Esitietolomake synnytyssairaalaan, synnytystoiveet

Mä taisin kirjoittaa vaan että kivunlievitystä mahdollisuuksien mukaan, kiitos. Mulla eteni suht nopeaan synnytys ensikertalaiseksi. synnytys ja ne supistukset oli järkyttäviä, 3.00 ekat supistukset alko ja 7 aikaan olin sairaalassa jolloin olin 4 senttiä auki, sain epiduraalin kun oli niin järkyttävät kivut, ponnistusvaiheessa epiduraali oli jo hälvenny eikä ehitty antaa enää lisää, tyttö synty 11 aikaan. Nyt yritän sinnitellä pidempään ilman jotta epiduraalista olis jtn iloa ponnistus vaiheessa. Mähän siis elin siinä uskossa ettei se varmaan nyt niin kauheesti satu kun kaverit oli sanonut ettei se kauaa kirpase (eivät halunneet pelotella) ajattelin et tuskin mä tarviin mitään kivunlievitystä että mähän oon sitkee sissi, joo en sit ihan ollutkaan :smiley-bounce015 Mua vähän pelottaa et tuleekohan tää pikku kakkonen rytinällä, jää nähtäväks.

Nostan kaikille hattua jotka luomuna ovat synnyttäneet, teillä on kyllä lujat hermot ja tekemisen meininki huhhuh! :greet015
 
En mäkään kyllä tosiaan ihan luomuna ajatellut, kyllä varmaan ilokaasua ainakin haluan kokeilla. Ja ehkä jotain paikallispuudutusta. Mutta se epiduraali mua mietityttää... otan sen vain, jos tilanne onkin sellainen, että niin on parempi. En siis automaattisesti sitä halua.
 
Jos kokeilee ilokaasua, ni älkää antako heti periksi sen kans. Melkein kaikille siitä tulee alkuun huono olo, mutta ku pääsee noin kymmenenteen henkäykseen, ni keho tottuu siihen. Tietenkään kaikille ei vaan passaa. Mutta esim kaveri oli kokeillu kaks henkäystä ja sano, että siitä oli huono olo, ni ei halunnu enää. Eihän siinä ihan sillai käy niinku amerikkalaisissa leffoissa, mutta minä ainaki olin ihan niinku pienessä hiprakassa ja oli jopa hauskaa miehen kans.
 
Multa vei täysin kivut epiduraali pois ja tahdon ehdottomasti sitä myös seuraavassa synnytyksessä mut tosiaan koitan sinnitellä pidempään ilman. Tai no saa nähä millä temmolla puskee pihalle.

^ Se ilokaasu oli tosiaan huippua, mulla meni nuppi ihan sekaisin siitä. muistan ku radiosta soi samalla daadirlandirlandaa ja mä käkätän vedet silmissä, kätilö tokas et harvoin täällä kukaan nauraa, mukavaa vaihtelua :grin
 
Mäki oisin niin halunnu tota ilokaasua kokeilla, mut yrjösin koko ajan muutenkin niin en halunnu sit ottaa riskii et se viel lisäis sitä pahoinvointia.. Noh mut jos sitä tälkertaa pääsis vaikka koklaan.. :)
 
Joo mun kaks kaveria on ilokaasusta sanonut samaa, että siitä voi tulla aluksi huono olo mutta ei kannata luovuttaa, se tuo rentoutumisen.

Epiduraalia en suorilta halua siksi, että pelkään vauvan olevan siitä sitten ihan lääkepöllyissä... ja pelkään että vauvan sykkeet voi sen takia romahtaa. Ja omat supistukset heiketä. Niin saattaa vissiin joillekin epparista käydä?


Kuinka moni on kylpenyt / ollut suihkussa / liikuskellut jumppapallolla avautumisvaiheessa, supistuskipujen lievittämiseksi? Tai käyttänyt kauratyynyjä tms. Onko niistä keinoista apua...? Ja jos joku (oma mies) vaikka hieroo selkää..?
 
