Esikoista odottaessa :)

[Huli]

Sori ketjuun kuulumattomana huutelen, mut kannattaahan tosta ainakin huomauttaa ja selvityttää asia( pamiin soittamalla saat varmasti neuvoja miten kannattaa edetä) iso työnantaja kyseessä, kun on ketju, ja jos tekevät tuon nyt sulle, niin mikä estää tekemästä muillekin? Elä ajattele sitä miten paska työpaikka on vaan sitä, et tekeevät laittomasti sua kohtaan, jos kerta ovat jo jatkosta vihjailleet.( Plus bonuksena jos joutuuvat maksamaan sulle jotain, ainahan rahalle käyttöä on(varsinkin lapsen kanssa) :)

 

[Kyfi16]

Sori ketjuun kuulumattomana huutelen, mut kannattaahan tosta ainakin huomauttaa ja selvityttää asia( pamiin soittamalla saat varmasti neuvoja miten kannattaa edetä) iso työnantaja kyseessä, kun on ketju, ja jos tekevät tuon nyt sulle, niin mikä estää tekemästä muillekin? Elä ajattele sitä miten paska työpaikka on vaan sitä, et tekeevät laittomasti sua kohtaan, jos kerta ovat jo jatkosta vihjailleet.( Plus bonuksena jos joutuuvat maksamaan sulle jotain, ainahan rahalle käyttöä on(varsinkin lapsen kanssa) :)

Ja just tuo että eivät ainakaa kellekkää muulle tee samaa ku kerran oppivat kantapään kautta!

 

[espérance]

Tässä mun työssäolon aikana on eräs sanottu irti koeajalla, hänkin kertoi olevansa raskaana. Siitäkään ei sen kummempaa haloota tullut, kun ilmeisesti tämäkin työntekijä kertoi koeajalla raskaudesta juurikin sen vuoksi, että haluaisi pois kys pestistä. Ei ole kovin tunnettu työntekijöiden viihtymisestä tuo kyseinen paikka... Ja itse kerroin myös raskaudesta sen vuoksi, etteivät jatkaisi heidän tahdostaan sopimusta (jos olisivat jatkaneet, en olisi halunnut sitä ottaa ja en olisi saanut ansiosidonnaista noilta parilta kuukaudelta). Tietysti tämä on todella epäreilua raskaana olevia kohtaan ja selvää syrjintää. Mä vaan iloitsen, ettei mun tarvitse enää pian mennä koko puljuun ikinä enää! Siellä on jouduttu itkemään liian monet itkut työn takia paineesta ja loukkauksista. En tiedä pysäyttäisikö oikeuteen vieminen tätä selvästi toistuvaa kavaa ja voisiko noinkin ison puljun kanssa voittaa, heillä kun ei rahasta oo kiinni paljonko pistetään kuluihin jos joku tahrii mainetta.

 

[susanna_09]

Tänne ketjuun ei näköjään ole pitkilleen kukaan kirjoitellut, mutta nyt oli yksinkertaisesti pakko tulla tänne purkamaan mieltä. Täälläkin on esikoinen tulossa ja jotenkin en sitä vieläkään ole oikein sisäistänyt! Oikeastaan sitä on aina näin aikuisiällä ajatellut, että haluan lapsia, mutta sitten joskus. Ikinä ei vaan ole sen paremmin tarkentunut, että no MILLOIN se on se sitten joskus?Ja nyt kun tämä pieni massussa on, niin olo on niin epätodellinen. Ja onnellinen tietysti! Ehkäpä se viimeistään siinä vaiheessa iskee kunnolla tajuntaan, kun ollaan synnyttämässä! Onko teillä muilla ollut sellaista epätodellista fiilistä, että siellä sisällä oikeasti kasvaa pikkuinen ihminen? Punainen lanka melkein katosi tässä tekstissä, mutta onneksi vain melkein!

