Esikoista odottaessa :)

Sitruunalilja

Sitruunalilja

Sanavalmis juttuseppä
Heinämammat 2017
Ihanaa!
Itse en voi muuta sanoa. Yritetty ollaan monta kuukautta ja nyt on onnistunut.
Tosiaan esikoista odotan ja kaikki tuntuu aika hurjalta ja niin paljon uusia asioita että ihan pää pyörällä ollaan !
Itsellä on todella raju turvotus masussa jo, tuntuu siltä kuin olisi syönyt ilmapallon. :)
Tosi paljon jännittää! Millaisia fiiliksiä teillä on jotka myös esikoistaan odottaa? Turvotusta ja huonoa oloa? Loistavaa oloa? Ylipäänsä fiilkiksiä haluaisin kuulla. :rolleyes:
 
Ihan mahtava olo, puolitoista vuotta ollaan yritetty, yksi keskeytetty raskaus takana, joten jännittää hulluna et meneehän tämä raskaus hyvin. Kovasti on siis toivottu ja odotettu pikkuinen :) turvotusta löytyy ja muitakin pieniä oireita, mut ei pahoinvointia. Innolla odotan kyllä kaikkia hankintoja yms.
 
Minullakin toivottavasti esikoinen tuolla tuloillaan :) mekin ollaan vuoden alusta yritetty ja nyt ensimmäistä kertaa ikinä plussaa näytti ❤ nyt pitäisi olla menossa 5+2 ja ai että tätä jännitystä. Onko masussa ketään ja pysyykö se siellä? Huh. Pakko vaan ajatella positiivisesti! Turvotus on aivan kauhea. Farkut ei mene päälle ollenkaan. Myös pahoinvointi ja tissien arkuus on alkanut. Mutta jännittynein fiiliksin päivä kerrallaan :)
 
Ihana kuulla teidän fiiliksiä! :happy:
Itellä kans pelko pepussa että onko siellä todella tulossa vauva, kun on vielä niin uus juttu! Mullahan raskaus selvis aika ikävällä tavalla, että lähdin töistä sairaalaan kovan alavatsakivun takia, kyseessä oli oikeassa munasarjassa ollut kysta joka repesi/puhkesi. Siinä samassa sitten lääkäri alkoi onnitella, että olet raskaana! :eek: Kovissa kivuissa ei ihan sisäistänyt tietoa.
Nyt en jaksa millään odottaa ekaa ultraa! :p
 
lovelove sanoi:
Ihana kuulla teidän fiiliksiä! :happy:
Itellä kans pelko pepussa että onko siellä todella tulossa vauva, kun on vielä niin uus juttu! Mullahan raskaus selvis aika ikävällä tavalla, että lähdin töistä sairaalaan kovan alavatsakivun takia, kyseessä oli oikeassa munasarjassa ollut kysta joka repesi/puhkesi. Siinä samassa sitten lääkäri alkoi onnitella, että olet raskaana! :eek: Kovissa kivuissa ei ihan sisäistänyt tietoa.
Nyt en jaksa millään odottaa ekaa ultraa! :p
Click to expand...
Ohhoh! No mutta onnea! Olipa huonossa sairaalakeikassa sitten jotain hyvääkin :) nyt vaan pidetään peukkuja että kaikilla homma sujuu niinkuin pitäisi :)
 
Kaikki rohkeesti vaan kertomaan tuntemuksiaan :)
Mulla on myös hurja pelko et menee kesken syystä tai toisesta, mutta nuo pelkotilat kai kuuluu asiaan. Oon myöskin kahvin ja tupakan suurkuluttaja ja molempia vähentäny hurjasti. Tupakkia tekee kokoajan mieli ja siihen hakemaan apua apteekista tänään. Onko muilla vaikeuksia tupakin suhteen? Pelottaa myös että töissä huomataan raskaus turvotuksen takia, enkä halua vielä näin varhaisessa vaiheessa siitä kertoa. Kiinnostaa myös että miten ootte kertonu asiasta perheelle,tutuille,ystäville?
Ja tosiaan kaikille plussanneille ihan hurjasti onnea ja tsemppiä!! :Heartbigred
 
Minäkin odotan esikoista, tosin kaksi enkeliä jo ennestään :) Tässä raskaudessa ei niin paljoa enään pelkää menetystä, lähinnä ajattelen asiaa niin että jos niin tapahtuu niin sitten tarkoitus olikin.