Muokattu viimeksi:
^ Onhan noissa omat haittavaikutuksensa niin kuin kaikissa läkkeissäkin, esikoisen synnytyksessä ei ollut ongelmia ja luotan siihen että jos se kauheen vaarallista olis niin sitä ei käytettäis. Mutta jokainen mammahan nää itse päättää mitä käyttää ja mitä ei :) Mä olin suihkussa varmaa melkee tunnin, niin kuumaa vettä ku tuli nii sohotin mahaan. Iho oli ihan punanen ku ravulla sen kylvyn jälkeen :grin Ei se niihin kipuihin juuri auttanut mutta mua se jotenki rauhotti ja vei ajatuksen pois niistä supistuksista, suosittelen siis.
 
Mulla oli se kauratyynyki mahan päällä ja kätilö aina kävi vaihtaan kuuman, ku pyysi. Se tuntu kivalta siinä kipeän mahan päällä, tai no alavatsallahan se oli, mutta kuitenki.
Niin ja keinutuolissa istuin monen tunnin ajan, siinä oli hyvä. Kyljellään maatessa supistukset oli kipeämpiä, mutta lopulta oli siirryttävä sinne sänkyyn.
Pissalla ramppasin ehkä 30-60min välein, vaikka se tuskasta aina oliki. Mulle tarjottiin sitä alusastiaa, mutta en vaan yksinkertasesti saanu pissattua siihen, vaikken mistään ujopissasta mielestäni kärsikkään. Mutta jotenki se, että "kuset sängyssä"... ei pystyny.
 
Mistä tommosen lomakkeen edes saa? Ei meille ainakaan neuvolassa ole jaettu.. Muistaakseni esikoisesta jotain täyteltiin, mut ei kyl mitään käryä että mitä :D perhehuone saatiin ku siitä monesti muistutettiin. L
Ilokaasusta oksensin lähes joka hönkäyksellä mut käytin sitä silti jonkun verran koska vei huvin pahimman kipupiikin pois. Epiduraalin aion myös ottaa nyt. Esikoisen aikaan toimi tosi hyvin, sain nukuttua jonka aikana olin auennu 10cm ja tunsin kyllä millon tarvitsee ponnistaa.
Pelkopolille täytynee kuitenkin tallustella ennenkuin uskallan jollain konstilla saatella tämän vauvan ulos..
 
^ Mä sain puolivälin neuvolakäynnillä (silloin kun sain myös raskaustodistuksen ja ohjeita Kelan lappusten täyttämiseen) nettilinkin ja salasanan, ja se on siis verkossa täytettävä lomake. Ei tarvitse itse muistaa ottaa mukaan, ne synnärillä saavat sen sitten katsottua ja tulostettua verkosta.
Siihen tulee kaikki esitiedot äidistä ja raskaudesta, ultrista yms. Ja esim. nimitoiveet mahdollista hätäkastetta varten, ja sitten omia toiveita synnytyksen suhteen. Aika paljon siinä on kaikkea. Sitä pystyy käymään pikkuhiljaa täyttelemässä.

Ilmeisesti joissain kunnissa / kaupungeissa vastaavan lomakkeen saa paperiversiona, se pitää sitten itse muistaa ottaa mukaan synnärille.

Ja joissain paikoissa sellaista ei saa ollenkaan? Tai sitten vasta myöhemmin raskauden kestettyä pitempään.
 
Tällä hetkellä pelkään eniten ajatusta siitä neulasta, jolla epiduraali (tai mikä tahansa puudutus) laitetaan :D Toivon ettei sitä tarvitsis laittaa ollenkaan ja varmaan pyydän että mennään vähä tilanteen mukaan, piikitetään vasta jos tuntuu ettei ilman pärjää.
Jotain ammetta tai jumppapalloa tai kauratyynyä ois mukava kokeilla, mikäli yhtään kehoani tunnen niin niistä vois olla jotain apua.
 
