älä tee

Tuolla oli useampi kysellyt miten voi lopettaa yrittämisen. Mie olen ainakin sitä mieltä, että kun aloittaa jonkin uuden pidemmän projektin (jota EI sais keskeyttää) niin silloin pamahtaa. Ite aikanaan jätin ehkäisyn pois ja sanoin miehelle, ettei mitään tapahdu todennäköisesti ensimmäiseen puoleen vuoteen hormonaalisen ehkäisyn vuoksi ja että kerkeämpä saada koulun loppuun tai ainakin melkeen loppuun, loput työssäoppimiset oisin aikasempien työkokemusten vuoksi voinut hyväksi lukea. Lopputuloksena ipana tulossa kesällä ja koulu ois jäänyt sen verran pahasti kesken, että keskeytin itse aiemmin, että voin suorittaa viimeisen opintokokonaisuuden kokonaisenä pätkänä lapsen syntymän jälkeen.
 
Voisin kertoa omankin tarina.

Olen kärsinyt pitkään vauvakuumeesta, mies kuitenkaan ei ollut valmis vielä isäksi joten päätimme odottaa. Hankimme koirankin tässä välissä. Viime vuoden lopussa aloin painostamaan asialla että miten on. Odotetaanko vielä hetki vai aloitetaanko yrittämään. Minulla teini-iässä todettu PCOn syndrooma joten raskaaksi tulo voisi olla hankalaakin ja kestää. Painostuksen alla mies repi e-pilleri reseptin ja söin vain viimeiset pillerit mitä oli jäljellä. Tammikuussa otin viimeisen pillerin ja aloitin koulutuksen työpaikallani. Helmikuussa haimme koiranpennun. Olin henkisesti varautunut että runsaasta painosta ja juuri siitä PCOsta johtuen joutuisimme varmaan kaikenlaisiin testeihin ja hoitoihin. Mieskin käy työnsä takia päivittäin saunassa ja sehän ei tunnetusti tee hyvää siittiöille. En suostunut ottamaan mitään stressiä vauva-asiasta, olihan minulla koulutus kesken ja uusi koiranpentu. En tutkinut ollenkaan mahdollisia ovulaatiopäiviä vaan hommailimme silloin kun huvitti ja jos huvittanut niin mitään ei tehty.

Jouduttuani lääkäriin naisten vaivojen takia, lääkäri kyseli ehkäisystä. Kerroin että sitä ei ole. Lääkäri kyseli olenko tehnyt testejä ja olisi sellaisen halunnut tehdäkin mutta sieltä ei sitten pikatestiä löytynyt. Kertoi sitten että jos asiasta stressaa ja oikein haaveilee niin raskaaksi tulo on vaikeampaa. Kerroin että ei oikein stressata koko asialla. Käski tekemään jossain vaiheessa testin kun pelkästään menkkojen poisjäämiseen ei voi luottaa. No testi näytti yllättävästi negatiivistä.

Toukokuussa aloin ihmettelemään kun alavatsaa särki paljon, menkkamaisesti vielä. Odottelin menkkoja mutta niitä ei kuulunut. En ottanut siitäkään asiasta mitään stressiä kun olivat tulleet vähän miten sattuu pillereiden lopettamisen jälkeen. Valitin työkaverille kun sattui niin ilkeästi. Hän sanoi että olisin raskaana, totesin hänelle että niin varmaan. Eihän se ole mahdollista että se oli sittenkin mukamas niin helppoa. Joku päivä sitten kuitenkin tutkin netistä alavatsakivuille mahdollista syytä. Päädyin jollekin keskustelupalstalle missä kerrottiin että monella oli ollut raskauden alussa kauheat alavatsakivut. Huusin miehen lukemaan asiasta ja vitsailin asiasta. Asia jäi kuitenkin vaivaamaan ja päätin tehdä testin seuraavana päivänä töistä tullessani. Muistan kuinka mies grillasi takapihalla. Järkytyin kun testiin ilmestyi kaksi punaista viivaa. En ollut yhtään odottanut että se näyttäisi positiivista vaan päinvastoin. Muistan kuinka menin ruokapöydän ääreen ja annoin testin siihen miehen viereen. Vastaukseksi taisi tolla jotain Nonni tyylillä. En kuitenkaan voinut uskoa tulosta vaan päätin että haen toisen testin seuraavana päivänä ja sekin sitten näytti positiivista.