Mulla onneks oireet siedettäviä ja hyvin aaltomaisesti pahoinvointiakin. Aamuisin kaikista pahin olo, joka loppuu aika nopeasti. Rinnat on kipeänä ja valkkaria valuu koko aika hurja määrä että välillä pelkään että se onkin verta :D Turvotus on myös aika hurjaa, anopin sanoin olen pyöristynyt ja sisko koskenut masuun että kylläpä on masu kasvanut...

Minäkin poltin ennen raskautta ja lopetinkin sen seinään. Ei tee onneksi edes vaikeaa. Välilä on ''ikävä'' sellaista käden liikettä ja sitä toimintaa ei niinkään sitä itse ainetta tai kun hermot on kireällä. Muuten ei ongelmia sen suhteen :)

Meillä ketkä asiasta tietää on ottanut asian hyvin vastaan vaikka olenkin hurjan nuori verrattuna osaan teistä. Myös ovat kovana tukena tässä raskaudessa kun tietävät kaksoskeskenmenosta. Isäni on jo nyt sanonut että häntä tulee kutsua grandfatherikis, koska kaikki vaari ja pappa sanat oksettavat häntä XD Siskot ovat oikein innoissaan ja kyselevät usein vointia. Minä vain ilmoitin että tadaa raskaaka ollaan taas :D Tiesivät siis meidän yrityksestä.
 
Täälläkin esikoinen tulossa! Edellinen raskaus päättyi keskenmenoon lokakuussa, joten en uskalla hirveästi vielä intoilla tästä uudesta tulokkaasta. Tosin silloin oli kovat vatsakivut + vuotoa ja lopulta kaavinnan yhteydessä kohdusta löytyi kasvain. Nyt kasvain on leikattu ja uudella tulokkaalla pitäisi olla hyvät kasvumahdollisuudet. Joten varovaisen positiviisin mielin eteenpäin :)
Minullakin tupakoinnin lopettaminen tekee tiukkaa. Heti plussattuani vähensin niin, että on mennyt 1-2 tupakkia/ pvä. Ja nuokin aiheuttavat kamalan morkkiksen…
Täälläkin turvotus on valtava, painoa on tullut pari kiloa…Toivottavasti tämä olisi vain ohimenevä vaihe!
 
Me kans odotetaan ihan innoissaan esikoista ! :) Tietysti hieman pelottaa, mutta yritetään nauttia joka hetkestä, turha sitä on stressata etukäteen, jos jotain tapahtuu. Jos jotain tapahtuu, niin ei siihen oikein oo itse voinut vaikuttaa. Yritystä takana vuosi, joten tulokas on erittäin toivottu :) Isompien tarvikkeiden ostoa odotetaan kyllä niin ! Ei mitenkään malttaisi pysyä poissa lastentarvikeliikkeistä :D
 
Meille myös ensimmäinen tulollaan. Viime kesänä aloitettiin yritys ja eka plussa tuli tammikuussa, joka todettiin ekassa ultrassa keskeytyneeksi keskenmenoksi ja lääkkeellisesti tyhjennettiin. Yksi kierto välissä ja taas mennään. Tällä kertaa oireet voimakkaammat ja ultrassa löytyikin pieni sykkivä sydän!! Vähän sekavin tuntein taas odotettava 2vk seuraavaan ultraan. Meillä ei tiedä vielä kukaan raskaudesta, mutta osa mun siskoista tietää yrityksestä. Jos hyvin käy parin viikon päästä vois jo harkita mummoille ja ukeille kertomista!!:rolleyes:
 
