Clomifen kokemuksia?

Onko muille tullu clomeista itkuherkkyyttä? Mä oon tänä iltana jo muutamaan otteeseen tirautellut täällä ja mun miestä huvittaa se. Äsken telkkarissa oli kohtaus, kun äiti höpötteli pienelle vauvalle ja mä aloin sitä parkumaan... Oon sekaisin.
 
Mä luin jostain että ku ottaa illalla ni saattaa huono olo ja muut olla tulematta. en osaa selittää paremmin :D no ei se mun kohdalla ainakaan viimeksi toiminut mutta nyt en ole huomannut ainakaan huonoa oloa :)
 
Mulla alkoi viimeksi silleen että kun otin viimeisen clomin niin siitä viikko oli koko ajan etova olo ja sitten yhtenä yönä ja päivänä oli todella kipeet munikset mut nyt tuntuu et on helpompi :) voihan olla ettei kaikille tule :)
 
Täällä kp2. Huomenna alkaa kolmas kierto clomeja.

Vähän meinaa epätoivo iskeä, mutta jospa se taas tästä....
 
Hei kaikille, eksyin lukemaan tätä ketjua hakiessani tietoa ovulaation lääkkeellisestä käynnistyksestä. Tässä tilanteeni: synnytin sektiolla esikoiseni tammikuussa 2014 ja imetin 6,5 kk elokuun puoliväliin. Siitä noin kuukauden kuluttua kuukautiset tulivat ensimmäistä kertaa ja samalla siitä aloimme yrittämään heti toista lasta, koska ikääkin alkaa jo olemaan, olen juuri täyttänyt 34. Nyt kaksi kiertoa yrittäneenä ja nyt kolmatta yrittämässä, en ole onnistunut bongaamaan ovulaatiota kertaakaan. Tuo ensimmäinen raskaus siis alkoi ihan luomusti viidennellä yrityskerralla. Viime viikolla kävin gynellä papa-kokeessa ja mainitsin hänelle tästä ovulaatio-asiasta. Hän ultrasi samalla kohdun ja munasarjat ja kaikki oli ok, mutta suurimman follin koko oli tuolloin vain 11 mm ja kp oli 11 eli folli oli pieni ottaen huomioon kierron vaiheen. Minulla kierto kestää 28-33 päivää. Gyne päätti ultrata seuraavan kerran jo viime lauantaina nähdäkseen oliko folli kasvanut ja kuinka paljon. No, lauantaina johtofolli löytyikin oikealta puolelta vasemman sijaan ja oli vain 13 mm. Tämä voisi vielä menetellä, jos se kasvaisi 2 mm päivässä ja kierto olisi se minulle tyypillisempi 30+ päivää. Gyne pyysi tulemaan seuraavan kerran nyt huomenna tiistaina, jolloin katsotaan tilanne, josko on aiheellista puuttua lääkkeellä tuohon follin kasvatukseen. Tässä olen samalla tehnyt ovistestejä päivittäin ja negaa näyttävät, joten itse alan jo valmistautua ettei ovulaatio tällä hetkellä tapahdu omin voimin. Syynä saattaa gynen mukaan olla vielä korkea prolaktiinin pitoisuus kehossani imetyksen jäljiltä. Olen ihan uusi näiden asioiden kanssa, joten olisi kiva jakaa kokemuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.
 
Tervetuloa bia joukkoon :)

jemmu kyllä se siitä :) ei saa menettää toivoa :wink :) vaikka välillä siltä tuntuukin.
 
Kiitos Lume! :)
En lukenut koko pitkää ketjua läpi. Onko täällä muita, jotka olisivat aiemmin raskautuneet luomusti ja vasten sen jälkeen kohdanneet ongelmia esim. ovuloimattomuuden kanssa? Miten asiaa on hoidettu ja tuottiko lääkkeellinen apu tulosta ja kuinka pian?
 
Nyt en kyllä ihan tarkalleen muista mikä kenenkin tilanne täällä on :)

mutta kävin juuri folliultrassa ja vasemmalla puolella 16mm ja oikealla puolella oli puhjennut jo :O aarghh jos tää kierto meni hukkaan
 
Meillä yksi kolmevuotias neitokainen kotona joka sai alkunsa ihan luomusti.