Tässä sitä siis nyt ollaan raskaana. Vieläkään en oikein tahdo uskoa sitä todeksi. Kaikki muut vaivat olisi paljon uskottavampia ja olemme kuitenkin nähnyt toukan ultrassa.
 
Mustikki: Saako udella? Paljonko sulla oli ennen raskautta painoa ja paljonko olet pitkä? Kuinka paha sun pco on, onko muita oireita kuin epäsäännölliset kuukautiset ja paino?

Olis kiva kuulla jonku toisen kokemuksia. :)

Itse kamppailen samojen asioiden kanssa.
 
Kerronpa tarinani:
Lapsettomuushoitoja 6 yritystä vuonna 2007, joista yks jopa luovuttajan munasolulla. Kummastakaan ei löytyny mitään vikaa... vihjailivat vaan mun munasolujen olevan iäkkäitä niinku minä itekki... [:'(]. Sitte tapahtu "klassinen" juttu eli heitin miehen pois... löysin uuden. Harrastettiin ilman minkään valtakunnan ehkäsyä seksiä vajaat 1,5 vuotta ja 16.8. tein illalla positiivisen raskaustestin!! AINOA SYY, jonka epäilen vaikuttaneen positiivisesti tähän ihanaan, kauan kaivattuun uutiseen on se, että kävin PAPA-kokeessa juuri ennen nyt tapahtunutta hedelmöittymispäivää ja siellä otettiin samalla harjanäyte myös kohdunkaulansyöpäseulantaa varten eli kohdun limakalvoa ärsytettiin.

Aikoinaan lapsettomuushoitojen aikaankin muistelen lukeneeni jostain, että jenkeissä ois tehty jotain koepalanottoja tai vastaavia ja ne naiset tuli järestään kaikki raskaaksi vuosien lapsettomuushoitojen jälkeen.

En tiedä, onko asiassa perää, mutta ite uskon nyt tällä hetkellä tuohon teoriaan. Eli kun kohdun limakalvoa on ärsytetty, siihen on ollu alkionkin helpompi kiinnittyä. Edes millään lääkkeellisillä tempuilla ei tätä saatu aikaan lapsettomuushoitojen aikana!

Tsemppiä vaan kaikille yrittäjille! ÄLKÄÄ LUOPUKO TOIVOSTA! Minä luovuin, ja nyt on menossa rv 4+6 [:D]
 
NIA: Painoa on yli 80 ja pituutta huimasti 160. Kun e-pillerit jätin pois alkoi teini-ikä uudestaan näppylöillä. Karvoitusta löytyy normaalia enemmän.
 
Perhanas...täytyiskö se sitten oikeasti ottaa ittiä niskasta kiinni, ryhdistäytyä ja alkaa elää.
Vuoden väkisin vääntäminen kymmenine itkupotkuraivareineen takana ja iso liuta hukkaan menneitä testejä...ja sitä pettymyksen määrää!

Ja minä täällä hermoilen tikkujen ja puikkojen kans että perhana kun ei edes sitä haamua saa aikaiseksi siihen tikun nokkaan ja milloin itkeä pillitän tai raivoan tai masennun ja vajoan sohvanrakoon...emoticon

Aika uusille tuulille, KIITOS teille kaikille!=) emoticon

Tulee sitten kun tulee!!^^, ..jos nyt saan itteni tässä hillittyä:D

Jos on vinkkejä niin PLIIS, millä olette ite saanu stressin hallintaan??

Myötätuulta kaikille yrittäjille!!
 
