Kirjoitetaanpa meidänkin kuulumisia tähän ketjuun, kun nyt koneella satun olemaan ja Sara on aamupäivä-päikkäreillä.
Monenlaista hulinaa on teillä muillakin. Voimia kaikille tarvitaan!
Kyynelsilmin olen lukenut meemin veljen tytön kohtalosta. Ei voi kuvitellakaan, eikä oikein pystykään(haluakaan) ajatella miltä se tuntuisi, niin paha olo (ihan fyysisesti) tulee heti.
Kamalalta kuulostaa Mystiksen ja meemin kertomukset elämästä väkivaltaisen ja narsistisen ihmisen kanssa.
Mä itse olen aika hankala ihminen ja elämänkumppani. Mä räjähtelen ja käyttäydyn sopimattomasti miestäni kohtaan. Olen voimakastahtoinen ja varmaan narsistinen jollain tapaa kierosti, mikä heijastuu mun huonosta itsetunnosta. Olemme olleet yhdessä kohta 13 vuotta ja siis nuorina menneet kimppaan. Itse tiedostan omat ongelmani ja puhumme asioista todella paljon mieheni kanssa. Mutta silti mietin monesti, että mun kuuluisi hakea apua asiaani ja tiedän, että vaikutan mieheeni monella tapaa negatiivisesti, mutta vielä (kään) en ole saanut aikaiseksi hakea apua. Pohjustuksena tälle sanon vain sen verran, että olen alkoholistien /eroperheen lapsi. Kokenut lapsena aika paljon henkistä väkivaltaa ja turvattomuutta. Molemmat vanhempani ovat kuitenkin työelämässä pysyneet ja aina on siis koti/vaatteet/ruokaa ym. perustarpeet hyvin hoidettu. Tämä ehkä osaltaan jopa lisännyt ahdistustani (kaikki salailu, peittely, kaksijakoinen elämä. Lisännyt perfektionistisia taipumuksiani ja paineitani, mutta kuitenkin siis vain pahentanut oloani). Mm. olin yläasteella parhaimpia oppilaita arvosanojen mukaan. Koskaan en ole saanut olla MINÄ... vaan aina yrittänyt olla joku muu, joku parempi. Mm. murrosiän juttuja (vanhemmille vastaanlaittamista tms.) mulla ei ole juurikaan koskaan ilmennyt.
Mutta sori, kun nyt aloin tuosta sepustaa.... ei ollu tarkoitus.
Palataanpa tähän päivään.
Kävimme tänään Saran (on muuten Saran nimipäivä :) ) kanssa neuvolassa. Saralle oli taas vaikeaa herätä niin aikaisin (aika oli 8.30 ja herätin tytön vähän vaille 8), kun tyttö on aamu-uninen.
Meillä mennään vaihtelevasti 21-23 nukkumaan ja herätään noin 9-10 aikaan. Nyt tosiaan jouduin herättämään kahdeksalta (vaihdoin vain vaipan ja otin pulloon maitoa/velliä, jonka joi matkalla) ja kävimme neuvolassa. Kun tulimme kotiin 9 jälkeen, Sara söi puuron ja meni ennen kymmentä nukkumaan (kello nyt 11).
Meillä tykätään puurosta. Keittelen ihan kaurapuuroa (normi Elovena) veteen. Ennen tarjoamista notkistan korvikkeella. Lisäksi hedelmäsosetta, joskus ilman.
Toisinaan, kun laiskottaa, syödään Muksu valmispuuroja (kaura, neljänvilja tms.). Niitä hedelmä yms. versioita vältellään, kun niissä sokeria enemmän. Joskus sekoitan tuota hedelmäpuuroa omatekoiseen puuroon. Tohon valmiiseen neljänviljan puuroon ei ole lisätty ollenkaan sokeria.
Sara on tosiaan sieltä 1kk iästä lähtien nukkunut yöt ilman syömistä/juomista. Ja öiden pituus noin 10-12 tuntia. Oikeastaan koskaan en ole sänkyyn tyttöä syöttänyt (mitä nyt imettänyt meidän sängyssä ja sitten siirtänyt omaan sänkyynsä).
Meillä rinnan imeminen alkaa olla nyt loppusuoralla :(
Ei enää juurikaan kelpaa ja maitoakaan ei enää niin paljon ole, kun tosiaan heti väheni, kun ei tullut yösyöttöjä ollenkaan.
Päivisin meillä on nyt kesän aikana nukuttu vähemmän. Toisinaan menee kyllä vielä pari tuntia, mutta se alkaakin olla maksimi. Sara nukkuu siis mielellään tähän aamupäinä/puolipäivä aikaa omassa sängyssään "aamupäivä-päikkärit". Eli kun herään 9-10 aikaan, niin 11.30-12.00 aikaan menee nukkumaan ja nukkuu 30min-2 tuntia.
