Otsikko varmaan jo kertoo paljon eli anoppi pännii ja pahasti ! Olen raskaana ja laskettu aikani on maaliskuussa, kerroimme anopille raskaudesta vasta muutama kuukausi sitten ja voi herran jumala mitä vouhottamista elämäni on siitä asti ollut... Ensinnäkin anoppi merkkaa joka ikisen neuvola ja ultraääni käyntimme hevosen kokoisilla kirjaimilla kalenteriin, hirveästi on ostamassa vaatteita vauvalle vaikka miehen kanssa selväksi teimme, että itse ostamme vaatteet tähän hän vain tokaisi että "täytyyhän teidän muksu johkin pukee", kerroimme myös että raskaudesta ei heti mennä puolelle kaupunkia laulamaan, että ihmiset huomaavat sitten itse kun pienokainen on täällä (siltä varalta jos raskaus ei sujukkaan hyvin), eipä mennyt kuin muutama viikko niin tämän työkaverit katselivat hymyssä suin ja meille tuntemattomat ihmiset tulivat onnittelemaan ja kyselemään sukupuolta. Kaikista "kiehuttavin" asia on että anoppi on sitä mieltä että lapselle pitää tulla miehen sukunimi tai sitten meidän pitää mennä naimisiin, ollaan sanottu että ei lapsi yksin ole syy miksi PITÄÄ mennä naimisiin vaan mennään sitten kun siltä tuntuu. Lisäksi hän on jo suurinpiirtein varannut valokuvaamoon ajan että lapsesta otetaan sukukuva jossa on mieheni, hänen äiti, hänen äiti ja hänenkin äiti (itsehän en saa mennä tähän kuvaan) ja ristiäiset pitäisi anoppilassa viettää, vaikka siellä on vasikan kokoinen koira ja miehelläni vielä lisäksi paha astma joka voi tietenkin olla lapsellakin. Nyt anoppi sitten suuttui luultavasti minulle kun käytiin miehen kanssa hakemassa sieltä pois kaikki vauvan vaatteet mitä ollaan ostettu koska laitettiin samaan nippuun tuon ä-pakkauksen kanssa, meidän olisi kuulemma pitänyt viedä laatikko näytille että anoppi pääsee penkomaan laatikon, nyt kun tuotiin laatikko kotiimme on anoppi sitä mieltä että se pitää kuljettaa heille että pääsee itse katsomaan mitä sisältää, loppuun vielä semmoinen pikku asia että hän on myös sitä mieltä että meidän on PAKKO muuttaa kolmio rivitaloon koska nykyinen kerrostalo kaksiomme on liian pieni (66 neliötä), kyllä minun mielestä täällä vuoden pystyy vaavin kanssa asumaan ja sitten katselemaan uutta asuntoa. Jotenkin vain ahdistaa koko synnytys ja synnytyksen jälkeinen elämä jo nyt kun tunne on sellainen että ponnistan vain lapsen ulos ja anoppi ottaa oman lapseni minulta pois tai ramppaa täällä joka päivä. Onko kellään samanlaisia kokemuksia? tulipas pitkä avautuminen mutta kyllä helpotti ! :D
Anoppi
- Ketjun aloittaja flyfly
- Aloituspäivämäärä
Margeliini
Puuhakas puhuja
Ei nyt ihan samanlaisia kokemuksia, mutta mullakin aika suurisuinen (kertoo siis monet asiat eteen päin sukulaisille) ja vouhottava anoppi. Tai ei se enää niin paljon vouhota, kun yks kerta, kun oltiin miehen kanssa leffassa ja tyttömme oli anopilla hoidossa, niin anoppi hoiti tyttöä toisin kuin oli neuvottu ja siitä tuli sitten aikamoinen vääntö, mutta hyvä tilaisuus mulle purkaa kaikki, mikä oli harmittanut. Ehkä anoppi oppi siitä jotain. Ehkä mäkin opin, ainakin sen, että näihin asioihin ei oikeasti auta muu, kuin sanoa suoraan miltä tuntuu. Se on mun neuvo sullekin. Vaikeeta se välillä on. Varsinkin kun tiedän, ettei mun anoppi tarkoita mitään pahaa ja veti aikamoiset herneet nenäänsä, kun sanoin, että minä hoidan lapseni eri tavalla kuin hän on hoitanut omansa. Ja multa voi kyllä kysyä ihan suoraan miksi teen jotkut asiat niin kuin teen. Mulla on hyvin usein niihin perustelut.
Tulevat isovanhemmat usein "sekoavat" joksikin aikaa. Ja oma äitini yritti ruveta mua holhoomaan vähän liikaakin raskausaikana. En olis muka saanut loppuraskaudessa mennä yksin kävelylenkille :D Jos vaikka synnytys käynnistyy. Hei haloo! Mulla oli puhelin joka kerta mukana.
Mitä tuohon asuntoonne tulee, meillä on vielä pienempi kaksio ja hyvin pärjätään kaksi aikuista, vauva ja kaksi kissaa. Ahdasta on, siitä ei mihinkään pääse, mutta juuri eilen mietin, että jos ei ennen seuraavaa raskautta päästä tästä muuttamaan mihinkään, niin eiköhän tänne toinenkin lapsi mahdu. Vähän järjestelyähän se vaatisi. Se on ihan TEIDÄN OMA ASIA missä haluatte asua. Ei pieni vauva tarvitse paljon tilaa, vaan ihan jotain muuta.
Se, missä ristiäiset pidätte, minkälaisia vaatteita haluatte lapsellanne pitää, mikä sukunimeksi jne. on myös teidän päätettävissänne. Ehkä tämä on teidän hyvä tilaisuus näyttää anopille, että olette aikuisia ihmisiä, jotka päättävät asioistaan itse. Ja anopin hyvä tilaisuus suhtautua siihen hyväksyvästi, niin kuin aikuinen ihminen. Kannaattaa vaan ajoissa sanoa noista asioista, etteivät patoudu ja sitten purkaudu holtittomasti, kun mitta tulee totaalisen täyteen.
Tulevat isovanhemmat usein "sekoavat" joksikin aikaa. Ja oma äitini yritti ruveta mua holhoomaan vähän liikaakin raskausaikana. En olis muka saanut loppuraskaudessa mennä yksin kävelylenkille :D Jos vaikka synnytys käynnistyy. Hei haloo! Mulla oli puhelin joka kerta mukana.