Kuinkahan monelta lasta pitkään yrittäneeltä olen kuullut tuon että kun lopettaa sen aktiivisen yrittämisen, ovulaatioiden metsästyksen ja tarkasti hedelmällisinä päivinä pakolla seksin harrastamisen ja keskittyy ihan muuhun, ei ole mennyt montaakaan kuukautta kun on ollut pieni ihminen tuloillaan! Hyviä ideoita ajatusten ja energian keskittämiseen minusta ovat esim. kuntosalijäsenyys tai muu aktiivinen harrastus, vaikka maalaaminen jossa ainakin saa ajatukset ja keskittymisen muualle. Muutama pariskunta oli jo hyväksynyt lapsettomuutensa ja hankkivat vauvaksi koiran/kissanpennun, eläin oli ollut talossa kuukauden-pari kun nainen sai tietää olevansa raskaana ja vastaavia tapauksia on monia! Eräs kaveri oli diagnosoitu jo lapsettomaksi kun 6 vuotta olivat miehensä kanssa yrittäneet lasta. Kun asian sulattelu ja siitä toipuminen alkoi, nainen tulikin yhtäkkiä raskaaksi. Stressi on todella paras ehkäisykeino!
 
Huoh... No mitäs sitten jos ei siltikkään onnistu vaikka kuikna on yrittäminen lopetettu ja lemmikit ja harrastukset hankittu? SiD87 tarkoitat varmaan kommentillasi kaikkea hyvää ja yrität vain olla kannustava, mutta pakko myöntää että kun on tarpeeksi kauan ollut yrittämättä ja stressaamatta niin tuollaiset esimerkki tapaukset alkavat vain v***maan.. emoticon
Tiedän itsekkin tapauksen jossa lapsettomaksi dignosoitu pariskunta tuli raskaaksi heti adoptio-lapsen kotiuduttua, mutta ei se kuitenkaan omassa tilanteessa paljoa lohduta .emoticon
 
Älä Artemis vällää, se mikä toimii toisilla ei toimi kaikilla ja päinvastoin. Mä uskon siihen stressiin kyllä siinä mielessä, että stressi itsessään kuluttaa elimistöä ja kaikki elämä on vaikeampaa. Mutta täytyy sanoa, että tippaakaan en usko siihen, että pelkkä stressi voisi ehkäistä., muutenhan teiniraskauksien määräkin olisi tuhottomasti alhaisempi... vai ootko kuullu yhdestäkään teini-ikäisestä, joka ei olisi stressaantunut kun kukaan ei ymmärrä mitään ja kaikki on pelkkää p*skaa
emoticon 

Varsinkaan yksikään lapsettomuuslääkäri (ei siis tosiaankaan normi gyne, vaan ihan asiaan vihkiytynyt asiantuntija) ei ole sanonut, että stressaamatta homma korjaantuu. Stressistä puhuttaessa sanoi omakin lääkäri, että ittellä on paljon helpompaa elää, kun tietää että kaikki minkä voi tehdä tehdään.

Kaikille kuumeilijoille vain siis positiivisia (niin henkisiä, kuin niitä perinteisiä fyysisiäkin) tuulia ja NAUTTIKAA parisuhteenne fyysistä puolista myös ihan stressin lievitysmuotonakin... siinä voi samalla "syntyä" jotain mukavaakin.
 
Artemis: Tosiaan yritin vaan olla kannustava ja kertoa ne (mun mielestä) positiiviset uutiset joita on lähipiirissä ollut noin niinkuin lohdutuksen sanana. Tässä ketjussa on moni muu puhunut samaa että pitää lopettaa stressaaminen ja keksiä muuta tekemistä, joten en oikein ymmärrä miksi juuri minun kommenttini sinua niin kovasti ärsytti?! Anteeksi että yritin vain auttaa ja jos pahoitin mielesi, se ei todellakaan ollut tarkoitus..
 
SiD87, pahoittelen, ei pitänyt olla niin henkilökohtainen purkautuminen, my bad.
Joskus vaan tekee mieli ampua itsensä (tai se toinen), kun joku sanoo, että kyllä se siitä kun lakkaa yrittämästä. Mullakin joskus tutut myhäili ja hymyili tyytyväisenä ja kaikki tietävinä, kun antavat vastaavia vinkkejä ja silloin tekee aina mieli hakata päätä seinään ja huutaa , että arvaa onko yritetty.