^ Mä pelkäsin kanssa kauheesti sitä piikkiä etukäteen. Muistan vaan että kyljellään olin ja ei saanu liikkua mikä oli vaikeeta mutta ite piikin laitto ei tuntunu missään, jos se joltain tuntuu niin pienempi kipu se on mitä supistukset.
 
Sen päätin, et jos synnytän (joudun synnyttämään) alateitse, niin epiduraalia en enää ota, mut sit kuulin ettei meillä päin ees toissynnyttäjille sitä annettais, vaan joku spinaalipuudutus... :rolleyes: No parempi niin.

Miulla tehos epiduraali liiankin hyvin, et ekan tunnin ponnistelin just monitorin mukaan kun vaikutus oli vielä päällä ja katoin tosiaan näytöltä millon supistus tulee o_O EI HYVÄ...!!!

Ja siis eihän selällään-selällään vissiin ees ponnisteta??! Siis miulle ainakin selällään ponnistus meinaa sitä et yläkroppa on kuitenkin ylhäällä, kun sängyn pääty on nostettu... Puolimakaava asento vai mikä se nyt olis. Ite sain, sen minkä pystyin esikoista tinkaamaan niin parhaan voiman siinä ja mies pysty parhaiten avustamaan siinä asennossa.. Vaikkakin kokeiltiin myös polvillaan, jakkaralla ja jonkin halavatun pöntön päällä -nää edellä mainitut siis varmaan siks, et laskeutuis paremmin.

Jumppapallo toimi miulla tosi hyvin alkuvaiheessa..kun istu päällä ja pyöritteli lantiota :p Käveleminen ja kaikki mahollinen lämpö autto rentoutumaan supistusten aikana.

Mie olin niin autuaan luottavainen kätilöihin, enkä siis ajatellu koko synnytystä ennenkun tilanne oli päällä etten mitään sen kummempaa osannu vaatia :cool:
 
Niin taas kamalan nopeasti ja nopealla ajatuksella kirjoitin, et jäi paljon sanomatta :grin

Ihan huippua et Martuti ossoot noin selkeesti ajatella sen, mitä haluut ja miusta nuo siun toiveet vaikutti vallan realistiselta :) Siinä mielessä voin verrata itteeni, et vaikka aiemmin kirjotin, etten ajatellu koko synnytystä.. niin en ajatellukaan, pidin niin itsestäänselvänä, että kaikki menee hyvin, että onhan ne muutkin synnyttäneet jne. sen verran ajattelin siis.. Toisekseen, en hirveesti pörräilly täällä(kään) esikoisen odotusaikaan..en oikeastaan mistään haalinu mitään tietoa, koska päätin mennä sillä mitä tulee vastaan.
Sittenpä iski se hillitön paha olo siitä, kun en "ite pystynytkään", teinhän mie hitto vie töitä ja se on vieläkin mysteeri sinällään mistä johtu etten saanu tyttöä sen paremmin ponnistettua vaikka aikaa siihen käytettiin kolmatta tuntia. Tää nyt ei kuulu periaatteessa tähän keskusteluun, mut ajan takaa sitä että toiveiden listaan vois lisätä sen itsensä armahduksen, jos kaikki ei meekkään niinkun "strömsössä" eli niinkun on ajatellu :)

Ja sitten ihan kunnolla asiaan: aion varmaan toiveeni esittää sit pelkopoli käynnillä ja sitten vielä varmentaa asioita siellä synnytystapa -arviossa. En oikeastaan selkeetä toivetta vielä osaa tähän allekirjoittaa, kun kaikki on niin auki vielä...:sad001
 