Mitä tuohon asuntoonne tulee, meillä on vielä pienempi kaksio ja hyvin pärjätään kaksi aikuista, vauva ja kaksi kissaa. Ahdasta on, siitä ei mihinkään pääse, mutta juuri eilen mietin, että jos ei ennen seuraavaa raskautta päästä tästä muuttamaan mihinkään, niin eiköhän tänne toinenkin lapsi mahdu. Vähän järjestelyähän se vaatisi. Se on ihan TEIDÄN OMA ASIA missä haluatte asua. Ei pieni vauva tarvitse paljon tilaa, vaan ihan jotain muuta.
Se, missä ristiäiset pidätte, minkälaisia vaatteita haluatte lapsellanne pitää, mikä sukunimeksi jne. on myös teidän päätettävissänne. Ehkä tämä on teidän hyvä tilaisuus näyttää anopille, että olette aikuisia ihmisiä, jotka päättävät asioistaan itse. Ja anopin hyvä tilaisuus suhtautua siihen hyväksyvästi, niin kuin aikuinen ihminen. Kannaattaa vaan ajoissa sanoa noista asioista, etteivät patoudu ja sitten purkaudu holtittomasti, kun mitta tulee totaalisen täyteen.
malin
Vauhtiin päässyt keskustelija
mulla on mutsi ostelemas vähä kaikkee vähä välii... eikä aina tajuu ettei tartte kaikkee ostella... on se pariin otteeseen yrittäny tunkee nenänsä miten hoidan poikaa ja omia neuvoja antamassa heti mutta oon heti tehny selväks mite poikaa hoidetaan eikä anneta kaikkee makeeta ens kättelyssä...
ostohimo siltä en oo pois saanu mutta ompaha ostellu vaatteita mitä todellaki tarvii..
meillä oli kans ristiäisten kans ongelmia ku molemmilla on suuret suvut eikä meillä oo isoo taloo taikka varaa tilata nii paljo kakkuja tai tilaa missä pitää ristiäiset et vois kaikki kutsua joten päädyttii ottaan vaa ne läheisimmät jotka on jotai pojalle, noh tuli kuiteski 30 vierasta ja sit tietty oli mutsin sisko joka ei päässy ja sehä veti herneet nenää eikä sen koommin oo puhunu meille eikä ees mutsille.. koko perhe ei ees tervehdi vaikka kaupassa kävelee samalla käytävällä ohi... siitä on ny 4 kk ku ne lakkas puhumasta ja tervehtimästä ku ollaa kuulemma nii hienohelmoja ku ei viitti kaikkia kutsuu ristiäisii...
ostohimo siltä en oo pois saanu mutta ompaha ostellu vaatteita mitä todellaki tarvii..
meillä oli kans ristiäisten kans ongelmia ku molemmilla on suuret suvut eikä meillä oo isoo taloo taikka varaa tilata nii paljo kakkuja tai tilaa missä pitää ristiäiset et vois kaikki kutsua joten päädyttii ottaan vaa ne läheisimmät jotka on jotai pojalle, noh tuli kuiteski 30 vierasta ja sit tietty oli mutsin sisko joka ei päässy ja sehä veti herneet nenää eikä sen koommin oo puhunu meille eikä ees mutsille.. koko perhe ei ees tervehdi vaikka kaupassa kävelee samalla käytävällä ohi... siitä on ny 4 kk ku ne lakkas puhumasta ja tervehtimästä ku ollaa kuulemma nii hienohelmoja ku ei viitti kaikkia kutsuu ristiäisii...
Mindcircus
Silmät suurina ihmettelijä
Ihanat kamalat anopit. Kuulostaa jotenkin tutulta,mitä tulee asuntoasiaan-meillä 64m2 kaksio,enkä koe,että tulisi edes ahdasta..
Täytyy yrittää ymmärtää,että hyvällähän ne vaan vaikka enemmän se tietty rassaa.
itse olen anopilta kuullut noin sata kertaa kuinka hänen lapsensa nukkuivat ja syntyivät ja olivat etc. Niinkun sillä olisi mitään tekemistä meidän lapsemme kanssa.
Miehen sisko soittelee lähes joka päivä,että joko ollaan synnyttämässä ja tuntuu ,että ellen ole varuillani,miehen suku vie vauvan multa:D
Naimisiinmeno lapsen syntymän takia kuulostaa höperöltä,senhän tarkoitus on näyttää muille,että tahdot sitoutua kumppaniisi loppuiäksi,eikä yhteinen lapsi ole nykyään sille mikään peruste.
Jos tulet anoppisi kanssa toimeen,mikset pyytäisi häntä teille katsomaan ä-pakettia ja vaikka ilmoittaa,että saa auttaa ristiäisjärjestelyissä,mutta teette ne omalla tavallanne. Onhan se loppupeleissä kiva saada apua,vaikka se sitten joskus turhauttavaa olisikin:)
Täytyy yrittää ymmärtää,että hyvällähän ne vaan vaikka enemmän se tietty rassaa.
itse olen anopilta kuullut noin sata kertaa kuinka hänen lapsensa nukkuivat ja syntyivät ja olivat etc. Niinkun sillä olisi mitään tekemistä meidän lapsemme kanssa.
Miehen sisko soittelee lähes joka päivä,että joko ollaan synnyttämässä ja tuntuu ,että ellen ole varuillani,miehen suku vie vauvan multa:D
Naimisiinmeno lapsen syntymän takia kuulostaa höperöltä,senhän tarkoitus on näyttää muille,että tahdot sitoutua kumppaniisi loppuiäksi,eikä yhteinen lapsi ole nykyään sille mikään peruste.
Jos tulet anoppisi kanssa toimeen,mikset pyytäisi häntä teille katsomaan ä-pakettia ja vaikka ilmoittaa,että saa auttaa ristiäisjärjestelyissä,mutta teette ne omalla tavallanne. Onhan se loppupeleissä kiva saada apua,vaikka se sitten joskus turhauttavaa olisikin:)
Miramaria
Tietävä tietäjä
No voi itku! Täytyy taas vaan olla onnellinen, että itselle suht selväpäiset appivanhemmat siunaantui! Toisaalta..omat vanhempani ovatkin sitten asia erikseen.
