Ennenaikaisten vauvojen äitejä

nemiah ootko kokeillu et sekottaa puolet velliä ja maitoo? ja sitte vähentää vellin osuutta maitoon? enpä tiiä toimisko mutta ainahan voi kokeilla.[:)]

meillä melkein käännytään,ihan pienestä on kiinni. ja ft sanoki et hyvin on kehitystä tapahtunut..mutta mennään edelleen ft ja tytön parhaaksihan se on.[:)]

mut esikoinen on varmaa tuhmuuksia tekemäss ku ihan hiljaista on makkarissa,missä myös neiti nukkuu.. hmm..[:)]
 
Nemiah, Mystis...

Mulla ei maitoa vaan tullut..Pumppasin ja pumppasin eikä sieltä sitten loppujen lopuksi mitään tullut:/
Eikä poika kotona suostunut rintaa edes ottamaan..Eikä maito missään vaiheessa siis edes noussu..Ihan kuin ei äiti olisikaan,en saanut kokea yhtään ainutta supistusta enkä tiedä miltä tuntuu synnyttää ja sitten vielä imetyskään ei onnistunut..Ja tosta imetyksestä saa kuulla niin paljon tutuilta yms että tekee kauhean pahaa kun ei itse siihen asiaan kuitenkaan voinut vaikuttaa..


Mulla nousi sentään maitoa vähän, mutta se hiipui ja laski olemattomiin. 4kk pumppasin lähes tuloksetta, imetystä saatiin kokeilla sairaalassa kahdesti. Nekin oli yksi imu ja tyttö nukkui eikä sieltä mitään tullut.

Olen kans ollut tuon imetyksen suhteen rauniona. Minusta ennätti tulla se ihmishyytelö (kuten joku kevyt-sivuilla kirjotti). Kuinka paljon olisinkaan kaivannut ymmärrystä, mutta sitä ei hirveästi tullut. Niitä päinvastaisia kommentteja kylläkin ja sitten, jos joskus jaksoi selittää kuinka paljon sen pumppaamisen ja maidontulon eteen on tehty töitä ni joku saattoi "muka ymmärtää" ja todeta "Joo, kyllähän sitä varmaan epäonnistuu jos on tuommoinen tilanne." Sanaa epäonnistuu en olisi halunnut kuulla. En halunnut tuntea itseäni epäonnistuneeksi tässäkin asiassa. (Olinhan jo "epäonnistunut" sen 9 kuukauden raskauden ja synnytyksen suhteen.)

Minäkään en ennättänyt tuntea yhtään supistusta, ainakaan niin että olisin sitä tajunnut. Nyt jälkeenpäin olen ymmärtänyt että kaikki ne raskauden aikaiset menkkajomotukset ovat ilmeisesti olleet sitten niitä niin kutsuttuja supistuksia.

Minä kyllä kutsuin itseäni äidiksi ja tunsin koko ajan tyttäreni omaksi ja rakkaaksi. Mutta en tuntenut itseäni äidiksi. Niin paljon puuttui siitä mitä olin ajatellut että saan lapsen saadessa kokea ja tuntea. Olin kuin toinen isä lapselle, en äiti ollenkaan... [8|]
 
mä en kans imettäny,esikoisen kans kokeilin,muttei se onnistunu.ja sain kuulla siitä miten pitäs imettää yms. kommentit tuntu pahalta. nyt tämän neidin suhteen en edes uskaltanut kokea imettämistä,jos se ei onnistu kun ei ensimmäisen kans. ja pelkäsin samalla sitä miltä minusta tuntuu kun kokeilen ja jos se epäonnistuu.niinpä jäi imettämättä.hieman tunnen/tunsin huonoa omatuntoa,mutta olen onneksi sen kanssa sujut. itseäni syyttelin kyllä neidin pienestä koosta,kun ei kehittynyt. alussa maitoa tuli ihan hyvin kun pumppailin.mutta sekin hiipui. alussa pieni tuntu vieraalta,jotenkin en osanut pitää häntä omanaan,vaikka rakastin lasta kyllä,mutta jotenkin joku tunne puuttui. mutta onneks nyt ne tuntemukset on suurimmaks osaks takanapäin,välil edelleen syyttelen itseäni,mutta se ei enää auta.
mutta muistakaa että silti voimme olla mahtavia äitejä pienokaisillemme,imetimme,tai syntyi pieni sektiolla tai alateitse.. vaikka ei ehkä viel mutta ehkä varmasti myöhemmin.[:)]
 
