Miulla oli neljä sisarusta isän aiemmasta liitosta ja yksi pikkuveli samalta äidiltä. Et sillai tavallaan ollu iso perhe ja tavallaan ei, vanhemmat sisarukset on ollu lähempänä miun äidin ikiä. Miun isä on ollu yksi kahdestatoista ja tusinasta tässä nytkin vitsaillaan... Mut mies on kyllä myös sanonut et jos perhe pidettäis sellaisessa koossa ettei hänen tartte ajaa bussikorttia
Hänellä on myös sisaruksia yksi pikkuveli, mutta serkkuja on sitten ollut isompi perhe ihan vieressä. Ja nythän tosiaan miehellä on jo kolme lasta, että tavallaan iso perhe on lapsella, vaikka ei muista lapsista meidän kanssa kukaan asukaan.
Tavallaan suurperheen elämästä ei kuitenkaan ole hajuakaan ja ehkä sitä jotenkin toivoisi, että luonto hoitaisi sen lapsiluvun sitten jotenkin sopivaksi. Tällä hetkellä kun olen raskaana tuntuu, että jos toisen vielä joku päivä saisi, voisi olla siihenkin jo ihan tyytyväinen. Toisaalta onhan se mahdollista, että sitten vielä silti tuntuu siltä, että jotain puuttuu. Saa nähdä. Niinhän minä alunperin muutenkin kuvittelin, että jos lapsia ei tule niin ei tule ja asia sillä hyvä. Että esim. hoitoihin tai tutkimuksiin en ikinä lähtisi ja elämä voi olla hyvää lapsettomanakin. Mutta sittenhän se vauvakuume äityi todella pahaksi ja kyllä sen 7kk aikana selväksi tuli, että ihan kaikki tehtäisiin, että lapsi tulisi. Adoptoimaan tosin en lähtisi, nimenomaan oman lapsen kantaminen ja raskauden haluaminen tuntuivat syvältä biologiselta tarpeelta. Saa nähdä, tuleeko jossain vaiheessa taas sellainen tunne, että nyt riittää.
Ite oon luonteeltani minipillereillä tasaisempi. Iho on ihan yhtä huono niillä kuin ilman. Yhdistelmäpillereillä iho pysyi hyvänä, mutta en saa niitä migreenin takia lisääntyneen veritulppariskin vuoksi. Ehkäisykapseli on ollut käsivarressa 6 vuotta, ja se oli ihan hirveä. Sitä ei enää ikinä. Nyt nämä jälkimmäiset minipillerit kyllä ihan muuten sopi hyvin, ei aiheuttanut juuri ailahteluita eikä muuttanut seksihalujakaan.