Kikkakolmosia imetykseen?

Narsku78

Narsku78

Jostain jotain jo tietävä
Noin 12 vuotta sitten kun esikoiseni oli ihan pieni vaavi, imetykseni meni aivan päin mantyä. :(
Taistelin imetyksen kanssa 6 viikkoa jonka jälkeen päätin lopettaa ja säästää näin niin omia kuin vauvankin hermoja. Ongelmana oli siis se, ettei maitoa herunut tarpeeksi. Missään vaiheessa en kokenut että maitoa olisi rintoihin edes kunnolla noussut. Vauva ei kertaakaan saanut rinnoista vatsaansa täyteen.

Vuokrasin silloin sairaalasta motorisoidun lypsimenkin, jota neuvolasta suositeltiin (olisi kuulemma pitänyt aiheuttaa sen että elimistö olisi alkanut maitoa enemmän kehittämään). Siitäkään ei kuitenkaan ollut mitään apua. :(

Nyt kun olen raskaana jälleen, on imetys alkanut hirvittää. Haluaisin pystyä imettämään pikkukakkosta paljon pidempään ja paremmin kuin esikoista.

Mitä kaikkea voi tehdä (muuta kuin juoda ja syödä tarpeeksi) jotta imetys ja maidontuotanto onnistuisi mahdollisimman hyvin??
 
Pienellä prosentilla naisista maito ei riitä täysimetykseen (vauvan ainoaksi ravinnoksi riittävän kasvun turvaamiseen) vaikka mitä tekisi. Silloin on yleensä kyse joko äidin sairaudesta/lääkityksestä tai poikkeuksellisesta hormonitoiminnasta - tai riittämättömästä rauhaskudoksesta rinnassa, tavallaan siis synnynnäisestä ongelmasta. 

Mutta paljon, paljon tavallisempaa on, että imetys ei onnistu vaikka mitä tekisi, koska se ei ole saanut kunnon alkua!

On olemassa onnekkaita naisia, joilla maito lähtee tulemaan vaikka alussa tulisikin vähän taukoja, tai jotka pystyvät vielä pitkänkin ajan kuluttua nostamaan maitomäärää vaikka juuri lypsämällä kuten sinäkin yritit. 

Mutta sitten on sellaisia, joiden kohdalla se alku on todella tärkeä: jos ei maitomäärää saa nousemaan riittäväksi ensimmäisen 1-2 viikon aikana, se on lähes mahdotonta myöhemmin tai ainakin vaatisi niin älyttömästi työtä ja tekemistä että sitä on tosi vaikea järjestää kun vauva pitäisi muutenkin hoitaa ja oma pää pitää kunnossa!

Imetyksen kannalta aivan ratkaisevia voivat siis olla ihan ne ensimmäiset päivät. On tutkittu, että on merkitystä jopa sillä, miten aivan ensimmäiset kaksi tuntia synnytyksen jälkeen menevät! Parhaat mahdollisuudet imetys saa silloin, kun:

- ei olla tarvittu ainakaan paljon puudutuksia/toimenpiteitä synnytyksen aikana
- vauva saa ryömiä äidin mahalla heti synnytyksen jälkeen (ei siis viedä pesulle tms ennen ensi-imetystä)
- vauva saa itse ottaa imuotteen (vain kevyttä apua esimerkiksi tukemalla hänet hyvään asentoon), hamuilla ja nyökkiä ja nokkia rintaa heti synnyttyään siinä äidin rinnalla (yleensä vauva lepää ensin puolesta tunnista tuntiin ja sen jälkeen alkaa kiinnostua rinnasta)
- ensimmäisten päivien aikana vauva on jatkuvasti äidin lähellä ja äiti tarjoaa rintaa usein, heti kun vauvan suu alkaa napsua vaikka vauva olisi vielä unessa
- ensimmäisten parin viikon aikana vauva saa usein ns. ihokontaktia, eli olla äidin rintakehän päällä vaippasillaan 

