Mukkis, voi pahus sun menkkoja!
Ihanalta näyttää, Kiivimami! :)
Mulle sattui tänän oudoin juttu: Mä en pääsääntöisesti mun asiakkaiden kanssa tästä vauva jutusta juttele mutta sit muutamasta on tullut läheisiä ja niiden kanssa sit tulee juteltua enemmän. Itse asiassa yhden asiakkaan tyttärestä on tullut mulle tosi läheinen ystävä ihan työn ulkopuolelle ja sit hänen kanssa olemme molemmat olleet yritys-projektissa, tosin hän jo toivotun tuloksen savutti ja vauva tulee kesällä. mut hänen äitinsä kanssa olen paljon puhunut asiasta. Hän on myös lupautunut varamummiksikin kun mun vanhemmat asuu tosi kaukana ja mun miehen vanhemmat on kuolleet.
No mut kyse nyt ei ole kuitenkaan hänestä, vaan yks toinen asiakas, brittiläinen nainen, käy mulla ja tänän hän oli siinä penkissä ja sit jostain syystä alettiin juttelee hänen kanssa tästä aiheesta. Hän kyseli kovasti et millon mulla on ollut viimeset menkat ja ovuloinko jne. Sit hän ihan yht äkkiä sanoi että hänellä on tosi vahva tunne että mä tuun raskaaksi ennen kesää. (sana april livahti siellä mut menin vähän sekaisin kun hän tolleen rupes puhuu niin en oikein saanut koko lauseesta kiinni, mut kuitenkin...) ja sit se oli että joo, eka on tyttö ja sit saatte tosi pienellä ikäerolla toisen ja se on poika. Et on just hyvä et mä saan tytön, koska oon jo valmiiks hyvin naisellinen nainen! Ja outoa tässä on se että mä tositositosi paljon enemmän haluankin tytön. (tästä syystä oon aina ajatellut et haluun tietää varmasti sen sukupuolen, koska jos se onkin poika niin tietenkin haluan haluta sitäkin yhtä paljon! Niin kerkeen mun ajatukset asentaa uusiksi, kun tiedän etukäteen.) Ja oon myös ajatellut että en halua kovinkaan pitkää ikäeroa ja et ois kiva et se toinen on poika. (selvennykseksi vielä: ihanaa on kunhan tulisi edes joku, varmasti sitä rakastan ihan yhtä paljon, olipa kumpi tahansa! Mutta kai sitä aina toista ehkä jonkun verran enemmän toivoo.)
No sit hetki puhuttiin tästä niin sit se kohta oli silleen et onko mun isovanhemmat kuollu ja mä olin et joo, on. Sit se kysy et olinko mä läheinen mun äidin äidin kanssa. Mä sanoin et kohtuu mut en nyt ihan superläheinen kuitenkaan. Sit se oli taas et joo, hän jo viimeksi koki sen mutta ei sanonut mitään mut et musta jotenkin tulee tosi vahvasti se mun mummin henki.. tai jotain?!?!?
Mua alko ahdistaa aika paljon kun suoraan sanoen olen aika tälläinen henkimaailma-vastainen. Tai lähinnä tälläset kuolleet henget saa mussa vahvan negatiivisen tunteen aikaan. Mutta kuitenkin jäin miettimään että mistä se osasi tollasta sanoa ja miten se osasi "ennustaa" tavallaan mun haaveet ääneen mitä en ole sille sanonut. Enhän mä tiiä että tuunko mä raskaaksi ennen kesää vai en, kyllähän se on jokatapauksessa mahdollista mutta silti outoa! Ja tuo mummi-juttu varsinkin.
Mun arvomaailma on kristillinen ja uskon Jumalaan ja näin ollen uskon henkimaailmaan joten mä menin jotenkin ihan sanattomaksi tossa. Koska tollaset olen mieltänyt negatiiviseksi kokemukseksi ja yhtäkkiä se heitetään vasten mun kasvoja. Mut siis kun tulin kotiin ja kerroin mun miehelle niin se vaan nauro et joo onpa huvittavaa.
Mut sellasta mun päivään, katotaan pitääkö jutut paikkansa