 

[Kyfi16]

On epätodellinen olo. Ei osaa jotenkin yhtään ajatella että se vauva on ihan OIKEASTI muutaman kuukauden päästä sylissä. Mutta ilmeisesti se on ihan yleinen olotila jo aiemmin synnyttäneilläki. Ei sitä vaan tajua ennenkun ehkä pari viikkoa synnytyksen jälkeen että vauvahan sieltä tuli:D

 

[Milemile]

Mulla myös epätodellinen olo :D
Välillä ollut tavallaan niin oireetonta että sen hetkeksi jopa unohtaa

 

[sakara]

On epätodellinen olo. Ei osaa jotenkin yhtään ajatella että se vauva on ihan OIKEASTI muutaman kuukauden päästä sylissä. Mutta ilmeisesti se on ihan yleinen olotila jo aiemmin synnyttäneilläki. Ei sitä vaan tajua ennenkun ehkä pari viikkoa synnytyksen jälkeen että vauvahan sieltä tuli:D

Esikoisen raskausajan mä kiteytin jälkikäteen niin, että eka puolikas meni totutellessa siihen että "mä oon raskaana". Sitten kun alkoi liikkeet ja potkut tuntua, eli vasta jälkimmäinen puolikas oli "mun sisällä kasvaa vauva" -vaihe. Ja nyt tän toisen raskauden kohdalla aika samanlaiselta vaikuttaa, vielä pystyy hetkittäin ihan unohtaan koko raskauden/vauvan.

 

[Milemile]

Onko muille tullut arpia?
Huomasin että mulle on vatsaan tullut pieniä.. tiedän ettei raskaus tule yksin, mutta silti vähän kuitenkin järkytyin kun vasta on 17. Viikko menossa.
Mulla kyllä ylipaino vaikuttaa asiaan. En oo mikään hoikimmasta päästä:/

 

[Nilla]

Onko muille tullut arpia?
Huomasin että mulle on vatsaan tullut pieniä.. tiedän ettei raskaus tule yksin, mutta silti vähän kuitenkin järkytyin kun vasta on 17. Viikko menossa.
Mulla kyllä ylipaino vaikuttaa asiaan. En oo mikään hoikimmasta päästä:/

Täälläkään ei tosiaan olla mitään hoikkaa sorttia, mutta masu jaksaa vielä venyä...rinnat täynnä punaisia juovia ja lisää tulee koko ajan!! Piti jo käydä ostamassa 80J rintsikat ja oon ihan kauhuissani! Mitä sitte ku alkaa olee maitoa täynnä? Ekat juovat ilmesty jo rv11 ja tänään 16+5 ja niitä on jo tuplasti lisää...joka ilta rasvaan vatsan ja rinnat...ei tunnu auttavan, muuta ku vatsaan!

 

[Kyfi16]

On repeemät jo jokapuolella paitsi mahassa. Ei kauheen kivaa mut ei voi mitää..

 

[susanna_09]

Täällä ei vielä ainakaan (koputan puuta) ole arpia tullut. En itsekkään ole mikään lasimestarin tytär, joten saattaa sekin vaikuttaa asiaan. Plus ei tuo masu vielä kovin iso ole, vaikka nyt mennään jo viikolla 19. Mutta eiköhän niitä vielä kerkiä ilmaantumaan tässä viikkojen aikana, klunks! Aloittaa jo valmiiksi armoton rasvailu.

 

[espérance]

Mitkä muilla esikoisen odottajilla on fiilikset vatsasta? Mulla on eilen ja tänään ollut jotenkin ihan kummallinen olo... Jotenkin kovotellut paljon ja pissattaa usein, vatsa "tuntuu" koko ajan kävellessä ja touhutessa - tunne on jotenkin häiritsevä ja hieman "ällöttävä". Hankala kuvailla, mutta ei mitenkään kovin miellyttävä olo. Vähän jopa jännittää, kun liikkeet alkaa tuntua isompina ja säännöllisemmin, että tuntuuko se inhottavalle. Vatsa ei ole mitenkään kovin iso, mutta tunne on häiritsevä.. Toivottavasti tämä menee ohi tai jospa siihen tottuisi?