Nämä voivat kuulostaa yltiöpehmoilulta ja merkityksettömiltä asioilta, mutta kyllä niillä voi olla iso merkitys. Pitää muistaa, että imetys on meille nisäkkäille ihan elintärkeä oleellinen juttu, jonka luonto on muokannut lähes täydelliseksi. Me vain olemme älykkäinä olentoina - me ihmiset siis - vieraantuneet luonnostamme jo vähän liikaakin, ja olemme keksineet asioita jotka eivät sitten toimikaan kehomme luonnollisten prosessien kanssa ihanteellisesti. Vauvan erottaminen äidistä ja imetyksen määrän sääteleminen ensimmäsinä päivinä on sellainen käytäntö, joka VOI haitata imetystä. Silloin nimittäin ei äidin hormonitoiminta saa sitä parasta mahdollista potkua minkä luonto on tarkoittanut (tulee vauvan haistelemisesta, ihokontaktista, ja nännien ärsyttämisestä usein), eikä vauva saa harjoitella tarpeeksi imuotteen ottamista ennenkuin noin kolmantena päivänä maitoa alkaa tulla enemmän ja rinnat paisuvat kovaksi -> otteen ottaminen käy vaikeammaksi, eikä rintarauhaskudos saa tarpeeksi tilausta muodostaa lisää maitoa. 

Tuossa siis joitain asioita jotka voi pyrkiä tekemään mahdollisimman hyvin heti alussa ja sillä saattaa olla ratkaiseva merkitys. Voit kysyä näistä neuvolassa (tosin neuvolaterveydenhoitajilla ei aina ole koulutusta imetysasioihin) ja varsinkin synnytyssairaalassa (kätilöistä löytyy jokaisessa sairalassa aina muutama imetysasioihin paremmnin perehtynyt) ja kertoa miten tärkeää sinun olisi saada tukea ja apua heti alusta asti. 

Myös suosittelen kirjaa "Imetysopas" (kirjoittanut Minni Niemelä) sekä äitiyspakkauksen mukana vielä viime vuonna tullutta "Imetys - yhteisen matkamme alku" -kirjasta (jos saat jostain käsiisi) niissä on tosi hyvää tietoa siitä mitkä asiat vaikuttavat maidon määrään ja myös siitä miten alun tavallisten ongelmien kanssa voi toimia. 

Onnea imetysmatkalle tällä kertaa!! 
 
Kiitos vastauksista Viirukhan ja Kressida!

Meillä oli esikoisen kanssa tosi hankala alku sairaalassa, kiitos kätilöiden/hoitohenkilökunnan. Tyttö laskettiin vatsan päälle kyllä heti syntymän jälkeen kun napanuorakin oli vielä kiinni, mutta napanuoran leikkaamisen jälkeen vietiin puettavaksi ja mittailtavaks ja minulle tuotiin välipalaa ja passitettiin suihkun alle huuhtoutumaan.

Kun tyttä tuotiin seuraavan kerran minulle viereen, oli aika siirtyä osastolle huoneeseen. Matkalle kerrottiin että tytöllä oli ollut mittausten yhteydessä niin kova nälkä että oli annettu toisen äidin lypsymaitoa! Imetin ensimmäisen kerran tyttöä vasta 4-5 tuntia synnytyksen jälkeen :(

Voisin kuvitella että tällä "kehnolla startilla" on ollt vaikutus maidon nousemiseen ja imetyksen alun epäonnistumiseen.

Kiitos vinkeistä, yritän olla stressaamatta ja ottaa ihan erilaisen alun pikkukakkosen kanssa imetykseen :)
 

moi..

mulla on kans vähä vaikeuksia ton imettämisen kans.. vauvan sain kyl mahan päälle heti synnyttyä ja sain sit vähä ajan päästä koittaa imetystä vain vähä vauvaa kiinnosti olla rinnalla.. meillä alko vähä ne vaikeudet sitte siellä osastolla ku koitin imettää vaikka kuinka paljo, ja ku vauvan verensokeri alko laskemaa, johtu mun raskauden ajan diabeetteksestä, nii annettii aina lisä maitoa sille osastolla.. siitä ei sitte se mun maito kunnolla alkanu nousemaa vaikka kui imetän.. vauva nyt 1kk ja saa rintaa mut hermostuu ku ei maitoa tuu tarpeeksi saa sitte korviketta lisäksi ja syö kans sen 130ml kerralla sitä.. sit mua ärsyttää ku sukulaiset koko aja sanoo et imetä enemmä ja plaa plaa, mut ei auta nii ei auta.. tyttö kasvaa hurjaa vauhtia vaikka sitä korviketta saaki paljo enemmä.. nukkuu hyvin ja kaikki muutenki sillä hyvin.. mulla vaa kauheet paineet imettämisestä ku kaikki siitä puhuu vaa.

 
emppu, onko teidän paikkakunnalla imetystukiryhmää tai imetystukiäitejä? http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=blogcategory&id=35&Itemid=188
Ryhmissä saa käydä vaikkei imettäis lainkaan, jos kuitenkin haluaa kuulla tai puhua asiasta tai purkaa kokemustaan, eli se ei todellakaan ole vain "huippuimettäjille". Tai sitten on tuo imetystukipuhelin.

