Auttakaa mammaa mäessä!

Jostain toiselta palstalta luin että 3kk on lapselle tosi iso "etappi". Niihin aikoihin opitaan hirveesti kaikkea uutta ja näkökin alkaa olla jo sen verran hyvä että maailma nähdään taas uudella tavalla. Kaikki ärsykkeet ja uudet asiat mitä pienelle lapselle tulee joka päivä voivat aiheuttaa levottomuutta ja itkuisuuttakin. Eihän nuo ressukat tiedä isosta maailmasta vielä mitään ja kun joka päivä tulee jotain uutta vaikka samat rutiinit yms olisikin niin kyllähän tuo aikuisenkin häkellyttäisi...

Mä selviän kyllä noista öistäkin mutta toivoisin että noi päiväunet tulis takas kuvioihin kunnolla. Josko nyt noi kiinteät auttais. Levottoman yön jälkeen on tosi rankkaa kun herra vetää sellaisia 25min päikkäreitä...vaikkei itse nukkumaan menisikään mutta väsyneenä sitä kaipaa vähän pidempiä lepohetkiä.
 
OIH JA VOIH. Me ei enää näköjään voida käydä missään, tai tehdä mitään tavallisuudesta poikkeavaa kun tyttö vetää heti herneet nenäänsä! Meinaa mammallakin mennä hermo ihan totaalisesti.

Aiemmin jossain kohtaa keskusteltiinkin tosta, että nykyään on jo vaikea imettää muualla kun kotona, kun tyttö reagoi niin rajusti ympäristöön. Sama on vaan jatkunut ja pahentunut viimeaikoina. Viikko sitten siskontytön synttäreillä ei hommasta meinannut tulla mitään, kun tyttö vaan huusi ja huusi. Oli pakko viedä hämärään makkariin rauhoittumaan ja rätti vaan silmille. Sitä sitten hiersi ja hiersi aikansa, ennen kuin lopulta nukahti. Viime vkonloppuna kävi myös vieraita, joilla oli 7kk ikäinen tyttö mukana. No, tottakai heti kun häneltä pääsi itku niin meidänkin tyttö aloitti eikä lopettanut ennen kuin pääsi taas omaan sänkyyn rätin ja tutin kanssa rauhoittumaan. Tänään sitten käytiin kaverilla kylässä, jolla on 2kk vauva. Heti kun mentiin sisään ja tyttö vain katsoikin toista vauvaa (joka ei siis päästänyt ääntäkään), alkoi hirveä huuto joka ei taaskaan loppunut muuten kuin hämärässä makkarissa rätti silmillä... Nyt tultiin kotiin ja tuossa matolla juttelee ja naureskelee iloisena!

Mitä ihmettä? Onko kellään muulla tällaista? Viime yökin oli yks kaaos, pari kertaa kävin kääntämässä tytön, kun makasi poikittain pinnasängyssään ilman peittoa. Nukkui todella levottomasti ja itkeskeli. Meidän tytöstä on tullut ihan mökkihöperö kun ollaan oltu kahdestaan kotona. Tai sitten tämä on tosiaan joku ohimenevä vaihe tässä iässä kun oppii paljon uutta. Toivotaan niin...
 
Yumna Meillä on tällaista..

Lähtää johonkii kylään tai ollaan kotoonta pois monta tuntia,ollaan ilosii yms.jutellaan ja kaikkee,mutta minä saan kärsiä illalla sitten,kun neiti on levoton ja huutaa ja parkuu ja rimpuilee ja potkii,kun väsyttää niin paljon..hieroo silmiä rätillä ja itkee,tutti eikä maito kelpaa.

Ollaan oltu nyt 2 päivää auttamassa meijän äiskää muutossa,tietysti vieraassa paikassa ja iisa on nähnyt uusia ihmisiä ja hirveetä ramppaamista edestakasin ja päiväunet jäänyt pätkiin. Juuri kun on nukahtanut niin taas mennään,pahaa tekee,mutta mulla on niin hermot ollut kireellä kanssa,että argghh!!
Mennään mihinvaan,ja siis jos ollaan kylässä ja tälleen niin illalla se kostautuu.