Mun oma isä on sellainen päällepäsmäri, että alta pois...onneksi ei sentään joka päivä ole kyttäämässä tai kylään tulossa.
Mun äiti vouhotti raskausaikana ihan hirveästi, raskaana ollessahan en olisi saanut tehdä mitään, ettei vain käy vauvalle mitään. Pelkäsin raskausaikana, että mitä jos mummo tulee ja omii vauvan kokonaan! No, onneksi näin ei käynyt!
Tosi inhottavaa, että vouhottaja on vieläpä anoppi. Omille vanhemmille kun kuitenkin osaa ehkä sanoa vähän suoremmin, että nyt ei ole ok toimintaa..
Tsemppiä!
Mun oma isä on sellainen päällepäsmäri, että alta pois...onneksi ei sentään joka päivä ole kyttäämässä tai kylään tulossa.
Mun äiti vouhotti raskausaikana ihan hirveästi, raskaana ollessahan en olisi saanut tehdä mitään, ettei vain käy vauvalle mitään. Pelkäsin raskausaikana, että mitä jos mummo tulee ja omii vauvan kokonaan! No, onneksi näin ei käynyt!
Tosi inhottavaa, että vouhottaja on vieläpä anoppi. Omille vanhemmille kun kuitenkin osaa ehkä sanoa vähän suoremmin, että nyt ei ole ok toimintaa..
Tsemppiä!
Noppu
Oman äänensä löytänyt
Äh, anopit. Tarviiko tuohon nyt edes muuta lisätä.
Mulla on kyllä ihan kiva anoppi, tullaan toimeenkin aivan passelisti. Mutta kun tämä tapaus myös tietää KAIKEN paremmin kuin kukaan muu koko maailmassa. Mun mieskin on äitiinsä aivan lopen kyllästynyt.
Anopin mukaan mun pitäis vähän pudottaa painoa, onhan hänen poikansakin lihonut sen jälkeen kun alkoi mun kanssa seurustelemaan. No kai sitä nyt lihoo ku raukka saa ekaa kertaa ruokaa joka maistuu hyvältä eikä ole kypsennetty rutikuivaksi salmonellan pelossa.
Anoppi alkoi kertomaan mulle miten tiettyjä sanoja lausutaan espanjaksi. Mun oma perhehän on asunut useamman vuoden espanjassa ja koko perheen yhteinen kieli on siis espanja. Toki meillä suomeakin puhutaan virheettömästi kun kaikki isääni lukuunottamatta ollaan suomalaisia. No, anoppi kuitenkin tietää paremmin miten espanjaa lausutaan. Ja sitten kun en antanut periksi niin tämä sanoi "kysyn Leenalta töissä, se on käynyt espanjan kursseilla" VOI HELVETTI SOIKOON MÄ OON ASUNU ESPANJASSA!!!!!
Me ei myöskään syötetä meidän kissaa tarpeeksi kun se ei ole kasvanut yhtä paljon kun anopin naapurin poikakissa. Meillähän on tyttökissa, jotka tunnetusti on paljon pienenpiä kuin pojat. Hiekkalaatikkoakaan ei olla kunnolla siivottu.
Nyt se ilmotti maksavansa meille uudet rattaat vauvaa varten. Kauhuissani mietin että se menee ja ostaa ne valmiiksi. Ilmotin sitten hyvin äkkiä että oon jo päättäny mitkä rattaat tahdon ja en ole valmis tästä joustamaan.
Huh ku helpotti.. ei nyt tähän hätään tule muita mieleen vaikka onhan noita vaikka ja kuinka. Onneksi oma äiti on ihanista ihanin! <3
Mulla on kyllä ihan kiva anoppi, tullaan toimeenkin aivan passelisti. Mutta kun tämä tapaus myös tietää KAIKEN paremmin kuin kukaan muu koko maailmassa. Mun mieskin on äitiinsä aivan lopen kyllästynyt.
Anopin mukaan mun pitäis vähän pudottaa painoa, onhan hänen poikansakin lihonut sen jälkeen kun alkoi mun kanssa seurustelemaan. No kai sitä nyt lihoo ku raukka saa ekaa kertaa ruokaa joka maistuu hyvältä eikä ole kypsennetty rutikuivaksi salmonellan pelossa.
Anoppi alkoi kertomaan mulle miten tiettyjä sanoja lausutaan espanjaksi. Mun oma perhehän on asunut useamman vuoden espanjassa ja koko perheen yhteinen kieli on siis espanja. Toki meillä suomeakin puhutaan virheettömästi kun kaikki isääni lukuunottamatta ollaan suomalaisia. No, anoppi kuitenkin tietää paremmin miten espanjaa lausutaan. Ja sitten kun en antanut periksi niin tämä sanoi "kysyn Leenalta töissä, se on käynyt espanjan kursseilla" VOI HELVETTI SOIKOON MÄ OON ASUNU ESPANJASSA!!!!!
Me ei myöskään syötetä meidän kissaa tarpeeksi kun se ei ole kasvanut yhtä paljon kun anopin naapurin poikakissa. Meillähän on tyttökissa, jotka tunnetusti on paljon pienenpiä kuin pojat. Hiekkalaatikkoakaan ei olla kunnolla siivottu.
Nyt se ilmotti maksavansa meille uudet rattaat vauvaa varten. Kauhuissani mietin että se menee ja ostaa ne valmiiksi. Ilmotin sitten hyvin äkkiä että oon jo päättäny mitkä rattaat tahdon ja en ole valmis tästä joustamaan.
Huh ku helpotti.. ei nyt tähän hätään tule muita mieleen vaikka onhan noita vaikka ja kuinka. Onneksi oma äiti on ihanista ihanin! <3
uppunen
Vauhtiin päässyt keskustelija
Itse en ole tavannut oman "anopin" kuin kerran, miehen pikkusiskojen ristiäisissä. Hänellä on siis tällä hetkellä kaksi 3,5 vuotiasta tyttöä plus monta monta muuta lasta, joten ei hirveästi ehdi vouhottaman, vaikka ensimmäinen lapsenlapsi taitaakin olla kyseessä :)
Olen kiitollinen kaikesta avusta mitä saamme, emme ole niin rikkaita, että olisi varaa ostella uusia vaatteita tai muuta, joten saamme kaksosten vanhat vaatteet (joita tosiaan on kolmelle ensimmäiselle vuodelle :D) sekä hoitopöydän.