Meidän vauva pärjää pelkällä rintamaidolla neljän kuukauden osittaisimetyksen jälkeen, ja siitä iso kiitos kuuluu imetystukiäidille. Ja vaikka imetys olisi loppunutkin, niin tiedän, että olisin sanut samasta osoitteesta kannustusta ja perspektiiviä tilanteeseen. Mulle siitä on ollut valtava apu, sekä ihan imetykseen että imetyspettymysten hyväksymiseen.

Myös "Pullonpyörittäjän opas" on joidenkin mielestä hyödyllinen opus, löytyy netistä. 

Tsemppiä ja positiivista energiaa ruokintatavasta riippumatta! Laita yksityisviestiä jos haluat purkaa imetyspaineita :)
 
Pistänpä minäkin lusikkani tähän soppaan.
Meillä on vajaa 7kk ikäinen poika. Ensimmäiset 3kk taistelin imetyksen kanssa, koska halusin saada sen onnistumaan -koin sen todella tärkeäksi asiaksi ja olin imettämisestä aina "haaveillut".
Mun top-vinkkejä: (osittain samoja, joita on tullut esille jo aiemmissa viesteissä..)
- Hyödynnä paikallinen imetystukiryhmä tarpeen tullen! Vaikka et varsinaisesti sais osu-ja-uppos-ohjeita sieltä, niin jo imetyspulmista puhuminen ammatti-ihmisen kanssa keventää omaa mieltä ja antaa motivaatiota jatkaa yrittämistä.
- Kirja "Onnistunut imetys" oli loistava apu!! (en muista kirjoittajaa, Maila joku...?) Se on suunniteltu ensisijaisesti ammattikäyttöön, joten siitä löytyy paljon asiatekstiä, mutta se on suunniteltu niin, että taviskin hyvin ymmärtää. Aivan mahtava apuväline!!
- Anna vauvan olla ensimmäisinä viikkoina niin paljon rinnalla kuin mahdollista. Ite käytännössä istuin ensimmäiset viikot samassa paikassa vauva sylissäni ja tississä kiinni koko ajan. Vauva välillä nukkui ja taas heräsi syömään. :) Mutta mikäs siinä, varasin itelleni syötävää ja juotavaa viereen niin ei tarvinu ees juur liikkua mihinkään, laitoin vain leffan pyörimään dvd soittimeen ja "nautin" olostani;)
- Kenguruhoito!!!!!!!!!!!!!!!!! Tätä ei voi liikaa hehkuttaa, toimii! Vauva vaan ihokontaktiin usein, se herättelee imemishaluja.:) ja on aivan ihanaa läheisyyttä<3
- Jos maidonnousun kanssa on ongelmia, voi kokeilla mammateetä tai sarviapilakapseleita (imetystukihlö neuvoi mulle tän). Ne tehoaa, kokeiltu on.=)
- Kun ensimmäisen kk:n aikana ei anna vauvalle tuttia, imetys saattaa onnistua helpommin. Silloin vauva saa kaiken imemistarpeensa tyydytettyä rinnalla. Tosin siinä tapauksessa vauva ei välttämättä enää lainkaan huoli tuttia myöhemmin (kuten meillä) mutta onneksi ilmankin pärjää. Ja eipähän tarvi sitten myöhemmin vieroittaa;) Hieman sama on tuttipullon käytössä. Jos vauva ei tarvi paljoa lisämaitoa, niin kannattaa kokeilla esim. hörpyttää tai antaa maito ruiskulla. Tuttipullosta syöttäessä vauva usein oppii, että pullosta maito tulee helposti ja vaivatta, joten miksi nähdä vaivaa ja imeä rinnalta ->saattaa alkaa hylkiä rintaa.
- Kannattaa heti alkuun tarkkailla vauvan imemisotetta, että se on oikea. Ja vauvan asento myös (hartiat, napa, lonkat samassa linjassa).
- Jos vauva ei meinaa lähteä imemään rinnalta voi antaa vauvan suuhun ruiskulla tippasen maitoa kun vauvalla on rinta suussa. Tämä toimi meillä hyvin.:)
- Muista itse syödä, juoda ja levätä paljon!!!!!!!!!!!!!! Sillä on suuren suuri merkitys! Jos unohdat tyystin itsesi niin se vaikuttaa kyllä nopeasti maidontuotantoon. Liikuntakaan ei pahaa tee. Ite varasin -kuten edellä sivusin- imetyspaikan viereen pientä naposteltavaa, kuten hedelmiä, myslipatukoita, riisikakkuja jne ja kannullisen vettä + lasin. Ja pidin huolen siitä, että söin 1-2 lämmintä ateriaa päivässä (valmistin ruokaa pakastimeen etukäteen raskausaikana ja pakastin ne annoksittain, oli sit helppo sulatella niitä sieltä). Miksei joskus voi tilata pizzaakin (myönnän, tuli joskus sorruttua;) mutta parempi syödä ees pizzaa kuin ei mitään (imettävän äidin lisäravinnon tarve on kuites aika suuri, noin 500kcal/vrk)! Jos mahdollista niin kannattaa hyödyntää vauvan päiväuniaikaa lepäämiseen, eihän se kyllä aina onnistu. Kotitöiden voi suosiolla antaa olla, ei ne karkaa mihinkään.:DD
- Ei kannata olla huolissaan, vaikka joutuu käyttämään imetyskumia. Kyllä se sit ajan kans jää pois. Tärkeää on että vauva imee oli se kumi sitten käytössä tai ei.
- Lansinoh on pop apuväline (voide) haavautuneille nänneille. Imetys saattaa alkuun sattua, mutta kun nännit pehmenee "käytössä" niin sen kivunkin pitäis hävitä. Jos ei häviä niin sit on imuote pielessä.
- Kokeile eri imetysasentoja.
- Pumppaamalla voi saada myös maitoa nousemaan paremmin.
- Yöllä imettäminen on hyvä juttu (hormonierityksen takia, en muista tarkkaa selitystä), jos vain jaksaa heräillä.
- Stressi ja esim. niskan jumitus voi osaltaan tehdä hallaa imetykselle. Kannattaa koittaa löytää mukava asento imettäessä, käyttää tyynyjä/imetystyynyä apuna niin ei mee niskat niin jumiin.:)

