Arki vauvan kanssa

Mä taas nukun paremmin, kun mies ei ole kotona. Jotenkin aina sydän syrjälläni odotan sen kotiin tuloa enkä saa kunnolla nukuttua, jos tiedän, että on esim. töissä/baarissa yön.

Ja aina herään viimeistään varttia vaille kuusi, jos ei ole tullut kotiin ennen sitä enkä saa unenpäästä kiinni, ennen kuin kuulen ulko-oven käyvän.
 
En myönnä pelkääväni yksin kotona. Enkä pelkää yöllä, paitsi silloin harvoin kun tulee unihalvaus. Minulla on niihin taipumusta ja niihin liittyy usein kuuloharhat. Ei ole kovin mukava tunne kun kuulee lähestyvät askeleet, eikä pysty liikkumaan. :nailbiting:

Me asutaan niin syrjässä, että ei kai tänne kukaan viitsi vaivautua ja luotan siihen että koira kyllä ilmoittaa. :grin Joo niin varmaa! Koira vaan heiluttaa häntäänsä ja nuolee tunkeutujan naaman puhtaaksi.
 
Muruliini, minulla on myös ollut unihalvauksia, onneksi ei enää pitkään aikaan. Vauvan kanssa se voisi olla ikävää!

En pelkää yksin kotona, mutta vanhusten vinkkinä... Isot saappaat eteisessä tai kuistilla näkyvissä vihjaavat kutsumattomille vieraille, että talossa on paikalla iso mies.
 
Tai oven pieleen jonkun ison koiran kuva vaikka ei ois koiraa edes :D en ite murtomiehenä kokeilis onneani jos saan ovella jo kuvan esim rottweileristä tai sakemannista.
 
Mua ei kyllä pelota olla yksin (tai siis ilman miestä, lapset ja eläimet kotona) mutta on kyllä hyvä että meillä on iso koira niin se tuo vähän turvaa. Siis koirahan rakastaa jokaikistä ihmistä eikä siitä oikeasti ole vahdiksi eikä turvaksi mutta kyllä se haukkuu jos joku tulee sisälle (siis joku vieras, ei se muuten hauku, unissaan korkeintaan önisee) ja koiran haukusta kyllä kuulee, että iso koira kyseessä niin toivottavasti ei tunkeudu kukaan sisälle saakka. Ja asutaan onneksi vähän syrjemmässä ja pihatien päässä niin ei ehkä olla ensimmäinen kohde kenellekään. Ja miehen töiden takia olen tottunut olemaankin aika paljon yksin. Enemmän pelottaa käydä illalla koiraa käyttämässä ulkona kun todennäköisempää on törmätä ilvekseen tai karhuun kuin murtomieheen :hilarious:
 
Mä en pelkää murtomiehiä, vaan kaikkia kauhuleffojen juttuja! :hilarious: Kuten Paranormal activity ja Mama. Nyt on kyllä vähän helpottanut kun en enää katso kauhuleffoja. Pakko on ollut jättää ne pois kun rupeen niitä ajattelemaan ollessani yksin illalla/yöllä.
 
Belle, pelottavinta ikinä on lapsikauhuleffat! Just se Paranormal Activity, missä on ne vauvat ja kaikki muutkin, missä ne lapset vaan tuijottaa. :nailbiting:

Pakko myöntää, että silloin kieltämättä vähän pelotti, kun tytöllä oli se "kohtaus" yks yö, kun vaan tuijotti eteensä eikä silmissä näkynyt mitään tiedostamista/tunnetta. Hyi, niskahiukset nousee vieläkin pystyyn. :wideyed:

Ja mulla on myös liian vilkas mielikuvitus.. joskus en ole uskaltanut katsoa ikkunasta pihalle, kun asuin maantasossa - pelkäsin kaikkia ihme hiippareita ikkunoiden takana. Onneksi jää nykyään tietyn tyyliset kauhuleffat katsomatta, niin ei tarvii säpsiä ihan joka ääntä - ja varmaan tää väsymyskin vaikuttaa siihen, ettei vaan jaksa säikkyä/pelätä juuri mitään. :wacky:
 
Mä en pelkää murtomiehiä, vaan kaikkia kauhuleffojen juttuja! :hilarious: Kuten Paranormal activity ja Mama. Nyt on kyllä vähän helpottanut kun en enää katso kauhuleffoja. Pakko on ollut jättää ne pois kun rupeen niitä ajattelemaan ollessani yksin illalla/yöllä.

Sama..
Viimeisin kauhuleffa jonka katoin oli se "Lights Out" joku kuukausi sitten... sen se kauhutyyppi tulee aina mieleen pimeellä..
Jos et oo nähny, kurkkaa traileri vaikka youtubesta... :D
 
Minä vaan aina mietin kun syksypimeellä ollaan koiran kaa metässä lenkillä, että kuinkahan moni silmäpari meitä katsoo.. Mietin siinä kohtaa lähinnä metsän eläimiä. :grin
 
Sama..
Viimeisin kauhuleffa jonka katoin oli se "Lights Out" joku kuukausi sitten... sen se kauhutyyppi tulee aina mieleen pimeellä..
Jos et oo nähny, kurkkaa traileri vaikka youtubesta... :D

No Belle älä mene katsomaan :bag: jää pyöriin vielä mieleen. Mää nii pelkään kauhuleffojen jälkeen ihan kaikkee pientäki ääntä ja ei ääntä ollenkaan :hilarious: ei ei, ei oo mun juttu :nailbiting:
 