Meillä poika oli teholla muutaman päivän ja sai siellä kuitenkin ihan kunnon maitomääriä,kunnes sitten tuli mun kanssa osastolle jossa hoitajat kävi aina lykkäämässä vaan mun tissin vauvan suuhun..Ja mä yöt valvoin vauva tissillä ja itkin hoitajia tuomaan maitoo vauvalle kun ei se tissistä mitään saa..Kun normaalisti vastasyntynyt pärjää sillä pienellä maitomäärällä ennenku äidin maito nousee,mut meillähän poika oli jo monen päivän ikänen ja saanu tasaisin väliajoin maitoa et ei sen maha täyttyny mun pienistä tipoista..Ja arvatkaa sainko lisämaitoa pojalle,en! Sanoivat että kyllä multa maitoa tulee,mutta miks poika sit huusi nälkää jatkuvasti..

Neuvolassa just kysyi eilen että mitä tunnen vauvaa kohtaan,sanoin et tottakai rakastan sitä ja hoidan sitä niinkun kuuluukin,mutta se ei tunnu omalta lapselta..Kuulemma neukku arvas et vastaan noin..Sairaalassa tuntui et vauva on sairaalan "omaisuutta" ja kotiinlähtiessä tuntui kun oisi vienyt jonkun toisen vauvaa kotiin..Tiedän et tää kuulostaa kauheelta,mut neukku sano et jossain vaiheessa se tunne tulee et tää on nyt mun lapsi eikä tästä pitäis mitään huono-äiti-fiiliksiä tuntea
 
anihani: Jep, kyllä me ollaan kaikki erinomaisia äitejä juuri näille omille lapsille! <3

Neuvolassa just kysyi eilen että mitä tunnen vauvaa kohtaan,sanoin et tottakai rakastan sitä ja hoidan sitä niinkun kuuluukin,mutta se ei tunnu omalta lapselta..Kuulemma neukku arvas et vastaan noin..Sairaalassa tuntui et vauva on sairaalan "omaisuutta" ja kotiinlähtiessä tuntui kun oisi vienyt jonkun toisen vauvaa kotiin..Tiedän et tää kuulostaa kauheelta,mut neukku sano et jossain vaiheessa se tunne tulee et tää on nyt mun lapsi eikä tästä pitäis mitään huono-äiti-fiiliksiä tuntea


Tuon oon kuullut monen suusta ja siis ihan normaalia, kyllä se siitä vielä "muuttuu" enemmän vielä omaksi.  [:)] Mulla oli tosiaan kiintymyssuhde lapseen eikä hän ollut mielestäni sairaalan omaisuutta, mutta tunsin olevani tosiaan vain tytön isä.

Tuossa on tosi hyvä uutisjuttu!!
http://www.iltalehti.fi/raskausjalapset/2010111712715430_rb.shtml
"Tyksin lastenklinikan osastonylilääkärin Liisa Lehtosen mukaan äidin pitäisi saada keskonen syliinsä heti, kun se on mahdollista. Näin äidin kiintymyssuhde pääsee kehittymään."

Minä tosin sain kuukauden iässä ensinmäisen kerran ja se oli pitkä aika se!!
 
Tuo oli hyvä juttu kyllä!
Mitä mä täällä valitan kun mä sain kuitenkin jo samana päivänä pitää poikaa sylissä..

On varmaan ollu kauheen rankkaa kun on kuukauden joutunut sitä odottamaan[:(]
 
ja se että toiselle joku asia voi olla isompi ja noin mitä toiselle. kaikki koemme asioita erilailla eikä pitäs aliarvioida toistemme tunteita.ja toki kaikki saamme valittaa [:D]
itse taisin saada ehkä seuraavana pv:nä syliin tytön. jotenkin ensimmäiset päivät siin on edelleen sumussa vaikka mitää "hengenvaaraa" neidill ei ollut.

ja toi juttu oli kyl hyvä.
 