Olen kiitollinen kaikesta avusta mitä saamme, emme ole niin rikkaita, että olisi varaa ostella uusia vaatteita tai muuta, joten saamme kaksosten vanhat vaatteet (joita tosiaan on kolmelle ensimmäiselle vuodelle :D) sekä hoitopöydän.
häyde91
Vauhtiin päässyt keskustelija
Höh! Mua ihan ärsyttää kun ei oo tullut minkäänlaista onnellista vouhotusta anopilta. Yhden suvussa kulkeneen toppapuvun on hankkinut lapselle, that's it. Ehkä nyt vielä odottelen, jos se alkaisi vouhottamaan ja asioista pätemään tai oikeestaan, toivottavasti ei päde, koska sillo saatan ärähtää. :D
Oma äiti on enemmän vouhottanut, vaikka tämä tulee olemaan 11 lapsenlapsi. Voi olla, että innoissaan esikoistyttärensä esikoislapsesta. :D Mutta ei mua oo ainakaan haitannut oman äidin vouhotus, sillä kun on niin paljon jo kokemusta lapsenlapsista. :)
Oma äiti on enemmän vouhottanut, vaikka tämä tulee olemaan 11 lapsenlapsi. Voi olla, että innoissaan esikoistyttärensä esikoislapsesta. :D Mutta ei mua oo ainakaan haitannut oman äidin vouhotus, sillä kun on niin paljon jo kokemusta lapsenlapsista. :)
Silloin kun meillä epäiltiin raskautta niin anopin tekele päin naama tuli sanomaan että tuskin olisi edes hänen poikansa lapsi. Siitä kyllä ikuinen inhotus ihmistä kohtaan syntyi mutta olen yrittänyt olla välittämättä. Ja appiukon tekele taas ei käy ihan täysillä ja kieltää lastani tekemästä mitään, ei edes äännellä saisi. Ja häntä inhoan oikeastaan siitä syystä kun ei omassa kotona saa rauhassa olla kun on täällä aina häiritsemässä, ei minkäänlaista rauhaa.
käyttäjä99ju
Vasta-alkaja
Hahhah, ihanaa kulla etten ole ainoa jolla sukset ristissä anopin kanssa, tällä hetkellä meidän tyttö 7kk ja ei olla eden puheväleissä. Sehän ei ole siis multa pois millään tapaa. Samalla tavalla alkoi vouhotus jo raskausaikana ja kun tyttö syntyi vouhotus meni ihan yli. Muutaman kerran varovasti ollaan huomautettu asiasta, se ei ole mennyt perille. Lopulta välit niin tulehtuneet että tässä lopputulos.. Saan siis elää elämää pienokaisen kanssa ilman jatkuvaa ohjausta ja neuvontaa ja hössötystä :D
Nostellaas tätä esiin, kun tämä on ollut jo hetken (melkein 1½ vuotta) ajankohtainen asia.
Eli, ennen 1. raskautta, anoppi oli vinkunut että hän NIIN haluaa lapsenlapsen, meille siis "pieni" vinkvink.
No, kun sitten tulin raskaaksi ja siitä kerroimme (oltiin joskus vkolla 4+? muistaakseni, mutta joka tapauksessa juuri plussattu), niin anoppi alkoikin sanomaan että "joo, no vielä voi tulla keskenmeno ja sitten on vielä loppuraskaudessa kohtukuolemariski ja lapsen synnyttyä kätkytkuoleman riski" jnejne. No, tottakai aloin sitten urakalla pelkäämään että menee kesken tms. Enkä osannut nauttia raskaudesta kun vasta viimeisellä kolmanneksella, kun oli jo suht varmaa että lapsi tulee elävänä ulos. Pelon takia en halunnut kertoa raskaudesta julkisesti, mutta anoppi hoiti senkin asian puolestani (vaikka tiesi ettemme julkisesti asiasta puhu!), jakamalla vauvajuttuja julkisena fb-seinälleni. Ja sitten ihmetteli kun poistin ne ja laitoin asetuksista niin, ettei muut voi seinälleni mitään jakaa.
Raskauden aikana oli paljon muutakin, mihin puuttui minun ja mieheni elämässä (ihan yksityisessäkin). Ja tunki meille vara-avaimella ilmoittamatta asiasta!! (teki tätä jo ennen raskauttakin) ja aina tullessaan valitti kun oli niin sotkuista, jos oli päivän tiskit tiskaamatta, jne.
Noh, pääsimme muuttamaan ennen kuin lapsi syntyi ja mieheni kanssa päätimme että emme anna edes vara-avainta anopille (emme kyllä sellaista saaneetkaan) ja turhaan olisimme antaneetkaan kun muutimme viereiselle paikkakunnalle.
Lapsi sitten syntyi ja tottakai siitä kaikki sekosivat, osa kyseli oliko vahinko?! Ei, ei ollut, olimme jo seurustelun alussa puhuneet lapsesta/lapsista kun muutamme yhteen, ja siitäkin suunniteltiin vielä vuosi, eli ei ollut vahinko. Mutta suurin osa otti asian hyvin ja tarjosi apua. Myös anoppini, tuttuun tapaan tunkeutumalla kotiimme, ilmoittamatta tietenkin ja toi omia vieraita mukanaan?! ettemme voisi kieltäytyä. Ja tulivat vaikka meillä olisi ollut jo vieraita.
Nykyäänkään en jätä lastani edes 20minuutiksi yksin anopille ihan vain niistä syistä että hän ei hoida lastamme niin kuin on sovittu tai muutenkaan ollenkaan suosituksien mukaan (mm. kokeili ruokaa samasta lusikasta kuin mistä lapsi syö?! ja liian vähissä vaatteissa viileään ilmaan rattaisiin "nukkumaan" t-paita ja vaippa olivat kuulemma riittävät +10 asteeseen, olimme siis 20min kaupassa ja hän oli pistänyt kodissamme ranttaliksi muutenkin ilman lupaa, mm. järjestänyt tavaroita mielensä mukaan jne.).