Nyt toisen kanssa yritystä takana about vuosi ja kolme kk. Tutkimuksissa ei mitään varsinaista vikaa löytynyt kummastakaan. Clomit aloitettiin ensin yhdellä tabletilla ja seuraavaan kiertoon tuplattiin. Viime kierrossa löytyikin kaksi johtofollia ( yli 2cm kooltaan ) mutta ei silti vaan tärpännyt :sad001
 
Jemmu oliko sullakin ongelmia ovuloimattomuuden kanssa? Huomasitko sen itse vai kävikö ilmi vasta tutkimuksissa?
 
Mulla oli ainakin selkeesti raskaattomuus kiinni ovuloimattomuudesta (joka johtui pcosta). Hoidetiin sitten clomeilla.
 
En ole ikinä ovulaatiota tikuttanut joten en mene takuuseen. Pco tyyppisistä munasarjoista mainitsivat jollain käynnillä... Nyt clomien aikana verikokeilla todettu ovulaatio tapahtuneeksi ainakin :)

Kävin kipujen takia yksityisellä ja ultrassa löytyikin kysta ja samalla puhuttiin tästä lapsettomuusasiasta. Saatiin yleiselle puolelle lähete jossa tutkimuksia sitten tehtiin sekä minulle että miehelle...

Nyt katsotaan neljä kiertoa clomien kanssa ja jos ei tärppää niin sitten mietitään jatkoa uudestaan....
 
Mulla ei ole todettu mitään ns. syytä tähän oviksen puuttumiseen tuon tammikuisen synnytyksen jälkeen. Voiko hormonit vielä olla niin sekasin esim. imetyksen jäljiltä että kroppa vaan tarvitsisi aikaa palatakseen normaaliksi...? Vai onkohan tämä nyt mun pysyvä olotila... :confused013

Muoks. Niin ja siis ennen raskautta ovuloin ihan normaalisti.
 
Muokattu viimeksi:
Tietysti voi. Itse sain lekurilta kuulla, että pelkästään hormoniehkäisyn lopettamisen jälkeen kropan palautumiseen voi mennä reilu vuosikin. Kaikki tuollaiset vaikuttavat ehdottomasti.

Itse myös aika ajoin ovuloin, mutta kun näin tapahtui, niin mukasolu ei kypsynyt. Monimutkainen juttu... mutta pointtina siis se, että kroppa on altis hormonaalisille muutoksille ja synnytys on juurikin tällainen.
 
Kiitos Marikata kommentista. Toiveissa olisi niin kovasti jo toinen lapsi tähän perään, että tämä oman kehon toiminta (tai pikemminkin sen puute) saa minussa pientä paniikkia aikaan. Olen ehkä turhankin hätäiseen liikkeellä tämän asian tiimoilta, kun nyt on menossa "vasta" 3. ovuloimaton kierto, mutten haluaisi vanheta enää ihan hirveesti ennen toista tärppiä, kun ne mahikset iän myötä kuitenkin vähenee. Kyllä toi gyne varmaan olisi jotain sanonut, ettei vielä kannata hötkyillä, jos sen mielestä ei asiaan voisi jo nyt puuttua. Toiset ne vaan raskautuu heti uudestaan synnytyksen jälkeen ja vaikka kuinka imettäisi. Miks tän pitää olla näin hankalaa?! :smiley-angry016
 
Juu näinhän se on. Vähintään vuosi pitäisi ja kannattaisi odotella ja katsella ennen kuin voi edes puhua lapsettomuudesta tai mistään "ongelmasta"... Mutta En kyllä sun tilanteessa sanois että olisi mitenkään hankalaa. Sinulla on jo lapsi, mitään ongelmaa tai vikaa ei ole todettuna. Ainoa mikä voidaan tässä tapauksessa edes viittaavasti laskea "ongelmaksi" löytyy korvien välistä (malttamattomuus ja spekulointi). :) Joten ihan rauhassa vaan.


Monet meistä joutuu oikeasti tuskailemaan ja kokemaan suuriakin pettymyksiä vuosi tolkulla. Kuulemaan pelottavia uutisia ja kokemaan raskaita tutkimuksia ja hoitoja eikä silti mikään ole taattua ja rauhaa ei saa, ennen kuin se lapsi on sylissä. jos koskaan tulee olemaankaan.

Hankalaa se on, mutta kannattaa yrittää suhteuttaa asioita ennen kun alkaa panikoimaan :)
 
Takaisin
Top