissiin kanssa. Ja tuntuvat selvästi poikien nimeltä.

Notta näin :)


Mä jotenkin ajattelisin että Tyrsky olis pojan nimi kuten Pyry ja Tuiskukin ja sitten taas Kuura kuulostaa enemmän tytön nimeltä.
Mutta tiedä sitten onko näin.
 
Eilen oli Hesarin kastetuissa yksi Pluto. Minusta se on koiran nimi ja lapsi parka saa taatusti kuulla olevansa koira!
 
Ja kasteilmoituksen kummeista bongasin yhden Taateli-nimisen. Liekö mies vai nainen? Minusta mies, vähän kuin Taneli.
 
Mä en ymmärrä tätä villitystä näin "sen-ja-tämän-poika/tyttö" -nimiin. Mielestäni nämä Juhanintyttäret sun muut kuuluu historiankirjoihin, ei kastettujen palstalle [8|] Tämä erikoisuuden tavoittelu on mennyt jo ihan liian pitkälle, eihän lapsi itsekään opi ennen kouluikää omaa nimeään edes sanomaan jos on liian erikoinen. Hyvänä esimerkkinä vanhan tuttavani tytär jonka nimi oli Cami - hän itse nimesi itsensä Papuksi [:D] 
 
Uusimmat / järkyttävimmät bongatut: Kesäheinä ja Unilintu! Kolmansina niminä, mutta silti. Liekkö hippikauden uusi tuleminen?..
 
Musta toi Tilli kuulosti hauskalta. No okei, en sitä lapselleni kuitenkaan antais, vaikka tyttäreni nimi onkin Minttu.

Eilen olin muksujen kanssa uimahallissa, kun isä kannusti lapsiaan hyppäämään altaaseen. "Tutteli, hyppää jo, kyllä sä uskallat" ja sama litania toiselle pojalle, jonka nimi oli Sulo. Mä repesin, piti lähteä saunaan nauramaan.
 
ei oo bongattu kastettujen palstalta mutta kyllä suu loksahti auki kun kuulin Lillukka nimestä. Miltä on tuonkin pienen tyttövauvan täytynyt näyttää, että vanhemmat ovat hänet Lillukaksi kastaneet...
 
Niin ja ajatelkaa kun nämä:

Tillit, Lillukat, Taatelit, Tuttelit ja sun muut Unilinnut kasvaa aikusiksi? Siinä on ylioppilastodistusten jaossa naurussa pitelemistä kun Tutteli sukii lakkia ohimolle ja Pluto jonottaa hiki päässä omaa vuoroaan.

Meijän mukula saa tavallisen, suomalaisen, nätin nimen. Yksi osa ihanalta mummiltani, toinen meitä koskettaneesta laulusta ja kolmas, kutsumanimi, nimen soinnin ja kauneuden vuoksi.  Tietysti, jos hän syntyessään näytää siltä, että voi kantaa kyseistä nimeä!
 
komppaan täysin maarista [:D]

Ja mä ite tykkään muutenkin siitä, jos lapselle laitetaan useampi nimi. On sitten aikuisena vara valita, minä haluu itseensä kutsua, mikäli oma nimi tökkii [:o]. Voi kuulostaa naurettavalta, mutta.. Ite olen aina vihannut omaa varsinaista etunimeäni, ja vaihdoinkin joskus kolmannen nimen kutsumanimeksi, enkä ole sitä päivääkään katunut.
 
Niin ja....

katusutariina, tuo on justiinsa hyvä pontti, että voipahan sitte ite isompana ottaa "TAITEILIJANIMEN" omasta rimpsustaan!

Sitten toinen nimiasia, joka meikäläistä ÄRSYTTÄÄ! Se että annetaan elukoille ihmisten nimiä! Olisin aikonaan halunnu tyttärelle mielestäni maailman kauneimman tytön nimen. Niin, perhana, eikös vaan naapurustossa ollu sen niminen susikoira. Iso, harmaa ja ruman näköinen, vanha pihapiski! Saatiin silti kompromissi aikaiseksi, nätti sekin. Mutta nytkin, kun joku esittelee itsensä kyseisen nimen kantajaksi, tulee mieleeni se kuutamo öihin haukkuva naapurin koira!

Mitä mieltä muut?
 
Takaisin
Top