Helmikuun höpinät

Meillä on sama juttu.. eka 2 viikkoo oli aika kauheeta kun vauvalle ei kelvannu kuin syli, istuin yötäpäivää sohvalla vauva sylissä ja nukuin istualteen minkä pystyin. Yritin siirtää vauvaa sänkyyn tai unipesää mutta hän heräs jokakerta enkä uskaltanu ottaa sänkyyn viereen kun pelkään että unissani hän jäis alle ja imettäminen isoilla rinnoilla tuntu vaikeelta makuulleen. Mutta nyt asiat on yön osalta paremmin kun vaavi nukkuu meidän välissä unipesässä ja imetän sen 'laidan' yli, olisinpa tajunnu tän ratkasun heti :facepalm: päivisin kylläkin edelleen nukkuu vaan sylissä ja vaunuissa sen aikaa kun ollaan liikkeessä, samoin turvakaukalossa nukkuu hyvin. En voi muuta kun olla mun miehelle kiitollinen kun jaksaa työpäivän jälkeen tehdä kotitöitäkin kun mä en pysty mitään tekee :rolleyes: ehkä tämä tästä vielä, pääasia että saan olla äiti näin ihanalle pojalle :love017
 
Meillä ei tuota sylissä olemisen vaatimista ollenkaan ongelmaksi asti. Mutta silloin kun on, auttaa kun nukuttaa peiton sisään sylissä ja siirtää sit koko paketin sänkyyn/sitteriin/unipesään. Ei vauva huomaa niin helposti että paikka vaihtui.
 
Anjuska86 sanoi:
Meillä ei tuota sylissä olemisen vaatimista ollenkaan ongelmaksi asti. Mutta silloin kun on, auttaa kun nukuttaa peiton sisään sylissä ja siirtää sit koko paketin sänkyyn/sitteriin/unipesään. Ei vauva huomaa niin helposti että paikka vaihtui.
Click to expand...

Meil on kokeiltu peittoon käärimistä/kapalointia ja toukkapussia. On kokeitu siirtää heti ku nukahtaa ja vasta sen 20min kohdalla ja välillä vasta tunnin kohdalla. Mut välillä auttaa ja välillä (kuten tänä yönä) herää samantie ku siirtää omaa sänkyyn.
 
Meillä onnex öisin oma sänky kelpaa, silloin ei vaadi syliä.. syötän istualleen ja siirrän takaisin.. mutta päivällä se ei toimi...
 
Oon kans koittanu kaikki keinot että vauva olis peiton tms sisäl ja siirtäis niin muualle mutta ei auta, herää aina.
 
Meillä myöskin vauva nukkuisi vaan sylissä. Ja kovin tykkäisin sylissä häntä koko ajan pitääkin, mutta kun tuo takamus puutuu kokoaikaisesta istumisesta! Ja tarttis tosiaan jossain välissä syödäkin ja JUODA! Toisinaan siirto sylistä ( niin, että on ehtinyt jonkin aikaa jo nukkua sylissä) onnistuu hyvin, toisinaan siirron jälkeen melko pian alkaa äännellä ja muuttuu levottomaksi ja herää pian. Samaten jonkin verran vauva kärsii vatsavaivoista, mutta ei onneksi ihan mahdottomasti. Rinnalla olisi melkein kaiken aikaa...
 
Meil on myös se et öisin herää pieneenki kolahdukseen ja aamusin miehen herätyskelloon. Mut päivällä voi surutta imuroida samassa huoneessa ku neiti nukkuu, eikä tapahdu liikettäkään heräämisen suhteen :confused:
 
Pienten vauvojen kuuluukin varmistaa, ettei heitä jätetä nukkuessakaan yksin villipetojen armoille - vauva kun ei tiedä, ettei niitä villipetoja 2000-luvun kodeissa ole. :wink

Suosittelen kaikille sylivauvojen äideille kantoliinaa tai -reppua ja kärsivällisyyttä, ei se sylivaihe ikuisesti kestä. :Heartred
 
Meillä oli pari päivää nuha kaksi viikkoa sitten. Oli kauheat yöt, kun yritin väkisin nukuttaa omaan sänkyyn ja vaunukoppaan ja vaikka mihin, että sais pääpuolta koholle. Lopulta nukkui vaan sylissä ja liinassa/repussa... itse en sitten paljon nukkunut. Ihanaa kun taas henki kulkee vaakatasossakin, niin saa nukuttua, kun vauva on taas kainalossa. Mulla vähän puutuu lonkat kyljellää kun nukkuu aika staattisessa asennossa kuitenkin, mutta silti viereen nukuttamisen oon kokenut ainooksi meillä toimivaksi ratkaisuksi.
 