Tietysti tämän kaiken lisäksi sain kuulla kuinka huono äiti olen ja kuinka vauvaa pitäisi hoitaa (pitää antaa itkeä, eikä reagoida huutoon tai valvottaa/väsyttää lapsi yliväsyneeksi että nukkuu yöllä, on muuten alusta asti nukuttu TODELLA hyvin ILMAN näitä ohjeita) ja lapsentahtinen imetys oli myös vieras käsite. Anoppi myös tiesi aina paremmin mikä lapsellani oli jos tämä itki, ei muuten tiennyt, vaan jopa mieheni tiesi paremmin (vaikka ei olekaan lapsen kanssa 24/7 opiskelujen takia).
Myös henkilökohtaisuuksiin on menty. Mm. olen saanut kuulla että en saa syödä sitä tai tätä, tai en saa syödä nyt karkkia tms. makeaa koska lihon?! (palasin omiin mittoihini 2vko synnytyksestä) Tai, kyllä ne lihapullat pitää tehdä ihan itse alusta asti.
Nyt sitten vähän aikaa sitten päätimme mieheni kanssa, että tämä saa riittää (asia oli jo niin kauan ja paljon hiertänyt suhdettamme, että asialle oli pakko tehdä jotain), emmekä päästäneet anoppia sisään ja teimme selvät säännöt että soittaa ennen kuin tulee jne, muuten emme päästä sisään. Tästä uudesta säännöstä ihmeissään, anoppi oli kysynyt ystävältäni miksi MINÄ en halua häntä sinne katsomaan HÄNEN mummin kultaansa?! Tajusi kuitenkin pyytää minulta anteeksi "yliväkelyistään", mutta ei pojaltaan, eikä tajua että kävelee vieläKIN mieheni yli, eikä kunnioita hänen sanomisiaan.
Nyt odotan toista lastamme, emmekä ole anopille kertoneet asiasta, vaikka viikojakin jo 17+, en vain jaksa tätä samaa rumbaa uudelleen heti perään.
HUHHUH miten pitkä tästä tuli, mutta "ihana" kuulla etten ole asian kanssa yksin. Tsemppiä kaikille, asian kanssa painiville!
Eli, ennen 1. raskautta, anoppi oli vinkunut että hän NIIN haluaa lapsenlapsen, meille siis "pieni" vinkvink.
No, kun sitten tulin raskaaksi ja siitä kerroimme (oltiin joskus vkolla 4+? muistaakseni, mutta joka tapauksessa juuri plussattu), niin anoppi alkoikin sanomaan että "joo, no vielä voi tulla keskenmeno ja sitten on vielä loppuraskaudessa kohtukuolemariski ja lapsen synnyttyä kätkytkuoleman riski" jnejne. No, tottakai aloin sitten urakalla pelkäämään että menee kesken tms. Enkä osannut nauttia raskaudesta kun vasta viimeisellä kolmanneksella, kun oli jo suht varmaa että lapsi tulee elävänä ulos. Pelon takia en halunnut kertoa raskaudesta julkisesti, mutta anoppi hoiti senkin asian puolestani (vaikka tiesi ettemme julkisesti asiasta puhu!), jakamalla vauvajuttuja julkisena fb-seinälleni. Ja sitten ihmetteli kun poistin ne ja laitoin asetuksista niin, ettei muut voi seinälleni mitään jakaa.
Raskauden aikana oli paljon muutakin, mihin puuttui minun ja mieheni elämässä (ihan yksityisessäkin). Ja tunki meille vara-avaimella ilmoittamatta asiasta!! (teki tätä jo ennen raskauttakin) ja aina tullessaan valitti kun oli niin sotkuista, jos oli päivän tiskit tiskaamatta, jne.
Noh, pääsimme muuttamaan ennen kuin lapsi syntyi ja mieheni kanssa päätimme että emme anna edes vara-avainta anopille (emme kyllä sellaista saaneetkaan) ja turhaan olisimme antaneetkaan kun muutimme viereiselle paikkakunnalle.
Lapsi sitten syntyi ja tottakai siitä kaikki sekosivat, osa kyseli oliko vahinko?! Ei, ei ollut, olimme jo seurustelun alussa puhuneet lapsesta/lapsista kun muutamme yhteen, ja siitäkin suunniteltiin vielä vuosi, eli ei ollut vahinko. Mutta suurin osa otti asian hyvin ja tarjosi apua. Myös anoppini, tuttuun tapaan tunkeutumalla kotiimme, ilmoittamatta tietenkin ja toi omia vieraita mukanaan?! ettemme voisi kieltäytyä. Ja tulivat vaikka meillä olisi ollut jo vieraita.
Nykyäänkään en jätä lastani edes 20minuutiksi yksin anopille ihan vain niistä syistä että hän ei hoida lastamme niin kuin on sovittu tai muutenkaan ollenkaan suosituksien mukaan (mm. kokeili ruokaa samasta lusikasta kuin mistä lapsi syö?! ja liian vähissä vaatteissa viileään ilmaan rattaisiin "nukkumaan" t-paita ja vaippa olivat kuulemma riittävät +10 asteeseen, olimme siis 20min kaupassa ja hän oli pistänyt kodissamme ranttaliksi muutenkin ilman lupaa, mm. järjestänyt tavaroita mielensä mukaan jne.).
Tietysti tämän kaiken lisäksi sain kuulla kuinka huono äiti olen ja kuinka vauvaa pitäisi hoitaa (pitää antaa itkeä, eikä reagoida huutoon tai valvottaa/väsyttää lapsi yliväsyneeksi että nukkuu yöllä, on muuten alusta asti nukuttu TODELLA hyvin ILMAN näitä ohjeita) ja lapsentahtinen imetys oli myös vieras käsite. Anoppi myös tiesi aina paremmin mikä lapsellani oli jos tämä itki, ei muuten tiennyt, vaan jopa mieheni tiesi paremmin (vaikka ei olekaan lapsen kanssa 24/7 opiskelujen takia).
Myös henkilökohtaisuuksiin on menty. Mm. olen saanut kuulla että en saa syödä sitä tai tätä, tai en saa syödä nyt karkkia tms. makeaa koska lihon?! (palasin omiin mittoihini 2vko synnytyksestä) Tai, kyllä ne lihapullat pitää tehdä ihan itse alusta asti.