Se tosiaan jää ehkä trailerista jo mieleen, jos on tosi herkkä ni ei kantsi kyl kattoo :)
Ite oon herkkä kyl pelkäämään mut silti pitää aina kaikki nähdä (ja hokee koko leffan ajan itelleen, "se on vaan elokuva, se on vaan elokuva" xD)

Mie katsotutin miun pikkusiskolle Ring-elokuvan kun hää oli 6v. Ups. Ei uskalla vieläkään kattoo kauhuleffoja, tänä vuonna 22v :grin
 
Joo hyi parasta olla katsomatta traileria! :hilarious: Ja just niin, kauhuleffat joissa on lapsia on ne pahimmat! Paranormal activityssakin kun se demoni vai mikä lie nostaa taaperon sieltä pinnasängystä niin hyyyyi sain traumoja! Kun olin sen nähnyt niin aina piti kurkata että onko poika sängyssään vai leijuuko ilmassa. :hilarious::hilarious::hilarious:
Ei nyt sentään enää mut silloin kun olin just nähny sen. :D Ja se Ringin tyttö, hyyyyh....
 
Joo hyi parasta olla katsomatta traileria! :hilarious: Ja just niin, kauhuleffat joissa on lapsia on ne pahimmat! Paranormal activityssakin kun se demoni vai mikä lie nostaa taaperon sieltä pinnasängystä niin hyyyyi sain traumoja! Kun olin sen nähnyt niin aina piti kurkata että onko poika sängyssään vai leijuuko ilmassa. :hilarious::hilarious::hilarious:
Ei nyt sentään enää mut silloin kun olin just nähny sen. :D Ja se Ringin tyttö, hyyyyh....

Miekin oon löytänyt itteni miettimästä samaista paranormal activityn kohtausta ja tarkistanu monesti et eihän vauva vaan leijaile missään...... onneks on vielä ollu tukevasti sängyssä.
Pitäs hakeutuun ite varmaan hoitolaitokseen lepäämään jos huomaisin tytön leijailevan jossain :hilarious:
 
Täällä myös yksi jänishousu! Kauhuleffat jää viikkokausiks pelottamaan, Ringin taisin nähdä 10-vuotiaana ja siitä pelosta pääsin eroon vasta pari vuotta sitten, Paranormal activityt nähty myös joskus yläasteikäisenä ja edelleen nukkuessa on kaikki raajat visusti peiton alla ettei demonit kaappaa :D vaikka kuinka hokee itelleen että hei ne on vaan leffoja niin silti pitää pelätä. Välillä kun oon kaksin tytön kanssa kotona niin tyttö saattaa kesken leikin alkaa tuijottaa johonkin ihan muualle tyhjyyteen ja lopettaa kaiken höpöttelyn. Niinä hetkinä kyllä oma mielikuvitus alkaa laukata ja ehdin aina pelätä kaikkea mahdollista vaikka nää tilanteet kestää tyyliin max 20 sekuntia :eek:
 
Täällä myös yksi jänishousu! Kauhuleffat jää viikkokausiks pelottamaan, Ringin taisin nähdä 10-vuotiaana ja siitä pelosta pääsin eroon vasta pari vuotta sitten, Paranormal activityt nähty myös joskus yläasteikäisenä ja edelleen nukkuessa on kaikki raajat visusti peiton alla ettei demonit kaappaa :D vaikka kuinka hokee itelleen että hei ne on vaan leffoja niin silti pitää pelätä. Välillä kun oon kaksin tytön kanssa kotona niin tyttö saattaa kesken leikin alkaa tuijottaa johonkin ihan muualle tyhjyyteen ja lopettaa kaiken höpöttelyn. Niinä hetkinä kyllä oma mielikuvitus alkaa laukata ja ehdin aina pelätä kaikkea mahdollista vaikka nää tilanteet kestää tyyliin max 20 sekuntia :eek:
Mulla sama että kun pääsee sänkyyn ja raajat on peiton alla niin kaikki hyvin! :hilarious: Vaikka eikö jossakin Paranormal activityssa demoni vetässy peitonkin pois? :D Tai sit muistan väärin. Mutta yks mitä kans pelkään on että Mama ilmestyy johonkin katonrajanurkkaan mustana savuna. :hilarious:
 
Elkee puhuko ennää kauhuelokuvista!! Ei täällä voi enää käyä lukemassa näitä juttuja näin nukkumaan käydessä :hilarious:
 
  • Tykkään
Reaktiot: Eea
Hrr.. Siihen on ihan syynsä, etten oo koskaan kattonu kauhuleffoja. Mut tänään katoin Sohvaperunat ja nauroin ihan vedet silmissä ku siinä oli Heikoin lenkki -ohjelmasta pätkä: Janni sano olevansa astronautti :D arkeen lapsen kanssa tää ei liity varmaan mitenkään, ku lapsi oli siinä vaiheessa jo nukkumassa..
 
Hyi, mä en kato mitään kauhistusohjelmia enkä -leffoja. Jäisin pelkäämään lopuksi ikää. Kerran vahingossa menin miehen ja veljensä kanssa leffaan kattomaan yhtä leffaa ja olin silmät kiinni yli puolet ajasta. Oli siis miehen veljen toiveleffa, josta en tiennyt mitään etukäteen. Nukun huonosti ihan ilman näitä leffojakin.
 
Takaisin
Top