Sitten nukkuu iltapäivällä 14-16 aikaan riippuen edellisistä unista. Pituus näillä unilla sama kuin edellä (mut jos aamupäivällä nukkuu sen 2h, niin ei kyl yleensä iltapäivällä nuku kuin 30-45min.)
Sitten vielä toisinaan nukkuu illasta "ilta-päikkärit" jos on väsynyt. Nämä on 18-19 aikaan. Sitten menee yöunille 22-23. Tää on sopimu meillä paremmin kuin hyvin.
Ainakin mun osalta. Mies saa toki nukkua vähemmän, kun lähtee töihin seitsemän jälkeen.
Joskus me ollaan Saran kanssa noustu "yöunilta" (aamulla toki syöty/juotu jotain) 12 aikaan :D Me ollaan aamutorkkuja.
Noh, eilen se sitten tapahtu! Sara tippui päälleen sängystä (meidän parisängystä). Olen tiennyt jo pari kuukautta, että Saraa ei kestä jättää normaaliin sänkyyn, kun konttaa. Eilen sitten pitkästä aikaa jätin hetkeksi. Oltiin miehen kanssa aamulla hereillä (mies meni töihin yhdeksäksi). Sara heräsi ja otin meidän sänkyyn ja imetin. Nukahti siihen sitten. Pönkkäsin tyynyillä ja ajattelin, että käyn pikaseen syömässä pari paahtoleipää. Hetken olin keittiössä, kun kuului kova huuto. Aavistin tilanteen, kun ryntäsin makuuhuoneeseen. Sara retkotti lattialla ja huusi. Otin syliin ja rauhoittelin. Kutsuin miehen paikalle (oli laittamassa koirille vettä). Sara ei kyllä itkeny kuin hetken. Otsaan nousi heti sininen kuhmu, jota mieheni kanssa hoidettiin kevyesti painamalla kylmällä pyyhkeellä. Seurasin sitten Saran vointia, eikä mitään kummempaa ilmennyt.
Nyt ei sitten jätetä enää hetkeksikään.
Kuhmuja on kyllä odotettavissa lisää (tai no onhan tullutkin jo jotain pientä aiemminkin, kun istuu itse), kun nousee tukea vasten seisomaan ja mm. kiipeilee tavaroiden ja huonekalujen päälle.
Me ollaan reissattu ihan mahdottomasti (kuten lähes joka kesä). Koirahommissa pääsääntöisesti. Huhtikuussa aloitettiin, jolloin Sara oli ensimmäisessä näyttelyssä meidän mukana (matkaa yhteensuuntaan 450km) ja ajettiin siis päivän aikana edestakaisin. Aamuyöstä lähdettiin ja illalla noin 23 oltiin kotona. Raskas reissu n. 19h. Sara nukkui matkat.
Sitten olemme käyneet lyhyempiä reissuja useita (150-200km suuntaansa) ja päivät näyttelyissä. Että ei nekään kevyitä ole. Sara kyllä viihtyy mukana.
Etelän reissu (800km) tehtiin tän kuun alussa. Lentäen menimme Saran ja mun äidin kanssa. Mies tuli koirien kanssa autolla perästä. Olimme mun siskon luona Nummelassa reilun viikon. Ajattiin sitten omalla autolla takaisin. Illalla lähdimme, joten Sara nukkui jälleen koko matkan. Liikennettä oli vähän ja matkakin meni nopeaa (8h).
Sara siis harrastaa koiranäyttelyitä ja luonnetesteissäkin oli mukana :D Ampumisen aikana oli kuulosuojaimet päässä tai kauempana paikasta.
Saa nähdä, miten reagoi (vai mitenkään?) kun meille pitäisi syntyä koiranpentuja vajaan 2 viikon kuluttua. Sara on siis "synnytyksessäkin mukana" ja yhden koiran lopetusreissulla on myös ollut. Tulee siis heti pienestä pitäen monenmoista opittavaa elämästä.
Näistähän hän ei toki muista varmaan mitään.
Yöhoidossa Sara ei ole vielä ollut (äiti ei osaisi nukkua :D). Mutta päivisin kyllä on täti (miehen sisko) ja mummo hoitanut.
Nyt lauantaina ollaan menossa tähän meidän lähellä pienille festareille mun siskon ja hänen miehensä (Saran kummien) kanssa. Ja mummo tulee illaksi ja yöksi meille.
Mutta nyt lopetan tältä erää. Kukaan ei varmaan näitä jaarituksia jaksa edes lukea.
Pitäisi kirjoittaa päiväkirjaa tai blogia eikä tänne.
Mut hyvää kesänjatkoa kaikille!