Minä en oikein osaa vielä stressata synnytystä,mua ehkä mietityttää enemmän elämä synnytyksen jälkeen (luotan siihen että Tyksissä saadaan vauva ulos minusta):wink Mutta just tämä että alapää edestä takaa olisi tosi kipeä tai rikki ja sitten rinnat turvonneet ja veriset nännit ja läskimaha roikkumassa mukana vielä jne...:confused: Kun nyt jo välillä kun on ummetusta tuntuu vessassa käynti inhottavalta ja kipeältä...Ja sit ehkä ärsyttää nyt jo se että jos meillä kotona ravaa sit vieraita koko ajan...Tykkään kyllä vieraista, mutta yleensä nytkin haluan itse kutsua ne kylään eikä tulla yllätetyksi...:p Meni vähän aiheen ohi...
 
Muistaakseni kätilö käski mun mennä kyljelleen ponnistusvaiheessa, mutta se oli ihan luonnoton asento siinä tilanteessa. Käännyin aina takasi siihen puolimakaavaan asentoon. Ja muistaakseni mies piti mun toista jalkaa koukussa kun ponnistin. Tai jostain kätilö käski sen pitää kiinni.

Ilokaasusta. Mä en kokenut itse aineen helpottavan, mutta pystyin jostain syystä keskittymään hengittämiseen paremmin kun sain pitää kiinni siitä maskista. Keskityin siis vain hengittämiseen aina kun supistus oli päällä.. Ehkä siinä on jotain samaa ideaa kuin kävyn tms. puristamisessa juoksulenkillä. Jostain syystä se auttaa jaksamaan vielä vähän aikaa.
 
No pitkälti siihenhän ilokaasun vaikutus perustuu, että keskitytään siiheen hengittämiseen eikä kipuun. Ilokaasu itsessään vie vain supistuksen terävimmän kivun pois. Mutta ainahan nää vaikutukset on yksilöllisiä.

Aquarakkuloista ei oo kukaan tainnu vielä mainita mitään.. Onko joku testannu tai aikooko kokeilla? Me saatiin terkkarikoulu aikoina kokeilla sitä halutessaan toisille (sairaanhoitajat, kätilöt ja terkkarithan siis harjoittelevat kaikki pistokset kouluaikana toisilleen). Mutta nää aquarakkulat oli vapaaehtoinen, koska sen tarkotus on vaan tuottaa kipua. Ja hitto, että se kirveli! Niinku ois ampiainen pistäny ja aattelin etten IKINÄ käyttäs synnytyksessä. Nyt oon lukenu muutamia juttuja netistä, ku joku on kokenu saavan noista suurta apua. Sen kuuluu toimia niin, että se tehostaa kehon omia kipureseptoreita tuottamaan kivunlievityshormoneja.
 
Mie kokeilin noita aqua rakkuloita viimeks ja sanoin miehelle jo että jos joku meinaa mulle niitä vielä tässä synnytyksessä laittaa niin mie potkasen! Se tuntu ihan kauheelta se laitto, tuntu et joku olisi puukolla iskeny selkään eli tunne oli ihan kamala ja ei ne mulla ainakaan lievittäny sitä kipua, selkään jäi vaan kamala kirvely noitten laiton jälkeen.
 
^ Siis mitä ne rakkulat edes on? Miten ja millä ne tehdään, mihin teho perustuu, mikä on toimintaperiaate...? o_O Olen sanan kuullut, mutta en tiedä mitä sillä tarkoitetaan.
 
Injektioneulalla pistetään keittosuolaliuosta aivan ihon alle ja siitä muodostuu rakkula. Siinä sattuu sekä ihon venyminen, että se suolaliuos. Yleensä pistokset tehdään käsittääkseni alaselkään, joskus johonkin muualle. Ja teho perustuu tosiaan siihen, että pyritään vahvistamaan kehon omien kivunlievityshormonien tuotantoa. Osin myös siihen yksinkertaiseen seikkaan, että kun toiseen paikkaan sattuu enemmän, ni toinen unohtuu hetkeksi.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top