Mitähän vielä... Mulla ois aiheesta hirveästi sanottavaa, sen verran on kokemus opettanu, vaikka ei ole kuin yksi lapsi.:D Mutta kaikki maholliset vastoinkäymiset tuli käytyä läpi, joten ehkä sitä kokemusta sitten tosiaan on, hmmm..:P
 
Ja lisäys, asenne on tosiaan ratkaiseva juttu. Jos on päättänyt onnistua ja haluaa sitä kovasti, niin mitä todennäköisimmin siinä onnistuu. :) Toki vastoinkäymisiä tulee, mutta jos vain jaksaa ponnistella, niin kyllä sinnikkyys palkitaan. Ei kannata liian helposti sortua nykyajan trendi ajatteluun "kyllä ne vauvat korvikkeellakin kasvaa, en viitsi stressata liikaa". Tietty omat rajansa on hyvä tunnistaa, mutta ei kannata antaa liian helposti periksi. Imetys on kuitenkin esim. vauvan vastustuskyvyn kannalta huomattavasti parempi vaihtoehto kuin korvike. Ja halvempi!
Ja vaikka niitä vastoinkäymisiä tulee niin kannattaa muistaa, että esim. rintaraivarit on väliaikainen vaihe. Niitä tulee ja sit ne taas menee, ja imetys jatkuu..:)

TSEMPPIÄ!!!!!=))
 
Imetys ei todellakaan ole mikään helppo juttu ja itse olen saanut taistella sen onnistumisen kanssa ensihetkistä lähtien. Sektio ei varmastikaan tätä helpoittanut eikä se, että sairaalassa opastus imetyksen suhteen jäi todella heikoksi. Onneksi kuitenkin neuvolasta sain ohjauksen imetysneuvontaan, jonka avulla päästiinkin sitten alkuun.

Olen joutunut käyttämään käytännössä koko imetyksen ajan rintakumia. Olen aina silloin tällöin yrittänyt ilman sitä, mutta toistaiseksi heikoin tuloksin. Maito ei riitä millään vauvan tarpeisiin ja joudun antamaan lisämaitoa imettämisen jälkeenkin yleensä vähintään 50 ml. Joskus jopa enemmän. Ja nyt alkanut huolestuttamaan, että väheneekö maitomäärä entisestään vaikka luultavasti kyse vain siitä, että vauvan maidontarve kasvanut.