 

[Kyfi16]

Tää vatsa vaa pullahti tähä noin viikko sitte ja liikkeet alko tuntuu pari viikkoa sitten. Ensin oli kans tosi inha olo ja mietin että hyi hele ku alkaa kovemmin tuntua, mutta tällä hetkellä o iha ok fiilis ja oon jo tottunu nii ei enää häiritse:)

 

[Milemile]

Mulla kans sama homma, havahduin että vatsaa ei enää vedetäkkään sisään tai edes peitellä :D eikä sitä tosiaankaan tarvii peitellä, mut jollain tavalla nolottaa, kun luulen et ihmiset luulee läskiksi :/

 

[peetuhauva]

Mullaki masussa tuntuu sellasta paineen tunnetta ja on vähän inhottava tunne silloin ko kävelee. Ja musta kans on jotenki vähä noloa, että ihmiset varmaa luulee et oon vaa lihonnu. Tai ei tää maha näytä vielä raskausmahalta.

Ja koska en tunne vielä mitään potkuja ym. tai sisäistä vielä raskautta niin tuntuu itestäki että olis vaa lihonnu :D

 

[susanna_09]

Minäkään en vielä ole oikein tottunut ajatukseen kasvavasta vatsasta.. Jotenkin se on niin hassua ajatella, että se kasvaa ihan vaan siksi, koska siellä sisällä kasvaa pieni rakkaus.
Tähän asti asian kanssa ei ole mitään ongelmaa ollut, kun ei mahasta ole mitään huomannut, mutta nyt sen kasvaessa itselläkin on kieltämättä tullut sellainen ns. häiritsevä olo. Sitä jännittäessä sitten, että miten suureksi maha lopulta kasvaa.. apua! Mutta onko nämä aatteet siksi, että se on se ensimmäinen tulossa? Kaikki on niin omituista ja jännää, ettei välttämättä ole ajatukset pysyneet kunnolla perässä?

 

[espérance]

Mulla ei kyllä ainakaan ajatus pysy perässä, kun välillä ihan unohtuu, että on edes raskaana! (Tai asiaa ei välttämättä halua edes ajatella.) Mulla ehti jo olla asiasta melko todellinen olo useamman viikon, mutta nyt on taas tullut tälläinen vaihe, kun asia ei tunnu yhtään todelliselta. Mieli haikailee ihan muita asioita, kuin vauvajuttuja - opiskeluja, talon ostoa, hevosharrastusta,... Odotan kyllä vauvan tuloa ihan hirveästi ja suurella ilolla, mutta tää raskaus on jotenkin niin outo olotila kropassa

Höyrysin kamalasti jo hankinnoistakin alkuvaiheessa, mutta nyt tuntuu siltä, etten oikeen vielä edes halua hankkia mitään. Vaatteita on kyllä tullut jo ovista ja ikkunoista tutuilta, vaunut on tilauksessa. Pinnasänky saadaan käytettynä ja se pitäisi maalata. Kaikki muu sitten uupuukin, mitähän sitä edes hankkisi...

 

[AamuElokuun]

Esikoista myös odotan! Ja niin epätodellinen olo koko asiasta. Nyt kun ultrastakin on aikaa niin pessimistisyys on nostanut päätään, että viikon päästä neuvolassa ei löydykään sydänääniä. Maha vaan kasvaa, vaikka omaan silmään näyttää että pieni pelastusrengas on alamahan kohdalle tullut. Hih. Odotan niin sitä että alan tuntemaan liikkeet. Aikakin menee nopeasti, enemmin kun huomaankaan on meidän pieni nyytti sylissä.

 

[jensan]

