Olisimme halunneet tietää. Ultraava tympeä ultraaja oli vain eri mieltä.
Meillä oli 2 rakenneultraa, koska ensimmäisellä kerralla vauva oli selkäpuoli ylöspäin.. Eikä millään halunnut liikkua mihinkään. Kysyttiin, josko edes sukupuoli näkyisi. Ultraaja kyllä mielellään yritti sitä etsiä ja katsoa, mutta ei! Ehkä seuraavalla kerralla sitten.. Saatiin kuitenkin 3D kuvaa selkärangasta!
Seuraava ultrauskerta olikin hieman erilainen. Ultraaja tuli 40 minuuttia myöhässä (kahvi ja pulla kädessä), eikä ollut valitettavasti edes sama henkilö kuin viimeksi. Hän huikkasi nimeni, sitten paitaa ylös ja geelit mahalle... Ja sitten hän sanaakaan sanomatta poistui paikalta. Ihmeteltiin ja odoteltiin siinä sitten 20 minuuttia, josko jotain tapahtuisi.
Viimein tämä henkilö sitten ilmaantui paikalle täyden kahvikupin kanssa taas. Ultralaite päälle ja ultraamaan (samalla kahvia äänekkäästi ryystäen). "Tässä on pää ja tässä käsi. Vauvanne on linkkuveitsiasennossa (jalat ylhäällä, tiedätte varmaan). Tuossa näkyy varpaat ja nenä. Kysyttävää?" Pakkohan siinä oli sitten kysyä, että kun kerta linkkuveitsiasennossa on, niin eikö sukupuolikin näkyisi. "No ei näkynyt, jos ei ollut muuta niin hei hei". Kysyimme sitten vielä ultrakuvia, edes yhtä. Nihkeästi hän sitten antoi muutaman ja hätisteli meidät pois.
Uusi mahdollisuus saada sukupuoli selville oli synnytystapa-arviossa, ja pelkopolilla. Mutta sitten oltiin jo niin pitkällä, että tahdottiin pitää yllätys synnytykseen asti.
Niin ja.. Tyttöhän se oli!