Elokuun yleinen höpötysketju
- Ketjun aloittaja Martuti
- Aloituspäivämäärä
Å
åke
Vieras
.
Last edited by a moderator:
Lunastar, täällä kanssa muutaman kerran kuorossa huutanut poika ja koira.
Jos vauva kovin alkaa itkemään, eikä rauhotu heti niin koira alkaa ulisemaan ja itkemään ja koittaa tehdä sen kovempaa kuin vauva ja sitten vauva huutaa vaan kovempaa, hyvä ettei päättymätön kierre tuu
Jos vauva kovin alkaa itkemään, eikä rauhotu heti niin koira alkaa ulisemaan ja itkemään ja koittaa tehdä sen kovempaa kuin vauva ja sitten vauva huutaa vaan kovempaa, hyvä ettei päättymätön kierre tuu
Lunastar, täällä kanssa muutaman kerran kuorossa huutanut poika ja koira.
Jos vauva kovin alkaa itkemään, eikä rauhotu heti niin koira alkaa ulisemaan ja itkemään ja koittaa tehdä sen kovempaa kuin vauva ja sitten vauva huutaa vaan kovempaa, hyvä ettei päättymätön kierre tuu
En tiiä miten hermoja kiristävää on käytännössä, mut miun ajatusmaailma käänsi tän tilanteen hyvinkin hellyyttäväksi
Meillä ku koira on ääniherkkä, ja jos mä yhtää hermostun vaikka tietokoneeseen ni alkaa tietsikkaa väistellä. On nyt parin aika ärhäkän yön jälkeen kävelly ihan kynsillää ku ipana alkaa kimittämään. Siis sellasta korkeaa kipuitkua, en tarkoita negatiivisena kimittämistä. Oon nyt sit eilen ku oli parempi päivä, kehunut koiraa jokakerta ku ipana mölisee ja on selvästi nyt rennompi. Mie ku en oo kovin herttane suuttuessa ni en voi koiraa moittii että häkeltyy, mutta oon niin onnellinen et se silti luottaa muhun ja että sen saa aina sit korjattua jos mokaa ku ottaa asiakseen "selittää" sille asian. Ihan älyttömän mahtavan ihana tuo hurttis on ollut muuten, yösyötöille kömpii mukaan, käy nuuskimassa huuuurjan nätisti pientä kättä tai jalkaa ja ulkona kävelee yllättävän siivosti vierellä vaikka ois kauhee kiirus busineksilleen
Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
Onks muilla tullu ekan ipanan myötä paljon sellasii ahaa -elämyksiä? Kaikki sanoo et oon sellanen pohtija muutenki, mut nyt kun liityin tähän äitiyden auvoiseen kerhoon, on tietyissä asioissa se ennen ärsyttänyt "sä ymmärrät sit ku sullon lapsi" selvinnyt mullekkin. Hirmupaljon kaikkee ollu ennen ettei tajua miks äidit tekee jotain, ja nyt ne on ku saippuakuplia, avautuu sillee plop plop vaan.
Eilen mummille mennessä tajusin miks mutseista kasvaa toisinaan vähän kusipäisenkin kovanahkaisia. Koska vaikken uskonut niin kun lapsen saat, lähipiiristä löytyy neuvojaa ohjeistajaa, moittijaa ja ikinä et tee oikein, tai jos teet ni se vaietaan kuoliaaksi.
Tuli sellanen puoli omakeksitty aforismi mieleen että seiso jaloillasi ja anna pjashan lentää. Mielummin kolhuilla ja vähän pjashanen kun maassa toisten jaloissa koska väistelemällä ja myötäämällä kaadut varmasti.
Mun mummi, mun elämän tukipilari, jopa se neuvoo ja liekö hormoonit mutta tuntuu että vähän moittiikin ja tuomitsee välillä. Ei siis paljon mutta pikkujuttuja. Olin ensin itekseni kun ipana putos sohvalta että "oon niin pjasha mutsi, ei musta oo tähän jne." Sit hetken siinä ryvettyäni totesin että no kuka muu muka sitten poitsun hoitaa ja teinkö tahallee? No en ja mä oon sen mutsi. Piste. Että ny akka ylös ojasta ja seiso jaloillas. Ei kukaan koskaan missään sanonu et se on helppoa olla äiti.
Ja sit mä puhuin asiat halki mummin ja itteni :D kanssa ja totesin että näillä mennään mitä on saatu eikä se oo huono ollenkaan. Jokaselle tulee kämmejä, niist pitää vaan oppia ja sisukkaasti rämpiä etiäpäin.
Ja välillä pitää itke että jaksaa. Erittäin toimiva fraasi itellä.
Olipas filosofista :D
Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
Eilen mummille mennessä tajusin miks mutseista kasvaa toisinaan vähän kusipäisenkin kovanahkaisia. Koska vaikken uskonut niin kun lapsen saat, lähipiiristä löytyy neuvojaa ohjeistajaa, moittijaa ja ikinä et tee oikein, tai jos teet ni se vaietaan kuoliaaksi.