Esikoista odotellaan täälläkin ja ikää on 41v!!! Olen aina ollut varma, etten halua lapsia. Sitten puolitoista vuotta sitten, kun äitini setä ja tämän vaimo (lapseton pari) alkoivat vakavasti sairastella, ja jäivät sairaalahoitoihin ( eri sairaaloihin, eivätkä voineet toisiaankaan tavata, kun mies sai sairaalabakteerin), heräsin ymmärtämään, miten yksin he ovat, kun ei ole omia lapsia. Siitä aloin ajatella toisin. Jätin sitten pillerit pois heinäkuussa -14. Minulla ei ollut mitään hinkua tulla raskaaksi, eikä siis yritetty ajoittaa puuhastelua oviksen aikoihin. Puuhailtiin silloin, kun siltä tuntui, eikä laskeskeltu mitään aikoja.
Kun sitten tulin raskaaksi helmikuussa -15, minulla oli erittäin epävarma olo; en tiennyt, oliko raskaus hyvä juttu vai ei. Pikkuhiljaa sitä alkoi suunnitella tulevaa; masun kasvua, äitiyslomaa, vauvan hoitoa ym. ja aloin todella iloita raskaudesta. Kun sitten oli nt-ultran aika, saimme kuulla raskauden menneen kesken. Siitä sitten seurasi lääkkeellinen tyhjennys ja todella suuri suru, meille molemmille
Ja vasta tämän vuoden huhtikuussa tärppäsi toisen kerran! Tämä raskaus olikin sitten sellainen, että käytin ovulaatiotestejä, jotta varmasti ajoitus olisi oikea. Kuukausi toisensa jälkeen jouduimme pettymään, kun vuoto alkoi. Ja kun sitten vihdoin tärppäsi, niin voi jestas tätä onnea! Mutta olin koko ajan tolkuttoman peloissani, että raskaus menee jälleen kesken. Olin ensimmäisessä ultrassa viikoilla 6+3. Sain kuulla, että kyseessä on joko tuulimunaraskaus tai sitten ultran ajankohta vielä sen verran varhainen, ettei pientä alkioita vielä kunnolla näkynyt. Olin aivan varma, että kyseessä tuulimuna ja itkin pettymystä ja aloin valmistua henkisesti lääkkeelliseen tyhjennykseen. Seuraavan viikon ultrassa näkyikin pieni alkio ja sydämensyke! Jälleen olimme onnellisia, mutta edelleen keskenmenon pelko vaivasi minua ja rankasti.
Kun sitten menimme nt-ultraan, olin pelosta aivan sekaisin. Olin melkoisen varma, että saamme jälleen huonoja uutisia. Onneksi kaikki oli kunnossa olen tästä pienestä ihmisenalusta niin onnellinen, etten voi sanoin kuvailla. Seuraava pelottava etappi on rakenneultra, jota tietysti pelonsekaisen tuntein odotan. Kunpa silloinkin kaikki olisi kunnossa, niin voisin oikeasti huokaista helpotuksesta ja alkaa nauttia raskaudesta sekä luottaa siihen, että kaikki menisi hyvin.
Mieheni on rauhallinen, eikä pelkää pahinta, vaan nauttii siitä, että saadaan lapsi. Kunpa itsekin voisin suhtautua yhtä rauhallisesti. Huomattavasti asiaa auttaa (toivottavasti jo hyvin pian) se, kun vauvan liikkeet alkaa tuntua, mutta vielä en ole niitä tuntenut. Ja nyt siis viikkoja 16+6. Rakenneultraan vielä kuukausi aikaa....

 

[susanna_09]

espérance; Nyt on pakko sanoa, että tuntuu kuin olisin sinusta löytänyt sielunsiskon! Itselläni päässä pyörii samanlaisia ajatuksia. Tuntuu jotenkin, että ne tunteet vaihtelevat niin laidasta laitaan! Välillä olo on mitä parhain ja kovasti suunnitelmia luvassa vauvaa varten ja toisessa hetkessä taas tuntuu, ettei oikein halua/osaa ajatella koko asiaa. Välillä ahdistaa myös se, miten muut ympärillä hössöttävät ja kyselevät että miltä tuntuu yms. Hieman hankala se on tuumata asiaan mitään, kun ei aina tiedä oikein itsekkään. Voiko ne hormoonit tehdä näitä fiiliksiä, vai mikä hitto siinä on?


jensan; Aivan ihana tuo sinun kirjoitus, tuli tippa silmään. Se on vain niin uskomaton tunne, kuin vihdoin ja viimein tärppää! Meilläkin alkuun oli miehen kanssa pienenä pelkona, että voimmeko ylipäätänsä saada ollenkaan lapsia.. Mutta kaikeksi onneksi meillekin se oikeus suotiin. Rakenneultra olisi edessä muutaman viikon kuluttua ja pakko myöntää, että jännitys on ihan hirveä. Lähinnä se pelottaa, että onhan pikkuisella kaikki hyvin yms. Ei vaan missään nimessä pidä erehtyä googlettelemaan rakenneultrasta juttuja, ne kun ei kaikki ole niitä positiivisia...