Mulla myös puutuu lonkat, kun nukkuu koko ajan samalla kyljellä vauvan ollessa siinä kainalossa nukkumassa. Mutta kun ei vauva suostu nukkumaan muualla, niin saa nukkua meidän sängyssä:) onhan se suloista, kun se tuhisee siinä lähellä:love017
 
Naks sanoi:
Pienten vauvojen kuuluukin varmistaa, ettei heitä jätetä nukkuessakaan yksin villipetojen armoille - vauva kun ei tiedä, ettei niitä villipetoja 2000-luvun kodeissa ole. :wink

Suosittelen kaikille sylivauvojen äideille kantoliinaa tai -reppua ja kärsivällisyyttä, ei se sylivaihe ikuisesti kestä. :Heartred
Click to expand...

Mä sain juurikin tänään kantoliinan käyttöön (vihdoin) ja helpottaahan tää suuresti.
Ja juurikin näin, että ei tämä sylivauva vaihe ikuisesti kestä, olkoon nyt niin paljon sylissä kuin tahtoo. Joka päivä tuntuu kuitenkin minuutin pidempään viihtyvän lattiallakin.
 
Meillä oli myös tuota, että nukuttiin vain sylissä tai liikkuvissa vaunuissa. Nyt kun neiti on vähän kasvanut ja on 6,5vk vanha niin jo maistuu unet vaunuissa kun vaan vähän heijaa aluksi. Enää ei tarvitse myöskään niin paljoa sylissä nukkumista kuin ennen. Yöunille täytyy nukuttaa niin, että ollaan ihan lähekkäin.
 
Tänään leikattu tähystyksellä. Joudutaan tänään turvautumaan vastikemaitoon kun on niin vahvoja lääkkeitä ettei kaikkien kanssa suositella imetystä.. onneksi pikkuneiti suhtautui hyvin vastikkeeseen ja pärjää huomiseen miehen kanssa kotona, sitten saan taas imettää.. on vaan niin hurja ikävä pikkuista :sad001
 
^Tsemppiä natskuli! Hyvä et mies kuitenkin pärjäilee kotona vauvan kanssa, nyt vaan keskityt lepäilee ja paranemaan.
 
Hui ku iski kauhee menettämisen pelko.. Ensin pelkäs alkuraskaudessa keskenmenoa, sit loppuraskaudes kohtukuolemaa ja nyt iski kauhee kätkytkuoleman pelko.. Eikä nä pelot ja huolet tuu helpottamaan ikinä, äitiyden "huonoja" puolia. :sad001
 
Eilen kotiuduin umppari leikkauksen jälkeen. On äidin ja vauvan vatsat koetuksella antibioottikuurin takia joka jatkuu 5 pvä... saan imettää mutta aiheuttaa vatsavaivoja vauvallekin.. relatippoja vaan vauvalle ja itse otan maitohappobakteeria myös. Umppari oli osittain puhjennut ja erittänyt märkää siksi joudun antibioottia vielä syömään. Toivottavasti ei tule mitään jälkitulehduksia ja olen kohta taas kunnossa..
 
hannaka sanoi:
Hui ku iski kauhee menettämisen pelko.. Ensin pelkäs alkuraskaudessa keskenmenoa, sit loppuraskaudes kohtukuolemaa ja nyt iski kauhee kätkytkuoleman pelko.. Eikä nä pelot ja huolet tuu helpottamaan ikinä, äitiyden "huonoja" puolia. :sad001
Click to expand...

Tiedän niin tuon tunteen!
Ja jos lapsen isälle asioista maininnu menneenä tai nykyhetkessä niin Ei ymmärrä. "Mitä tollasia pitää miettiä". :sad001
Mutta kaikesta huolimatta, se pelko kuuluu ihmisluonteeseen ja kuuluu luontoon pelätä.... sano yks kätilö ultrassa kerran. Rauhotti silloin mieltä.
 
Bepant sanoi:
Tiedän niin tuon tunteen!
Ja jos lapsen isälle asioista maininnu menneenä tai nykyhetkessä niin Ei ymmärrä. "Mitä tollasia pitää miettiä". :sad001
Mutta kaikesta huolimatta, se pelko kuuluu ihmisluonteeseen ja kuuluu luontoon pelätä.... sano yks kätilö ultrassa kerran. Rauhotti silloin mieltä.
Click to expand...

Mä oon kans miehelle yrittäny jutella ni vastaus on just tota "miks tollast pitää miettii" / "ei se mihinkään kuole" luokkaa.. Mut niinhän se on luonnollista pelätä varsinki omien lasten asioissa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top