Tuli sellanen puoli omakeksitty aforismi mieleen että seiso jaloillasi ja anna pjashan lentää. Mielummin kolhuilla ja vähän pjashanen kun maassa toisten jaloissa koska väistelemällä ja myötäämällä kaadut varmasti.
Mun mummi, mun elämän tukipilari, jopa se neuvoo ja liekö hormoonit mutta tuntuu että vähän moittiikin ja tuomitsee välillä. Ei siis paljon mutta pikkujuttuja. Olin ensin itekseni kun ipana putos sohvalta että "oon niin pjasha mutsi, ei musta oo tähän jne." Sit hetken siinä ryvettyäni totesin että no kuka muu muka sitten poitsun hoitaa ja teinkö tahallee? No en ja mä oon sen mutsi. Piste. Että ny akka ylös ojasta ja seiso jaloillas. Ei kukaan koskaan missään sanonu et se on helppoa olla äiti.
Ja sit mä puhuin asiat halki mummin ja itteni :D kanssa ja totesin että näillä mennään mitä on saatu eikä se oo huono ollenkaan. Jokaselle tulee kämmejä, niist pitää vaan oppia ja sisukkaasti rämpiä etiäpäin.
Ja välillä pitää itke että jaksaa. Erittäin toimiva fraasi itellä.
Olipas filosofista :D
Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
Meillei muuten vaunut saa olla hetkeäkään "rauhassa". Sakemanni seuraa niitä vaikka tyhjillään. Velipuoli eilen meni tässä kotipihassa täyttämään vaunun renkaita toiselle puolen pihaa, niin sinne se meijän koirakin seuras eikä kuulema ollu silmistään laskenu.
Olivat miettiny, et hauska olis nähä miten koira reagoi kun joku tuiki tuntematon menis vaunujen lähelle kun vauva on siellä. Ite en välttämättä pitäis sitä hauskana kokeiluna. En usko et aggressiiviseks koira heittäytyis, mut saattais se väliin mennä.
Koira on ollu esikoisesta tosi tarkka. Vielä viime kesänä meni nätisti naapurin ja tytön väliin, kun naapuri jotain tytön kanssa seurusteli. Ei siis pahasti vaan ihan ollakseen tilanteen herra
Memmun tekstiin viitaten, niin se on kyllä oikeesti jännä miten niitä neuvojia alkaa pursuta joka suunnasta.. Ja samalla hyö unohtaa sen et ovat ehkä ihekin joskus neuvottavina ollu.
Oon kyllä monia ahaa -elämyksiä saanu. Monesti miettiny, miten jotkut IHAN OIKEESTI jaksaa esim parin tunnin yöunilla.. mie en jaksa vieläkään
Olivat miettiny, et hauska olis nähä miten koira reagoi kun joku tuiki tuntematon menis vaunujen lähelle kun vauva on siellä. Ite en välttämättä pitäis sitä hauskana kokeiluna. En usko et aggressiiviseks koira heittäytyis, mut saattais se väliin mennä.
Koira on ollu esikoisesta tosi tarkka. Vielä viime kesänä meni nätisti naapurin ja tytön väliin, kun naapuri jotain tytön kanssa seurusteli. Ei siis pahasti vaan ihan ollakseen tilanteen herra
Memmun tekstiin viitaten, niin se on kyllä oikeesti jännä miten niitä neuvojia alkaa pursuta joka suunnasta.. Ja samalla hyö unohtaa sen et ovat ehkä ihekin joskus neuvottavina ollu.
