Ystävyys ja sosiaaliset suhteet

polkulainen

polkulainen

Vauhtiin päässyt keskustelija
Olenkohan nyt sitten ainoa, jolle näin on päässyt käymään? Olo on YKSINÄINEN. Ystäviin tuntuu olevan vaikea saada yhteyttä. Aina ovat kiireisiä, on töitä, harrastuksia, velvoitteita ja vaikka mitä. Sukulaisillekin tuntuu olevan liian vaikeaa tulla minun luokseni. Kun minä olen aina ollut se, joka on tullut toisten luokse, pitänyt yhteyttä. Kun tässä on sitten mennyt olemaan jo vuosikausia se ihminen, joka on vuorotöistä huolimatta löytänyt aikaa muille, niin nyt sitten olenkin todella yksin. Jos mies ei tekisi töitä kotona, olisin vielä enemmän yksin.

En hirveästi uskalla vaivoistani valittaa ihmisille, koska en halua olla taakaksi. Olen kyllä sanonut, että kylään saa meille tulla ihan koska vain itse haluaa. Ja aina on vastattu, että katsotaan, kyllä varmaan ehditään. Mutta kukaan ei tule.

Käykö näin kaikille? Olenko loppuelämäni vailla ystäviä?
 
Jos paikkakunnallasi on päiväkerhoja, vauvajumppia, muskareita yms. mihin lapsiperheet voivat osallistua, niihin kannattaa ilman muuta mennä mukaan! Siellä tapaa kotona olevia äitejä ja lapsi saa kavereita :) Voit vaikka neuvolasta kysellä, siellä usein tiedetään lapsiperheiden harrastusmahdollisuuksista paikkakunnalla. Itsekkin muutin vajaa vuosi sitten uudelle paikkakunnalle ja harrastusten kautta olen saanut hyviä mammakavereita. Tietysti se ei ihan vielä ole ajankohtaista jos odotat esikoista.

Lisäksi kannattaa aloittaa myös joku oma harrastus tai juttu että saat välillä hengähdystauon vauva-arjesta ja isäkin oppii olemaan pikkuisen kanssa kahdestaan!

Mulla ei itsellä yksinäisiä hetkiä ole ollut vaikka pari vuotta olen lapsen kanssa ollut kotona. Kiireisenä pitää lapsi ja eläinkatras. Lisäksi olen jo sen ikäinen että suurimmalla osalla ystävistäni on lapsia ja senkin vuoksi yhteyttä tulee pidettyä. Sen olen huomannut että muutama ystävyyssuhde on hiljentynyt kun olen saanut lapsen ja toisella sitä ei vielä ole kuulunut. Toisen kautta paljon on tullut solmittua uusia ystävyyssuhteita juuri lapsen kautta. Ja tosiaan ainakin isommilla paikkakunnilla niitä harrastusmahdollisuuksia löytyy ihan kivasti kun vaan vähän tekee salapoliisintyötä :)
 
Niin, tiedän kyllä mihin kaikkeen voin osallistua lapsen synnyttyä, mutta miten selviän seuraavista kymmenestä viikosta? Ei lapsi vielä ole syntynyt. Vai voiko noihin kerhoihin mennä mukaan ilman lasta?
 
Oon kanssa pohtinut rakoilevia ja viileneviä (katoavia) ystävyyssuhteita mm. tässä ketjussa. Osaa ei tunnu kiinnostavan, koska eivät itse halua lapsia ainakaan vielä (vaikka ollaan kaikki kolmenkympin kynnyksellä, itse olen 28 ja mies 26), osalla ei ole onnistunut raskaaksi tuleminen vielä, joten ymmärrettävästi minun näkemiseni harmittaa kun käy kateeksi (mitä on vaikea ymmärtää, koska olen käynyt läpi keskenmenon ja todella vaikean ja verisen alkuraskauden tällä kertaa, luulisi, että ystävät jaksaisivat olla onnellisia puolestani) ja sitten on niitä, jotka tuntuvat kuvittelevan, ettei raskaana oleva voi eikä halua osallistua mihinkään. Olemme ystäväpiirin ensimmäiset, joille tulee lapsi. Kaipa tämä akateemisuus vaikuttaa siihen, että perheen perustaminen lykätään yhä pitemmälle. Kovasti olen joutunut miettimään, mistä löytäisi vertaisseuraa. :/
 