Tunnen kuitenkin itseni hyvin epävarmaksi tämän asian kanssa. Imetykseen kuitenkin löytyy motivaatiota enemmän kuin tarpeeksi. Ja nyt olen päättänyt teidän (Minttuliina ja Alissa23) innoistamana lähteä imetystukiryhmään. Heti tiistaina olisi kokoontuminen (vähän pidemmän matkan päässä kyllä), jonne yritän päästä. Lähin ryhmäni kokoontuu vasta lähes kuukauden päästä, joka tuntuu liian pitkältä ajalta.. 
 
Upeeta Sande84!

Imetys ei todellakaan ole helppo juttu ja ihmettelen suuresti ettei siihen esim neuvolassa paneuduta hyvissä ajoin ennen synnytystä.  Itse ainakin elin siinä harhaluulossa että se onnistuu suurinpiirtein periaatteella tissi suuhun ja that's it.  No ei ihan.

Kun kaikki tulee ihan uutena vastaan siellä synnärillä käärön kanssa niin moni tuntee olonsa kiusaantuneeksi kun kätilöt ja hoitajat tarttuvat tisseihin opettaessaan oikeaa imuasentoa.  Tiedän useamman ihmisen joka jo tästä syystä on saanut todella negatiivisen alkusysäyksen koko imetykselle ja lopettanut sen takia melkein heti kotiin päästyään vaikka maidon riittävyyden kanssa ei ole ongelmaa.  Monessa sairaalassa myös lisämaitoa annetaan hirveän herkästi ennen maidonnousua, siis sellaisillekin vauvoille joilla ei ole lääketieteellistä perustetta lisämaidon antamiselle.  Itse neuvoisin antamaan vauvan heruttaa ja tilata sitä maitoa ihan rauhassa.  Toki siinä on rinnanpäät alkuun kovilla mutta se on paras tapa saada riittävä määrä maitoa tilattua alusta asti.  Vauvan mahalaukku on ihan hirvittävän pieni alkuun joten suurille määrille ei ole edes tarvetta ennen maidonnousua (eri asia tietenkin verensokerijutut ja keltaisuus jne).

Yllättävää on sekin kuinka paljon kipuja imetyksen alkuun kuuluu.  Onneksi on rasvat ja rintakumit keksitty.

Tsemppiä sulle imetykseen, on oikeesti mahtavaa että Suomessa on vahva imetyskulttuuri ja tukiryhmiä ja -sivuja on.  Imetyksen voi saada takkuavasta alusta huolimatta sujumaan jos itse haluaa panostaa!  

Loppukaneettina todettakoon että jokainen silti tehköön sen oman päätöksensä ja korvike ei ole huono asia sekään.  Silti olisi upeaa jos annettaisiin imetykselle mahdollisuus :)
 
Voihan itku!! Siinäpä lyhyesti ja ytimekkäästi mun viikonlopun sisältö. Perjantai iltana itkin ensimmäisen puron tämän imetyksen takia. Tuntuu jotenkin niin toivottomalta...

Poika kieltäytyi silloin ensimmäistä kertaa totaalisesti imemästä rintaa. Hirveät raivarit, jotka meni jo sellaisille kierroksille, etten voinut sitä enää katsoa. Ja heti, kun nosti rinnalta pois, niin kaikki oli kunnossa. Useamman kerran yritin.. Tissejä kuitenkin pakotti, kun oli maitoa ja yritin tuloksetta pumpata niitä sähkökäyttöisellä pumpulla pois, mutta vain muutaman pisaran sain irti. Kun sitten käsin puristi, niin suihkutti parhaimillaan ympäriinsä. Yritin siinä sitten itkun keskellä puristella käsin suurimpia maitoja pois, sillä tuloksella, että kohta oli tissitkin ihan kipeänä.

En tajua miksi en saa pumpattua rintoja. Osaisiko joku sanoa siihen vinkkejä?? Kävin lauantaina ostamassa Prismasta käsikäyttöisen Emman pumpun ja sama juttu. Ensin näytti hetken tulevan, mutta sitten loppui. Sähkökäyttöisellä (Ainu Medela Swing) pumpulla välillä irtoaa muutaman pumppauksen ajan hyvin, mutta sitten ei taas mitään. Maksimissaan 30 ml olen joskus saanut pumpattuani kummatkin rinnat, mutta nyt tuli n. 5 ml yhteensä. Eilen sain vähän paremman tuloksen ja n. 20 ml yhteensä. Paljonko pumpulla yleensä pitäisi saada pumpattua?