Joskus kun on tarpeeksi turhautunut niin se on pienestä kiinni kun meinaa pinna palaa.
Eli ei todellakaan ollut tarkoitus loukata
 
Täytypä tulla tänne päivittämään tilannetta, kun huomasin tänne viime vuojen lopulla kirjoitelleeni. :)

Tänne kirjoiteltuani todella lopetin sen turhan stressaamisen ja kyttäämisen. Laskin kyllä tärppipäivät ja tikutinki oviksen, onnistuin bongaamaan sen (koska mun kierrot oli ihan mitä sattuu, pupuilu oikeina päivinä EI ois onnistunu ilman ovistestejä). Mutta koitin nauttia pupuilusta täysillä ja olla ajattelematta sitä vauvantekopuuhana ja jo ennen ovista koitin kääntää ajatukseni muualle, esim siihen, että sain ite rentouduttua ja hemmottelin itteäni. Aloin pitää päiväkirjaa, johon kyllä kirjoitin vauvatoiveista silloin kun tuli oikein paha fiilis ja vauvakuumehetki, mutta kirjoitin myönteiseen sävyyn esim "kyllä me vielä oma vauva saadaan", "kohta on meidän vuoro" jne. eli käänsin sen myönteiseksi asiaksi, voimavaraksi. Kun olin saanu kirjotettua ni oli levollinen, hyvä mieli, kun tosissaan uskoin siihen mitä olin kirjottanu. :) Sillai ei kasautunu se "paine" tulla raskaaksi vaan pystyi keskittymään muihin asioihin.

Samaan aikaan kävin myös yksityisellä gynellä tarkistuttamassa varuiksi, että löytyykö mitään poikkeavaa (=ei löytyny). Ja kas kummaa: kuukausi tuosta edellisestä tekstistäni olin RASKAANA! :) ja nyt jo rv 29+5.

En ois itekään uskonu, mutta uskottava oli kun sattu omalle kohalle. Tämä stressaamattomuus yleensä toimii niiden kohdalla, joilla ei ole biologisia "esteitä" raskaaksi tulemiselle, eli vain se oma stressi on asia, joka todellisuudessa sitä raskautumista jarruttaa. Ja se on niin taivaan tosi!!

Toisille se stressistä eroon pääseminen on vaikeampaa kuin toisille. Ite olen sellanen taistelijaluonne ja periaatteen ihminen, joka vaadin iteltäni positiivisessa mielessä paljon, joten mun onnistui "haastaa itseni" luopumaan ylimääräsestä vouhottamisesta. Jokasen täytyy vain löytää se oma keino päästää irti ylimääräisestä ja se kyllä vaatii oikeaa asennetta ja periksiantamattomuutta. Ihan turha jäähä säälimään ittiään, että kö "ei tästä mitään tuu", jos ei oo valmis antamaan kaikkeaan myös sen suhteen, että päästää ittensä vähän helpommalla (TODELLISUUDESSA helpommalla tarkoittaa sitä just ettei ressaa).

Tää on vain miun mielipide, turha kenenkään on vetää tästä hernemaissipaprikoita ylähengitysteihin. Minun -ja monen muun!- kohdalla tämä toimi. =) So, why don´t you give it a try?

**muoks** Ja niin, tässä aiheessa sillä stressillä tarkoitetaan sitä intensiivistä vauvan toivomista ja siitä 24/7 haaveilemista. Sitä että tasan ainut asia, jota sä mietit, on se vauva. Että alat tehä raskaustestejä reilu viikko oviksen jälkeen ja kirjottelet oireita paperille (miks niitä kirjotella, koska jos oot raskaana ni mitä hyötyä on kirjata niitä paperille. Mitä se muuttaa? :D Jos nyt realistisia ollaan) Tottakai pitää SOPIVASTI olla stressiä ja olla "tietoinen" siitä minkä hyväksi tekee töitä (ilman stressiä ihminen ei tee YHTÄÄN MITÄÄN, stressi on liikkeelle paneva voima). Täytyy varoa sitä YLIRASITUSTA, joka menee liiallisuuksiin ja SE vaikuttaa tutkitusti ihmisen fysiikkaan. Pitää myöntää itelle missä menee järkevän ja ylimääräsen raja,VAIKKEI SE OLE HELPPOA.