Meille kans esikoinen syntymässä :) Tosin en oo vielä uskaltanut ihan kamalasti innostua, kun hän ilmoitti tulostaan niin nopeasti, että aika epäuskoinen olo. Ekasta kierrosta tärppäsi ajatuksella "tulee jos on tullakseen". Niin nyt sit pelko persiissä, että menikö kaikki vähän "liian hyvin" :nailbiting:
 
Meillä myös esikoinen ja maanantaina seuraava ultra, josko siellä saataisiin jotain alkuvarmistusta. Meillä tärppäsi suht nopeasti myös, viime vuoden lopulla lopetin pillerit ja ehkä 4-5 kierto kun plussattiin. Ainakin on nyt tieto, että on mahdollista tulla raskaaksi, sekin on jo paljon :)
 
Mä lopetin ehkäisylaastarin käytön 1.1. ja kolmet menkat ehti tulla ennen plussausta, sen jälkeen ollut pelkkää onnellista hymyä koko nainen. Nyt on plussauksesta kulunu viikko ja alkaa pikkuhiljaa mieleen hiipimään pieni pelko ja jännitys. En tiedä miten km:n kestäisi, kun molemmat on lasta niin kauan halunnu...minä ehtiny haaveilee 5 vuotta ja ukko jopa 20 vuotta!! Eipä auta muu, ku odotella ja yrittää pitää ajatukset positiivisina! On tää vaan niin ihmeellistä.
 
iinaalisa sanoi:
Minäkin odotan esikoista, tosin kaksi enkeliä jo ennestään :) Tässä raskaudessa ei niin paljoa enään pelkää menetystä, lähinnä ajattelen asiaa niin että jos niin tapahtuu niin sitten tarkoitus olikin.

Mulla onneks oireet siedettäviä ja hyvin aaltomaisesti pahoinvointiakin. Aamuisin kaikista pahin olo, joka loppuu aika nopeasti. Rinnat on kipeänä ja valkkaria valuu koko aika hurja määrä että välillä pelkään että se onkin verta :D Turvotus on myös aika hurjaa, anopin sanoin olen pyöristynyt ja sisko koskenut masuun että kylläpä on masu kasvanut...

Minäkin poltin ennen raskautta ja lopetinkin sen seinään. Ei tee onneksi edes vaikeaa. Välilä on ''ikävä'' sellaista käden liikettä ja sitä toimintaa ei niinkään sitä itse ainetta tai kun hermot on kireällä. Muuten ei ongelmia sen suhteen :)

Meillä ketkä asiasta tietää on ottanut asian hyvin vastaan vaikka olenkin hurjan nuori verrattuna osaan teistä. Myös ovat kovana tukena tässä raskaudessa kun tietävät kaksoskeskenmenosta. Isäni on jo nyt sanonut että häntä tulee kutsua grandfatherikis, koska kaikki vaari ja pappa sanat oksettavat häntä XD Siskot ovat oikein innoissaan ja kyselevät usein vointia. Minä vain ilmoitin että tadaa raskaaka ollaan taas :D Tiesivät siis meidän yrityksestä.
Click to expand...


Oih! Kävin stalkaamassa, että olet vasta 17v, saanko tiedustella, minkälainen elämän tilanne sinulla on noin muuten, kun olet jo noin aikasin lasta alkanut yrittämään?:)

Enkä kysy millään pahalla! Itsellä ollut aivan järisyttävä vauva kuume jo 13v asti. Sekä ihan lähisuvussani on todella nuoria äitejä (esim oma äitini sai minut 16v) joten kiinostaisi kovasti miten sinä olet tuohon tilanteeseen päätynyt :)

Itse täytän kesäkuussa 19, ja ensimmäinen lapsi toivon mukaan kyydissä :) Jos olisin itse saanut päättää niin lapsi/lapsia olisi jo, mutta poikaystäväni oli kovin vastahakoinen ajatukseen tähän kevääsen asti. Tosin hänellä onkin lapsista sitten ihan päinvastainen kokemus kuin minulla :)
 