Lauantaina sain aamulla imetettyä pojan hyvin, mutta siihen se sitten jäi. Ei suostunut syömään muuten. Pumppausta yritin sinnikkäästi laihoin tuloksin. Koen niin tärkeänä, että poika saisi äidinmaitoa, että olisin valmis sitä antamaan sitten pumppauksen kautta pullostakin, mutta kun ei!! Ja siinähän sitä sitten taas itkettiin vuolaasti, mikä ei varmasti ainakaan asiaa auta.

Sunnuntaina melkolailla samaa rataa jatkui, mutta nyt mieskin yritti löytää ratkaisuja tähän ongelmaan ja oli aktiivisempana mukana. Se helpotti mua henkisesti sen verran, että en enää itkenyt. Korkeintaan kyynelehdin.. Lähetin myös suoraa viestiä oman alueen imetystukihenkilölle, mutta en ole vielä saanut siihen vastausta. Pumppailin ja mies keksi tuoda mikrossa lämmitetyn jyväsäkin rintoja lämmittämään. Illalla sain pojan imemään hetkeksi (n. 10 min per rinta) aamuimujen lisäksi. Sekin tuntui jo melkoisen mahtavalta, vaikka aika surkea tilanne onkin..

Tuntuu vain totaalisen toivottomalta, kun ei oikein mistään saa apua. Vaikka meillä onkin mahtava neuvolan terkkari, niin valitettavasti tämän asian suhteen osaa olla enemmän syyllistävä. Lisämaidon määrääkin olisi pitänyt pudottaa, vaikka pojan paino oltiin silloin saatu vasta juuri muutaman kymmentä grammaa yli 3 kg:n ja poika huusi nälkäänsä. Tisseistä ei tullut tarpeeksi maitoa.

Onko jotain millä maidon määrää voisi kasvattaa? Onko olemassa jotain lääkettä millä sen saisi nousuun? Mitä jos maidon tuotanto nyt minulta loppuisi niin vieläkö sen saisi käyntiin?? Näitä ja monia muita tähän liittyviä pyöritän päässäni... Huoh...

Yritän olla stressaamatta, mutta se nyt ei ole täysin mahdollista. Tiedän, ettei stressi ainakaan asiaa auta... Nyt kaipaisin vinkkejä ja tietoa kokeneemmilta, joten apuja pliis!!
 
Voi kurja :(  Pumpulla sen herumisreaktion aikaansaaminen voi olla oikeesti työlästä, etenkin jos stressaa koko asia.  Lapsihan saa sitä maitoa herutettua pumppua nopeammin, pumpulla saattaa kulua samaan asiaan useita minuuttejakin.  Lapsi myös saa sieltä rinnasta enemmän maitoa irti kuin pumppu.  Toisilla auttaa käsin lypsäminen.  Se on hitaampaa ja sottaisempaa etenkin aluksi mutta tekniikan kehityttyä saattaa onnistua paremmin.  Itse olen pumppua käyttänyt yleensä imetyksen päätteeksi jolloin lapsi on jo sen herumisen käynnistänyt.
 
Niin joo, sekin tuli mieleen että onko teidän synnärillä jotain imetystukea saatavilla?  Jos soittaisit sinne osastolle jos vaikka pääsisit käymään?  Toi imetystukipuhelin on myös loistava ja on mahdollista saada imetystukihenkilö kotiin käymään.
 
Kiitos Itkupilli ja Moon vastauksistanne!

Imetystukipuhelimen sivuilla oli ilmoitus, että siellä on teknistä häiriötä ja että toimii normaalisti taas 10.1. eteenpäin, kun saavat viat korjattua. Niin mun tuuria tuokin... Ja alueeni imetystukihenkilölle lähetin jo viestin eilen. Toivottavasti ehtisi vastaamaankin pian ja saataisiin treffit aikaiseksi. En nimittäin nyt ole varma, että pääsenkö matkaamaan tuonne toisen kaupungin huomiseen imetystukiryhmään, mutta yritys on kova!!

