Synnyin vuosi sitten – kauan kauan sitten!
Maitohetkiä satamäärin,
aina meni jotain väärin,
kaiken nurinkurin käänsin
ja itkuakin väänsin.
Mutt’ tuskin nuhteita mä sain
vaan suukkoja kiloittain.
Hassut temput, hullut temput
monenlaiset kenkuttelut
toistuu päivittäin
ja hyväilyt ja hellittelyt,
koko suvun lellittelyt
kun huusin äkeissäin.
Isi, äiti yötä monta
valvoi vallan unetonta:
hammaskivut, vatsanpurut,
– oi monet huolet, surut!
Vaan kävelen ja kompastelen
(hieman horjun, huojahtelen)
sanojakin tavoittelen
ja pian kerron sen:
en enää vauva ole, EN!
Uskomatonta, että pienen tytön syntymästä on kulunut vuosi! Aika juossut ja on ollut itkua ja hammasten kiristystä, mutta enemmän niitä ihania vauva ja taaperohetkiä. Päivääkään en vaihtaisi pois!