Voi voi, mun kaikki kaverit/ystävät (yhtä lukuunottamatta) käänsi mulle selän jo sillon, kun aloin nykysen miehen kanssa seurusteleen, eli n. 4,5v sitten.. Tätä yhtä ystävääkään en juuri koskaan nää, kun aikataulut ei vaan sovi yhteen. Oon siis AINA kotona, ellei sitten olla kyläilemässä välillä mun äidin luona tai anoppilassa. Joten yksin oon tavallaan mäkin, mutta oon jotenkin tottunu siihen. Toki miehen nään päivittäin, ja esikoisen kanssa oon päivät, mutta oon vaan tyytyny siihen että nään aina välillä äitiä ja miehen sukua.
Ja tähän ystävään pidän yhteyttä lähinnä facebookin kautta..
 
Toiset kuvittelee että sitten täytyy jotenkin "suhtautua" vanhoihin ystäviin erilailla kun saavat perheenlisäystä. Ihan kuin ihminen muuttuisi täysin toiseksi saadessaan lapsen. Emmehän me miksikään muutu :) Toki ihmisenä kasvetaan, mutta harva nyt täysin toiseksi tulee. Jotkut kuvittelee että häiritsevät, vaikka eiköhän jokainen osaa sanoa milloin ei ole aikaa jne. Itse soittelen kavereille autoillessani, niillekkin jotka eivät minulle soittele "koskaan". Monille on helpompaa höpötellä sillointällöin. Kyläilemään lähteminen on aina vähän hankalaa ja aikaan sidonnaista. Itse olen muuttanutkin pari kertaa niin niitä "vanhoja" ystäviä ei enää juuri ole matkassa.
Uusia ystäviä kyllä löytyy, ja meillä ainakin oli paikkakunnalla esikoisäideille ryhmä, tosin se alkoi kokoontua sitten kun vaavi oli siinä puoli vuotias. Kannattaa kysellä tuollaisia. Samoin avoimia päiväkoteja ja -kerhoja löytyy usein. Noissa on suht helppoa tutustua toisiin samassa tilanteessa oleviin äiteihin ja perheisiin.
 
Raskauden myötä olen saanut parista tutusta hyviä ystäviä, ehkä juuri sen takia koska heilläkin on pieniä lapsia. Jotenkin on se ärsyttänyt eniten ettei enää kummankaan kaverit soittele mökille tai iltaa istumaan. Olenhan vielä yhdessä paketissa ja jaksan vielä touhuta yömyöhään asti vaikka onkin pallovatsa :D
Mutta tuntuu siltä et kaikki kaikkoavat/ei pyydä mihinkään ku niillä on jonkinsortin oletus ettei raskaana oleva jaksa... Varsinkin ne joilla ei ole vielä omia lapsia. Vai mitä ootte mieltä?
Itsehän meinaan vielä parissa ulko konsertissakin käydä ennen laskettua aikaa kun ei ole siihen minkäänlaista estettä.

Mutta näistä huolimatta hyvää juhannusta kaikille! :)
 
Ihmettelen vaan kovasti, että miksei missään raskausajan oppaissa varoiteta ihmissuhteiden etääntymisestä. Että ihmiset liukenevat takavasemmalle eikä asioihin oikein onnistu itse vaikuttamaan.