Kaikille plussaa toivoville suuren suuret plussapuhurit! =)
 
Meillä ensimmäinen tuli tyylillä "tulee kun on tullakseen" ja nappasikin heti kun pillereiden jälkeen tuli ekat kuukautiset. Toista (joka nyt masussa 13vko) alettiin vuodenvaihteessa tekemään samalla taktiikalla. Ei onnistunut yhtä helposti ja vähän joka kuukautisten alkupäivänä masensi, niin päätettiin huvin vuoksi yksi kerta oikein yrittämällä yrittää. Ja näin teimme: mies selibaatissa 3 päivää ennen hedelmällisintä ajankohtaa (alkoi 29.5.) ja sitten seksiä joka ilta vielä seuraavat kolme päivää, eli kaikkiaan 29, 30, 31.5. ja 1.6. jalat ylhäällä aktin jälkeen tottakai =D Toimii! Mutta varmasti vain sattumaa =)
 
meillä onnisti monen vuoden yrittämisen jälkeen, kun päätettiin luovuttaa yrittämästä. ehkäisyä ei aloitettu eikä seksin harrastamista jätetty (ja tämä sai ilmeisesti pääsiäisen aikaan alkunsa). luulen kyllä, että mua auttoi myös työpaikan vaihdos tai siis raskauden alkaessa tieto siitä, että pääsen pois silloisesta työpaikasta ja lupaavampaan työilmapiiriin :)
 
Olen pian 20 vuotias, ja itselläni on niin kamala vauvakuume,että oksat pois!! 
Vauvasta on tullut minulle ns.pakkomielle, johon poikaystäväni suhtautuu hyvin tyynesti. Hän haluaa myös jälkikasvua, mutta ei ihan vielä. Kuinka jaksan odottaa???? Auttakaa avutonta!!

Muutenkin mulla tulee olemaan ongelmia vauvan saannissa, koska ilman e-pillereitä kuukautiseni tulevat noin kerran vuodessa. Joten kaikki neuvot otan mielelläni vastaan <3
 
Päätettiin miesystävän kanssa pari vuotta sitten, ettei oikeastaan käytetä ehkäisyä, koska molemmat halusivat lapsia, ja juuri tämä ajatus, että "tulee kun on tullakseen" oli molempien motto. ...mutta toisin kävi.

En tullut raskaaksi, koska emme sitä edes yrittäneet tietoisesti. Viime syksynä sitten päätimme, että ehkä voisi olla korkea aika alkaa "yrittää", eli tietoisesti ajoittaa hedelmälliseen ajankohtaan nuo rakastelut.
Itse tiesin hyvin tarkasti milloin ovuloin, erittäin säännöllisten kuukautisten ja ovulaatio kipujen takia.
Ekan kerran kun yritettiin tällä tavalla, niin mitäs siinä sitten kävikään: tulin heti raskaaksi!

Kyllä se "yritys" välillä palkitaan ;)
 
Yli kaks vuotta odoteltiin.. :) ja sitten yhtäkkiä vaan tuli :) Ei monestikaan laskettu ovulaatioajankohtaa tai ovulaation aikaan ei oltu. Toisinaan taas ajotettiin tietoisesti ovulaation aikaan, mutta ei vaan tärpännyt. Kuitenkaan ei jaksanu asiaa stressata ja sit taas yhdessä ajoituksessa vaan pam se oli siinä. Tääki on semmonen asia, et me nykyaikana lasketaan niin tarkasti milloin halutaan vauveli ja kun sitä ei heti alkuun ala kuulua niin alkaa panikointi.. Mut musta oli ihana saada vauvalle alku ihan perinteisellä tavalla läheisyydessä toisen kanssa, eikä esim koeputkihedelmöityksellä kliinisesti, vaikkei siinäkään mitään vikaa ole jos ei oikeasti muuten tule raskaaksi. Joskus ehkä aikaa vaan voi mennä, mut miks pitää olla niin kiire :)
 
Takaisin
Top