Plääh, kyllä ottaisin mieluusti vähän rennommin... Esim tänään ollu tällainen ohjelma: heräsin 3.30 kun miehen herätys soi. 5.20 taksi haki mut, lento duunimatkalle ja nyt 20.00 olen juuri päässyt hotellille ja nostin jalat kohti kattia. Täällä on lämmin ja matkakohde kaunis ja käyn sisäistä taistoa et lähtisinkö hetkeksi ulos ja kävisin vaik syömässä vai antaisinko unen tulla. Huomenna pitkä työpäivä ja kone laskeutuu Helsinkiin 23.00. Seur pv pitkä ja intensiivinen töissä.
Tää on niin hassu tilanne. Tykkään työstäni hurhasti ja nyt on niin isot jutskut, että on paljon hommaa. Toisaalta olis kesä, vauvaa vois fiilistellä enemmän ja lapsetkin haluaisivat nauttia äidin seurasta (liekö itserakas ajatus...). Toisaalta on kiva tehdä nyt asiat kunnialla loppuu ja jäädä hyvillä mielin äippälomalle vuodeksi. Toisaalta stressitaso on niin kova, että vauva tuskin siitä tykkää. Toisaalta, toisaalta, toisaalta.... Parin vk kuluttua onneksi taas parin vk lomanen.
Onkohan teistä kukaan muu sitä mieltä, että Kelan äitiysloman ajoitus on joustamaton siinä mielessä et jo 30 pv ennen on jäätävä lomille? Miksei saa tehdä töitä loppuun asti jos jaksaa ja tahtoo ja säästää ne päivät ajalle, jolloin vauva on jo syntynyt? Esim Ruotsissa tämä on mahdollista.