Oon kyllä monia ahaa -elämyksiä saanu. Monesti miettiny, miten jotkut IHAN OIKEESTI jaksaa esim parin tunnin yöunilla.. mie en jaksa vieläkään
Carleeta
Oman äänensä löytänyt
Kaikki sympatiat sulle Kirzii, sama se on täälläkin. Olivat vikalla neuvolakäynnillä että "laskettu aika tuli ja meni. Miltäs nytten tuntuu" höh, ei naurata kyl pahemmin. Yliaikakontrolliin aikaa varaamaan loppuviikosta, ei pikkutyyppi tunnu haluavan ulos ku pakolla
Laitan nyt tänne ni saatte hihitellä meikäläisen pohdinnoille. Mut mua ärsytti aikasemmin ku lasta hyssyteltiin. Kun itellä on siinä sellanen mielikuva että siinä sanotaan vauvalle että hyst hiljaa ja mua ärsyttää, varmaan ku mummi aina sano mulle lapsena et älä itke, sillee semikäskevästi koska se vaan on sellanen. Ei saa itkee, tuleee silmät rumaksi ja pää kipeäksi.. tottahan se muta ite en sanois ikuna ipanalle ettei saa itkee, vaan lohduttaisin. Eli varmaan omista traumanpoikasista tuo mutta olin ihan karvat pystyssä ku omaa hyssyteltiin laitoksella, kunnes huomasin että se ei meekkään niin. Se on että se sihinä vaan rauhoittaa lasta ja vasta isompana siinä on se hys, hiljaa merkitys. Ja järkeilin, ku oikeen aloin miettii että se suhina, oisko se jotain sukua sille verenkierron äänelle masussa ja siks rauhottais? :D Mullon selkeesti liikaa aikaa :D
Ja toinen mikä vissiin Heinäkuisissa aikaan joku sano ihan alussa, että onko kiltti vauva? Onneks juuri kukaan ei oo kysyny tolleen, ja aattelinki vastata että joo, ei se oikee tuhmakaa voi olla ku se on siis vauva. Tietty tiiän mitä sillä meinataan mutta esim omalla kun on niit masuvaivoja ni ois jotenki ihan jengipetturia sanoa että jollain ois KILTIMPI lapsi kun itellä jos toisen masuun sattuu? :D
Ja toinen mikä vissiin Heinäkuisissa aikaan joku sano ihan alussa, että onko kiltti vauva? Onneks juuri kukaan ei oo kysyny tolleen, ja aattelinki vastata että joo, ei se oikee tuhmakaa voi olla ku se on siis vauva. Tietty tiiän mitä sillä meinataan mutta esim omalla kun on niit masuvaivoja ni ois jotenki ihan jengipetturia sanoa että jollain ois KILTIMPI lapsi kun itellä jos toisen masuun sattuu? :D
Memmu, kuulostat niiiin yheltä miun ystävältä noiden pohdintojes kanssa ihan positiivisesti siis sanon!!
Tän päivän perusteella pitäis sit vissiin ihe sanoa, et meillä on aivan kaamean tuhma vauva. Ensin vielä kehtas esittää niiiin ihanaa,suloista ja ilmeikästä aamulla..nyt on sitten vaan kitissy vatsavaivojensa (pierut eksyksissä) takia iltapäivällä. Kuinka kehtaa. tuhma mikä tuhma hehheh!
ihan positiivisesti siis sanon!!Tän päivän perusteella pitäis sit vissiin ihe sanoa, et meillä on aivan kaamean tuhma vauva. Ensin vielä kehtas esittää niiiin ihanaa,suloista ja ilmeikästä aamulla..nyt on sitten vaan kitissy vatsavaivojensa (pierut eksyksissä) takia iltapäivällä. Kuinka kehtaa. tuhma mikä tuhma
hehheh!
Å
åke
Vieras
.
Last edited by a moderator:
Jostain itseasiassa luin Memmu et toi sihistely just tuo vauvalle muistoja siitä verenkierron suhinasta masuaikana. Ja siksi se sitteen rauhoittaisi. Tosin en oo kyllä mitään apua itsellä siitä huomannut. Tuleepahan silti jotenkin automaattisesti aina sihisteltyä. Varsinkin aamusella, kun mies vielä nukkuu ja on iskenyt taas ihan ylttäen ihan järkkyttävän pahan nälkä ja taas on ravintelissa hidas palvelu.
Å
åke
Vieras
.
Last edited by a moderator:
pittää meijän ruveta sanomaan että on tyytyväinen vauva :)
mie kyl hyssyttelen (sihistelen), liekö joku automaattinen reaktio..jossain alitajunnassa et se olevinaan rauhoittaa.. saman äänen kuuleminen.
HAHA,pakko kertoa kun tuli tuosta samantyylisestä äänestä ja sen toistosta mieleen.. yleensä miehen kuorsaus on niiiin raivostuttavaa. kuorsaan kyllä kuulema ihekin, et en voi sen kummemmin närkästyy, mut jos mies nukahtaa ensin niin yleensä se kuorsaus sit häiritsee miun nukahtamista. Viime yönä syötön jälkeen ALOIN TORKKUA KUN KUUNTELIN SITÄ KUORSAUSTA!! se oli niin erilainen kun normaalisti
mie kyl hyssyttelen (sihistelen), liekö joku automaattinen reaktio..jossain alitajunnassa et se olevinaan rauhoittaa.. saman äänen kuuleminen.
HAHA,pakko kertoa kun tuli tuosta samantyylisestä äänestä ja sen toistosta mieleen.. yleensä miehen kuorsaus on niiiin raivostuttavaa. kuorsaan kyllä kuulema ihekin, et en voi sen kummemmin närkästyy, mut jos mies nukahtaa ensin niin yleensä se kuorsaus sit häiritsee miun nukahtamista. Viime yönä syötön jälkeen ALOIN TORKKUA KUN KUUNTELIN SITÄ KUORSAUSTA!!
se oli niin erilainen kun normaalisti