Nyt sitten vähän aikaa sitten päätimme mieheni kanssa, että tämä saa riittää (asia oli jo niin kauan ja paljon hiertänyt suhdettamme, että asialle oli pakko tehdä jotain), emmekä päästäneet anoppia sisään ja teimme selvät säännöt että soittaa ennen kuin tulee jne, muuten emme päästä sisään. Tästä uudesta säännöstä ihmeissään, anoppi oli kysynyt ystävältäni miksi MINÄ en halua häntä sinne katsomaan HÄNEN mummin kultaansa?! Tajusi kuitenkin pyytää minulta anteeksi "yliväkelyistään", mutta ei pojaltaan, eikä tajua että kävelee vieläKIN mieheni yli, eikä kunnioita hänen sanomisiaan.
Nyt odotan toista lastamme, emmekä ole anopille kertoneet asiasta, vaikka viikojakin jo 17+, en vain jaksa tätä samaa rumbaa uudelleen heti perään.
HUHHUH miten pitkä tästä tuli, mutta "ihana" kuulla etten ole asian kanssa yksin. Tsemppiä kaikille, asian kanssa painiville!
Muokattu viimeksi:
meillä anoppi pisti välit poikki meihin molempiin reilu 8kk seurustelun jälkeen eikä ole senkoommin yrittänyt uutta tuttavuutta, hyvin on saanut olla lapsen kanssa (1v ja 3kk) rauhassa kun ei oo pelkoa anopista. Ei kuulema tule meille kylään jos ei kutsuta ja kutsuahan ei tule ikinä 
Hellis
Piirimestaruustason postaaja
Zeina, no huhhuh! Ihan hengästytti, kun tuon luki... miten voikaan tuollaisia anoppeja olla, että noin törkeästi tunkeudutaan toisen elämään päätavoitteena saada toiselle mahdollisimman paha mieli. Yhh 
Voimia tuleviinkin koitoksiin, ei mikään ihme ettette kerro raskaudesta ihan heti.
Voimia tuleviinkin koitoksiin, ei mikään ihme ettette kerro raskaudesta ihan heti.PikkuKalanen
Silmät suurina ihmettelijä
Mieheni on anoppini lempilapsi ja näin olen hienosti päässyt myös silmätikuksi 
Mieheni myös tietää äitinsä hankalasta luonteesta, joten kerroimme raskaudesta hänelle viimeisenä. Joskus aikaisemmin ennen raskautta heitimme vitsiä, että olen raskaana, niin tulihan sieltä kauheat saarnat ja nimenomaan miehelleni, että hän pilaa nyt elämänsä yms. Tämän oikean raskausuutisen anoppi otti yllättävän hyvin. Onneksi anoppi ei ole meidän ovea kolkuttelemassa joka päivä tai joka viikonloppu, mutta silloin, kun hän haluaa tulla kyläilemään/jutella tai ihan mitä tahansa, niin silloin täytyy hänen tyylillään mennä... Olen myöskin monesti pahoittanut mieleni, kun anoppi on ruvennut arvostelemaan kaikkea vauvaan liittyen: nimi ei ole kiva, tuo ei sovi, tämä ei ole hyvä. Olen kaksikielinen ja mieheni (myös minä) toivoo, että lapsi oppii myös sen toisen kielen, mutta anopin mielestä ei missään nimessä saisi opettaa toista äidinkieltäni lapselle, sillä voisin käyttää tätä joskus aseena miestäni vastaan ja jutella lapseni kanssa pahaa miehestäni! Sanoi sen myös minun kuulleni kahvipöydässä. Kyllä siinä meinasi itku tulla ja taisikin tulla, kun anoppi lähti. 
Hän myöskin arvostelee työtäni, koulutusta ym.
Mieheni ymmärtää, etten ole innoissani anopin näkemisestä, mutta täytyy tietysti aina välillä tehdä jotakin, josta ei tykkää... Kauhistuttaa jo ajatus isoista sukujuhlista, sillä kuulemma suurin osa muistakin sukulaisista (näistä hiukan vanhemmista ihmisistä) on samankaltainen kuin anoppi.
Mieheni myös tietää äitinsä hankalasta luonteesta, joten kerroimme raskaudesta hänelle viimeisenä. Joskus aikaisemmin ennen raskautta heitimme vitsiä, että olen raskaana, niin tulihan sieltä kauheat saarnat ja nimenomaan miehelleni, että hän pilaa nyt elämänsä yms. Tämän oikean raskausuutisen anoppi otti yllättävän hyvin. Onneksi anoppi ei ole meidän ovea kolkuttelemassa joka päivä tai joka viikonloppu, mutta silloin, kun hän haluaa tulla kyläilemään/jutella tai ihan mitä tahansa, niin silloin täytyy hänen tyylillään mennä... Olen myöskin monesti pahoittanut mieleni, kun anoppi on ruvennut arvostelemaan kaikkea vauvaan liittyen: nimi ei ole kiva, tuo ei sovi, tämä ei ole hyvä. Olen kaksikielinen ja mieheni (myös minä) toivoo, että lapsi oppii myös sen toisen kielen, mutta anopin mielestä ei missään nimessä saisi opettaa toista äidinkieltäni lapselle, sillä voisin käyttää tätä joskus aseena miestäni vastaan ja jutella lapseni kanssa pahaa miehestäni! Sanoi sen myös minun kuulleni kahvipöydässä. Kyllä siinä meinasi itku tulla ja taisikin tulla, kun anoppi lähti. Hän myöskin arvostelee työtäni, koulutusta ym.Mieheni ymmärtää, etten ole innoissani anopin näkemisestä, mutta täytyy tietysti aina välillä tehdä jotakin, josta ei tykkää... Kauhistuttaa jo ajatus isoista sukujuhlista, sillä kuulemma suurin osa muistakin sukulaisista (näistä hiukan vanhemmista ihmisistä) on samankaltainen kuin anoppi.
T
Tähti ★
Vieras
Heissan kaikki! Tulin palstalle, koska Anoppi ärsyttää!
Oisko muita vastaavassa tilanteessa olevia? Tulkaa mukaan ja herätetään tämä tosi vanha palsta uudelleen
Taustaa siis, että olen katsellut samaa Anoppia jo 30-vuotta. Me saatiin "vanhoilla päivillä" lapsi, joka täytti hetki sitten 2-vuotta. Nyt oman anopin käytös on alkanut ärsyttää.....
Täällä on näköjään hyvä palsta valmiina, johon voi purkaa omia Anoppi-tuskia.
Kaikki mukaan, iästä riipumatta!!