Jos jotain positiivista tästä päivästä haluaa etsiä, niin sain pojan imemään hetkeksi kumpaakin rintaa ilman rintakumia. Rintakumin kanssa ei onnistunut millään. Hirveän huudon kanssa tuo nytkin onnistui, mutta nyt kun naapurit on töissä, niin uskaltaa vähän huudattaakin. Kun poika sitten otti kiinni rinnasta, niin mun mielestä ote vaikutti ihan hyvältä ja sai maitoakin, koska nieli. Yhden kerran tarttui väärällä tavalla, koska se sattui jonkin verran, mutta en viitsinyt korjata kun kerran sain imemään.

Yritän nyt illalla taas imettää ja jos ei onnistu, niin edes pumppaamaan. Ja yritän pitää myös mielen jollain ihmeen ilveellä mahdollisimman neutraalina, koska tiedän, ettei se tilannetta ainakaan auta. Harmittaa vaan niin vietävästi... :( Onneksi mies nyt sentään tajusi, että tää on todella tärkeä juttu mulle (ja ennen kaikkea vauvalle!!) ja osaa tukea näissä mun jossain määrin epätoivoisissakin yrityksissä..

Osaisikohan joku vastata näihin kysymyksiini:
"Onko jotain millä maidon määrää voisi kasvattaa? Onko olemassa jotain lääkettä millä sen saisi nousuun? Mitä jos maidon tuotanto nyt minulta loppuisi niin vieläkö sen saisi käyntiin??"
 
aattelin tulla kertomaan vähän omaa tarinaa, josko siitä olisi jotain apua, meinaan vuosi sitten mäki kamppailin imetyksen kanssa. mun tyttö syntyi alateitse ja sain ensi-imetykset jne. hoidettua kohtalaisesti, mutta jo synnytystä seuraavana aamuna tyttö joutui eri osastolle antibioottitiputukseen ja mulla viivästyi maidonnousut jne. en kokenut kovin luontevaksi alkaa kokeilemaan imettämistä sillä osastolla, jolla tyttö oli, koska koin yhden henkilökuntaan kuuluneen hoitajan ajoittain inhottavaksi. sain tytön takaisin kolme päivää myöhemmin ja olin saanut maidontulon käynnistettyä pumppaamalla, mutta ongelmana oli sitten seuraavaksi, ettei tyttö osannut imeä eikä olisi jaksanut tehdä töitä maitoa saadakseen eikä mulla maito enää riittänytkään tytön tarpeisiin. sain tytön tissille kamalan huudon kanssa ja lopulta hän imi tyytyväisenä, mutta jouduin joka kerta turvautumaan korvikkeeseen.

mulla tytön suosikki-imuasento oli makuulla, imetin kyllä myös sylissä, mutta joskus parikuisena tyttö alkoi hylkimään oikeaa rintaa (mulla tissit eri malliset ja vasemman sai helpommin suuhun) ja huusi aina vain tissin nähdessään. itkin monet kerrat ja päätin lopettaa imetyksen, mutta kokeilin sitten tarjota aina tytön herättyä oikeaa rintaa ensin, joten pikkuhiljaa tilanne helpotti ja rintaraivarit loppuivat.

mä siis osittaisimetin koko sen 10kk, minkä imetin. korvikkeen määrä oli n. 50-60ml koko ajan ja aloitimme kiinteät jo 3kk iässä, koska tyttö oli selkeästi nälissään tiheästä imetyksestä ja korvikkeesta huolimatta. kiinteiden tultua mukaan, korviketta ei enää tarvittu, vaan rintamaito riitti hyvin ja aloitin korvikkeen uudelleen 6kk iässä, kun aloin vähitellen vierottamaan tyttöä tissiltä.

neuvolasta ei kyl ollut paljon mitään apua tossa imetysasiassa. koin terkkareiden neuvot syyllistäviksi, kun mullekin sanottiin, että imetäimetä, maidon määrä lisääntyy jne. yritinhän minä, mutta musta ei vain ollut huudattamaan tyttöä tyhjällä tissillä eikä mulla kyllä maidon määrä lisääntynyt pumppaamisella tai tiheällä imetyksellä. mun tyttö siis imi tissiä päivin ja öin kahden tunnin välein. vasta nykyinen terkkari tuntui kannustavalta ja sain jopa kehuja, kun edes jaksoin yrittää imettää kaikesta huolimatta.

kovin kummoisia neuvoja en osaa antaa Sande84n kysymyksiin, koska en saanut itsekään maidontuotantoa lisättyä. jotkut kai suosittelee just rintojen lämmitystä esim. suihkulla tai sitten käsin "lypsyä" ennen imetystä.
 
