polkulainen
Vauhtiin päässyt keskustelija
Olenkohan nyt sitten ainoa, jolle näin on päässyt käymään? Olo on YKSINÄINEN. Ystäviin tuntuu olevan vaikea saada yhteyttä. Aina ovat kiireisiä, on töitä, harrastuksia, velvoitteita ja vaikka mitä. Sukulaisillekin tuntuu olevan liian vaikeaa tulla minun luokseni. Kun minä olen aina ollut se, joka on tullut toisten luokse, pitänyt yhteyttä. Kun tässä on sitten mennyt olemaan jo vuosikausia se ihminen, joka on vuorotöistä huolimatta löytänyt aikaa muille, niin nyt sitten olenkin todella yksin. Jos mies ei tekisi töitä kotona, olisin vielä enemmän yksin.
En hirveästi uskalla vaivoistani valittaa ihmisille, koska en halua olla taakaksi. Olen kyllä sanonut, että kylään saa meille tulla ihan koska vain itse haluaa. Ja aina on vastattu, että katsotaan, kyllä varmaan ehditään. Mutta kukaan ei tule.
Käykö näin kaikille? Olenko loppuelämäni vailla ystäviä?
En hirveästi uskalla vaivoistani valittaa ihmisille, koska en halua olla taakaksi. Olen kyllä sanonut, että kylään saa meille tulla ihan koska vain itse haluaa. Ja aina on vastattu, että katsotaan, kyllä varmaan ehditään. Mutta kukaan ei tule.
Käykö näin kaikille? Olenko loppuelämäni vailla ystäviä?