Tiedän,mut tulee jotenkin kauhee olo et mitä nyt valitan kun toisella on ollut vielä huonommin..Vaikka onhan tämä nyt itselle iso asia
 
Meillä tais olla 5pvän ikäinen kun sain syliin ekan kerran. Kuukausi on kyllä pitkä aika [&:]
Olisin saanut alussa varmaan useamminkin, mutta en ikävä kyllä uskaltanut. Tuolloinkin monesti neidin tila "Romahti" niin että isoo lujaa laitettiin takaisin kaappinsa tms ja se aiheutti ikävä kyllä sen, että aluksi olin yliarka ja pelkäsin kaikkea. Sama kävi syömisharjoitteluissa ruiskututilla, oli helpompaa katsella kun hoitaja syötti kun tehdä se itse ja katsella avuttomana pulssin ja saturaationlaskuja.

Muahan kauhistutti vielä kotiinpäästessäkin syöttää tyttöä. Vihasin niitä hetkiä, koska tuntui että aina veti väärään kurkkuun eikä ollut mittareita enään mistä olisi nähnyt kuinka alhaalle saturaatiot laskivat.. vaikka mitä se olisi hyödyttänyt, eipä ollut happilaitteitakaan. Mulla oli tosi kova pala itselle vieroittua mittareista [:D]

Ja nyt, se että olen aina pelänyt neidin syömishetkiä, nykyään en onneksi noista syistä kuin tuolloin niin nyt v.. aa kun nyt syömishetket ovat maidon osalta yhtä tappelua ja takaisinvirtaus mahdotonta [:(]
 
Meillä poitsu on nyt 4päivää vanha. Ekan kerran saimme pitää ku poitsu oli 2päivää vanha. Sitten tänään oon saanu pitää kanssa joka kerta ku käyny hoitamassa...poitsu opetellut nyt tuttipullosta syömään, jaksaa syödä 10ml, loput menee sitten nenämahaletkuun. Lääkärinkin tapasin ensimmäistä kertaa, lastenlääkärin, ja sanoi että on tosi sinnikäs kaveri..voi olla että pääsee tarkkailu huoneesta pian pois koppaan, eli pois kaapista...jee...tänään vielä saa antibioottia joka auttaa niin et vauva oppii käyttää keuhkoja. Kovin virkeä ja liikkuvainen keskosvauva. Ei ole ollut keltaisuutta. Lääkäri sanoi että tavoitteena olisi et jouluksi kotiin. Se olisi ihana joululahja [:D]. Anteeksi tämä yhteen pötköön kirjoittaminen..

piti jotain viel kirjoittaa, mutta en nyt tiedä mitään, ehkä tämä päänsärky on syynä sihen ettei ajatus kulje...

niin ja kaikki on käyny ihastelee miejän poikaa...hmm..miks [&:] mitä erikoista poitsus on...
 
Tota keltasuutta voi tulla myöhemminkin..Meillä biliarvo nous päivän mittaan ylemmäs ja oli 209 ja valohoitoraja oli 210 mut niin poika vaan laitettiin vuorokaudeks valohoitoon..Eikä pojalla ollu näkyvää keltaisuutta tai muutakaan oiretta..Kävi kuitenkin sit kotiinpäästessä muutamassa kontrolli verikokeessa.
Ja joillakin toi keltaisuus saattaa alkaa näkyä vasta kotona..Siks sanon tästä kun mulle tuli järkytyksenä et joutu valohoitoon kun arvot oli ollu koko ajan hyvät..Itkin sen vuorokauden aikana aina ku kävin katsomassa poikaa..Mut valohoitoa pysty antaa siinä kopassa..Mut sylissä pitelyt yms jäi vähäisemmiksi

Hieno että teillä menee hyvin siellä Bluerose! Ja se on maailman ihanin tunne ku vauva siirretään koppaan sieltä kaapista[:)]
 