Tänä viikonloppuna tosin eräät ystävät avautuivat omista vauvatoiveistaan. Olin melko yllättynyt näistä julkituloista: en olisi odottanut iloisesti bilettävien ystävieni kaipaavan jälkeläisiä. Tavallaan vauvatoivepaljastuksista tuli myös hyvä olo, olin ehkä hieman pelännyt ystäväpiirini välttelevän jälkikasvua jämäkällä periaatelinjalla. Ei se niin ollutkaan. Vielä kun uskaltautuisivat viettämään aikaa raskaana olevan naisen kanssa! :)

Aiemmin viikolla vanha opiskelijakaverini käväisi meillä poikaystävänsä kanssa ennen muuttoaan Suomesta pois. En ollut hänen poikaystävänsä kanssa ehtinyt hirveästi keskustella vauva-asiasta, mutta hän näytti olevan vauvelista suunnattoman innoissaan ja alkoi miltei suunnitella jo perheenlisäystä heille. Vauvakuumeinen mies on kieltämättä melko söde juttu!
 
Nää raskaudet tuo niin ihme tuntoja esille eri ihmisissä, ei pitäisi moittia heitäkään jotka etääntyvät. Osalla voi olla omia haaveita, osalla voi olla kipeitä asioita joista ei ole puhunut. Toisaalta toiset, ei niin läheisetkään ainakaan aiemmin, alkavat avautua asioista joista ei koskaan ennen ole puhuttu keskenään. Näin ainakin itselle kävi töissä ollessa. Jotenkin vieläkin hämmentää miten monet kolleegat alkoivat puhua omista perheistään aivan toisella tavalla kuin ennen, tai menetyksistä ja toiveista jotka eivät olleet täyttyneet. Raskaus ylipäätään lähipiirissä taitaa muuttaa aika paljon sitä totuttua tasapainon tilaa, ja siksi tuntuu että muutkin kuin itse muuttuvat eri suuntiin, ja samaankin. Toiset eivät ehkä osaakaan ajatella miten "yhtäkkiä" raskaana olevaan kaveriin pitäisi suhtautua, saattavat pelätä että loukkaavat vahingossa jne.... Ehkä on parasta ajatella että kyllä ne ystävät ja kaverit palaavat vierelle, ainakin tärkeimmät. Samoin myös kun jotakin menettää voi saada uutta tilalle, tässä tapauksessa uusia samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä :-D
 
Kyllähän se on totta, että eniten tulee vietettyä aikaa niiden samassa elämän tilanteessa olevien ystävien kanssa. Itse olen ns. teinikavereiden joukosta viimeisimpiä, joka saa vauvan ja on ollu hauska huomata kuinka välit vanhoihin kavereihin on lähentyneet ihan vain raskauden myötä! En tiedä sitten onko minun vanhat kaverit aikanaan kun he ovat vauvoja saaneet kokeneet tilanteen niin, että ovat jääneet eristyksiin, mutta ainakaan se ei ole ollut tarkoituksen mukaista!! :) jotenkin sitä vain hakeutuu ehkä enemmän niiden seuraan, jotka voivat todella ymmärtää sen oman elämäntilanteen! Ja uskon kyllä, että äitiys avaa täysin uusia ovia myös ystävä rintamalla... Heti kun saadaan nämä ipanat pinnistettyä maailmaan!! :))
 
kaitpa niitä kavereita sitten löytyy kun vauvakin on syntynyt,kaikenmaailman vauvakerhot ja lapsen kasvettua on sitten puistot ym.
 
Luulenpa, että omassa tilanteessani on paljon sanaa kuin Kunusiinilla. Akateemiset ihmiset eivät kovin nuorena lasten hankinnasta innostu, omalla alallani vielä tavataan viettää opiskelu- ja harjoittelujaksoja ulkomailla pakollisena osana opintoja ja monille jää päälle tuo maailmalla ravaaminen. Maailmalla ravaaminen kielitaidon kartuttamiseksi ja perheen perustaminen ovatkin sitten hieman haastavampi yhdistelmä ja monet tuntuvat valitsevan tuon ykkösvaihtoehdon. Monille vauva tarkoittaa vaihtoehtojen kaventumista ja maailman pienentymistä. Sitähän se tavallaan onkin. Ei näillä voinneilla kovin kummoisia suorituksia tehdä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top