Vaikeuksien kautta näyttäisi siltä, että pääsimme voiton puolelle! :) Tarkemmin kirjoittelin asiasta blogiini, mutta yllättäen kävi niin, että vauva kieltäytyi kokonaan rintakumistakin, joten nyt lopputuloksena se, että imetys jatkuu ilman sitä. Hankalaa on ollut, mutta nyt alkaa taas jo sujumaan kummallakin. Täysimetyksestä ei vielä pysty haaveilemaankaan, mutta tärkeintä on, että imetys ylipäätänsä jatkuu. Mamma voi taas hymyilläkin :D

Kiitoksia tuhannesti tuesta!! Ja jos joku osaa vastailla noihin aikaisempiin "avoimiin kysymyksiin", niin edelleen kiinnostaisi tietää..
 
Nyt toinen prinsessa 5vkoa. Esikoisen kanssa imetys onnistui rintakumien kanssa joo. Kumi lätkäistiin jo synnytyssalissa kouraan hoitajan toimesta joka totesi, että mun nännit on niin matalat ettei niistä saa otetta. Kumin kanssa sitten kikkailtiin lähes koko imetysaika, vauvalla oli jatkuvasti ilmavaivoja juurikin siitä syystä, ja unet, järki ja voimat oli hyvin heikolla. Itse olen sitä mieltä, että kumia kannattaa käyttää vain pakon edessä, ja juurikin tuo hoitajien ja lääkäreiden asenne imetystä kohtaan joskus on ihan karmeaa. Myös meidän esikoinen sai lisämaitoa pullosta sairaalassa, vaikka omaakin tuli ihan tarpeeksi.  
  Päätin jo raskausaikana tämän toisen tullessa kuvioihin, että imetän ilman kumeja vaikka pää irtoisi. Ja niinhän minä sitten sain ensi-imetyksen salissa hoidettua ihan kunnialla, ja jatkettua huoneessa sitten myöhemmin. Tämä tosin vaati sen, että ensin sormin nänniä vähän herättelin oikeaan malliin, ja sitten hienosti kikkaillen tyynyt vauvan tueksi, ja kaksin käsin sain sen tarpeeksi syvälle vauvan suuhun, että imuasento oli oikein. Ja ei todellakaan mikään itsestäänselvyys. Pari viikkoa meni, nin nännit alkoi olemaan hyvät sojot, tosin molemmissa haavaumat, ja aloittaminen oli aina ihan tuskaa. Silti, hampaat irvessä, itseä säästelemättä imetin, ja imetän edelleen. Nyt tosin haavaumat on lähes parantuneet, ja tuskaisuus on vaihtunut tyytyväisyyteen. Vauva on hyvin tyytyväinen myös, verrattuna esikoiseen, ja nukkuu paremmin ja paremmin. Maitoa riittää, ja tiheän imun päivät vietetään tiiviisti tissillä. Neiti on parhaillaan jopa 4 tuntia rinnalla putkeen, röyhtäytyksellä välissä. Ajat tuntuu hurjilta itsestäkin, mutta hinta on pieni verrattuna siihen, kuinka ensimmäisen kanssa otti päähän taistella. Iltaisin on pientä rintaraivaria havaittavissa, mutta se ei juuri haittaa, kun yöt on rauhallisia. Ensimmäinen unipätkä on pitkä, minkä vaava nukkuu omassa sängyssä, sen jälkeen otan viereen, minkä oon todennut hyväksi kaikille. Saadaan nukkua, vaikka hää syö 2-3 tunnin välein. Alkuun söi jopa tunnin välein, nyt rauhoittuu tahti koko ajan. 
  Tsempit kaikille, ja kyllä se oma päättäväisyyskin on isossa roolissa, mutta neuvot ja tuki on äärimmäisen tärkeää alkuun.
 
Sande84 Kokeileppa kotikaljaa.. :) Saattaa kuulostaa oudolta mut äitini kertoi, että sillä saa hyvin maidon nousemaan rintoihin. :)
 
Maidon nostattajia...
- kotikalja
- mammatee (luontaistuotekaupasta saa), ihan huipputehokas!!
- sarviapilakapselit (Solgarin Fenugreek, myös luontaistuotekaupasta)

Joillain, esim mulla, saattaa appelsiinimehu/limppari nostattaa maitoa.
Ja se, että syö terveellisesti ja riittävästi ja juo paljon vettä vaikuttaa ihan suoraan maidon määrään, kokemuksesta tiedän.:)
 
Takaisin
Top