Niinja sitten tämä oma juttu :D

Päätettiin poikaystävän kanssa jättää ehkäisy pois ja ajateltiin, että tulee sitten kun on tullakseen. Noh, sepäs nappasikin sitten jo ekasta kierrosta.. nyt on vähän epäuskoinen fiilis :) mutta kyllä siellä nyt toivon mukaan joku köllii mukana :Heartred

Pahoinvointia on ollut, mutta oksentamaan en ole ainakaan vielä joutunut... toivottavasti en joudukkaan, sillä mulla on ihan kauhea oksennus kammo :eek:

Yhh, tänä aamuna ollu kamalin fiilis, ja pitäisi jaksaa töiden jälkeen omiin päättäri juhliin raahautua :D siellä ei kukaan tiedä vielä raskaudestani ja toivon mukaan ei tulekkaan ilmi vielä...vaikka tuskin paljon arvailujen varaan jää jos alan oksentelmaan tms xd
 
Tähtikuu sanoi:
Oih! Kävin stalkaamassa, että olet vasta 17v, saanko tiedustella, minkälainen elämän tilanne sinulla on noin muuten, kun olet jo noin aikasin lasta alkanut yrittämään?:)

Enkä kysy millään pahalla! Itsellä ollut aivan järisyttävä vauva kuume jo 13v asti. Sekä ihan lähisuvussani on todella nuoria äitejä (esim oma äitini sai minut 16v) joten kiinostaisi kovasti miten sinä olet tuohon tilanteeseen päätynyt :)

Itse täytän kesäkuussa 19, ja ensimmäinen lapsi toivon mukaan kyydissä :) Jos olisin itse saanut päättää niin lapsi/lapsia olisi jo, mutta poikaystäväni oli kovin vastahakoinen ajatukseen tähän kevääsen asti. Tosin hänellä onkin lapsista sitten ihan päinvastainen kokemus kuin minulla :)
Click to expand...

Joo nuori flikka olen, onneksi jos kaikki menee hyvin niin lapsen synnyttyä olen jo melkein 18 :hilarious:

Elämän tilanne lyhyesti on tälläinen: parisuhteessa kaksi vuotta joista kihloissa vuoden. Asuttiin miehen kanna melkein vuos saman katon alla mutta koska hän lähtee armeijaan minä muutan takaisin äitin ja iskän nurkkiin asumaan (saa vihdoin kunnon ruokaa) :D Opiskelupaikkaa juuri hain uudelleen, lukio ei ollut mun juttu! Erittäin vakaa siis.

Joo meidänkin suvussa lapset on tehny hyvin nuorena. Serkku sai esikoisensa 20, sekä mummo, tätini ja äitini minut 23. Ehkä senkin puolesta kukaan ei suvussa ole sanonut mitään negatiivista, tai ole uskaltaneet minulle siitä sanoa kun temperamenttia löytyy :D Hyvin kannustavia minua kohtaan ovat :)

Ennen nykyistä miestäni mulla oli kaun aikaa fiilis että mä vihaan lapsia enkä niitä hanki. No miehen kanssa kun aloin seurustelemaan niin perhe ajatus alkoikin miellyttämään, en sitten sen enempää ajatellut asiaa. Juteltiin toki että kuinka monta lasta hän haluaa tulevaisuudessa ja kuinka monta.

Viime talvena sitten iski oikeen kunnon vauvakuume ja keskusteltiin miehen kanssa jos alettaisiin yrittämään. Hän ensin vähän haparoi mutta antoi sitten suostumuksen yritykseen. Mietittiin toki pystymmekö me rahallisesti lasta kasvattamaan turvallisessa ympäristössä ja miten meidän suhde ja elämät muuttuisivat. Kaiken mietinnän jälkeen päätimme alkaa yrittämään. Ensimmäinen raskaus sitten tärppäsi heti mutta meni kesken rv 10.