Voin kertoa,että tälläkin hetkellä kamppailin äsken iisan purkausten kanssa...huuhhhu! Nyt taisi viimein nukahtaa..huoh[&o]
Mein äippäkii tänää sano mulle,kun sitten yritin iisaa nukuttaa siellä sen luona,kun oli väsy niin ei...voi jumpe..että "Mene sie vaikka tupakalle,ennenku hermostut" (Poltan tosi harvoin!) Sanoin,että olen tosi väsynyt,sen takia suututtaa vaan. Käväsin sitten ja kun tulin takasin niin iisa nukku täyttä häkää..siinä sit väsyneen itkusena sanoin äitille,että "Noni,nukahti heti kun mä en ollu laittaas,ei se tykkää minusta..[X(]"  Kyllä tuli paska olo..piti kyllä päikkärit siinä itekkin ottaa,etten ihan raivohärkä olis ollu.

Mutta ihme purkauksia ruvennu tulee...meillä siis tämä että vierailujen jälkeen kiukutellaan,koska ollaan väsyneitä päivän meiningistä,mutta sitten ei viitsitä käydä nukkumaan vaan huudetaan..[8|]

ohhoh..
 
Tiia tuttu tunne toi ettei äiti oo oikein huudossa. Meillä on ajoittain päiviä että mulle kiukutellaan pitkin päivää ja autas ku isi tulee kotiin niin ollaan pelkkää hymyä ja naurua! Ei oo kauheen "arvostettu" olo. Mutta onneks niitä hyviäkin päiviä on [:)]

Tsemppiä teille!!
 
Kyllä meilläkin tulee niitä hetkiä, kun äidin syli ei enää olekaan se paras syli, kiukutellaan ihan jatkuvasti vaikkei mitään varsinaista syytä siihen olisikaan [:D] Mulle tuli vaan mieleen, että voihan se olla että lapsi tuntee voivansa purkaa tunteensa äidille ja tietää, että tämä ei lähde vaikka kuinka kiukuttais. Jonkinlaista luottamusta ehkä? Samahan se pätee parisuhteeseen, toiselle voi purkaa pahaa oloaan niin paljon kuin huvittaa, tietäen, että toinen ei siitä lähde..
 
Meillä hieman kitistiin tässä yhtenä päivänä ja ihmettelin, kun ei maitokaan kelpaa. Vein sen sitten syystä tai toisesta olkkarin lattialle, niin johan alkoi tyytyväinen kiljahtelu. Hän halusi siis pois sylistä [:D]
 
Miiuhoo: Joo, meilläki sama, että välistä kitistään sylissä ja sitte ko pistää lattialle puuhaileen niin johan viihtyy :). Mutta ihan hyvä näin!!

Riinu: eiköhän se tosiaan ole merkki siitä, että vauva luottaa niin paljon äitiinsä (ja isään ainaki meilä) että "uskaltaa" kitistä :). Eilen oli muuten minun vanhemmat käymässä ja Onni vierasti kumpaaki!
 
toiselle voi purkaa pahaa oloaan niin paljon kuin huvittaa, tietäen, että toinen ei siitä lähde..


[&:][&:] mää en oikein tota tajuu...mulle tulee vaan paha mieli kun mies raivoo [:(][:(] vai onks tää sit vaan mun vika kun pahotan mieleni? [8|] Neuvolas puhuin tästä ja täti kysy että tarvittasko ulkopuolista apua. Mää sanoin että mies suuttuu jos tietää mun puhuneen meidän asioista muille. Että silleen. 
 
Lapsihan vaistoaa äitinsä tunnetilat tosi herkästi, vaikka kuinka yrittäisit olla ns." normaalina " esim. kun jokin asia ottaa päähän, väsyttää, tms.. Seuran vaihto tekee silloin vain hyvää..
 
ALKUPERÄINEN: Mimmu86

Tiia tuttu tunne toi ettei äiti oo oikein huudossa. Meillä on ajoittain päiviä että mulle kiukutellaan pitkin päivää ja autas ku isi tulee kotiin niin ollaan pelkkää hymyä ja naurua! Ei oo kauheen "arvostettu" olo. Mutta onneks niitä hyviäkin päiviä on [:)]

Tsemppiä teille!!


No oikeestaan meillä kanssa,että kun äitin kanssa ollaan niin välillä kiukutaan,mutta kun isi tuo naaman siihen eteen niin naureskellaan ja ollaan just yhtä hymyä!
 
ALKUPERÄINEN: Rolli10

Lapsihan vaistoaa äitinsä tunnetilat tosi herkästi, vaikka kuinka yrittäisit olla ns." normaalina " esim. kun jokin asia ottaa päähän, väsyttää, tms.. Seuran vaihto tekee silloin vain hyvää..


Totta tuokin! Ja siinä se varmaan eileen piilikin,kun olin riekaleina ja iisa vaistos,eikä sitten varmaan suostunut nukkumaan..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top