Täytypä tulla tänne päivittämään tilannetta, kun huomasin tänne viime vuojen lopulla kirjoitelleeni. :)
Tänne kirjoiteltuani todella lopetin sen turhan stressaamisen ja kyttäämisen. Laskin kyllä tärppipäivät ja tikutinki oviksen, onnistuin bongaamaan sen (koska mun kierrot oli ihan mitä sattuu, pupuilu oikeina päivinä EI ois onnistunu ilman ovistestejä). Mutta koitin nauttia pupuilusta täysillä ja olla ajattelematta sitä vauvantekopuuhana ja jo ennen ovista koitin kääntää ajatukseni muualle, esim siihen, että sain ite rentouduttua ja hemmottelin itteäni. Aloin pitää päiväkirjaa, johon kyllä kirjoitin vauvatoiveista silloin kun tuli oikein paha fiilis ja vauvakuumehetki, mutta kirjoitin myönteiseen sävyyn esim "kyllä me vielä oma vauva saadaan", "kohta on meidän vuoro" jne. eli käänsin sen myönteiseksi asiaksi, voimavaraksi. Kun olin saanu kirjotettua ni oli levollinen, hyvä mieli, kun tosissaan uskoin siihen mitä olin kirjottanu. :) Sillai ei kasautunu se "paine" tulla raskaaksi vaan pystyi keskittymään muihin asioihin.
Samaan aikaan kävin myös yksityisellä gynellä tarkistuttamassa varuiksi, että löytyykö mitään poikkeavaa (=ei löytyny). Ja kas kummaa: kuukausi tuosta edellisestä tekstistäni olin RASKAANA! :) ja nyt jo rv 29+5.
En ois itekään uskonu, mutta uskottava oli kun sattu omalle kohalle. Tämä stressaamattomuus yleensä toimii niiden kohdalla, joilla ei ole biologisia "esteitä" raskaaksi tulemiselle, eli vain se oma stressi on asia, joka todellisuudessa sitä raskautumista jarruttaa. Ja se on niin taivaan tosi!!
Toisille se stressistä eroon pääseminen on vaikeampaa kuin toisille. Ite olen sellanen taistelijaluonne ja periaatteen ihminen, joka vaadin iteltäni positiivisessa mielessä paljon, joten mun onnistui "haastaa itseni" luopumaan ylimääräsestä vouhottamisesta. Jokasen täytyy vain löytää se oma keino päästää irti ylimääräisestä ja se kyllä vaatii oikeaa asennetta ja periksiantamattomuutta. Ihan turha jäähä säälimään ittiään, että kö "ei tästä mitään tuu", jos ei oo valmis antamaan kaikkeaan myös sen suhteen, että päästää ittensä vähän helpommalla (TODELLISUUDESSA helpommalla tarkoittaa sitä just ettei ressaa).
Tää on vain miun mielipide, turha kenenkään on vetää tästä hernemaissipaprikoita ylähengitysteihin. Minun -ja monen muun!- kohdalla tämä toimi. =) So, why don´t you give it a try?
**muoks** Ja niin, tässä aiheessa sillä stressillä tarkoitetaan sitä intensiivistä vauvan toivomista ja siitä 24/7 haaveilemista. Sitä että tasan ainut asia, jota sä mietit, on se vauva. Että alat tehä raskaustestejä reilu viikko oviksen jälkeen ja kirjottelet oireita paperille (miks niitä kirjotella, koska jos oot raskaana ni mitä hyötyä on kirjata niitä paperille. Mitä se muuttaa? :D Jos nyt realistisia ollaan) Tottakai pitää SOPIVASTI olla stressiä ja olla "tietoinen" siitä minkä hyväksi tekee töitä (ilman stressiä ihminen ei tee YHTÄÄN MITÄÄN, stressi on liikkeelle paneva voima). Täytyy varoa sitä YLIRASITUSTA, joka menee liiallisuuksiin ja SE vaikuttaa tutkitusti ihmisen fysiikkaan. Pitää myöntää itelle missä menee järkevän ja ylimääräsen raja,VAIKKEI SE OLE HELPPOA.
Kaikille plussaa toivoville suuren suuret plussapuhurit! =)