Mulla on ihan asialliset välit anoppiin, mutta hänessä ärsyttää moni asia. Pidänkin etäisyyttä ja mies hoitaa yhteydenpidon äitiinsä. Syy näihin etäisen kohteliaisiin väleihin on anopissa: hänen mielestään mä puhuin hänen lempilapsenlapselleen (eli miehen pojalle, joka asuu meillä) väärällä tavalla, kun ojensin kerran tätä lempparia huonoista pöytätavoista, jolloin anoppi katsoi asiakseen haukkua mut tietty lapsen kuullen. Mä ilmoitin miehelle, etten suostu menemään anoppilaan, jos saan tollaista paskaa osakseni ja mieheni sitten otti anopille tiukkasävyisen puhelun, minkä seurauksena anoppi sitten soitti mulle anteeksipyyntöpuhelun, jossa ei kuitenkaan pyytänyt anteeksi, vaan asia jotenkin jäi kuitenkin mun viaksi, kun mulla on kuulemma terävä ääni. Niin tai näin, asiaan ei enää sen jälkeen palattu, mutta silloin jotain muuttui mun ja anopin välillä. Mä en halua mennä hänen kotiinsa enkä hänen mökilleen tai miesystävänsä luokse, koska siellä ollaan anopin valtakunnassa ja hän pyrkii kyykyttää meitä. Anopin miesystävä on melkoisen viinaanmenevä, joten en siksikään halua siellä oleskella saati antaa lapsia sinne enkä ole kyl antanutkaan, mistä anoppi on antanut palautetta yhdelle miehen sukulaiselle. Mieskin saa osansa anopin kiukutteluista, joten hänkään ei halua vierailla äitinsä luona, eli en ole ihan yksin.
Mun äiti on ihan omaa luokkaansa, mielenterveys- ja päihdeongelmainen, ja katkaisin välit häneen viisi vuotta sitten yritettyäni sitä ennen kestää häntä ja hänen sekoilujaan vuositolkulla. Nyt hällä kuulemma menee vähän paremmin, mutten ole ainakaan vielä valmis ottamaan häneen yhteyttä tai tapaamaan häntä, varmaan koska pelkään, että se sama hirveä mun haukkuminen, syyllistäminen, syyttely, kontrollointiyritykset ja kiristäminen alkaisivat uudelleen. Pitää miettiä uudelleen joskus ensi vuonna, kunhan synnytys ym. mieltä eniten kuohuttavat asiat on ohi.
Mun äiti on ihan omaa luokkaansa, mielenterveys- ja päihdeongelmainen, ja katkaisin välit häneen viisi vuotta sitten yritettyäni sitä ennen kestää häntä ja hänen sekoilujaan vuositolkulla. Nyt hällä kuulemma menee vähän paremmin, mutten ole ainakaan vielä valmis ottamaan häneen yhteyttä tai tapaamaan häntä, varmaan koska pelkään, että se sama hirveä mun haukkuminen, syyllistäminen, syyttely, kontrollointiyritykset ja kiristäminen alkaisivat uudelleen. Pitää miettiä uudelleen joskus ensi vuonna, kunhan synnytys ym. mieltä eniten kuohuttavat asiat on ohi.
Voi kyllä, anoppi ärsyttää aina kun häneen joutuu olemaan yhteydessä "hyvää joulua" tekstiviestiä enemmän (ja joskus silloinkin, kun hänellä on taipumus kirjoittaa tekstiviestinsä TIKKUKIRJAIMILLA). Hän mm. olettaa että hänelle vastataan aina puhelimeen ja häntä autetaan joka asiassa, mitä hän vain keksii pyytää. Hänen mielestään mieheni on vain laiska, kun ei ryhtynyt hänen edunvalvojaksi syöpähoitojensa aikaan. Hän myös katkaisee välit välillä mystisistä syistä tai saattaa kertoa kuukausi vierailun jälkeen miehelleni että häntä harmittaa, kun minä tein/sanoin/en tehnyt/en sanonut jotain kun hän oli kylässä, vaihtaa meillä tavaroiden paikkaa ollessaan kylässä (jotta hän löytäisi ne). Tavallisesti hän myös vierailulta lähtiessään sanoo ettei kyllä tule takaisin kun syystä x oli niin kamalaa. En olisi pahoillani jos uhkaus toteutuisi... (No nyt hän ei ole enää käynyt, kun hänen terveys on niin huono.) Mielensä pahoittamisesta puheen ollen hän olisi halunnut tulla meille useammaksi päiväksi "auttamaan" silloin kun lapsi syntyi ja loukkaantui siitä että ystävällisesti sanoin että en halua että täällä on ketään ylimääräistä silloin, vaan halutaan olla ihan perheen kesken. Häntä ei sitten näkynyt ennen kuin lapsi täytti vuoden. Niin ja minun ja miehen naimisiin meno oli myös tosi kurja juttu eikä mies ylipäätään olisi saanut muuttaa tänne (muutti siis opiskelemaan pitkän matkan päähän lapsuuden kodistaan). Ja no, ehkä tämä riittää tällä erää. Hän osaa lyhyesti sanottuna olla todella vaativa ja vaikea persoona.
(No nyt hän ei ole enää käynyt, kun hänen terveys on niin huono.) Mielensä pahoittamisesta puheen ollen hän olisi halunnut tulla meille useammaksi päiväksi "auttamaan" silloin kun lapsi syntyi ja loukkaantui siitä että ystävällisesti sanoin että en halua että täällä on ketään ylimääräistä silloin, vaan halutaan olla ihan perheen kesken. Häntä ei sitten näkynyt ennen kuin lapsi täytti vuoden. Niin ja minun ja miehen naimisiin meno oli myös tosi kurja juttu eikä mies ylipäätään olisi saanut muuttaa tänne (muutti siis opiskelemaan pitkän matkan päähän lapsuuden kodistaan). Ja no, ehkä tämä riittää tällä erää. Hän osaa lyhyesti sanottuna olla todella vaativa ja vaikea persoona.
T
Tähti ★
Vieras
TiikeriLuukas :)
Oi...joi! Joudutpa elämään aika ristipaineessa. Anopin etäisyys on varmasti hyvä, mutta myös äitisi, jos hän on noin ongelmainen.
Kannattaa varjella itseä kaikelta!
Jospa asiat muuttuu paremmiksi.