En minä olisi hänen kanssaa muuten alkanut lapsia vääntämään jos en olisi varma mies valinnasta. Häätkin on suunnitelmissa ensi vuoden kesälle :) Tämä kaikki saattaa kuulostaa hullulta joidenkin korvaan mutta elkää pelätkö en ole samanlainen kuin kaikki muut 17-18 vuotiaat ja tiedän mihin ryhdyn. Eiköhän nuo minun 5 pikkusiskoa ole antaneet pientä kuvaa millaista elämä tulee olemaan lapsen kanssa :D
 
Oi ompa ihanaa!:))

Toivotaan, että teillä tällä kertaa pysyy pikkuinen matkassa! :Heartred

Heh, joo meilläki näitä uusio perheitä ja uusia suhteita on paljon, jonka seurauksena mulla on 10 sisarusta joista olen toiseksi vanhin ja vanhimmalla on myös jo lapsi :D

ja mikä vielä hauskempaa, yksi sisarus tulossa vielä lisää ja hällä on 2vk ennen mun muksua laskettu aika :'D en ehkä kestä :3 :Heartred tämäkin asia sellainen joka monia kummastuttaa ja ihmetyttää... mutta ei voi mitään! Minusta aivan älyttömän ihanaa! Toivon kovin, että mullakin pysyy tämä lapsi kyydissä, olisi niin hauska kun olisi veljellä/siskolla niin pieni ikäero omaan lapseen!

Ja tosiaan mun nuorimmat sisarukset on tällä hetkellä 5v (vauva kuumeeni aloittaja :Heartred) 3,5v ja 1v ja ainakun heitä näen niin kaikki ovat naureskelleet kuinka luontevasti hoidan heitä kuin omiani :) on ollut hankala odotta tähän pisteeseen asti, että vihdoin saisi oman lapsen :Heartred
 
Iinaalisa voi miten ihana :Heartred hirveenä tsemppiä teille molemmille! Mulla on kans ollu teini-iästä asti hirvee vauvakuume ja ollu ihan hirveetä tuskaa sen kanssa "näinkin kauan" elää :D

Oon tosiaan itte 21 nyt, ollu puolisoni kans kaks vuotta kimpas, reilu vuos sit kihloihi mentiin ja nyt muutama kuukaus naimisissa :) mun mies on mua vähän nuorempi nii sillä meni senki takia jo vähä pitempään aikaa innostua vauva -ajatuksesta mut vuojen vaihteessa seki alko lämpenee ja tammikuussa yritettiin ekan kerran :) oli aika liikuttavaa nähä miten tosissaan se sitten kans oli heti alusta saakka vaikka pitkään oli ajatusta vastaan, ko tammikuun lopulla ko testi näytti negaa nii sekin alko itkemään :'( neljännel yrityksellä tosiaan nyt tärppäs ja kauhia tätä onnen määrää! :Heartred

Mun puoliso lähtee kans armeijaan kuukauden päästä et pääseepähän mun raskaushormoneja pakosalle ja mä saan kasvavan masun kans enemmän tilaa nukkua :D mut vähän kyllä huolettaa et miten pärjään yksin raskausajan vaikka on tässä noita tukiverkostoja ja pääseehän se lomille mut silti :D
 
Mulla alkoi vauvakuume myös jo teininä, mutta en olis koskaan voinu kuvitellakaa omalla kohalla, että olisin saanu lapsia ennen 25... Jotenki vaan halusin itse ensin elää oman nuoruuteni ja kyllä se vastuu toisen ihmisen elämästä pelotti sen verran. Nyt on vakaampi elämäntilanne ja parisuhde, ikää se 28 niin nyt vasta tunsin itse olevani sopiva äiti jollekin...ja valmis äitiyteen. Mulla ei kuitenkaan itellä ole mitään nuoria äitejä vastaan, kun ihminen on itse varma asioistaan ja valmis ottamaan ehkä maailman suurimman vastuun itselleen, niin se on vaan hienoa!!:Heartpink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top