Kellitys mukavalta kuulostaa tuo teidän Rossossa käynti! Meillekin semmoinen tekisi hyvää, jos vain ehtisi joskus ihan vaan kahdestaan. :)
Täällä myös räkätauti iskeny esikoiseen ja minuun.... Niisk, niisk, köh! Just kun ajattelin, ettei vaikeammaksi olo voisi mennä, niin tässä sitä ny ollaan!!!
Meillä kun synnytys ei ole lähtenyt etenenään (mitä vähän odotettiin sen sisätutkimuksen tuloksena), keskustellaan maanantaina lääkärin kanssa jatkosta. Käynnistetäänkö synnytys melko pian vai leikataanko sittenkin. Vauva ei luultavammin pääse kunnolla laskeutumaan, kun se mun häntäluun yläosa (melko keskellä lantiota) on edessä. Eli supistusten pitäisi laskea vauvaakin alaspäin, mutta mulla vaan ne sattuu ihan vietävästi kun samalla tuntuu että räjähdän.
Vauva on alkanut kyllä ihan selvästi väsymään niihin supistuksiin, kun ei ala liikuskelemaan voimakkaasti tuoremehun juonninkaan jälkeen.
Ja sen puoleen, en minäkään enää parhaissa voimissa ole että vakavasti puhuen jaksaisin vielä kolme viikkoa tätä samaa. Saa ny nähdä miten kaikki menee...
Ja on se kyllä ihme, miten tässä vaiheessa kun odotusta on niin vähän jäljellä, sitä itse on ihan älyttömän malttamaton ja aika tuntuu ihan liian pitkältä!! Vaikka itselläkin enää reilu kolme viikkoa laskettuun, niin aika tuntuu siitä huolimatta mahdottoman pitkältä!!
Se on varmaan nää hormonit, että myös mieli alkais olla kypsä tähän olotilaan ja että synnytys alkaisi tuntua kaikista jännityksistä ja peloista huolimatta helpotukselta. Mutta on tää silti NIIN ärsyttävää odottelua!
Päivän valitusvirsi on nyt tehty. Pian taas lisää.
Koitetaan silti jaksaa! Kohta on kaikilla ihanat nyytit sylissä ja raskausaika tuntuu joltain todella kaukaiselta asialta!