T
Tähti ★
Vieras
Voi kyllä, anoppi ärsyttää aina kun häneen joutuu olemaan yhteydessä "hyvää joulua" tekstiviestiä enemmän (ja joskus silloinkin, kun hänellä on taipumus kirjoittaa tekstiviestinsä TIKKUKIRJAIMILLA). Hän mm. olettaa että hänelle vastataan aina puhelimeen ja häntä autetaan joka asiassa, mitä hän vain keksii pyytää. Hänen mielestään mieheni on vain laiska, kun ei ryhtynyt hänen edunvalvojaksi syöpähoitojensa aikaan. Hän myös katkaisee välit välillä mystisistä syistä tai saattaa kertoa kuukausi vierailun jälkeen miehelleni että häntä harmittaa, kun minä tein/sanoin/en tehnyt/en sanonut jotain kun hän oli kylässä, vaihtaa meillä tavaroiden paikkaa ollessaan kylässä (jotta hän löytäisi ne). Tavallisesti hän myös vierailulta lähtiessään sanoo ettei kyllä tule takaisin kun syystä x oli niin kamalaa. En olisi pahoillani jos uhkaus toteutuisi...
Vargynja :) Osaako Anoppisi käyttää puhelinta? Ehkä hän on vähän yksinkertainen ihminen. Hänellä on siis paha sairaus..
Ehkä hän olettaa, eträ kaikki tulisi tarjottimella hänelle, kun hän kyläilee...
Kestämistä on siinäkin
TiikeriLuukas :)
Oi...joi! Joudutpa elämään aika ristipaineessa. Anopin etäisyys on varmasti hyvä, mutta myös äitisi, jos hän on noin ongelmainen.
Kannattaa varjella itseä kaikelta!
Jospa asiat muuttuu paremmiksi.
Kiitos Tähti ★! Anoppi kyläilee meillä pari kertaa vuodessa ja silloin vierailut menee ihan ok, ei pyri sooloilee eikä haukkumaan. Lapset tykkää hänestä ja se on hyvä. Anopin vierailut on yleensä lyhyitä, 1-2 yön mittaisia ja viimeksikin hän meni sukujuhliin täältä, joten ei siis nähty hereilläoloaikana kuin muutama tunti. Se on just sopiva määrä viettää aikaa anopin kanssa eikä toistu liian usein. Jouluja ym. me vietetään ihan omalla porukalla, joten silloinkaan ei ole huolta ja stressiä siitä että täällä ois joku ylimääräinen tai me jossain kuuntelemassa kiukuttelua. Nyt tosin jännittää edessä oleva synnytys, koska meillä ei ole juuri tukiverkostoa ja tärkeimmillä tuki-ihmisillä on elokuussa rajallisesti mahdollisuuksia ottaa meidän lapsia hoitoon synnytyksen ajaksi. Ollaan puhuttu et anoppi on ihan vihoviimeinen vaihtoehto, jollei ketään saada.
Ja mun äiti.. mä en ole pätevä antamaan kelleen diagnooseja, mut epäilen vahvasti, että hänellä on narsistinen persoonallisuushäiriö. Moni asia ainakin täsmää, mitä nyt oon lukenut narsismista. Häneen tehosi vain yhteydenpidon asteittainen katkaisu. Pyysin monta kertaa lopettamaan törkyviestien lähettämisen, uhkasin poliisilla ja lopulta olinkin yhteydessä poliisiin, joka kehotti vaihtamaan puhelinnumeron. Niin mä sit teinkin ja kielsin lähisukulaisia antamasta mun numeroa äidille. Se lopetti toistuvat ja painajaismaiset tekstiviestit, joissa mua syyteltiin, epäiltiin mun mielenterveyttä ja uhkailtiin. Sen jälkeen yhteydenpito jatkui sähköpostilla ja pari kertaa äiti soitti miehelle tai miehen pojalle tai laittoi heille outoja viestejä, kun ei enää mua saanut kiinni. Viimeinen niitti mulle oli, kun matkustettiin miehen, esikoisen ja koiran kanssa äidille. Alkuun meni ihan hyvin ja koitin sietää sitäkin, että äiti oli kännissä ja halukas ryyppäämään miehen kanssa vierailun aikana, pääasia oli et oltiin kuitenkin itse selvinpäin. Hankin itselleni ruoatkin äidin luokse, koska häntä ei kiinnostanut tarjota mulle sopivaa ruokaa kotonaan. Lopulta äiti kyllästyi meihin ja ilmoitti miehelleni ollessani esikoisen kanssa viikonloppuvierailulla toisella paikkakunnalla, että meidän ei tarvii mennä enää hänen luokseen, että voimme mennä isälleni. Äiti tiesi, ettei isäni ollut kotona koko aikana, vaan mökillään usean sadan kilometrin päässä. Onneksi ehdittiin meidän tavarat kuljettaa pois äidin luota ennen reissuunlähtöä! Mulle äiti on tehnyt noita ulosheittotemppuja enemmänkin ja mä ne kestän mut siinä paloi mun pinna ja oli viimeinen naula arkkuun, että äiti teki sen myös mun lapselle! Kotiin palattua ilmoitin äidille sähköpostilla, etten enää halua olla tekemisissä hänen kanssaan eikä hän ole tervetullut meille ennenkuin hankkii ammattiapua sekä mt- että alkoholiongelmaansa. Ja ilmoitin, ettei me enää tulla hänen luokse eikä hän tapaa mun lasta/lapsia ennenkuin hän on hoitanut itsensä kuntoon.
Nyt tuli vähän liikaa avauduttua äidistä, pahoittelut siitä! Tuo mitä hänestä kerroin on tietty vain jäävuorenhuippu, mulle hän on tehnyt satoja pahoja temppuja eikä ikinä pyytänyt anteeksi. Mä varmaan ylireagoin, mutta äitini ei ole mikään "jos -ongelmainen", vaan hän on ihan oikeasti todella sairas. Ja kun mä kestin mun äitiä noinkin kauan, en ota enää yhdeltäkään ihmiseltä vastaan mitään samanlaista, vaan otan etäisyyttä tai välit poikki. Onneksi mulla on elämässä normaalimpia ihmisiä eikä oo tarvinnut tehdä mitään vastaavaa kenellekään toiselle! Äidin puolen sukulaisiin mulla on edelleen hyvät välit, vaikka yhteydenpito heihin onkin satunnaista.