Ei mitenkään ollut tarkoitus painostaa ketään imettämiseen tai pumppaamiseen, toivottavasti kukaan ei ymmärtänyt viestiäni niin. Tottakai meillä jokaisella tilanne on ihan omanlainen ja erilainen, ihan varmasti kaikilla ei tosiaan maitoa tule vaikka kuinka pumppaisi. Eikä se tietenkään ole mikään hyvän äidin kriteeri. Halusin vain kertoa oman kokemukseni, jos se jotakin toista voisi kannustaa tuossa pumppaamisessa. Kun meidän tyttökin kuitenkin syntyi 33+5 eli aika varhaisilla viikoilla maidontuloa ajatellen. Mutta totta myös, että mulla maitoa tuli heti ihan ekalla pumppaamisella jo muutamia tippoja ja maidontuotanto vastasi parissa päivässä tytön tarpeita. Ymmärrän ihan täysin jokaisen harmistuksen ja surun siitä, jos ei ole voinut imettää ja olisi halunnut [:(]

Teillähän on monella paljon pienikokoisempia ja varhaisemmilla viikoilla syntyneitä vauvoja, joten ihan ymmärrettävää ettei läheskään kaikilla imetys ole onnistunut.

Meillä tyttö sai kanssa valohoitoa muistaakseni jopa 5 päivää. Kotonakin oli vielä vähän keltainen, joten pidettiin ikkunan alla valohoitoa saamassa [:)] Tunnistan myös tuon, että vauva tuntui alkuun sairaalan vauvalta. Ja meidän vauva kuitenkin oli siellä vaan sen 9 päivää. Voin vaan kuvitella kuinka oudolta tuntuu, kun vauva on sairaalassa kuukauden. Minä sain tytön syliin toisena päivänä ja sekin tuntui jo pitkältä ajalta...
 
Mullahan maitoa on tullut tisseistä jo viimisen kolmanneks aikana vuotamalla..kun sektio tehtiin se hiipui. Pumpaten nyt olen saanu maitoa tulemaan/nousemaan. ennätys on 30ml xD jeeee...pikkuinen syö kyllä 40ml nyt mutta, on tuokin jotain=) eiköhän se lisäänny.

Olen nyt saanut tuttipullosta syöttää poitsua ja osaa itse säännöstellä syömisen hyvä poika. Nyt on hänen ennätys pullosta syöden 30ml, hienoa. Eilen hoitaja sanoi että voidaan kokeilla tänään osaisko toinen imeä rintaa, se asia mua jännittää hirmusesti, ei siis se että osaako rinnasta vaan että osaanko imettää. Jotenkin se on että osaanko pitää oikein jne jne...en osaa selittää..

ja nyt meijän poitsu jopa näyttää pojalta, ku oli saanut vaatteet päälle xD aikasemmin näytti vain vauvalta xD
 
Minäkin puutun nyt tähän imetyskeskusteluun. Mulla alko tihkua maitoa jo raskauden puolivälistä asti. Ei paljoa muutamia tippoja vaan sillon tällön. Pojat synty raskausviikolla 33+3 ja sairaalassa opastivat pumppaamaan heti kun pääsin jaloilleni. Kaksosten sanotaan kypsyvän mahassa aikasemmin kun yhden vauvan joten ehkä oma kroppakin oli valmistautunut jo paremmin. Maitoa alko tulemaan. Päiviä en osaa sanoa millon sain pumpattua saman määrän kun mitä pojat söi. Kaks viikkoa olivat sairaalassa. Välillä tuli enemmän ja välillä hiipu ihan tosi pahasti tuo maidon tuleminen. Syöminen, juominen ja lepääminen vaikuttaa mulla ihan kamalasti kun oon muutenkin stressialtista tyyppiä. Maidon nousun tunnetta ei tullu missään vaiheessa vaikka sitä oikein odotin. Nyt ollaan kolmatta viikkoa kotona ja pojat syö vaan rinnasta. Tänään tulee vauvaperhetyöntekijä punnitsemaan poikia tänne kotiin. Kyllä jännittää! Maitoa on jo useampi litra pakastimessa ja vieläkin joudun tyhjentämään pumppaamalla pari kertaa vuorokaudessa. Siitä touhusta haluaisin jo kovasti eroon. Tämä siis rohkaisuna kaikille. Kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä tarvitaan jotta imettämisen aloittaminen pumppaamalla on ylipäätään mahdollista. Joskus se touhu voi päättyä onnellisestikin. Voimia kaikille pumppaajille, lansinohista (siitä voiteesta) on kyllä apua kipeisiin rinnanpäihin.
 
