Heips! Halusin kertoa oman asiaan liittyvän kantani.
Muutama vuosi taaksepäin,olin aika nuori ja huolimaton ja tulin raskaaksi,en nykyiselle poikaystävällä. Olin aloittamassa ammattikoulun ekaa vuotta,joten raskaus ei kuulunut suunnitelmiin vaikka olinkin iloinen ja halusin pitää sen,mutta silloinen poikaystävä ei halunnut ja uhkaili,että "Jos sä pidät sen lapsen,mä en sit ainakaa ole sen isä!" joo..no aborttiin siinä sitten päädyin ja jälkeenpäin itkin paljon.(Nykyään ei todellakaan harmita,että en pitänyt sitä lasta sille jätkälle!) No sitten tapasin nykyiseni,oltiin tunnettu siinä semmoset 4.vuotta,ennenkun alettiin tutustua paremmin ja ei ees keretty vielä seurustelemaan,kun olin toisen kerran raskaana. Ei siinä mitään,tämä nykyinen ei mitään uhkaillut vaan yhdessä sulassa sovussa pääsyttiin taas vaihteeksi raskauden keskeytykseen.(Ajattelette varmaan,että oon kamala ihminen..) mutta tilanne oli aika huono ja ei tunnettu sillälailla kunnolla vielä,ei oltu yhdessä.
Kuitenkin nyt porskutellaan yhdessä ja vuonna 2008 lopuilla aloin vähän vihjailemaan,että semmoinen pieni olisi kiva ja suhde nykyiseen tuntui oikealta. Tämä oli sitten välillä mukana jutuissa,mutta ei kuitenkaan,että "ei nyt ehkä vielä".
No sitten alkoi suhde kareilla v.2009 tammikuussa ja helmikuussa erottiin,koska tämä ei halunnut olla mun kanssani enää...olin tosi surullinen,koska pidin ja rakastin häntä itse kuitenkin,mutta en saanut enää mitään takaisin.
2vkoa siinä vierähti ja poikaystäväni alkoi vähän haikailla takaisin( asuttiin yhdessä koko se aika,oltiin vähän kuin kämppiksiä!) kerran yhtenä iltana,kun käytiin nukkumaan ja kyseli siinä,että "Missä on vika?" ja onko hän niin kusipää yms. ja siinä puhuttiin kaikenlaista ja sitten itkettiinkin molemmat siinä halailtiin ja kerrottiin kuinka paljon rakastetaan toisiamme.
Muutama päivä eteenpäin poikaystäväni alkoi puhua kaikkea vauvaan liittyvästä ja jos sanoin kerran,että mulla on kkt päivän tai pari myöhässä niin hän oli heti,että "sä oot raskaana."
Itsekin myöhemmin siinä sitten innostuin ja YRITETTIIN tehdä vauvaa ja puuhailtiin päivätolkulla ja testejä meni muutama kappale,mutta aina näytti negatiivista,semmoset 5kk ja sitten mä luovutin ja aloin siinä märehtiä,että "Mä en tule ikinä raskaaksi,on se nähty jo,olisi se tullut jo. Mun vika kun tein abortit" yms..kaikkea itseni syyttelyä ja sitten poikaystävä sanoi kerran,että "voihan se vika mussakin olla.." mutta en uskonu.
Sitten päästään pääasiaan! Lopetettiin yrittäminen,seksi ei ollut väkinäistä yrittämisen aikoina,yritettiin samalla kun nautittiin siitä.
Mutta kuitenkin sitten seksin yhteydessä se yrittäminen jäi ja elokuussa oli viimeiset kuukautiset ja en ees miettinyt mitään vauvaa siinä syyskuussa,kun odotin menkkapäivää ja siinä muutamat päivät tuntui kuukautisoireita ja tokasin,että "taas ne alkaa varmaan kohta" ..no ei kuulunut mitään,ei 14pv,ei 15pv,ei 16pv...sitten ajattelin,että "okei...ei ole kkt alkanut vielä,odotampa lauantaihin" joka oli sitten 19.pv.
Tein testin aamulla 10 aikaa ja odotin sen 5minuuttia,enkä kertaakaan alle 5min aikana vilkaissutkaan testiä ennenkun se oli kulunut.
Vilkaisin testiä ja kaksi täysin kirkkaanpunaista viivaa helotti siinä silmien edessä ja olin onneni kukkuloilla ja en lopettanut hymyilyä!!
JESS! ajattelin ja näytin testin poikaystävälle,joka ei aluksi ollut iloinen asiasta ja piikitteli mua ja välillä pidettiin mykkäkoulua,mutta näin myöhemmin hän osaa iloita asiasta ja kuuntelee mun juttuja,mitä puhun kuinka tunnen vauvan liikkeet ja hän itse näkee miten mahani kasvaa. :)
Aika useasti joidenkin miesten ensireaktio taitaa olla vähän ei niin iloinen,mutta meillä oli vähän vaikeata sinä aikana niin hän ei nähnyt mitään ideaa pitää lasta.
Olin kuitenkin tehnyt kahden aborttini jälkeen selväksi silloin suhteemme alkutaipaleella,että enää en tee aborttia. Pidin pintani ja nyt tämä on iloinen asia myös poikaystävälleni! [:)]
Kerroin pitkän kautta oman tilanteeni,vaikka hävettikin kertoa omista virheistäni,mutta eiköhän täällä nyt voi kertoa melkeinpä kaikesta.
Toivottavasti olette ymmärtäväisiä,ettekä tuomitse minua nyt.[&o]