Varmaan tuohon maidontuloon auttaa myös, jos voi mahdollisimman paljon olla vauvan kanssa. Vaikka ei voisi fyysisesti koskea, niin ainakin olla vierellä. Mulla ainakin joka kerta kun olin vauvan luona piti oikein kiirehtiä pumppaamaan sen jälkeen.

Meilläkin kokeiltiin imetystä jo sairaalassa, se oli lähinnä mun omasta aloitteesta kylläkin. Itseasiassa heti ekana päivänä taisin kokeilla vähän imettää. Eihän siellä teholla mitään omaa rauhaa tai yksityisyyttä juuri tuohon hommaan ollut, mutta halusin silti yrittää. Hoitaja tuli vähän auttamaan, muistan vieläkin miten mua ärsytti kun se työnsi vauvaa rinnalle väkisin... Noh, eihän siitä imettämisestä sairaalassa vielä yhtään mitään tullut, eikä tyttö saanut rinnasta kunnon otetta saati sitten jaksanut imeä kun pullostakin jaksoi vaivoin sen 30ml. Vasta pikku hiljaa kotona kun tyttö sai lisää painoa, aloin enemmän ja enemmän harjoittelemaan sitä imettämistä. Kannattaa silti, Bluerose, kokeilla tuota imettämistä niin pian kuin mahdollista. Ei siitä ainakaan haittaa ole. Mutta kannattaa myös ottaa sellainen asenne, että se ei välttämättä tule onnistumaan eikä tarvitsekaan. Siis siinä mielessä, että vauva saisi sieltä vielä ruokaa itselleen. Kuitenkin se on vauvalle varmasti mukavaa läheisyyttä ja samalla voi edistää sitä maidontuotantoakin.
 
Onnea Bluerose! [:)] Se on hieno tunne!
Meillä poika heräili viime yönä tasan kolmen tunnin välein,jee! Sai onneks nukuttua kun ennen on heräilly miten sun sattuu puolenkin tunnin päästä jo syömään..Ja kerralla menee 120ml maitoa,joskus enemmänkin..Ja laskin just et ei ole vielä läheskään vuorokausi menny ja toi on vetäny yhteensä maitoa jo reilusti yli 600ml
 
tänään oli imetys kokeilu, mutta pikkunen ei jaksa vielä imeä rinnasta, kyllä hamuaa ja suuhun ottaa mielellään, mutta ei jaksa vielä imeä, niin hermostushan siinä iski ja itkusta ei sit meinannu millään tulla loppua..voi pientä...huomenna kuulemma kokeillaan uudelleen, opetellaan ja totuteen pientä rinnalle =) ainakin innossaan aina rintaa on etsimässä..

muuten menee ihan hyvin, vaipan vaihdoissa ei mitään ongelmaa, vieläkö uskaltaisin nostaa hänet suihkun alle olisi ihana tunne...mutta, vielä ainakin olen aristanu asiaa, vaikka se on näytettykin mulle...hmm..

on se vaan niin lutunen pikkuinen...
 
bluerose jospa se imetys siitä pikku hiljaa lähtee onnistumaa. ja rohkeesti vaan hoitamaa pienokaista [:)]
vaikkakin ite olin kans niin arka pitämää neitiä sylissä ja puhumattakaa kylvettämisestä. ja ruokkiminen pullostaki oli pelottavaa [:D][&o]

meil on lastenpolil itsenäisyyspv:n jälkee kontrollia.jolloin sitte saadaa uusia mittoja yms yms.. ens viikol pitäs käyä labras neidin kans.. saas nähä mikä päivä passaa parhaiten..
meil edellee harjoitellaa lusikalla syömää,ehkä hitusen kehitystä tapahtunu mutta edellee odotan milloin saadaa aika puheterapeutil et hän kattois tota syömistä. mutta taidan täst nauttia viel hetkn hiljaisuudest ja mennä nukkuu.ennenkuin neiti päättää herätä..
 
Takaisin
Top